Siis oikeesti jos ajattelee???
Kuka oikeasti haluaa tähän nykymaailmaan lapsia???
eilapsiaenääikinä2015
1498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aika julma/välinpitämätön saa kieltämättä olla.
nuorempi sukupolvi mätänee kotiin.
Suomessa nyt ei ainakaan kannata hankkia poikalapsia koska ne kaikki yritetään orjuuttaa osaksi fasistivaltion tappamiskoneistoa.
Suomi on sen verran paskapaikka, että ei täällä jaksa elättää kettää kersaa.
Ja suurin osa on tuomittu naisettomuuteen.
Niin, eihän niistä tuu kun työttömiä. Robotit tekee kaiken duunin ja valtio imee kaiken rahan pohjattomaan kassaan joilla sitä vielä on.
Mikäs vika nykymailmassa on?
Ainakin oma elämäni on jatkunut samaan tapaan vuodesta toiseen.
Ja hyville miehillehän aina töitä löytyy kuin myös naisille. Sehän olisikin perin ikävää, jos mailma loppuisi vaikka tämän vuotiseen sukupolveen, eli hyvä se on, että jotkut lisääntyy ja pitää jatkumoa yllä.
Eli vastauksena ihmiset joilla on usko tulevaan, vakaa parisuhde ja riittävästi aikaa ja resursseja perhe-elämään.
Nyt alas sieltä pilvilinnoistasi.
Ei ole syytä tulla alas..Täällä on kivaa:)
Niin nuo luettelemasi on tietenkin osa hyvän elåmän perusedellytyksistä (et muuten maininnut riittävistä kasvatustaidoista mitään) , mutta kuinka tyytyväisiä tulevat sukupolvet ovat väestöräjähdyksen, ekokatastrofin, ilmastonmuutoksen ja alati pinnallistuvamman ja suorituskeskeiaemmän kulttuurin keskellä? Aina löytyy niitä, jotka jaksaa, mutta mielenterveyspotilaiden määrän kasvusta voi päätellä jotain. Jos pahimmat skenaariot toteutuvat niin noin sadan vuoden kuluttua täällä on kaikkien sota kaikkia vastaan. Ja kaikki merkit viittaavat että se on todennäköisin vaihtoehto.
Jonkun populaation kohdalla se maailman loppukin tulee. Se väistämätöntä, jos maailma on loppuakseen. Toivotaan, että tulevat sukupolvet tajuaa toimia viisaammin kuin me vanhemmat kaiken rähmäävät ja ryssivät kyssäkaalipäiset tolvanat. ;)
Jotta elämälle olisi mahdollisuus jatkua ja kehittyä parempaan kuin meidän aikakautemme ennustukset sanoo.
Afrikkalaiset ainakin haluaa. Afrikan väestöräjähdys on kuitenkin sitä luokkaa.
Nykysistä lapsista tulee valtion elättejä.
Jokaisella kolikolla on kääntöpuoli. Minäkin mielestäni ihan oikeesti ajattelen ja silti tein pari lasta tähän "helvetin kamalaan" maailmaan. En tosin uskonut, että koskaan lapsia saan tai raskaaksi tulen. Niin kuitenkin kävi loppujen lopuksi. Elämä yllätti.
Toisaalta olin tyytyväinen, kun ei lapsia ollut ajatellen ettei paha maailma ainakaan voi satuttaa niitä eikä minua, kun ei niitä lapsia ole. Ei voi menettää mitään, mitä ei koskaan ole ollutkaan ajatuksin. Nyt kun niitä ne pari on (enempää ei tule), niin edelleen ajattelen että paha maailma voi minulta heidät viedä tai muullakin tavalla surua tuoda, mutta nautin heistä ja heidän seurastaan niin kauan kun mahdollista on. Mitään järkevää selitystä en osaa antaa, miksi halusin/halusimme tehdä ne lapset enkä/eikä jättää tekemättä.
Mulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut kuin ohimenevän hetken mitään vauvakuumettakaan, ei pakkoa olla äiti kuin ohimenevän hetken ja sekin vain koska mulle sanottiin, ettten todennäköisesti terveydellisistä syistä ikinä tule lapsia saamaan. Toki minäkin luulin silloin (alle 21v.), ennen niitä uutisia että kyllähän mä lapsia voin tehdä tuosta vaan jos ja kun haluan. Sitten kun ei voikaan, niin onhan se ensin kauhea shokki ja naiseuden uudelleen hakemista. Jotenkin kun oli ajatellut, että äitiys olisi osa naiseutta, vaikkei se niin olekaan. Nuorena oli ne ajatukset toisenlaisia.
Tiedostan kuitenkin, että pahuutta on ja minuakin se pelottaa. Ehkä sisälläni kuitenkin uskon tulevaan ja että raskaaksi tulemiselleni (kaikkien vaikeuksien ja vuosien jälkeen) oli syynsä. Kai sen "tarkoitus" oli tapahtua niin ja elämää kun kunnioitan annan sen elää. Ei ole mun asiani ottaa päiviltä, jotain minkä tulemista en ole estänytkään.
Noh maailma on aina ollut yhtä kamala tai ihana, miten sen haluaa ajatella. Jokaisella aikakaudella on omat ongelmansa ja ilonsa. Jos tahtoo olla oikeen pessimisti, niin ranteet auki ja valumaan tai sitten pitää koittaa uskoa huomiseen ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Kukaan ei pakota jäämään suomeen, jos tilanne niin pahaksi menee ettei täällä tulevaisuutta ole. Voi ottaa ja lähteä sinne missä uskoo elämän jatkuvan.
Lapset saattaa muutenkin haluta joskus itse häippästä maasta ja se oikeushan heillä tietysti on olemassa. Sitähän minä en voi päättää, kun täysi-ikäiseksi tulevat.
Näillä mennään ja jos elämä jotain pois ottaa, se voi viedä minutkin sitten mukanaan. Tällä elämällä ei muutenkaan ole muuta varsinaista missiota tai tarkoitusta kun syntyä, elää ja sitten kuolla. Siispä koitan elää niin hyvin kuin hyväksi koen. :)