Solmimme avioliiton hyvin nuorena ja olemme yhdessä kahlanneet läpi monet vaikeudet. Saimme monta lasta ja olemme edelleen alle nelikymppisiä. Arvostan kumppaniani paljon, mutten uskalla päästää häntä lähelleni. Olemme loukanneet toisiamme paljon, enkä voi niitä asioita unohtaa niin helposti kuin puolisoni. Joskus kaipaan oikeasti läheisyyttä ja syliä ja haaveilen siitä. Puolisolle en uskalla sitä kertoa, sillä en pysty siihen enää oikeasti. Vain haaveissa uskallan halata ja unelmoida, todellisuus on muuta... Luja kumppanuus pitää meidät kuitenkin yhdessä. Riittääkö se?
En uskalla rakastaa puolisoani
Sutsa
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tulee äkkiseltään mieleen, että miten sinä määrität rakkauden? Eikös se ole juurikin lujaa kumppanuutta? Selvästikin jollain tasolla luotat puolisoosi, koska sitoudut häneen, ja näet että hänkin sinuun. Pysytte yhdessä. Se on sitä rakkautta.
Jos sen sijaan kaipaat romantiikkaa ja läheisyyttä, ne ovat vain tiettyjä tapoja osoittaa tunteita: rakkautta, haluja, omia heikkouksia yms. Miksi sitä pelkäät? Miksi pelkäät päästää "iholle"? Mitä voi sattua, jos päästät lähelle? Miten se muuttaisi lujaa kumppanuuttanne huonompaan suuntaan?
Kyllä pitkässä liitossa voi olla niitä asoita, jotka ovat vuosien varrella satuttaneet. Sanot että puoliso on helpommin unohtanut ja antanut anteeksi. Voisiko hän auttaa sinua, että sinäkin pystyisit? Kun antaa anteeksi, tekee hyvää etenkin itselleen. Siksi kysymys loppujen lopuksi kuuluukin: rakastatko itseäsi?