Olen tässä vuosia analysoinut deittailutottumuksiani ja olen huomannut yhden joka kerta toistuvan "virheen" minkä teen.
Tapaan välillä naisia jotka ovat ihan mukavia ja nättejä, mutta ei ehkä sellaisia joiden kanssa jaksaisin tapailla pidempää. Yleensä he kuitenkin ovat sellaisia jotka pitävät minuun yhteyttä, ehdottelevat tapaamista jne. eli vaikuttavat hyvin kiinnostuneilta. Välillä näistä on tullut seksisuhteitakin.
Mutta sitten on naisia joista olen itse hyvin kiinnostunut ja ihastunut niin luultavasti jossakin vaiheessa alan ahdistamaan heitä. Viestittelen heille päivittäin, ehdotan tapaamisia jne., mutta he toimivat samalla tavalla kuin minä noita ihan ok-naisia kohtaan. Olen koettanut itsehillintää, etten olisi liian epätoivoisen oloinen ja saatan olla muutaman päivänkin viestittelemättä jolloin nainen yleensä ottaa yhteyttä. On kuitenkin hieman vaikea tasapainoitella tuon kanssa, että pitäisi näyttää olevansa kiinnostunut, muttei kuitenkaan riippuvainen naisesta. Tämä tuntuu olevan jatkuvasti jonkinlaista valtapeliä ja suoraan sanoen aika väsyttävää sellaista.
Tapaan välillä naisia jotka ovat ihan mukavia ja nättejä, mutta ei ehkä sellaisia joiden kanssa jaksaisin tapailla pidempää. Yleensä he kuitenkin ovat sellaisia jotka pitävät minuun yhteyttä, ehdottelevat tapaamista jne. eli vaikuttavat hyvin kiinnostuneilta. Välillä näistä on tullut seksisuhteitakin.
Mutta sitten on naisia joista olen itse hyvin kiinnostunut ja ihastunut niin luultavasti jossakin vaiheessa alan ahdistamaan heitä. Viestittelen heille päivittäin, ehdotan tapaamisia jne., mutta he toimivat samalla tavalla kuin minä noita ihan ok-naisia kohtaan. Olen koettanut itsehillintää, etten olisi liian epätoivoisen oloinen ja saatan olla muutaman päivänkin viestittelemättä jolloin nainen yleensä ottaa yhteyttä. On kuitenkin hieman vaikea tasapainoitella tuon kanssa, että pitäisi näyttää olevansa kiinnostunut, muttei kuitenkaan riippuvainen naisesta. Tämä tuntuu olevan jatkuvasti jonkinlaista valtapeliä ja suoraan sanoen aika väsyttävää sellaista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuollaista se elämä on rimapinnoilla. Itse kullakin on tapana innostua juurikin niistä yläpuolella olevista ja pitää omaa tasoa ja alamaailmaa turvallisena perushuttuna. Väsyttäväähän se pitkän päälle on, kun kukaan ei mielellään tyydy niin kutsuttuun alempaan tasoon, ja naiset vieläpä yleisesti heikommin siihen omaankaan.
Välinpitämätön suhtautuminen ilmentään suorastaan loisteliaasti ilmiötä nimeltä vaihtopenkki. Pidä itsesi siis lämpösenä, niin saattaapi vielä lykästää!
Ennen kuin vetää liikaa johtopäätöksiä esim. vaihtopenkillä olosta, kannattaa selvittää kuinka paljon kommunikaatiota vs omaa tilaa se toinen ylipäänsä tarvitsee. Eli onko ihanne, että viestitellään ilman asiaakin ihan vaan muistutuksia että ollaan toisille olemassa vai että voidaan luottaa että toinen muistaa ilman että koko ajan tarvii olla viesteihin vastaamassa. Tai onks ideaali nähdä monena päivänä viikossa, kerran viikossa vai harvemmin. Ihmiset on erilaisia, erilaiset sosiaaliset tarpeet.
Ei ole kyse vallasta, vaan vastavuoroisuudesta. Eli voit pitää yhteyttä vain niin tiiviisti kuin toinenkin on valmis vastavuoroisesti pitämään, muu ei toimi. Vaikeaahan se on, jos kovasti ihastuttaa, mutta silloin ei auta kuin keksiä riittävästi muuta tekemistä. Onpa sitten enemmän mistä jutella, kun tapaa toisen taas.
Eli miten näyttää kiinnostuneisuus mutta ilman riippuvuutta? Sanomalla suoraan!
"Hei, mulla oli kivaa sun kanssa ja olisin kiinnostunut tapaamaan uudelleen. Lähdetkö vaikka ens viikolla mun kanssa paikkaan X?" Jos toinen vastaa "Kyllä" -> sopikaa tarkka aika. Ennen päivää voi laittaa "Kiva nähdä sut huomenna." Mut ei välttämättä sen enempää.
Jos vastaa "Ei" ilman selityksiä tai ei vastaa mitään -> ok, sitä ei kiinnosta, uutta matoa koukkuun.
Jos Ehkä tai selityksiä (esim. päivä ei just käy), sit sopikaa muuta (tai jätä avoimeksi, "ilmoita kun oot mestoilla" -> voi olla et sitä ei oikeesti kiinnosta.
