Olen tullut au pairiksi tanne belgiaan ja taalla ollaan oltu vasta noin pari viikkoa. mutta nyt ois semmonen ongelma etta haluaisin vaihtaa jo perhetta! tama on ihan mukava perhe, mutta lapset ei tottele ja tama kyla on paaaaaaljon kauempana brysselista kuin luulin ja oisin halunnu. on myos semmonen ongelma ollu etta nama paivat on ollu vahan hektisia ja tavallisesta poikkeavia koska perheessa on tapahtunu onnettomuus ja kaikki on stressaantuneita... mulla oli epailyksia jo ennen ku lahdin, mutta se tuli niin akkia etta en ehtinyt sitten tarkemmin ajatella. olen tajunnut etta ehka minusta ei ole kolmen pojan kaitsijaksi, en edes erityisemmin pida lapsista ja hermot menee koko ajan eika kenellakaan ole hauskaa. en ymmarra mika paassani liikkui kun otin taman paikan vastaan. no, perheen aiti ei jaksa keskustella ja nyt pitaisi sitten odottaa etta miten tassa kay, ongelmana vain on se, etta uuden perheen hakeminen itse omatoimisesti netista on aika pitkaaikainen homma ja pitaisi varmaan aloittaa jo heti. noh, onko teilla ollu samanlaisia kokemuksia? en halua jaada tanne kylaan vaan paasta brysseliin!
kiitos jo etukateen etta jaksoitte lukea ja vastauksia arvostetaan kovasti!
-hanna
kiitos jo etukateen etta jaksoitte lukea ja vastauksia arvostetaan kovasti!
-hanna
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lahdit au pairiksi vaikket edes pahemmin pida lapsista? Vastuu on kuitenkin niin iso ja vahan iasta riippuen joudut olemaan hyvinkin paljon lasten kanssa.
Onhan se kolme poikaa vahan raskaampaa kuin kolme tyttoa mutta silti.
Ja mita merkitysta silla sijainnilla on, kunhan viihtyy perheessa? Omalta osaltasi et voi sanoa kuin kahden viikon kokemuksen joten...Kovin moni lahtee liian suurin odotuksin ja kaikkein mieluiten suuren kaupungin lahettyville jotta paasevat shoppailemaan ja bailaamaan. SE EI OLE SE PAA ASIA TASSA HOMMASSA HYVAT NAISET!
Ja koska lapset edes tottelevat? Etenkaan tyttoa joka on asunut heidan kodissaan vasta kaksi viikkoa! He kokeilevat rajojaan. Jos he eivat te mita pyydat, kirjoita asia lapulle, odota etta vanhemmat tulee kotiin ja anna heidan hoitaa rangaistus.
JA tuo etta hermot menee nopeasti eika kenellakaan ole hauskaa.. Yritatkohan olla vahan liian tiukka niille poikakultasille? Aina pitaa kuitenkin joustaa jonun verran ja anna mieluummin kaksi vaihtoehtoa kuin etta pakotat.
En tieda miten kohtelet noita lapsia, mutta yrita ensin loysata vahan ja katso meneeko sitten paremmin.
Aidille sanot etta nyt on juteltava! Han on kuitenkin aikuinen ihminen, ja vaikka perheessa onkin sattunut lahiaikoina onnettomuus, niin se ei tarkoita sita etta he voisivat paeta vastuutaan ja auttaa sinua tyossasi.
Jos nyt olisit ensiksi ainakin sen kaksi kuukautta ja jos asiat eivat sittenkaan mene yhtaan paremmin niin kannattaa alkaa harkitsemaan.
Toivon onnea!
Itse voin ihan kokemusksesta sanoa, että kyllä sillä sijainnilla vaan on väliä. Olin itse perheessä, jonka kanssa tulin toimeen. Asuimme kuitenkin alueella, jossa en edes nähnyt muita nuoria. Vanhuksia ja lapsiperheitä vaan. Harrastusmahdollisuudet olivat aivan olemattomat ja muutenkin koko paikka oli ihan kuollut. Lähimpiin kaupunkeihinkin oli matkaa. En todellakaan lähtenyt au pairiksi vaan shoppaillakseni ja bilettääkseni, mutta ei sitäkään kestä, että ei voi viettää laisinkaan nuoren elämää. Vaikka perhe olisi kuinka mukava, niin kyllä sitä menee hermot, jos ei saa hankittua omaa elämää. Kaikille on parempi, jos au pair pääsee välillä vähän tuulettumaan ja eroon perheestä. Vaihdoin lopulta perhettä, kun en enää kestänyt.
niin no varmaan ei viela kannata teha mitaan kovin ratkasevaa paatosta etta vaihdatko perhette.tosiaan oot ollu siella aika vahan aikaa ja varmaan jonkun aikaa kannattaa ihan kattellla tilannetta etta milta nayttaa ennenkun lahet mitaan perhetta vaihtamaan.
