Enpä olisi uskonut, että minullekin käy näin. Naimisissa pari vuotta, seurusteltu viitisen vuotta, ystävyyspohjalta aloitettu. Häiden aikaan tuntui siltä Oikealta, rakastan edelleenkin kovasti. Ikää vajaa 25 v.
On vaan niin kyllästynyt olo koko naimisissaoloon! Seksi on aina ollut aika huonoa. Nyt hormonit hyrrää ja mielessä pyörii yksi jos toinenkin mies. Seksiuniakin näen, muista miehistä.
Lisäksi haluan matkustella, mieheni ei halua. Tuntuu siltä, että haluan tehdä kaikenlaisia asioita, seikkailla ja nähdä maailmaa. Mies ei halua mitään vastaavaa, mieluiten istuu sohvalla tai koneen ääressä. Yksin en voi lähteä minnekään, hän tulee mustasukkaiseksi.
Kaipaan vapautta, haluan olla muiden miesten kanssa, haluan lähteä ulkomaille. Toisaalta rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. Elämä tälläisenään vaan ahdistaa, mutta yksin tuskin osaisin enää olla.... Onko tämä nyt sitä nuorten ihmisten helppoa luovuttamista?
On vaan niin kyllästynyt olo koko naimisissaoloon! Seksi on aina ollut aika huonoa. Nyt hormonit hyrrää ja mielessä pyörii yksi jos toinenkin mies. Seksiuniakin näen, muista miehistä.
Lisäksi haluan matkustella, mieheni ei halua. Tuntuu siltä, että haluan tehdä kaikenlaisia asioita, seikkailla ja nähdä maailmaa. Mies ei halua mitään vastaavaa, mieluiten istuu sohvalla tai koneen ääressä. Yksin en voi lähteä minnekään, hän tulee mustasukkaiseksi.
Kaipaan vapautta, haluan olla muiden miesten kanssa, haluan lähteä ulkomaille. Toisaalta rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. Elämä tälläisenään vaan ahdistaa, mutta yksin tuskin osaisin enää olla.... Onko tämä nyt sitä nuorten ihmisten helppoa luovuttamista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yritä pyhua sopivalla hetkellä tunteistasi ja halustasi. Kuuntele myös hänen toiveita (verratkaa käsityksiänne, sillä näin olisi pytänyt tehdä jo ajat sitten) Ennen kuin on tapahtunut mitään "vaarallista ja peruuttamatonta", niin on hyvä mahdollisuus käydä ns. perheen sisäinen kehityskeskustelu.
Itse ainakin olsin toivonut tätä ex-vaimoni taholta. Olettehan tekin käyneet jo muutaman vuoden samoja polkuja.
Mitä seksiin tulee, niin omalla kokemuksella se on osittain tekniikkalaji, mutta jokaisen suorituksen laatu paranee, jos oma korvienväli ja tunto toista kohtaan on kunnossa.
Neuvokaa toisianne ja ostakaa vaikka pari kivaa dildoo piristämään leikkejä. Opetelkaa käyttö yhdessä ja lisää siihen opetettu kieli, niin rupee ainakin kohtuudella luistaan. Tietysti kaikki ei sovi kaikille.
Sitten jos ei kaikki mene niinkuin haluisitte, niin ilmeisesti ei vielä lapsia, jolloin ero helpompaa.
Tosin teinä yrittäisin vielä kerran ja eihän teillä ilmeisesti nyt niin kauhean paha ole olla. Ongelmat on arjen harmautta; ei pettämistä, valehtelua tai hakkaamista, huumeita, holismia....
mieskone
Itse ehdin olla aviossa 3 vuotta, olen 27-vuotias nainen. Kaikki yksinkertaisesti muuttui; muutimme minun opintojeni takia toiselle paikkakunnalle, minä sain uusia ystäviä, mies tukeutui minuun ja muuttui valtavan mustasukkaiseksi. Sitä piinaa ei sitten enää kukaan jaksanut, mitään en olisi saanut tehdä yksin ja aina epäiltiin. Kännykkä luettiin. Hän yksinkertaisesti ajoi minut nurkkaan, koska ei saanut omia ystäviä mistään. Seksi loppui oikeastaan kokonaan, en halunnut hänen läheisyyttään enää.
