parisuhteen. Aiemmin kumpikin ovat huomaavaisia mutta lapset kiristävät vanhempien hermot niin kireälle että ilmassa lentelevät siat, huorat ja perkeleet!
Onhan se paradoksaalista, että lajin säilyminen pilaa sen koneiston joka pitää sitä yllä mutta oikeasti niin se vain on. Kyllä tämä maailma on kaikenkaikkiaan todella kummallinen paikka!
Onhan se paradoksaalista, että lajin säilyminen pilaa sen koneiston joka pitää sitä yllä mutta oikeasti niin se vain on. Kyllä tämä maailma on kaikenkaikkiaan todella kummallinen paikka!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täytyy joka päivä piestä penskat tuppivyöllä että osaavat olla kunnolla. Jos ovat kunnolla niin pieksää varmuuden vuoksi. Oppivatpahan sen että silloin kun sanotaan, niin sitä myös totellaan. Ollaan vaikka viikko syömättä ja turpa kiinni jos niin määrätään.
Nykyajan vapaat ja itsenäiset huoranaiset eivät ole tottuneet ottamaan vastuuta.
Yleensä äidit valittavat miksi mies ei sen lisäksi että tuo rahat perheeseen, hoida iltaisin ja viikonloppuisin lapsia, tee ruokaa, pese pyykkejä, siivoa yms. naisten töitä. Mitä nainen muka sitten tekisi? Varmaan haluaisi elää kuten sinkkuaikoina äitiydestä huolimatta.
Jäin tätä sun kirjoitustasi miettimään tuossa muiden askareideni lomassa. Päädyin ajatukseen, että minusta on kuitenkin reilua että perheen asiat on yhteisiä ja yhdessä ne hoidetaan. On reilua, että myös isä osallistuu lasten hoitamiseen ja kodin hoitoon kykyjensä mukaan.
Ottaen tietysti aina huomioon kulloisenkin elämäntilanteen. Kummankin vanhemman, isän ja äidin työn vaativuus ja rasittavuus. Luonnollisesti pitäisi osata huomioida kummankin kulloisetkin voimavarat ja resurssit suoriutua kaikista askareista. On reilua, että kummallakin on mahdollisuus myös levätä tarvittaessa jolloin toinen ottaa isomman osan silloin siitä kotityöstä ja lapsista. Kuitenkin niin, että kaikki ei aina kasaannu vain toisen harteille.
Jos nyt esimerkkinä isällä on raskas työ ja päivät pitkiä on ihan reilua, että mahdollisesti kotona hoitovapaalla tms. oleva äiti hoitaa kodin työt ja muksuja. Eikä isää enää jalliteta niillä hommilla töiden päälle.
Yhtä hyvin myös niin päin, että äidillä on se raskaampi työ ja isä silloin hoitaa nämä hommat.
Omasta perheestä esimerkkinä, olen vielä hetken vanhempainvapaalla/hoitovapaalla ja mies töissä jolloin minulle on itsestään ihan selvää, että minä olen se joka hoitaa kodin siivoukset, pyykkihuollon, ruoat ja lapset. Mutisematta. Myös muita juoksevia asioita joita vauvan ja taaperon kanssa pystyy hoitamaan. Isällä vastaavasti on työnsä, joka ei ole kuulema (mies itse niin sanonut) kauhean rasittavaa vaikka aikaa viekin usein 10-14 h vuorokaudesta. Ja joutuu olemaan paikalla, vaikka ei aktiivista vivun vääntöä olisikaan. Töissä kuitenkin.
Sitten vielä talon remonttihommat joko lyhyempänä työpäivänä päivän päätteeksi vielä tai viikonloppuisin, kun töistä on vapaata. Joihin minä taas en (turhauttavaa toisinaan) halustani huolimatta pääse osallistumaan, koska lapset ei vielä pärjää ilman jatkuvaa valvontaa ja hoitoa. Eikä meillä ole sellaisia ihmisiä, jotka voisi aina avuksi rientää edes tarvittaessa, saati aina elämää muuten vaan helpottamaan. Joten hommat jakautuu kykyjen mukaan.