Ja totta kai ne lapset aluks kokeilee rajojaan ja varmasti on tosi rankkaa,mutta kannattaa teha niille heti alkuun selvaks etta sina oot se keta talossa totellaan sillon kun vanhemmat ei oo kotona ja luulisi vanhempienkin tehneen taman selvaksi lapsilleen.mutta siina voi tosiaan menna hiemaa aika ennenku lapset suhun tottuu ja saat ne kuriin.
ja tosiaan nyt sanot sille aidille etta on juteltava..mutta ehdottaisin etta nyt tosiaan ihan kattelet tilanetta ainakin jonkun kuukauden veraan ennen kun paatat vaihdatko perhetta..kuitenkin kahen viikon perusteella on aika hankala viela sanoa mitaan.voithan tietenkin ruveta katteleen jo jotain perheita eihan sita paatosta kuitenkaan heti tarvii teha!
toivottavasti tasta nyt oli vahan jotain apua:)
Ensinnäkin ei kannata niin hirveesti huudella täällä netissä yksityiskohtia perheestäsi. 1 1 ja sitä rataa..Joku sattuu lukemaan palstaa ja kertoo perheellesi ja sitten ei ole mukavat ajat tiedossa..You know. Etkö tiennyt meneväsi Brysselin ulkopuolelle? Mitä siellä Brysselissä on niin ihmeellistä, etteikö sitä muualta löytyis? Etsit jonkun toisen AU-pairin vaikka sieltä Brysselin suomalaisen kirkon pappilan kautta. Sitten joku kerta vaikka jäät sen luokse yötä tai jotain sellaista. Jos alat vaihtaan perhettä parin viikon jälkeen, niin uusi perhe ihmettelee varmasti ja kysyy asiasta edellisiltä.
Suomalaiset tuntuvat pitävän ulkomailla aika hyvin yhteyksiä toisiinsa ja jutut kiertää...
Moi!!
Ymmärrän täysin miltä susta tuntuu! Olen nyt itse ollut n. 3 kk tanskassa au pairina ja muistan kuinka ensimmäisen kuukauden jälkeen kävi ajatus päässä että haluan pois.
Ennen tänne tuloa en tiennyt paljon lapsista, kokemusksiahan lähdin hakemaan ja "kasvattamaan" itseäni,mutta kaikki riippuu ihan täysin siitä miten asennoidut.
Kaikki se uus ympäristö, uudet ihmiset ja etenkin lapset joiden kanssa olet päivittäin ja jotka ei todellakaan ole aina niitä enkeleitä... se on ihan normaalia että ajattelet että haluat lähteä tai edes vaihtaa perhettä, mutta usko pois, jos vaan haluat ja kestät sinnitellä vaikka kuukaudenkin lisää niin mieli on ihan erilainen. Asuin alueen sijainti on todellakin tärkeä vasrinkin jos sulla on viikonloput vapaana koska silloin on hyvä, ja pitäisikin sitten ladata akkuja taas tulevaa viikkoa varten.
Itse asun kylläkin ihan köpiksen vieressä, mutta kumminkin otin itseäni niskasta kiinni ja raahasin itseni ihmisten ilmoille ja kun sitten löydät sen ensimmäisen ystävän niin kaikki näyttää jo paljon paremmalta!
Tietysti jos susta oikeesti tuntuu vaikealta siellä niin ehkä sitten on parempi joko etsiä uus perhe, mutta kannattaisin että puhuisit perheen äidin kanssa ensin. onko hän suomalainen?
En tiedä kuinka paha onnettomuus teillä on sattunut mutta kaikesta kannattaa puhua.
Vaikka mulla on jo nyt lähtenyt asiat rullaamaan hyvin niin tiedän miltä susta tuntuu.
Jos susta tuntuu että että haluat kirjottaa jollekkin ja päästää vähän ajatuksia pään sisältä ulos niin voit kirjottaa mulle: [email protected]
Tsemppiä Sulle ja hyvää joulua!
..piti kirjottaa toi edellinen viesti :)
kiitos rohkaisevista viesteista! ja myos niista ei niin rohkaisevista. kaikki ei ole aina niin mustavalkoista ja muutaman lauseen viestiin ei todellakaan saa ahdattua koko tilannetta... nyt menee jo paremmin, tunteet ja fiilikset muuttuu melkein joka paiva, mutta kylla se tasta minunkin osalta alkaa varmaan sujua. ja sen vaan haluaisin viela muistuttaa eraille ihmisille, etta au pairiksi todella voikin lahtea myos kokonaan belgialaiseen perheeseen. vakavasti epailen, etta 100% ranskankielinen belgialainen perhe seuraisi hirveesti naita suomalaisia tusinafoorumeja... ja sita paitsi mulla ei oo mitaan salattavaa naissa fiiliksissa.
hyvaa joulua kaikille, kyllahan ne taallakin yrittaa mutta oikea joulu on vain suomessa :)
-hanna
moi! yritä katsoa sielä perheessä tilannetta ainakin pari viikkoa vielä. muista oma asenne merkkaa myös paljon!:) itse olen tulossa aupairiksi ensi kuussa brysseliin:)
katso vielä vähän aikaa miltä näyttää.. muista oma asenne ratkaisee paljon.. itsekkin tulen belgiaan ensikuussa:)