Mitä valtaan tulee, sillä ei oo eniten valtaa, joka osoittaa, että välittää vähemmän, vaan sillä joka on parhaiten sinut tunteidensa kanssa ja osaa elää niiden kanssa toisen käytöksestä riippumatta. Eli järkätä oman elämänsä hyväksi, halusi toinen olla osa sitä tai ei.
Yleensä saan aina sovittua uuden tapaamisen noiden naisten kanssa joihin olen ihastunut ja aika usein jätän heille myös mahdollisuuden myös kieltäytyä tapaamisesta kohteliaalla tavalla (esim. "Oliko sulla ensi viikolla aikaa vai meneekö viikko tentteihin valmistautuessa?"). Ongelmaksi koituu ehkä enemminkin se, että jos sovitaan tapaaminen viikon päähän niin mielestäni olisi kivaa pitää yhteyttä (viestitellä) myös ennen tapaamista, mutta nainen ei välttämättä tee sitä itse.
Jos haluan tavata jonkun naisen, niin olen (riittävän) kiinnostunut hänestä, sillä muutenhan en tapaisi häntä. Naiset ymmärtääkseni useammin kuin miehet tekevät johtopäätöksiä miesten viesteistä tai niiden puutteesta. Jos oletetaan että nainen on sellainen, että hänen kanssaan olisi ainakin pieni potentiaali päästä suhteeseen niin suorituspaineet voivat olla miehelllä kovat siitä kuinka viestitellä. Nainen saattaa tehdä täysin virheellisen johtopäätöksen miehen viestien määrästä tai viestien laadusta ja suhde jää sen takia toteutumatta. Eli jos mies ei ole pitkään aikaan lähettänyt naiselle viestiä, niin nainen luulee, että mies ei ole kiinnostunut, vaikka todellinen syy on että mies ei halua vaikuttaa liian innokkaalta. Kaipa keskitie viesteissä, livetapaamiset ja rehellisyys toista kohtaan on se paras lähtökohta. Olen itse tässä veitsenterällä, sillä luultavasti tapaan erään naisen tällä viikolla, jonka kerran olen aikaisemmin livenä tavannut ja jolle olen viime päivinä viestejä lähettänyt.
Hyvä havainto. Ja eikä se toinenkaan ääripää ole sen parempi.
Itse lankean siihen liian paljon, että hädin tuskin lainkaan pidän mitään yhteyttä.
Kannattaa ajatella juttu soidintanssina, missä molempien on otettava niitä askelmia.
Jos alkaa vaikuttamaan sille, että olet toiselle varavaihtoehto, niin todennäköisesti olet sitä, joten tällöin hän ansaitsee saman aseman sinun elämässäsi, ja sinun on aika lähteä uudelleen kosioreissuun.
Samoin pointti valtataistelusta on hyvä.
Naiset joille suhde on valtataistelua, eivät ole suhdemateriaalia. Ne ovat idiootteja, jotka eivät osaa kanavoida eläimellisiä ja alkukantaisia vaistojaan oikein. Suhde heidän kanssa on elävä helvetti. Joko sitä että he ovat jännämiehen alistettavina, tai sitten missä he alistavat aisuripoloa. Onko kumpikaan miehen vaihtoehto? Ei ole.
Enemmän kommunikoiva osapuoli on alemmassa asemassa.
Tärkein syy tuohon ilmiöön on juuri se mitä muissakin vastauksissa todettiin...
Silloin kun sinusta on joku vähemmän haluttu (ei niin kaunis) nainen kiinnostunut, niin luonnollisesti sinä et ole kiinnostunut. Tällöin viestintä menee siihen suuntaan että nainen pommittaa sinua viesteillä, sinua hädintuskin kiinnostaa vastata.
Sitten kun sinä, joka et ehkä ole kuitenkaan se komein adonis, ihastut ja kiinnostut kauniista naisesta, niin nainen ei olekaan kiinnostunut sinusta, koska nainen on kaunis ja saisi komeampiakin miehiä. Joten sinä koet pommittavasi naista viesteillä, ja nainen ei viitsi edes vastata.
Tuttua puuhaa. Tapahtuu aina minullakin. Ne muutamat harvat naiset, jotka eivät minua ole erityisesti kiinnostaneet (lähinnä ulkoisista syistä), ovat kokoajan yhteydessä. Sitten ne muutamat naiset joista itse olisin kiinnostunut... No, ne naiset vastaavat kun jaksavat, jos vastaavat... Ja vastaukset ovat yleensä lyhyitä tai suorien tapaamisvihjailuiden tapauksessa siihen suoraan vastaamista vältteleviä.
Siitä ei voi päätellä oikein muuta kuin että kyseiset naiset ovat oman tason yläpuolella. Niillä naisilla riittää kysyntää komeampienkin miesten parissa, joten eivät ole kiinnostuneita.
Tarpeeksi kun tuota deittailua ja viesittelyä tekee, niin oppii vähitellen mikä on se paras nainen - siis ulkoisesti kaunein - johon omat rahkeet riittävät.