Surullinen anoppi lapista

Ensinnäkin paras mitä viisaana naisena voit tehdä, on lopettaa liika vastuunkanto nuoresta parista, jonka tulee oppia elämään itsenäisesti.
Vastuutat itseäsi miniäsi käytöksestä ja siitä, että et saa normaalia suhdetta miniään.
Hyvään suhteen rakentumiseen tarvitaan aina molemmat osapuolet: voit kohteliaasti tulla puolitiehen vastaan, mutta et yhtään sen pidemmälle.
Joten sinä olet tehtäväsi omalta puolelta kunniakkaasti hoitanut, ja on miniän oma asiansa, kuinka tulee sinua vastaan. Siihen et voi enempää vaikuttaa, varsitenkin kun et ole loukannut häntä.
Parasta, mitä voit nuoren parinkin kannalta tehdä, on miettiä omaa hyvinvointiasi ja virkistäytymistä. Siihen sinulla on täysi oikeus.
Nyt suhteesi nuoreen pariin on heidän puoleltaan hyötysuhde. Oma liika yrittämisesi, syyllistymisesi ja epäterve vastuunkanto ylläpitävät hyväksikäyttöä.
Suhde poikaasi on muuttunut, kun kuvioon on tullut miniä.
Se sinun on muistettava, kuitenkaan sen ei tarvitse hävittää äidinrakkautta poikaan.
Poikasi sukkuloi sinun ja vaimonsa välillä, eikä se ole helppoa, kun kumpaakin olisi miellytettävä.
Suhde rahankäyttöön on ilmeisesti miniän myötä muuttunut huolimattomampaan suuntaan, jos pojallasi ei aiemmin ole näitä ongelmia ollut hyvässä taloudenpidossa.
Minusta sinä voisit rauhallisesti sitä kysyä pojalta seuraavan kerran, jos olet avaamassa rahakukkaroa nuorelle parille. Kahden nuoren on tultava omillaan toimeen, ja varsin tärkeäksi asia muodostuu, jos he ovat jatkuvasti pulassa.
Sinun on varottava, ettei heidän taloudellisesti saama apu muodostu vakituiseksi ja sitä myöten itsestäänselvyydeksi. Silloin he eivät koskaan tule oppimaan elämistä varojensa mukaan.
Toinen juttu vallan onkin se miniän pitämä etäisyys. Se on vain hyväksyttävä ja muista, ettet ole ainoa anoppi, joka joutuu tuon katkeran pettymyksen nielaisemaan.
On nuoria naisia, jotka eivät millään pysty hyväksymään vanhempia naisia varteenotettavina ja miellyttävinä ihmisinä. Heidän silmissään vanha nainen on outo, vanhanaikainen kummajainen, jonka kanssa ei haluta eikä osata keskustella eikä harrastaa edes small talkia.
Miniäsi voi olla olemassaankin kömpelö ja taitamaton pitämään keskustelua yllä. Maailmanne voivat olla niin erilaiset, ettei yhtymäkohtia ole. Jos miniän ajattelu on kapeatasoista, pinnallista ja rajoittunutta, vielä nuoruuden kypsymättömyyden ahdaskatseista, niin ei kannata väkisin alkaa vääntää keskustelua hänen kanssaan mitenkään kahden kesken.
Itse hieman jopa välttelisin kahden keskistä keskustelua ja puhuisin pöytäseurueelle yleisesti. Siihen miniä voi sitten ottaa osaa tai ei, omien kykyjensä ja halujensa mukaan.
Mitään henkilökohtaisten asioiden kyselyä myös on ehdottomasti vältettävä, kertokoon miniä oma-aloitteisesti sitten aikanaan itsestään, jos tuntee tarpeelliseksi.
Tietenkin ystävällinen katsekontakti ja elekieli on pidettävä, oli tilanne mikä hyvänsä.
Älä liikaa murehdi sitä, ettei suhteesi nuoreen pariin ole sellainen, joksi mielikuvissasi olet ajatellut. Usein käy elämässä niin, etteivät ystävälliset mielikuvamme toteudu.
Silloin on haettava pettymykseen korvausta muualta, koska aika näyttää jatkon ja suhde voikin ajan myötä muuttua paremmaksi.
Siihen asti voit elää täysillä ja nauttia niistä asioista, jotka sinulla ovat.
Ala nyt säästää seuraavaa etelänmatkaa varten, äläkä niitä varoja luovuta, vaan ne ovat sinulle tarpeen.

