Luin taannoin nettilehtijuttua pastori Kari Kanalasta ja jutun vanavedessä syntynyttä nettikeskustelua. Siinä tuntui monellakin olevan mielipiteenä, ettei kolmatta kertaa naimisissa oleva pappi ole kovinkaan vakuuttava eikä pätevä puhumaan parisuhdeasioista saatikka vihkimään ketään avioliittoon.
Kysynpä vain: miksi ei? Me nykyihmiset elämme pitkään, ja elämässä saattaa tulla eteen mitä tahansa. Ei kolmatta kertaa aviossa oleva välttämättä ole mikään huithapeli tai sarjapettäjä tai mitä tahansa negatiivisia meriittejä tähän saatetaankaan liittää.
Itsekin olen kolmatta kertaa naimisissa, ja rakkaudesta ja harkiten olen jokaiseen liittooni mennyt. Ensimmäinen päättyi eroon minun tahdostani - yritin 20 vuotta ymmärtää minulle muuten hyvinkin sopivan miehen alkoholinkäyttöä siinä onnistumatta. Toinen liittoni kesti sekin lähes 10 vuotta ja päättyi mieheni kuolemaan. Kolmas liittoni on nyt viiden vuoden ikäinen, ja toivon sen kestävän kuolemaani asti.
Toiselle aviomiehelleni olin kolmas puoliso. Hänet oli jätetty kahdesti: ensimmäinen vaimo rakastui kymmenen avioliittovuoden jälkeen toiseen, toisesta puolestaan sai rahanahneus otteen viidentoista yhteisen vuoden jälkeen. Itse en olisi häntä antanut pois, mutta kohtalo päätti toisin. Hän oli hyvä mies, raitis ja humaani, hellä rakastaja. Ei hänkään mielestäni ollut mitenkään "syyllinen" siihen, että "joutui" avioitumaan useasti.
Ehkäpä näissä niinkuin monissa muissakin asioissa kannattaisi muistaa, että asioilla on puolensa - kaikki ei välttämättä ole sitä miltä ensi katsannolta saattaisi arvella.
Kysynpä vain: miksi ei? Me nykyihmiset elämme pitkään, ja elämässä saattaa tulla eteen mitä tahansa. Ei kolmatta kertaa aviossa oleva välttämättä ole mikään huithapeli tai sarjapettäjä tai mitä tahansa negatiivisia meriittejä tähän saatetaankaan liittää.
Itsekin olen kolmatta kertaa naimisissa, ja rakkaudesta ja harkiten olen jokaiseen liittooni mennyt. Ensimmäinen päättyi eroon minun tahdostani - yritin 20 vuotta ymmärtää minulle muuten hyvinkin sopivan miehen alkoholinkäyttöä siinä onnistumatta. Toinen liittoni kesti sekin lähes 10 vuotta ja päättyi mieheni kuolemaan. Kolmas liittoni on nyt viiden vuoden ikäinen, ja toivon sen kestävän kuolemaani asti.
Toiselle aviomiehelleni olin kolmas puoliso. Hänet oli jätetty kahdesti: ensimmäinen vaimo rakastui kymmenen avioliittovuoden jälkeen toiseen, toisesta puolestaan sai rahanahneus otteen viidentoista yhteisen vuoden jälkeen. Itse en olisi häntä antanut pois, mutta kohtalo päätti toisin. Hän oli hyvä mies, raitis ja humaani, hellä rakastaja. Ei hänkään mielestäni ollut mitenkään "syyllinen" siihen, että "joutui" avioitumaan useasti.
Ehkäpä näissä niinkuin monissa muissakin asioissa kannattaisi muistaa, että asioilla on puolensa - kaikki ei välttämättä ole sitä miltä ensi katsannolta saattaisi arvella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos kun näköaloja näihin asioihin. Ensimmäinen avioero 20 vuoden jälkeen oli ok. Avioiduin myöhemmin uudelleen ja nyt miertin paljon muiden mielipiteitä halutessani eroon tästä suhteesta, joka oli alunperin selkeästio väärä.