Mulla on niin paha olla tuon miehen kanssa!!! Se ei kerro mulle asioita, antaa lehtihaastatteluja ja osallistuu oikeusprosesseihin kertomatta minulle mitään! Joka helkutin päivä saan tietää jotain uutta hänen eksistään...tyyliin tuo meidän lepotuolikin on muuten alunperin sen edellisen luuskan ostama...ja tämän kaiken saan tietää VAIN JOS ITSE SITÄ KYSYN. Olen tullut vainoharhaiseksi, minulla ei ole ystäviä ja olen rahaton...turvakodissakin nauraisivat varmaan päin naamaa. Töihin en kelpaa vaikka minulla on yliopistotutkinto. Mutta kun en tiedä mitä voin tehdä! Häistä on vuosi ja onnellista pitäisi näytellä...kuitenkin tämä on yhtä helvettiä eikä mies tue minua yhtään tässä eriytymisprojektissa, vaan yrittää väkisin pitää kuristusotteessaan, ihan niin kuin minulla olisi jotain harha-aistimuksia, jotka vievät minua itsetuhoon. Ikinä ennen tätä en ole viillellyt itseäni. Olen täysin tuon mahtimiehen mielivallan alainen! En kestä tätä surkean elätin ja loisen osaa!!! Minulla on paha olla! Tiedän, että mitään kuolemanvakavaa ei ole edes sattunut...mutta kun ahdistaa! En käsitä miten tämänkin joulun taas kestän, kun taas sain tietää niin iljettäviä asioita. Onkohan tässäkään mitään järkeä kirjoittaa tänne, kun ei minua missään ymmärretä enkä toisaalta voi kellekään edes puhua ja OLEN NIIN YKSIN!!! Anteeksi.
Kurkkua kuristaa!
Sheila
111450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
saamaan mistaan toita. Oletko huomannut opiskellessasi lukiossa etta opit samalla jotain joka on itseasiassa hyodyllista?
Osaatko tehda gourmet annoksia?
Osaatko hitsata?
Osaatko leikata laserilla?
Osaatko korjata auton?
Osaatko ommella tikit?
Osaatko ajaa linja-autoa?
Osaatko mitaan hyodyllista, minka olet oppinut lukiosta?
Muuten toivotan kylla tsemppia elamaasi, mutta herranjumala kanssasi nainen, YLIOPPILASTUTKINTO ON VAIN SIVISTAVA nk. KOULUTUS!
Kävisit sinäkin edes sen lukion ja osaisit lukea, että siinä lukee YLIOPISTOTUTKINTO! Usko pois, minun osaani ei kannata kadehtia: mitään järkevää en osaa, turhaan kävin kouluja enkä näytä pääsevän ikinä jaloilleni.
Hän sanoi että YLI-opistotutkinto!
lukion, talla hetkella olen ammattikorkeasta baihtarina englannissa.
Lukioko on ainoa paikka missa oppii lukemaan?
Ime munaa lutka
Mitä sä tänne tuut lyötyä lyömään?Ja turha enää haukkua,kun itse luit väärin!Aika lapsellista.
Jos suhde ei toimi ja välissä hiertää joko luottamuspula tai jommankumman ego...miksi pitkittää kaikkea? Jos toinen ei ole kiinnostunut huomioimaan sinua ja on mennyt naimisiin kanssasi vääristä syistä...miksi antaa sen jatkua? Oli syy mikä tahansa suhteen ongelmiin, sulla on vain yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata onnellisen näyttelemiseen.
Yksinkertaisesti sun pitää jatkaa matkaa.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kun pääset sen kynnyksen yli...olemaan itsesi kanssa ja kokoamaan oman elämän raameja uudestaan...tunnet itsesi ja kykysi paremmin kuin koskaan! Tiedät mitä haluat elämältäsi ja mahdolliselta tulevalta rakkaalta/mieheltä...ja osaat välttää niitä asioita ja ihmisiä jotka eivät tee sinulle hyvää, osaat valikoida seuraasi ne ihmiset jotka eivät ime energiaasi ja hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Ainoa ihminen jonka onnesta sun pitää huolehtia kuin maailman tärkeimmästä aarteesta, olet sinä!
Jos tuntuu että yliopistotutkinnollasi ei saa töitä, kannattaa harkita AMK-tasoista eriyttämiskoulutusta tai jatkokoulutusta. Saisit opiskeltua jonkun käytännön ammatin ja työharjoittelun kautta työelämään. Opiskellessa itsetunto kasvaa kohisten ja karttuu varmasti tuo ystäväkaartikin! Mikä ala sinua kiinnostaisi?
Musta tuntuu että ei ne siellä turvakodissa naurais päin naamaa...siellä henkilökunta on takuuvarmasti nähnyt jos jonkinlaista tapausta ja osaavat auttaa sinut oikeiden tahojen luo jos tarvitset asuntoa pikaisesti ja haluat pistää avioeron vireille. Ota heihin vain rohkeasti yhteyttä...
Muista...itseäs et saa mollata tai vähätellä ikinä! Se on kiellettyä. Eikä anteeks tarvitse pyytä muuten kuin silloin jos olet fyysisesti tallonut jonkun varpaille...:)
Turvakodeissa ei murheille naureta, voit olla aivan varma että he ovat nähneet niin monenlaista, että osaavat suhtautua asiallisesti toisen hätään.