Näin sen näkisin minäkin että parempi antaa olla heidän enemmän omissa oloissaan vaikka se harmittaa. Jotakin yhteistä on myös minun ja miniäni suhteen. Ovatko eteläisen alueen nuoret naiset erilailla kasvatettuja, vai onko heille tärkeämpi oma suku. Onko heillä pohjoisemman alueen ihmisiin ennakkoluuloja? Kenties omassakin elämässään heillä on ollut vaikeuksia jotka heijastuu parisuhteeseen?
Näitä olen ajatellut, poika ei puhelimessakaan puhu kaikkea vaimonsa läsnäollessa ja on selvästi vapautuneempi puhumaan puhelimessa kun on yksin. Orjuuttavatko nämä miniät poikiamme heidän omilla mielipiteillään ja omilla asenteillaan, sitä olen miettinyt. Kunnon pojat, olisiko heidän otettava enemmän johtajuutta perheissään joissa vaimo pyrkii tekemään heistä juoksupoikiaan? Viimekädessä pojat päättää itse omasta elämästään. Me anopit tahdomme tietenkin pojillemme parasta elämää johon kuuluu heidän vaimonsa ja lapsensa, perhettä jossa he ovat onnellisia ja eivät ole vaimojensa orjia vaan voivat olla avoimia.

Kiitos hyvistä vastauksista. Otan onkeeni monestakin viisaudesta jota sain. Ehkä tämä on minulle vielä sen verran uutta ja erilaista, että sekin hämmentää ja niinkuin aikasemmin jo totesin, niin kuvittelin, että anopin ja miniän välit vois olla todellakin hyvät. Nyt lopetan yliyrittämisen ja keskityn omiin juttuihini enemmän.

No ne on vähän nuo poikien äidit toisarvoisessa asemassa *miniähierargiassa*. Jännä juttu on se, että kun ainoan lapsenlapseni syntymäpäivät alkaa lähestymään, silloin minunkin sähköpostiini tupsahtaa lapsenlapsen kuvia. Ikään kuin en muistaisi lapsen olemassa oloa. Jotenkin tuntuu tosi kurjalta.
Ja kun he vierailevat luonani. Koskaan miniäni ei kysy, että voisiko jotenkin auttaa ruuanvalmistuksessa, tai pöydän kattamisessa, saatika tiskit ruokailun jälkeen.
Saan ainoastaa iltapuuronkeitto-ohjeita miniältä. Kuinka lapsen puuro on keitettävä. Joskus toivoisin hänen kasvavan aikuiseksi. Onhan minullakin ollut kolme lasta ja kaikki ovat selvinneet hengissä *hoidossani*.

Minun poika ja hänen tyttöystävä kun tulee minun luokse kylään, niin laitan heille ruokaa ja he syövä kahdestaan ruokansa olohuoneessa ja minä menen omaan huoneeseen enkä häiritse heitä, vaan anna olla rauhassa. Tyttöystävää tervehin, mutta en tyrkytä itseäni mitenkään.
Minulle tämä on ihan normaalia ja hyväksyn tilanteen sellaisena kuin se on.
En vaivaa päätäni millään turhan yrittämisellä.
Juttelen jos tulee juttua luonnostaan tai asiaa joka kaipaa selvitystä.
Näin on hyvä :)
Nuoret naiset voivat olla arkoja puhumaan yhtään mistään varsinkin pojan äidille !!!!
Miksi vaivaat päätäsi ja kiusaat omaa rauhaasi turhalla asialla.
Raha asiat hoidat itse huonosti. Poikasi on syytön siihen jos itse annat rahaa hänelle etkä vaadi maksamaan takaisin.
Vastuu on sinulla itselläsi.

