rahat ei riitä

Riippuu täysin tilanteesta ja ihmisistä. Rakkaus ja rahattomuus harvoin sinällään sopii yhteen. Kyllä perustoimeentulo on jokaiselle tärkeä, ja kriisi, ellei sitä ole.

Tärkeä kysymys: paljonko vähän rahaa on? Itse pidän palkkaani melko hyvänä, vaikka yllän juuri mediaanituloon. Moni, joka tienaa puolet enemmän pitää palkkaani ehkä mitättömänä. Jotkut perustoimeentulotuella elävät voivat ajatella, että elelen palkallani ruhtinaallisesti. Pääasia on kuitenkin, että ihmiset elävät tulojensa mukaan.

Toinen tärkeä kysymys: millainen parisuhde on? Ystäväni mies jäi työttömäksi (palkka hyvä). "Oravanpyörässä" ollessaan parisuhde voi huonosti. Mies ei jaksanut mitään muuta kuin työtään, joka oli vaativa. Irtisanomisen jälkeen parisuhde alkoi parantua, ja koheni työttömyyden edetessä... aina siihen asti, kunnes uusi työ löytyi. Usein työtön masentuu, alkoholisoituu, passivoituu: se tuo parisuhteeseen liikaa lisää haastetta. Parisuhteessa molempien pitää tukea toisiaan. Myös työtön voi tukea työssäkäyvää tekemällä kaikki kotityöt, ja todella etsimällä töitä.

Toisen ystäväni miehen yritys meni nurin. Velat vain jäivät. Hän päätti maksaa ne, teki sopimuksen pankin kanssa, koska veli oli takaajana. Ei hän halunnut velkojaan veljensä maksettavaksi. Tämä johti siihen, että pari erosi, oikeasti, koska oli aina töissä paitsi kävi vanhemmillaan nukkumassa. Tätä tapahtui alvariinsa 90-luvun talouskriisin aikaan. Omalla kohdallani elätin vuosia lapsia ja exääni, jonka yrityksestä jäi myös mahtivelat. Olisin vaihtanut milloin tahansa exän yrityksen ja talousvaikeudet (joita seurasi mielenterveys ym. ongelmia) esim. toiseen naiseen, tai seksiriippuvuuteen.

Minulla on ollut pitkään "uusi" mies, mutta emme asu yhdessä. Jos saamme lottovoiton, niin tilanne olisi toinen.

Kysymys on aina todellakin ihmisitä ja heidän arvoistaan, en kiistä sitä. Toin esiin omat arvoni ja minulle rakkaus on tärkeämpi kuin raha. Samoin minulle on intohimo ja halu tehdä työtä tärkeämpi kuin raha. Olen korkeasti koulutettu, mutta en silti ole yltänyt suuriin palkkatuloihin, joihin voisin yltää jos tahtoisin, mutta edelleen työn sisällöllä on myös merkitystä ja kun raha ei ole koskaan ollut se tärkein asia eikä sitä koskaan ole kauheasti ollut niin en pidä sitä niin merkittävänä. Olen kuitenkin ainakin jonkunverran kunnianhimoinen. Mutta kuten mainitsinkin, että vaikka raha ei työnteosta olisi se pääpointti niin itse työttömyys, ehkä olo että et ole mitenkään merkittävä ja kelpaava mihinkään voi olla vaikeaa eli tukea voidaan tarvita tuollakin saralla ja tietysti rahaa tarvitaan aina jonkun verran.
Yrittäjistä en osaa sanoa, heistä varmasti monelle työttömyys myöskin rahan menetyksen lisäksi on merkki epäonnistumisesta.

Näinhän ne ahneet kiipijäpaskiaiset ajattelee. Lähipiirissäkin ilmenee.

Kysymys ei aina ole ahneudesta, vaan turvattomuudesta, pelosta miten selviää. Ja kun ajattelee vain selviytymistä, siinä jää rakkaus hyvin pian toiseksi. Vaikkei sen puoleen. Tiedän kyllä monia perheellisiäkin, joilla on molemmilla oma asunto. Näin rakkaus saadaan säilymään, vaikka rahasta on puutetta. Eikä siitä ole niin hirveä pula kuin yhteistaloudessa.

Mulla tuli kans ekana mieleen, että aloittaja on itse työtön, jonka mies on tähän mennessä elättänyt. Nyt sitten ovat tulot romahtaneet.
Toinen työtön, toinen ansiosidonnaisella. Ei silloin tulot vielä niin pienet ole, etteikö sillä ruokaa saisi pöytään. Tai sitten menot on vain niin suuret, että niissä on takuulla karsimisvaraa.

Jos ap ei ole syönyt kahteen viikkoon, niin hän on jo "säästänyt" ruokamenoissa. Ihan liiaksikin. Se on sitten eri juttu mitä tarkoittaa, ettei ole syönyt. Todennäköisesti kyllä jotain, kun tänne on jaksanut lähteä kirjoittelemaan.

Mikäli on kyse siitä, että ap:n suhde on muutenkin kuralla, ja mies vie kaikki omansa ja ap:nkin rahat, niin sehän alkaa ottaa kupoliin ketä tahansa. Ellei budjettineuvottelut miehen kanssa tuota tulosta, ero on ihan hyvä vaihtoehto.

Aloita vasemmalla ja siirry hiljalleen oikealle.