Eroprosessimme on siinä vaiheessa, että ex-vaimoni kävi luovuttamassa kotiavaimensa pois. Samalla mukaan lähti nippu henkilökohtaista. Näiden myötä lähti ns. naisen haju.
Tilanne on erossa väistämätön, ja kuuluu siihen oleellisena osana. Kuitenkin kaikki vaiheet sattuvat; eropaperit kihlakunnanoikeuteen, ositus, kodin tavaroiden jako...
Saa nähdä, miten pärjään, kun exäni tulee huomenna käymään joulukahville minun ja poikani kotiin.
Miten muiden kokemus sanoo, Voiko vielä olla ystävyyttä ja voiko välimme leimahtaa mitenkään uusiksi. (suhteemme loppui hänen uskottomuuteen ja sitä kautta luottamuspulaan).
Kuitenkin ymmärrän, että ainakaan hyvistä väleistä ei olisi haittaa, sillä onhan meillä yhteinen lapsikin.
Tilanne on erossa väistämätön, ja kuuluu siihen oleellisena osana. Kuitenkin kaikki vaiheet sattuvat; eropaperit kihlakunnanoikeuteen, ositus, kodin tavaroiden jako...
Saa nähdä, miten pärjään, kun exäni tulee huomenna käymään joulukahville minun ja poikani kotiin.
Miten muiden kokemus sanoo, Voiko vielä olla ystävyyttä ja voiko välimme leimahtaa mitenkään uusiksi. (suhteemme loppui hänen uskottomuuteen ja sitä kautta luottamuspulaan).
Kuitenkin ymmärrän, että ainakaan hyvistä väleistä ei olisi haittaa, sillä onhan meillä yhteinen lapsikin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä voi leimahtaa uudelleen, mutta todennäköisesti on parempi, että pidätte ystävälliset välit lapsenne vuoksi. Liian hyvä ystävä on vaikea olla, koska yleensä toinen tekee eron jälkeen jossain vaiheessa asioita ja ratkaisuja, joita toisen on hankala ymmärtää ja hyväksyä...Jos katselee toisen elämää silloin liian läheltä, se sattuu. Jos taas suhteenne leimahtaisi uudelleen, uskottomuuden varjo olisi aina yllänne. Alussa voisi tuntua, että toiselle voi antaa anteeksi, mutta suhteen mennessä taas arkeen, huomaa ettei se niin onnistukkaan, kuin oli alunperin ajatellut.
Voimia ja lämmintä joulua sinulle ja pojallesi!
Hyvät välit kannattaa pitää, yhteisen lapsen takia ja muutenkin. Ja miksei se onnistusi, tekstisi perusteella vaikuttaa, että olette hoitaneet eron asiallisessa hengessä. Mahdollista yhteenpalaamista ei kannata miettiä ainakaan nyt eronne ollessa vielä käynnissä, eikä ihan heti sen jälkeenkään. Alun luonnollisen kaipauksen vallassa ei kannata tehdä kauaskantoisia ratkaisuja. Mutta tulevaisuudessa, kukapa tietää. On sitä ennenkin yhteen palattu.
Tuut vielä monet kerrat kaipaamaan exää, tulet myös vihaamaan vielä moneen kertaan exää. Katkeruuskin on melko varmasti kuvioissa useampaan otteeseen.
Lähes kaikki tunteet kuolemanpelosta jumalaiseen rakastamiseen tulee käytyä läpi (ja pitääkin) jos rakastit/rakastat exää. Totuus vain on, että ihmisen on käytävä tunteensa läpi, ennen kuin voi olla ystävä tai rakastua uudelleen, vaikkakin toiseen.
Aikaa siihen saattaa mennä jopa vuosia. Kukaan ei tietenkään kiellä käyttäytymästä "aikuismaisesti" Ja lapsen kannalta onkin hyvä käyttäytyä kunnolla, ja olla näyttämättä tunteita (siis negatiivisiä kohden X:ää) jottei lapsi ajattelisi, että pitää miellyttää vanhempaa ja haukkua toista vanhempaa sekä toisen luona sama toisinpäin.
Siinäpä se pähkinänkuoressa. Pärjäilehän. Jookos.
Pidä vaan hyvät välit mutta älä ala peliin.. kerran petturi aina petturi.