Niin kauan kuin olet vapaaehtoinen lypsettävä ei mikään muutu.
Ala arvostaa itseäsi.
Miniäsi on hiljainen ja puhumaton, koska häpeää poikasi kerjuumatkoja. Kyllä hän ymmärtää, että poika kertoo sinulle rahahuolensa ennen kuin he lähtevät taas kotiin, ja sinä annat viimeiset säästösi pojalle. Miniäsi tietää hyvin tämän lypsämisen ja yrittää välttää tapaamista kaikin keinoin. Hän on ymmärtänyt, että olet syyllistänyt miniän, vaikka poikasi rahat pyytää ja lahjat hakee.
Lopeta lahjominen.

Elin vähän vastaavassa tilanteessa, mutta sitten tuli heille ero ja uusi mies ilmestyi kuvioihin. Miehellä näytti olevan tiedossa entinen auttaminen ja luultavasti uskoi jatkuvan, pyyntöjä alkoi tulla erikoisia ja erilaisia, omaisuuttamme hän alkoi käyttämään omanaan, ilman että olimme tavanneet ainoataan kertaa. Ja hänen päässä olisi sentään uskonut jo jonkinlaista järkeä olevan, kun entisiä perheitäkin oli kaksi jätetty.
No eroasia oli sen verran vaikea käsitellä, että hain keskusteluapua ja siellä aivan ensimmäiseksi antoivat ohjeen, että taloudellinen auttaminen pitää lopettaa vaikka se tuntuisi kuinka pahalta.
Niin olen yrittänyt noudattaa parhaani mukaan tätä ohjetta. lahjat annan syntymäpäivänä ja jouluna omilleni.
Nämä ovat niitä vaikeita asioita joita kohtaamme. Olin itse elänyt toivossa, että elämä kantaa ja arvostetaan perhettä, mutta niin ei käynyt ja elämä on todella sanoisin melko raskasta, kun ei osaa enää nauttia mistään, niin pahoin tämä "kolari" vammautti. Toivon vielä päivää, että lapseni ymmärtää asiat, eikä ole noiden tuulihattujen vietävissä.
Kyllä sitä monta kertaa kysyy itseltään, mitä tein väärin, miksi näin kävi. Surettaa.

Itsellekin tuli mieleen että miniä voi hävetä syvästi ottaa tätä rahaa vastaan etenkin jos tietää ettei mies edes yritä maksaa takaisin .Omasta elämästäni on tuo tuttu tunne eli mies on ne hänen omat raha asiat sotkenut aika pahasti.. Toisekseen tiedän että miniälle ja äidille kerrotaan jokatapauksessa hiukan eri versioita, molemmille siten mitä he haluaa kuulla.. se joka valehtelee on siis useimmiten mies.

Ai jaa teidän poikia pakko-orjuutetaan ja oikein alistamalla alistetaan miniän tahdon ja tossun alle? Huvittavaa on, kuinka lähes jokainen miehen äiti uskoo näin olevan.. vai oletatteko että nämä miniät käyttäytyy juuri kuten te itse aikananne anoppejanne kohtaan?

Työskentelen alalla jossa joka päivä saan kuulla nimenomaan parisuhdeongelmia, edelleen se on nainen jota kotona eniten alistetaan ja orjuutetaan tai kohdellaan kaltoin. Ikävä kyllä tällaiset äitien pikku-sankaripojat ovat vain harhaa ja parisuhteessa hyvin moni mies osaa käyttää väkivaltaa.