eroanko miehestäni kun hän jäi työttömäksi, eikä uusia töitä näy. olen ollut kaksi viikkoa syömättä kun ei ole ruokaa. laskujen jälkeen ei jäänyt kuin paha mieli. enkä ole tuhlailevainen. hermot tiukalla molemmilla. etsin uuden miehen joka on töissä. en jaksa tätä kituutusta enää. sossusta ei saada.
rahat ei riitä
emäntä1
24428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
No voi veljet, mikä "tuskan parahdus". Tahtoo parempia provoja!
Mutta leikitään nyt hetki, että olet tosissasi. Jos olisit ollut kaksi viikkoa syömättä, tuskin jaksaisit sormea nostaa asiaa tänne känistäksesi. Eiku vaihtoon vaan, kun miehestä ei ole enää elättäjäksi. Mahtavaa tuo "myötä- ja vastoinkäymisissä" elämisesi!
Ilmiselvä provoaloitus. Ei kukaan hylkää toista rahan puutteen vuoksi. Rakkaus on tärkeämpää kuin raha. Aika pienelläkin tulee toimeen, kun opettelee säästämään. Pidemmän päälle kyllä voi syödä hermoja, mutta työtöntä ihmistä pitää tukea jo työttömäksi jääminen on rankkaa.
Riippuu täysin tilanteesta ja ihmisistä. Rakkaus ja rahattomuus harvoin sinällään sopii yhteen. Kyllä perustoimeentulo on jokaiselle tärkeä, ja kriisi, ellei sitä ole.
Tärkeä kysymys: paljonko vähän rahaa on? Itse pidän palkkaani melko hyvänä, vaikka yllän juuri mediaanituloon. Moni, joka tienaa puolet enemmän pitää palkkaani ehkä mitättömänä. Jotkut perustoimeentulotuella elävät voivat ajatella, että elelen palkallani ruhtinaallisesti. Pääasia on kuitenkin, että ihmiset elävät tulojensa mukaan.
Toinen tärkeä kysymys: millainen parisuhde on? Ystäväni mies jäi työttömäksi (palkka hyvä). "Oravanpyörässä" ollessaan parisuhde voi huonosti. Mies ei jaksanut mitään muuta kuin työtään, joka oli vaativa. Irtisanomisen jälkeen parisuhde alkoi parantua, ja koheni työttömyyden edetessä... aina siihen asti, kunnes uusi työ löytyi. Usein työtön masentuu, alkoholisoituu, passivoituu: se tuo parisuhteeseen liikaa lisää haastetta. Parisuhteessa molempien pitää tukea toisiaan. Myös työtön voi tukea työssäkäyvää tekemällä kaikki kotityöt, ja todella etsimällä töitä.
Toisen ystäväni miehen yritys meni nurin. Velat vain jäivät. Hän päätti maksaa ne, teki sopimuksen pankin kanssa, koska veli oli takaajana. Ei hän halunnut velkojaan veljensä maksettavaksi. Tämä johti siihen, että pari erosi, oikeasti, koska oli aina töissä paitsi kävi vanhemmillaan nukkumassa. Tätä tapahtui alvariinsa 90-luvun talouskriisin aikaan. Omalla kohdallani elätin vuosia lapsia ja exääni, jonka yrityksestä jäi myös mahtivelat. Olisin vaihtanut milloin tahansa exän yrityksen ja talousvaikeudet (joita seurasi mielenterveys ym. ongelmia) esim. toiseen naiseen, tai seksiriippuvuuteen.
Minulla on ollut pitkään "uusi" mies, mutta emme asu yhdessä. Jos saamme lottovoiton, niin tilanne olisi toinen.
Kysymys on aina todellakin ihmisitä ja heidän arvoistaan, en kiistä sitä. Toin esiin omat arvoni ja minulle rakkaus on tärkeämpi kuin raha. Samoin minulle on intohimo ja halu tehdä työtä tärkeämpi kuin raha. Olen korkeasti koulutettu, mutta en silti ole yltänyt suuriin palkkatuloihin, joihin voisin yltää jos tahtoisin, mutta edelleen työn sisällöllä on myös merkitystä ja kun raha ei ole koskaan ollut se tärkein asia eikä sitä koskaan ole kauheasti ollut niin en pidä sitä niin merkittävänä. Olen kuitenkin ainakin jonkunverran kunnianhimoinen. Mutta kuten mainitsinkin, että vaikka raha ei työnteosta olisi se pääpointti niin itse työttömyys, ehkä olo että et ole mitenkään merkittävä ja kelpaava mihinkään voi olla vaikeaa eli tukea voidaan tarvita tuollakin saralla ja tietysti rahaa tarvitaan aina jonkun verran.
Yrittäjistä en osaa sanoa, heistä varmasti monelle työttömyys myöskin rahan menetyksen lisäksi on merkki epäonnistumisesta.
Voihan sitä kamua vähän patistaa hakemaan töitä. Mutta jos toista rakastaa, niin taloudelliset huolet selvitellään ohessa- eikös se ihminen kuitenkin ole se ihan sama, jonka kanssa yhteen on mennyt?
