Uskallatko kertoa esimiehellesi?

En kertoisi esimiehelle kiusaamisesta, koska hän on itsekin mukana toiminnassa. Yhteisössä on kiusaajatyyppi, joka on ajanut monia ihmisiä pois. Hän tekee muutenkin mitä tahtoo. Esimies arvostelee räyhääjää, kun tämä ei ole paikalla, mutta ollessaan kasvokkain kehuu ja pitää luottotyöntekijänä. Tiukan paikan tullen esimies tukee kiusaajaa ja päinvastoin.

Työpaikalla on säännöt ongelmatilanteiden selvittämiseksi, mutta niitä ei noudateta. Käytännön periaate on, ettei meillä kiusaamista ole. Jokainen esimies tukee aina toista esimiestä näissä jutuissa. Pomojen taakse asettuvat myös työterveyshuolto ja henkilöstöpäällikkö. Uhri leimataan yhteistyökyttömäksi ja hankalaksi tyypiksi. Hänet savustaa pihalle prosessissa, joka yleensä kestää noin vuoden. Ensin jutellaan pyöreässä pöydässä ja kiusaaminen kovenee, muuttaa muotoaan. Johto asettuu tukemaan kiusaajia, peitellysti toki, vaikka on ymmärtävinään uhria. Tällä on pian sairaslomia ja muita ongelmia. Sopivalla tuotannollisella verukkeella hänet osa-aikaistetaan. Työsuhteen ehtoja heikennetään, kunnes työssä käyminen ei enää ole kannattavaa ja työntekijä lähtee itse.

Työpaikoilla esiintyy monenlaista selkään puukotusta. Joku on kateellinen, joku kokee epäoikeudenmukaisuutta, joku yrittää urallaan eteenpäin ja tavoitteeseen pyrkiessään tökkii toisia. Mihin kiusaaminen katoaisi lapsen kasvaessa aikuiseksi? Kiusaamista on niin aikuisten kuin lasten yhteisöissä. Paljon on puhuttu esim koulukiusaamisesta. Miten aikuiset ratkaisisi kiusaamisongelmaa, kun opettajanhuoneissakin tapahtuu aikuisten välistä kiusaamista. Kiusaamista ruokkii huono tiedottaminen, hallitsematon arki ja epämääräiset työnkuvat. Usein kiusaamista on vaikea saada ratkottua niin, että kiusaaminen loppuu. Yleensä uhri ajetaan muualle töihin eristämällä, juoruamalla, heikentämällä työtehtäviä jne. Ongelmatyöyhteisössä vaan ihmisten vaihtuvuus on suurta ja jatkuu suurena vuodesta toiseen ainakin esimiehen ollessa kiusaajana. Aina löytyy uusi kiusattava irtisanoutuneen tilalle. Pääjohto pyörittelee vaan käsiään ongelman eedessä vaikka jossain työtehtävässä olisi työntekijä samassa työpisteessä vaihtunut 15 kertaa neljässä vuodessa.

Työnantajalle kertominen on sama kuin ilmoittaisit haluavasi potkut.

http://unobjectivity.blogspot.fi/

En uskaltanut, koska esimieheni oli kiusaajani ja toimitusjohtaja oli tietenkin esimieheni puolella. Lähtöhän siitä tuli... Edeltäjäni lähti alle vuoden, minä kestin 1,5 vuotta ja seuraajani vain 3kk... että sillälailla!

en uskalla

Ei uskalla kertoa ainakin jos kiusattu on mies. Miehelläni on työpaikalla nuori tyttö joka kiusaa häntä työaikana ja vapaa-aikana puheluin ja viestein ja muutenkin lähentyen. Mieheni on jo yli 55 v. ja tyttö jatkoi kiusaamista myös vapaa-ajalla eikä lopettanut pyynnöistä huolimatta. Mieheni sairastui mieleltään (ennekin ollut mielenterveysongelmia) ja myös fyysisesti. Joten koko perhe kärsii tästä tilanteesta. Tyttö vain jatkoi kiusaamista. Tein asiasta julkisen mieheni työpaikalla hänen sirastumisen jälkeen, mutta ei auttanut. Mies ei voi mennä kertomaan esimiehelleen että häntä kiusataa, muuten hänet leimataan, kukaan ei usko hänen tarinaansa vaan asia käännetään toisin päin. Mielestäni asiasta täytyisi puhua enemmän, sillä myös miehiä kiusaa naiset, eikä vain toisinpäin. Tähän kiusaamiseen ei ollut puuttunut työkaverit, eikä esimiehet vaan kaikki oli laitettu leikinlaskun piikkiin, ennenkuin totuus valkeni. Mutta tyttö vaan saa jatkaa kiusaamistaan. Hänellä on jo uusi uhri samalla työpaikalla. Esimiehet huom! ottakaa asiat vakavasti jos teille kerrotaan kiusaamisesta, ja tehkää loppu siitä heti!