Kun sitten taas koittaa se aika, että minäkin menen töihin (jos niitä vielä saan), niin eikä remonttia enää silloin ole menossa, kaikki on valmista. On meistä kummastakin selvää, että yhdessä hoidetaan kotihommat että lapset. Päivähoitoon ja sieltä pois jne. Muut iltapuhteet ja viikonloput mukaanlukien.
Kummallekin pitää jäädä myös se oma päivä (nyt sellaista mukavuutta ei kummallakaan ole), kun voi käydä halutessaan harrastamassa tai vain jonain päivänä maata selällään ja katsoa kattoon tekemättä mitään. Toki lapset ei saa jäädä heitteille, eikä heidän tarpeet hoitamatta silloinkaan, mutta kotihommat voi odottaa. Pyykit eikä tiskit tai villakoirat juokse karkuun, jos ne päivän tai pari odottaa....
Jotenkuten tasapuoliseksihan se kaikki pitäisi koittaa järjestää. :)
Uskon ja luotan, että yhteistuumin sopimalla ja joustamalla saadaan paras lopputulos.
Kuulostaa ihan reilulta. Poikkeuksiakin ilmeisesti löytyy.
Ei ne mitään pilaa, aikuisen vaan pitää itsekin kasvaa siinä mukana. Vanhemmaksi. Eihän se arki aina helppoa ja pelkästään mukavaa ole, kun lapset kränkkää ja itsekin on väsynyt kaikesta muustakin vastuusta. Mutta ei siinä auta, kun kasvattaa itseään henkisesti ja venyä. :)
Jos yhtään helpottaa (mua helpottaa heikolla hetkellä), niin ei se ikuisesti kestä se pikkulapsi aika ja omasta mukavuudesta joustaminen heidän vuokseen. Aikansa kutakin. Tulee sekin aika, kun ne ei siinä enää jatkuvasti pyöri ja sitten kaivataan jo aikoja kun ne siinä kaiken aikaa pyöri kintuissa. Kyllä ne pesästä lähtee ja sitten saa perään ikävöidä.
"Ei ne mitään pilaa, aikuisen vaan pitää itsekin kasvaa siinä mukana. Vanhemmaksi."
10
Kyllä somput huolehtii lisääntymisestä meidänkin puolesta jotka emme halua itse tehdä rääkyviä räkänokkia maailmaan. Sitäpaitsi kuka tälläiseen mokuhelvettiin haluaisikaan yhtään uutta ihmistä kärsimään. Lähitulevaisuudessa alkaa säälimätön kamppailu toimeentulosta kun hyvinvointivaltio romahtaa. Massatyöttömyys, siitä seuraava köyhyys ja samanaikaisesti maahan tulvivat sossuturvan asiakkaaksi päätyvät mamut tekee Suomesta lopun.
Aamen! Räkänokkalapset ja rääkyvät lapset pilaavat maailman! Tyhmät, vaativat lapset!
Mamujen keskuudessa ainakin tuo kasvatus toimii. Naapuritalon huntupää vetäisi kunnon avarilla mukulaa korvalliselle niin että kerrostalojen seinät kaikuivat. Loppui turha kitinä pennulta. Sellaista rikasta kulttuuria.
Kyllä meillä ainakin on ihan rauhallista ollut, vaikka lapsia onkin. Eivät lentele siat, huorat eivätkä perkeleet ilmassa ja mukulat ovat mukavia. Riippuu kyllä vähän itsestäkin millaiseksi se lapsiperhearki muodostuu. Jos kaikesta hermostuu ja rupeaa huutamaan, niin saa kyllä huudella sitten 24/7. Lapset myös kopioivat aikuisten käytöstä ja oppivat rauhallisen elämäntavan, jos sitä kotonaan näkevät.
Ihan totta tuo. Jos itse on kova huutamaan ja räjähtelee, niin lapset tekee sitä samaa perässä. Nuo räkänokka ja rääkyvät lapset kommentit silleen usein pistää silmään, kun ei suinkaan kaikki mukulat ole sellaisia.
Normaalit itkut kuuluu asiaan, hampaiden tulo, sairastaminen, nälkä, väsymys sekä pienen lapsen kyvyttömyys ilmaista keljutusta muuten kuin itkemällä. Jatkuva itkeminen ja rääkyminen kertoo jo muista ongelmista. Kuten jatkuva räkänokkaisuuskin.