Lasten harrastelijauinti seuroissa

Helsingissä voi valita mielensä mukaan ja kaikki on aika lähellä, hähhäh!

Tulkinta siitä, mikä on "harrastamista" vaihtelee. Aikanaan valmensin kilpauintiryhmää, jossa oli muutama ei-kilpauimari mukana, eli teoriassa harrasteuimareilla oli mahdollisuus harjoitella kuusi kertaa viikossa. Toki tämä vaati kilpauimareiden vauhdissa pysymistä, treenimaksut samat jne. Meillä on nytkin mukana pari harrasteuimaria kilparyhmässä. Oma seura pyörii hyvin pitkälti vapaaehtoisvoimin, mutta kaupungissa on myös ammattimaisesti valmennettu seura, jossa on muutamaan viikkokertaan saakka mahdollista "pelkkä" harrasteuinti. Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että oman kilparyhmämme valmentaja on myös sitä mieltä, että kilpailu kuuluu ryhmän harjoitusohjelmaan, joten harrasteuimareiden toimintaa mietitään - voi olla, että se tipahtaa takaisin siihen kolmeen kertaan viikossa.

Hyvin paljon riippuu seuran resursseista ja saatavilla olevasta allastilasta. Jos seuralla on vain pari ohjaajaa ja tilaa on saatavilla yhdestä uimahallista silloin tällöin, niin mikäli seura pyrkii menestymään kilpatasolla, suurin osa allas- ja ohjausajasta menee kilparyhmien pyörittämiseen ja loput sitten "uimarituotantoon" eli uusien uimareiden kouluttamiseen. Tällöin ei-kilpaileville uimareille ei alkeisryhmien jälkeen ole tilaa.

Toisaalta, jos resurssien kannalta on mahdollista, niin itse en kannata aikaista kilpailuttamista ennen kuin tekniikat ovat hallussa. Muuten voi käydä niin, että muistutetaan uinnin olevan (vapaauintia lukuunottamatta) arvostelulaji, jossa asteikko on hyväksytty/hylätty, eli jos suoritus ei mene sääntöjen puitteissa niin tulokseksi jää DSQ.