"Ystävä" huijasi

Pakko purkaa ajatuksiani tänne koska olen niin pettynyt.
Minä ja minun "kaveri" olemme tunteneet vuosia ja vasta nyt tajusin mikä oikeasti on tilanne. Olen aina ollut hyvin tarkka mihin rahaa käytetään, en tuhlaa turhiin ostoksiin. Varakkuus on melkein pakkomielle, paitsi ainoa syy miksi voin tuhlata on joku hyvä syy. Ystävyys on yksi syy, minkä takia voin ostaa. Itsellekin tulee hyvä mieli kun ystävä on iloinen ja meneehän se tavallaan hyvään tarkoitukseen se raha kun se menee ystävälle. En kokenut huonoa omatuntoa ostaessani kaverille jotain, ja kaveri lupasi maksaa takaisin. Rahoja ei kuitenkaan kuulunut ja pinna alkoi palaa totaalisesti. Uhkailin kaveria ja sain kovalla työllä ainakin osan rahoista takaisin. Nyt ystävästä on paljastunut uusiakin puolia. Hän on koko ajan pitänyt suurta suuta auki, levitellyt siis minusta osittain perättömiä huhuja toisille kavereilleen ja ties mitä muuta. Olen todella pettynyt. Katkaisin kaikki yhteydet siihen pissiaivoon. Minua kaduttaa suunnattomasti että olen tullut huijatuksi. Olen tuhlannut niin paljon aikaa ja hemmetti vie rahaa siihen idioottiin. Meillä oli kivaa yhdessä, mutta ilmeisesti kaikki yhteiset hetkemme oli vain esitystä ja hän käytti minua hyväkseen. Hän esitti ystävääni vain hyötytarkoituksessa. Hän oli ainoa ystäväni, koska en tarvinnut muuta ystävää. Omistin kaiken aikani hänelle. Elämä tuntuu nyt todella tyhjältä. Olen menettänyt paljon enkä tiedä mitä voisin tehdä. Olen ikuisesti vihainen tälle tyypille. Ja olen vihainen myös itselleni. Miten voinkaan olla näin sinisilmäinen?
3757
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

sitähän se pitäminen taitaa teettää.

Äänestä

Yksi asia minkä olen oppinut: en koskaan, ikinä, anna rahaa kenellekään ja odottavani saavani sitä takaisin. Annan rahaa VAIN silloin jos minulla on ylimääräistä poisannettavaksi. Tiedän etten kuitenkaan ikinä näe tuota summaa enää. Rahan saajan on niiiiiin helppo luvata: " maksan takaisin ensi viikolla, ensikuussa, heti kun saan lottovoiton jne." Saaja aivan tarkasti tietää ettei tule maksamaan koskaan.

Siksi, rahaa pyydettäessä, tavallisesti kieltäydyn. Sanon aivan suoraan että arvostan ystävyyttämme paljon enemmän; eurovippi tulisi rikkomaan ystävyytemme.
Tai sitten annan jos ( kuten aiemmin sanoin) on ylimääräistä. Jos ja kun joku maksaa takaisin: hyvä on.
Ellei, en odottanutkaan sitä.

Jos ystäväsi todella on rahan tarpeessa, menköön pankkiin! Sitä varten pankeilla on lain suoja saada omansa takaisin.

Oma AIKA on myös hyvin arvokasta. Onkin tärkeää valita kenen kanssa SEN jakaa.

Äänestä

No, kurjaahan tuo oli, elämä kuitenkin jatkuu, otat tuosta opiksesi ja varmasti tapaat uusia mukavia ystäviä ei hyväksikäyttäjiä. Pää pystyyn, arvosta itseäsi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Iskettymaahan kirjoitti:

Pakko purkaa ajatuksiani tänne koska olen niin pettynyt.
Minä ja minun "kaveri" olemme tunteneet vuosia ja vasta nyt tajusin mikä oikeasti on tilanne. Olen aina ollut hyvin tarkka mihin rahaa käytetään, en tuhlaa turhiin ostoksiin. Varakkuus on melkein pakkomielle, paitsi ainoa syy miksi voin tuhlata on joku hyvä syy. Ystävyys on yksi syy, minkä takia voin ostaa. Itsellekin tulee hyvä mieli kun ystävä on iloinen ja meneehän se tavallaan hyvään tarkoitukseen se raha kun se menee ystävälle. En kokenut huonoa omatuntoa ostaessani kaverille jotain, ja kaveri lupasi maksaa takaisin. Rahoja ei kuitenkaan kuulunut ja pinna alkoi palaa totaalisesti. Uhkailin kaveria ja sain kovalla työllä ainakin osan rahoista takaisin. Nyt ystävästä on paljastunut uusiakin puolia. Hän on koko ajan pitänyt suurta suuta auki, levitellyt siis minusta osittain perättömiä huhuja toisille kavereilleen ja ties mitä muuta. Olen todella pettynyt. Katkaisin kaikki yhteydet siihen pissiaivoon. Minua kaduttaa suunnattomasti että olen tullut huijatuksi. Olen tuhlannut niin paljon aikaa ja hemmetti vie rahaa siihen idioottiin. Meillä oli kivaa yhdessä, mutta ilmeisesti kaikki yhteiset hetkemme oli vain esitystä ja hän käytti minua hyväkseen. Hän esitti ystävääni vain hyötytarkoituksessa. Hän oli ainoa ystäväni, koska en tarvinnut muuta ystävää. Omistin kaiken aikani hänelle. Elämä tuntuu nyt todella tyhjältä. Olen menettänyt paljon enkä tiedä mitä voisin tehdä. Olen ikuisesti vihainen tälle tyypille. Ja olen vihainen myös itselleni. Miten voinkaan olla näin sinisilmäinen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu