Olen juuri tajunnut että olen tehnyt kamalan virheen töissä ja työnantaja ns. kärsii taloudellisesti noin 30 000 - 40 000euroa (3 vuoden ajalla taaksepäin). Olen tulkinnut ohjeen väärin ja tehnyt toistuvaa virhettä, asia paljastui ihan yllättäen ulkopuolisen tahon osalta. Asiaa ei voi korjata takautuvasti, ainoastaan nyt tiedän miten toimia tästä eteenpäin. Kerroin heti töissä asiasta ja olivat ymmärtäväisiä. Itse olen aivan hajalla ja jouduin lääkäriin, nyt olen lääkityksen voimalla yrittänyt jaksaa toimia ja nukkua. Hävettääkin niin paljon että mietin jo pahimmalla hetkellä että teen itselleni jotain. Onneksi lääkäri auttoi tässä asiassa. Onko täällä kohtalontovereita tai kokemuksia vastaavista tilanteista työpaikoilla ja miten niissä tilanteissa on toimittu ja selvitty. Pelottaa niin paljon etten tule tästä ikinä henkisesti selviytymään.
Kamala virhe töissä
Jossu81
1514024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
On...
Olin siivoustyössä ilman koulutusta ja en osannut varoa materiaaleja.Tein paljon tuhoja ja peittelin niitä salaa eri keinoilla. Koskaan en jäänyt kiinni. Onneksi tiloissa tapahtui muutakin tuhoa muiden taholta. Kai minun tekemät hukkuivat niihin.
Mielipiteeni on, että joka työhön tarvitaan koulutus ja kunnollinen.
Siivousalla kova kiire ja hosuminen ilman koulutusta johtaa varomattomuuteen kaikin tavoin.
Huomattavaa on, että työnantajankin pitäisi tietää tämä palkatessaan ihmisiä. Onneksi on olemassa kuitenkin vastuuvakuutukset ja jos työssä on pakosta ilman vaadittavaa taitoa, niin jos ongelmia tulee, niin ei pidä niin syyttää itseään.
Samahan se on jos esim. sairaanhoitajakin ryhtyisi tuosta vaan opettelemaan työtään ilman koulutusta ihan pikku perehdytyksellä.
Monet ajattelee, että siivoukseen ei tarvitse koulutusta, mutta asianlaita ei suinkaan ole näin.
On tullut tehtyä sunnittelijainsinöörin hommissa miljoonien mokia. Oma moka kun menee asiakkaalle, ja asiakkaan aikataulut oman bisneksen osalta menee täysin metsään sen seurauksena. Ne seurausvaikutukset ovat niitä isoimpia juttuja. Ne mokat tapahtuu yleensä työuran alussa, kun homma ei ole mitenkään hanskassa ja kukaan ei ehdi tarkastamaan, että jutut on tehty oikein. Harmittahan nuo tuollaiset, mutta minkäs teet. Tehty mikä tehty. Ei ne jutut piilottelemalla parane.
Mokista täytyy ottaa opiksi. Virheistä oppii yllättävän paljon jos on fiksu.
Ei noin pienistä summista (1000 e/kk) kannata hermoja menettää. Tekevälle sattuu ja jatkossa tehdään oikein.
Opastusta tai koulutusta työhön en ole saanut mutta minut on palkattu ns.asiantuntijana ja sitä kautta oletettu että osaan työni. Luotin kyllä henkilöön ja hänen osaamiseensa joka oli töissä jo kun minä menin sinne ja jotenkin olin niin sokea ja tyhmä että tein asioita häneen sanaansa luottaen. Lisäksi minulla olisi ollut mahdollisuus kysyä neuvoa ym.yhdeltä henkilöltä, mutta tämä kyseinen asia ei tullut aikaisemmin esille että olisin tajunnut kysyä miten asia on. Asiasta on ohjeet, mutta olen siis jostain syystä käsittänyt sen väärin. Kyllä ihminen voi tuntea itsensä pieneksi, tyhmäksi ja maailman huonoimmaksi työntekijäksi. Ainakin tämä asia opettaa ja kunnolla, koko viikonlopun olen miettinyt mitä kaikkea tulen tekemään paremmin ja huolellisemmin. Onneksi on lisäksi lääkkeet niin olen saanut nukuttua edes osan yöstä. Sen olen kyllä antanut armoa itselleni että työnkuvani on niin laaja ja koko ajan kamala kiire ja miljoonaa asiaa odottamassa tekemistä että ei ihme jos jotain virheitä tulee (tosin näin isoa en olisi toivonut). Olen myös viimeksi vuoden alussa tuonut kahdelle työstäni vastaaville henkilöille selväksi en yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkia töitäni vaikka tekisin töitä 24 tuntia. He eivät asiasta välittäneet ja sama kiire vain jatkui. Olisi pitänyt kuunnella miestäni jo aikaisemmin kun monesti toi ilmi miten stressaantunut olen koko ajan. Nyt tiedän miltä tuntuu kun menee henkisesti rikki.