Pystytkö menemään esimerkiksi jonkun sukulaisen tai ystävän luo edes muutamaksi päiväksi ja ottaa hiukan välimatkaa tilanteeseesi? Rauhassa ajatteleminen saattaa selkiyttää vaihtoehtojasi.
Pysyttele erossa alkoholista kuitenkin, pöhnässä asiat näyttää pahemmilta ja tulee tehtyä hätäisiä päätöksiä. Aamullakin kaikki näyttää krapulassa ylivoimaiselta.
Tsemppiä sinulle. Kyllä selviät. Selvisin minäkin vaikka ei siltä aluksi tuntunut.
liiskattu itsetunto on kauheinta mitä ihmisellä voi olla, lähde vetämään sen tyypin luota. Mene hotelliin tai turvataloon, kasaa itsesi jämät ja häivy sieltä. Tavara on tavaraa, sitä on kaupat väärällään, älä niitä sure. Sitten kun jaksat, tee työkkärissä urasuunnitelma, mene vaikka mielenterveystoimistoon puhumaan, sekin auttaa, sieltä voi löytyä myös vertaistukea. Ehkäpä juuri sinä pystyt auttamaan myöhemmin jotakin ihmistä samassa asiassa kuin nyt itse olet. Minäkin olin liiskattu, ja aivan vahingossa löysin oman urani ja paikkani, tarvitsin vain hieman juttuapua. Talven selkä on taittunut, älä sinä taitu, hae apua, ennenkuin katkeat.
ps. soita vaikka SOS-autoon, saat sieltäkin ensiapua hätääsi.
saavat alistaa toista ja useimmiten kärsimään joutuu puoliso.Mutta niin kauheaa kun se onkin,pois siitä on päästävä muuten masentuu ja itsetunto menee niin alas että ei tunne olevansa edes ihminen.Kaikki ei ole sitä miltä näyttää,itse kantapään kautta oppineena voin sanoa.
Vaikka kuinka hankalalta tuntuu, niin lähde pois tuollaisesta liitosta. Joudut varmasti menettämään ison osan kulissien tuomista glamoureistasi.
Itseki olen ekaa kertaa pitkään aikaan ruvennut lukemaan hintapappuja kaupoissa.
Eroon liittyy aina dramatiikkaa ja pelkoja, sehän on luonnollista. Itselläni oli pelko, että miten osaan tehdä ruokaa (no netistähän ohjeita löytyy...) ja miten saan napit puseroon (poika lupasi opettaa ompeleen).
Kaikesta pääsee ylitse, mutta et voi nykyisessä suhteessasi mitenkään hyvin.
Hui, rankka tilanne sinulla.
Kuulostaa tosiaan siltä että avioliitto ei toimi alkuunkaan. Ilmeisesti miehesi ei tule tekemään mitään siirtoa sen lopettamiseksi, joten sinun on oltava nyt reipas ja rohkea ja ryhdyttävä toimeen ihan itse. Usko pois, kyllä sinä siihen pystyt, ja sen jälkeen tunnet itsesi oikein supernaiseksi, ja tiedät että selviät ihan mistä vain! Ensin haet apua joko sieltä turvakodista, tai sitten vaikka sosiaalitoimistosta, jos ensimmäinen askel tuntuu pelottavalta ottaa yksin.
Mutta kirjoituksesi perusteella en oikein ymmärrä miten hänen exänsä tähän tilanteeseen liittyvät? Onhan kaikillä exiä, suurimmalla osalla jotain heidän kanssaan hankittuja huonekaluja tms jotka sitten on erossa jaettu. Eihän se ole mikään rikos, tai salaisuus? Jos hän ei enää sähläile niiden exiensä taikka muiden naisten kanssa, niin ei miehesi ole siinä suhteessa mitään väärin tehnyt. Jos sinä kyselet eksistä, ja hän vastaa kysymyksiisi, ei sinulla ole mielestäni oikeutta loukkaantua. Kyllä se historia on osa hänen elämäänsä, eikä sitä tarvitse salailla, jos hän on niille naisille tehnyt selväksi että suhde on ohi, ja että hän on kanssasi naimisissa.
Sanot että miehesi ei tue sinua eriytymisprojektissa. Tietääkö hän varmasti että teillä on sellainen projekti meneillään? Oletko kertonut selvin sanoin mitä toivot hänen tekevän sen suhteen? Et voi koskaan olettaa että toinen osaisi lukea ajatuksiasi, kaikki mitä haluat mieheltäsi, on sinun osattava pukea sanoiksi. Kerro rauhallisesti hänelle että sinua ahdistaa hänen otteensa ja suhtautumisensa. Että joko suhteen on muututtava, tai sitten se loppuu. Jos hän valitsee muutoksen, teidän on keskusteltava juurta jaksain kaikesta siitä mikä mättää, ja annettava toisillenne aikaa muuttaa käytöstään. Tokihan tiedät että syvimmiltään ihminen ei muutu, joten mieti mikä ylipäänsä on mahdollista muuttaa ennen kuin pyydät sitä häneltä. Jos sinusta tuntuu että tässä liitossa ei ole enää mitään toivoa, älä anna sitä hänelle, vaan tee selväksi heti, että nyt se on ohi, että et voi tulla onnelliseksi hänen kanssaan.
Voimia ja rohkeutta sinulle suuriin tekoihin.