Nyt olen helpottunut ja välimme ovat parantuneet, pystymme jopa puhumaan asioista eri tavoin kuin ennen. Luulisin, että olemme hyviä ystäviä elämämme loppuun - ja se on mukava asia, sillä lopullisesti en häntä halua menettää. Olemme yhteydessä viikoittain, laittelemme tekstiviestiä jne.
Ehkäpä tämä tästä. Toisinaan, yksinäisimpinä hetkinä, iskee pelko ja suru; teinkö virheen kun "annoin periksi"? Mutta kun mietin paluuta entiseen, samaan suhteeseen, en usko, että siihen tulisi sen suurempaa muutosta. Nyt on hyvä olla.
1) Kirjaudu johonkin paikalliseen ammattikorkeakouluun.
2) Ilmoittaudu välittömästi opiskelijan vaihtoon ja kansainvälisyys-juttujuttuihin...
3) Lähde ulkomaille "opiskelemaan" valtion kustannuksella ....
..... ja hanki puuttuvat elementit elämääsi !
Olen miettinyt sitä, että juuri nyt tekisi mieli lähteä jonnekin, tavallaan pitää jonkinlaista taukoa koko hommasta. Valitettavasti vaan mieheni ei voi ymmärtää tuollaista lähtemistä. Hänen mielestään olen nyt sitoutunut olemaan hänen kanssaan, eikä silloin lähdetä ulkomaille puoleksi vuodeksi. Hänen mielestään avioliitto on kompromissi ja tässä asiassa on minun paikka joustaa, koska avioparien kuuluu olla yhdessä, eikä erillään eri puolilla maapalloa.
Olen ollut asiasta eri mieltä ja joustoa on tullut sen verran, että olen saanut "luvan" lähteä lomamatkalle yksin tai kaverin kanssa. Asumaan tai työskentelemään ulkomaille en kuitenkaan pysty lähtemään.
jos ei lapsia.OTA ERO !
ei kannata tommosessa suhteessa olla .Ero tulee jossain vaiheessa kumminkin mutta parempi jos ei ole lapsia.
Ei hyvältä kuulosta. Onneksi olet vielä nuori ja avioliittosikaan ei ole vielä edes kunnolla alkanut. Ehdit vielä aloittaa uudestaan.
että MITÄ sinä sitten naimisissa ololta mahdoit oikein odottaa?
Jatkuvaa, loputonta hekumaako?
Ja jos seksi ollut alusta asti huonoa, niin itseäsi voit vain siitäkin syyttää kun menit siitä huolimatta naimisiin.
Itse olet valinnut oman polkusi.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, mutta eihän tätä sanontaa nykyään enää edes tunneta.
Aina pitää mennä sieltä missä aita on matalin ja aidan takana se vihreämpi, ah niin paljon vihreämpi ruohikko..
Niin, ennen vanhaanhan kärsittiin hiljaa vuosikymmenet...Kerran tässä vaan eletään, en ymmärrä, ovatko vanhat tavat tärkeämpiä kuin ihmisten elämä? Taidat olla aika nuori, kun et muista millaista ennen oikeasti oli?
Aina näitä moralistijeesustelijoita. Avioliitossa voi olla hyvä seksielämä. On kokemusta. Juuri nämä epärealistiset Arki/Tunne/Kunonluvattu-jeesustelijoiden arvot vie tuollaiseen halpaan. Nuoret likat ja kundit uskoo, että kunhan MINUN RAKKAUTTA riittää, niin sillä saa kaiken pelaamaan. Mikä helvetin arvo on pitkä avioliitto? Hyvä liitto voisi olla ymmärrettävämpi. Vaikeuksia tulee hyviinkin liittoihin, mutta jotkut on kannattaa lopettaa pian, eikä kitua itsesäälissä koko elämäänsä.
se että itse olet siippasi valinnut; ja jos hän tuntuu sinusta mälsältä niin se on Sinun vika. Eikö olisi kannattanut pohtia noita asioita jo ennen avioon astumista? Kuvittelitko todella, että miehesi alkaa pitää samoista asioista kuin sinä vain menemällä naimisiin hänen kanssaan? Että seksi- ja matkusteluhalut lisääntyisivät vaihtamalla siviilisäätyä? Voi voi.