Olen pahoillani minäkin pienistä tuloistani, mutta töitä teen. Kaverini on myös pienituloisia, työtön nyt. Ei siinä ihminen ole muuttunut.
Kun köyhyys tulee ovesta niin rakkaus lähtee ikkunasta.
Näinhän ne ahneet kiipijäpaskiaiset ajattelee. Lähipiirissäkin ilmenee.
Kysymys ei aina ole ahneudesta, vaan turvattomuudesta, pelosta miten selviää. Ja kun ajattelee vain selviytymistä, siinä jää rakkaus hyvin pian toiseksi. Vaikkei sen puoleen. Tiedän kyllä monia perheellisiäkin, joilla on molemmilla oma asunto. Näin rakkaus saadaan säilymään, vaikka rahasta on puutetta. Eikä siitä ole niin hirveä pula kuin yhteistaloudessa.
Anteeksi uteliaisuuteni, mutta aloittaja hyvä, mitä sinä teet. Vai oletko kotineiti?
Mulla tuli kans ekana mieleen, että aloittaja on itse työtön, jonka mies on tähän mennessä elättänyt. Nyt sitten ovat tulot romahtaneet.
Toinen työtön, toinen ansiosidonnaisella. Ei silloin tulot vielä niin pienet ole, etteikö sillä ruokaa saisi pöytään. Tai sitten menot on vain niin suuret, että niissä on takuulla karsimisvaraa.
Menoista karsin, kun sukkiain parsin.
Olisikohan kannattanut laittaa vähän sukan varteen, kun töitä oli. Ei itsellä ainakaan rahat loppuisi kahdessa viikossa, jos työt loppuu. Nyt työttömänä ja säästeliäästi kun elää, niin juuri rahat riittää elämiseen.
Älytön ajatuksenakin, että puoliso jätettäisiin heti, kun jää työttömäksi.
Mikä laki kieltä sinua menemästä töihin? TAI ottamasta toista tai kolmatta työpaikkaa? Niin muutkin tekee kun nälkä tulee!
Vai kuulutko kenties siihen tollojen vetelysten ryhmään jotka omaa laiskuuttaan syyttävät kaikkia muita omasta köyhyydestään?
Nämä toimeentuloaloitukset ovat aina niin syvältä. Rahaa ei ole ja ruoka on loppu. Eikä mitään esimerkkejä, paljon ON rahaa, mihin laskuihin se kuluu, mikä asumismuoto ja paljonko asumiskulut, miten iso asunto. Voi hyvät ihmiset sentään. Suomessa on kaikenlisäksi hyvä sosiaaliturva, edelleen. Jos on velkoja, niin sitten pitää hieroa älynystyröitä miten niistä pääsee eroon.
Henkisestä puolesta sanoisin: kannattaa erotakin, jos sitä itse toivoo, ja miettii, että yksin on parempi.
Jos on paha olla niin ei ruoka maistu niin siinä ap säästät jo ruokamenoissakin. Lisäksi lenkille ja ulkoilemaan ihan ilmaista hommaa sekin. On niin paljon ilmaisia juttujakin mitä voi tehdä, ettei ihmiset edes huomaa mitä kaikkea voi tehdä. Ja pyydät ystäväsikin mukaan, kyllä hekin lähtevät mukaan "köyhäily"juttuihin, jos sinusta aidosti välittävät. Tsemppiä ap.
Jos ap ei ole syönyt kahteen viikkoon, niin hän on jo "säästänyt" ruokamenoissa. Ihan liiaksikin. Se on sitten eri juttu mitä tarkoittaa, ettei ole syönyt. Todennäköisesti kyllä jotain, kun tänne on jaksanut lähteä kirjoittelemaan.
Mikäli on kyse siitä, että ap:n suhde on muutenkin kuralla, ja mies vie kaikki omansa ja ap:nkin rahat, niin sehän alkaa ottaa kupoliin ketä tahansa. Ellei budjettineuvottelut miehen kanssa tuota tulosta, ero on ihan hyvä vaihtoehto.
Miten paljon saisit enemmän rahaa, jos eroaisitte? Löytyisikö heti uusi, työssäkäyvä, mies?
- Jos sinulla on kroppa ja paikat kunnossa, eikun menoksi!!
- Jos peilisi peittää lähiövalas, harkitse hyvä ystävä vielä kerran.
mee mamu jonoon , rahaa riittää
Eihän se sun miehes syy ole jos työtömyys kohtaa niin se on monessa muussakin perheessä et rahat on tiukassa, luuletko että jos jätät miehesi ja niin tilanne muuttuu.
Miksi olisi provo. Jouduin työttömäksi ja nainen jätti kun en saanut uutta työtä kuukauden aikana. No sain mä sitten 4 kk jälkeen työn ja
Ei se vaihdolla parane. Joudut pakolaisen ylpeydeksi omalla meiningilläsi.
Käteenveto-ohjeita?
Aloita vasemmalla ja siirry hiljalleen oikealle.