Ymmärtäähän sitä että tuo on hermoja raastavaa. Mutta jokaisessa organisaatiossa pitäisi olla jonkinlainen sisäinen valvonta, ei fasistisena valvontana, vaan kaikkien turvana, että kaikkien asioiden pitäisi "täsmätä", edes jokaisen vuoden lopussa. Jos työntekijä luulee tekevänsä oikein ja organisaatio ei huomaa että jotain tehdään väärin, niin miten virhe korjautuu? ei korjaudu, vaan jatkuu.
En lähde utelemaan yksityiskohtia, mutta kyllä tuollaista sattuu.
ehkä te jätitte joka vuosi hakemasta joitakin tukia, mitä teille kuului. Sellaista sattuu, uutisissa on ollut kauhutarinoita kouluista, jotka eivät ole hakeneet opetusministeriön tukia mitkä heille olisivat kuuluneet ja näin jääneet vaikka ilman koulukirjoja vuodeksi.
Tai ehkä te maksoitte liikaa tai tuplasti jotain maksuja ulos. Tällöin ylimääräisen rahan vastaanottajan tulisi ilmoittaa asiasta heti. Jos rahaa tulisi jatkuvasti liikaa ja sen pitää, se voidaan jopa laskea petokseksi, jos ei ole uskottavaa, että vastaanottaja luuli ansaitsevansa kaiken sen rahan, mitä sai.
Eräs "tuttuni tuttuni tuttu" teki suomalaisessa sijoitusyhtiössä/pankkiiriliikkeessä huolimattomuusvirheen, jonka takia firma kärsi miljoonien menetykset. Hänelle seuraukset ymmärtääkseni olivat vakavammat - maine meni alalla osittain. En tiedä, toipuiko hänen uransa. Sinun tapauksesi kuulostaa paljon, paljon pienemmältä. Ymmärtääkseni et saanut potkuja etkä sinua ilmeisesti pidetä korvausvastuussakaan asiasta, ainakaan lakiteknisesti.
Mutta miksi haluat jatkaa tuossa firmassa, jos esimiehet eivät kuuntele ja olet koko ajan stressaantunut? Todella hyvä palkka? Maailman parhaat kollegat? Suomalaiset eivät uskalla oikein vaihtaa työpaikkoja, vaan kun sellainen on saatu, siinä pidetään kiinni kunnes tulee potkut tai tulee parempi tarjous syliin. Mutta sitä saa lähteä myös siitä syystä, ettei viihdy nykyisessä. Ei aina tarvitse siirtyä "parempaan" työpaikkaan, kunhan siirtyy sellaiseen, missä voi olla tehokas ja oma itsensä ilman jatkuvaa stressiä.
Mitä pelkäsit eniten? kasvojen menetystä? taloudellista vastuuta? uran vaakalaudalla olemista? suurin osa ihmisistä olisi helpottunut, kun työnantaja toteaa, että "no voi perse, mutta minkäs tälle voimme, koitetaan jatkaa tästä eteenpäin vaan."
Hei, minusta kuulostaa siltä että olet todella väsynyt ja sinulla on todella paha olla. Itse teen taloushallintoalan työtä ja olin vuosi sitten aivan rikki. Voin lukea ahdistuksesi ja pahan olon rivien välistä ja olen sitä mieltä että sinun kannattaisi käydä pari kertaa psykoterapeutilla (ratkaisukeskeisellä) juttelemassa. Oma jutusteluni auttoin minut pahimman yli ja nyt olen ollut puoli vuotta ilman lääkkeitä. Ei tämä vieläkään aina helppoa ole, mutta paranee viikko viikolta. :)
Tuntuu että sinulta on nyt ns. humma irti, annan siis sinulle ajattelemisen aihetta:
1)Uhkaako tekemäsi virhe jonkun henkeä?
2)Mitä sitten? Sinö mokasit, mutta kaikkihan mokaavat!
