Olen tullut siihen tulokseen, etten ansaitse tyttöystävää (vaikka sellaisia on ollutkin) ja ehken edes ystäviä (joita minulla ei montaa olekaan).
Asiaa on hieman vaikea selittää, mutta en yksinkertaisesti keksi aina mitään sanottavaa ja esim. lounastauolla saatan syödä täysin hiljaa, kun kollegat puhuvat koko ruokailun ajan. Sama juttu myös naisten kanssa: saatan keskustella jonkin aikaa, mutta aina jossain vaiheessa aiheet tuntuvat loppuvan (pää tyhjenee) kesken. Tämän takia yleensä yritänkin viedä naisen aina jonnekin urheilun pariin tai leffaa katsomaan jolloin emme joudu puhumaan pitkiä aikoja. Jokin kahvittelu tai illallinen ovat täyttä tuskaa itselleni. Minulla on kyllä harrasteita, mielenkiinnonkohteita jne. mutta jotenkin en saa koskaan niistä tarpeeksi puheenaihetta.
Onko tästä mahdollista jotenkin parantua? Tämä haittaa kovasti elämääni ja en ole enää edes mikään kauhean nuori mies.
Asiaa on hieman vaikea selittää, mutta en yksinkertaisesti keksi aina mitään sanottavaa ja esim. lounastauolla saatan syödä täysin hiljaa, kun kollegat puhuvat koko ruokailun ajan. Sama juttu myös naisten kanssa: saatan keskustella jonkin aikaa, mutta aina jossain vaiheessa aiheet tuntuvat loppuvan (pää tyhjenee) kesken. Tämän takia yleensä yritänkin viedä naisen aina jonnekin urheilun pariin tai leffaa katsomaan jolloin emme joudu puhumaan pitkiä aikoja. Jokin kahvittelu tai illallinen ovat täyttä tuskaa itselleni. Minulla on kyllä harrasteita, mielenkiinnonkohteita jne. mutta jotenkin en saa koskaan niistä tarpeeksi puheenaihetta.
Onko tästä mahdollista jotenkin parantua? Tämä haittaa kovasti elämääni ja en ole enää edes mikään kauhean nuori mies.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla sama juttu että ryhmässä en saa suutani auki, johtuu varmaankin pelosta että sanoo jotain typerää.
Kaikki eivät ole puheliaita. Ota nainen, joka puhuu vastaavasti vähän enemmän. Yleensä ihminen myös tottuu puhumaan uusille ihmisille ajan mittaan rennommin, niin, ettei tarvitse keskittyä siihen, loppuvatko puheenaiheet vai riittääkö niitä.
Näin yleensä on ollutkin ja kaikki exäni ovat olleetkin minua paljon sosiaalisempia, mutta minua on alkanut itseäni ärsyttämään tämä ongelmani. Haluaisin, että pystyisin viihdyttämään ihmisiä ja olemaan avoin. En tiedä johtuuko tuo jännityksestä, että olen vain tylsä vai onko taustalla jotain pelkoja. Onko sosiaalisia kykyjä mahdollista opiskella mitenkään?
On mahdollista kehittää ns. hyppää veteen ja ui tai huku menetelmällä. Tekemällä oppii ja ihmisten kanssa olemalla, ei oikein muuten.
Sosiaalisia taitoja voi opiskella siinä missä muitakin taitoja. Katso löytyisikö kotikuntasi kansalais- tai työväenopistosta sopivia kursseja. Tsekkaa myös tämä:
http://www.jaanmurtajat.fi/
Ei kukaan nainen halua miestä joka puhuu vähän. Hiljaiset miehet jää täysin varjoon eikä naiset sellaisia huomaa. Toista seon kun komea pitkä mies puhuu niin lakaa naisten pöksyt kostumaan.
Paitsi ap:n sanoi itsekin, että hänellä on ollut tyttöystäviä joten kai jotkut tykkäävät hiljaisista miehistä :) toki hyvin sosiaalisille miehille on enemmän kysyntää
Minulla on hiljainen mies. Hän on kyllä aivan ihana. Eihän sitä koko ajan tarvitse äänessä olla.
Itselläni on vähän samaa ongelmaa. Varsinkin suuremmassa porukassa saatan olla täysin hiljaa. Jos taas on kahden, on helpompi pitää keskustelua yllä, kuin olla täysin hiljakseen.
Tämän voisi tietysti kääntää niinkin, että ei ainakaan tule lörpöteltyä naiselle liikaa itsestään. Sen sijaan voi kysellä naiselta asioita, kuunnella ja osoittaa olevansa kiinnostunut hänestä.
Tuo ei vain tule riittämään naiselle, nainen vaatii että mies on se suhteen mielenkiintoisempi osapuoli. Pakit tulee nopeasti jos nainen huomaa omaavansa enemmän mitä tahansa ominaisuutta kun mies.
Minä suosittelisin keskustelua aiheesta joka on molemmille olennainen. Eli jotain siinä hetkessä tapahtuvaa/olevaa mistä aloittaa. Siinä sitä tulee kerrottua itsestäänkin jotain, mutta ei tarkoituksenmukaisesti.
Toiset ovat enemmän puhujia ja toiset kuuntelijoita. Nykykulttuuri usuttaa siihen että koko ajan pitäisi olla suuna päänä vaikka suomalaiset ovat perinteisesti aika tuppisuita. Syitä hiljaisuuteen on ainakin introvertti luonne ja ujous. Täysin mykkä ihminen on kyllä rasittavaa seuraa joten kommunikointitaitoja olisi hyvä harjoitella jossain.
Itsellä hiljaisuus tuntemattomien seurassa johtuu varmaan siitä että mua ei kiinnosta kovin monet kiinnostavina pidetyt asiat pätkääkään (esim. urheilu, työt) ja yritän keksiä jotain mahdollisimman korrekteja ja neutraaleja puheenaiheita etten heti karkoittaisi ihmisiä. On olemassa aiheita joista voisin pälättää varmaan tuntikausia, mutta samanhenkistä seuraa on todella vaikea löytää. Small talkin koen yleensä kiusallisena ja turhanpäiväisenä vaikka kai sillä joku hyöty keskustelun avauksessa on. Mieluiten menisin kuitenkin heti suoraan asiaan.
tutulle on helppo puhua niitä näitä, tyhjään höpisemiseen tottuu.