Kävin kertomassa esimiehellni yli 5 vuotta jatkuneesta kiusaamisesta. Pomo ei uskonut minua. Hän sanoi, että asia olisi pitänyt ottaa puheeksi heti, kun tilanne escaloitui, Nyt on vähän myöhäistä ruveta kaivamaan vuosien takaisia asioita esiin. Hän totesi myös, miten minä voin olla niin "nuija", että olen sietänyt kiusaamista näin kauan. Koen, että minusta tehtiin syyllinen.

Mitä hyötyä siitä olisi? Se korkeintaan johtaisi siihen, että pomo ottaisi kiusaajan/kiusaajat puhutteluun, joka johtaisi loppupeleissä siihen, että kiusaaminen vain lisääntyisi. Todennäköisesti kiusaamiseen liittyisi vielä lisää tyyppejä mukaan, jotka alkaisivat kiusaamaan sinua siitä, että olet kertonut kiusaamisestasi eteenpäin. Lopputulos olisi se, että saisit niin sanotun hankalan tyypin leiman otsaasi ja todennäköisesti kenkää heti kun siihen avautuu mahdollisuus. Puhumattakaan siitä, että lisäisit tietoisesti omaa tuskaasi ja joutuisit jatkamaan samalla työpaikalla samojen p-reikien kanssa.

Aika usein sattuu olemaan vielä sillä tavalla, että kiusaaja on se oma esimies. Kyllähän yrityksissä on kaikenmaailman kampanjoita "nollatoleranssi kiusaamiseen" jne, mutta ne ovat vain kilven kiillotusta. Suhtautuminen työterveyslääkäreiltäkin on usein vain, että kaikki on vitsiä, älä ota sitä niin vakavasti.

Muistan joskus työterveyslääkärin kysyneen minulta itse suoraan mitä mieltä olen esimiehestäni, en ollut kertonut hänestä koskaan mitään, vaikka kaveri oli aika sadistinen aika useaa kohtaan työpaikallamme. Ilmeisesti tästä syystä hän kysyi sitä minultakin, joku oli ilmeisesti kertonut hänelle. Mutta koska tiesin esimieheni "kostonhimon" ja mentaliteetin sekä muut metkut, katsoin paremmaksi vastata ympyräpyöreästi, se kaikki olisi kostautunut minulle myöhemmin. Lopulta kiusaaminen loppui, otin nimittäin loparit. Tämä oli varmaan ollutkin se tavoite. jota he koko touhullaan hakivatkin. Mutta vaikka itse lähdin pois, esimieheni jäi edelleen töihin. Ja vuosia häntä seuranneena, tiedän että hän löytää jonkun uuden silmätikun itselleen, en minäkään se silmätikku aina ollut, minusta tuli se, kun piti saada vanhan tilalle uusi.

Mitä minun kannattaisi nyt tehdä?

Vertaistukena meille kaikille, haluan jakaa osan kokemuksestani pohdittavaksi. Olen ollut omaa tyhmyyttäni vuosikaudet kiusattuna. Kuluneen syksyn aikana erään välikohtauksen seurauksena mittani täyttyi, ja otin asian puheeksi. Kerroin kokemuksistani esimiehelleni. Luonnollisesti (?) hän ei uskonut.

Vuosien ajan ns. kiusaajani on piinannut minua työyhteisössä monella tavalla. Vaikuttaa myös sille, että hän on tehnyt työyhteisössä"myyrän työtä" ja hän on saanut joitakin mukaan tuohon mafiaan. Vaikka kuluneet vuodet ovat olleet todella raskaita, on tämä kiusaamisprosessi valmistanut minua monenlaiseen uuteen, erityisesti ammatillisessa mielessä. Tämä on vaatinut minulta työn ohessa paljon, mutta omaehtoinen yrittäjyys :) on kannattanut. Tilanteeni on pelstanut myös se, että työskentelen suuressa organisaatiossa, ja olen vuosien varrella onnistunut järjestämään itselleni erilaisia "projekteja", joiden turvin olen voinut ottaa etäisyyttä tuohon työyhteisöön. Muuten en olisi jaksanut. Alkuvaiheessa minulla toki oli itsetuhoisia ajatuksia, mutta jokin minut pelasti. Juuri nyt koen tilanteen herkullisena - niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. Arvet ovat toki syvät, mutta kokemuksiani voin hyödyntää tulevassa työssäni.

Seuraavassa pari esimerkkiä kiusaamistilanteista:
Narsistikiusaajani on todennut mm., että "...se, joka asettuu hänen tielleen, saa kärsiä..." ja "...koen olevani esimiesasemassa, joten ..." Selvennyksenä todettakoon, että olemme kumpikin ihan tavis-rivityöntekijöitä tuossa organisaatiossa. Minun mielestäni nuo lausumat sisältävät uhkailua.

Jaksamista teille kaikille!

Olin esimies työpaikalla ja siirsin kiusaajan toiseen työpisteesee ja kaikki oli hyvin. Toisessa työpisteessä olikin isompi pomo ja hän oli tulla hulluksi tämän saman kusipään kanssa ja siirsi sen taas vaivoikseni ja helvetti oli irrallaan. Ovela kusiainen oli selän takana haukkui kaikkia ristiin. Pääsin hullusta eroon kun otin ja lähdin. Kusiainen jatkaa kieroilua ja kaikki haluaa pois hänen läheltä.