3)Auttaako asian pyörittäminen sinua vai mitä jos päästäisit irti?
Itse teen hengitysharjoituksia ja kuvittelen itseni jonnekin ihanaan paikkaan kun stressi alkaa muuttua ahdistukseksi ja irrationaaliseksi peloksi.
Sinä pääset tästä yli varmasti ja olet taas vähän viisaampi!
Voimia matkallesi.
"Deutsche Bankin työntekijä siirsi viime kesänä 6 miljardia dollaria yhdysvaltalaiseen hedgerahastoon näppäilyvirheen seurauksena. Työntekijä syötti päätteeseen nettoarvon sijasta bruttoarvon, mikä johti huomattavasti tarkoitettua suurempaan summaan. Yleensä kaikki kaupat pitäisi tarkistaa toisella työntekijällä ennen niiden lopullista hyväksymistä."
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/nuoren-tyontekijan-it-moka-maksoi-6-miljardia-6059075
No eipä tuo mitään. Nick Leeson humputteli 1,3 miljardia taalaa ilman lupaa ja sen työnantaja Barings Bank, perustettu vuonna 1762, meni konkurssiin.
Nyt Nick on suosittu luennoitsija joka puhuu..
Yritysvastuusta ja riskeistä.
En olisi ikinä uskonut millaisen henkisen ja fyysisen tilan tämä asia aiheuttaa. Olen saanut kaupassa paniikkikohtauksen, minulla on välillä rintakipuja sekä lääkityksestä huolimatta herään joka aamu neljältä, enkä saa enää unta. Töitäkin on ihan kamalasti ja yritän edes työpaikalla pitää itseni jotenkin kasassa että saan hommat tehtyä. Kotona mies tekee lähinnä kaikki hommat kun itselle voi olla suuri ponnistus saada edes astianpesukone täytettyä. Lapset eivät onneksi ole vielä ihmetelleet miksi äiti on hiljainen ja välillä poissaolevakin. Pelottaa myös ajatella milloin tämä olotila helpottaa vai helpottaako ilman että irtisanon itseni.
Me ei vaan ymmärretä, miksi sä panikoit ja masennut, kun olet saanut synninpäästön työnantajalta ja tästä eteenpäin et tee enää samaa virhettä. Ilmeisesti et saa kovin hyvää tukea työpaikaltasi? Ehkä tähän liittyy vielä jotain, mitä et halua kertoa tuntemattomille. Kuulostaa siltä, että sä et viihtynyt työssäsi kauhean hyvin ennen tätä mokaakaan. Ja nyt se mokasta aiheutunut häpeä yhtä kova kiire kuin aina alkaa olla liian raskasta henkisesti.
Olen minä töissä viihtynyt, lähinnä joidenkin ihanien työkavereiden vuoksi ja toisaalta olen kokenut että työn sisällössä on jotain haastetta ja mielenkiintoa. Olen myös saanut paljon kehuja siitä miten olen työni hoitanut ja tehtävää kehittänyt, joten tämä virhe tuntuu senkin vuoksi entistä pahemmalta. Oman osaamisen ammatillinen kriisi kai sitä on menossa ja lisäksi häpeän tunne siitä miten tyhmä on. Lisäksi tunne siitä mitähän muuta on tehnyt väärin jne.kalvaa koko ajan mieltä. Pahinta on kun ei yksinkertaisesti vaan kestä vaikka mitä yrittäisi ajatella. Tuntuu että pitäisi olla kaikessa niin täydellinen ja sitten kun tekee virheitä on jotain ihan muuta.
Ihmiset tekevät virheitä. Ei ole olemassa täydellisyyttä. Halaus! Tunnollisimmat kärsivät eniten.
Olen myös tehnyt mokan työssäni, n. 1500e jää ehkä saamatta ja maksu jää meidän maksettavaksemme. Olin lähes hysteerinen, sain luultavasti elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, kun kerroin asiasta pomolleni. Hän oli kuitenkin ymmärtäväinen ja poisti pahimman ahdistukseni.
Opin että tästä lähtien en tule vastaamaan budjetin ja byrokratian hoidosta yksinäni, vaan vaadin että saan siihen jonkinlaista taustatukea.
Pitäisiköhän laittaa kännykään muistutus ensi vuodelle. Tulen silloin olemaan samanlaisessa tilanteessa!
On lohduttavaa lukea, että toiset ovat tehneet pahempia virheitä kuin minä.