Erosta jo muutama vuosi mutta paria lyhyttä ihastusta kummempaa ei omaan elämään ole tullut sen jälkeen. Ero oli miehen tahto ja hän löysikin samassa syssyssä jo uuden rakkaan kenen kanssa on naimisissa ja lapsikin.
Mä olen yrittänyt täysillä eteenpäin, käynyt eroryhmät, lukenut kirjat, antanut aikaa ja käyny juttelemassa asiasta vaikka missä. Silti koska uutta suhdetta ja rakkautta ei ole tullut, niin välillä yksinäisyys ja kaipaus on ylitsepääsemätöntä ja sydän hajoaa siihen tunteeseen, miten älyttömästi kaipaan ex-miestä ja niitä meidän hyviä aikoja. Kaikki hänessä olleet kasvonpiirteet, ääni, arvet, luomet, vaatteet, eleet ja ilmeet ja kaikki pienetkin asiat on niin muistissa että on ihan helvettiä maata yksin illalla peiton alla kun ei tuota ihmistä enää ole elämässä enkä voi koskea häneen.
Me ei tavata kun lapsia vaihtaessa, harvoin silloinkaan ja ero oli todella rankka. Pahimpina viha-aikoina inhosin häntä sydämeni pohjasta eikä näitä tunteita ollut. Luulin jo pitkään, että kaikki on unohdettu ja olin täysin kyllästynyt koko aiheeseen, mutta ilmeisesti se ikävä ei unohdukkaan koskaan. Tai ainakaan niin kauan jos ikinä löytäisin uuden yhtä rakkaan miehen...
En ajattele aina näin ja tiedän ettei tämä ole hyvä tapa, mutta väkisinkin välillä mietin että antaisin ihan mitä vaan että voisin kääntää kelloa taaksepäin, mitä kaikkea tekisin toisin nyt ja voikun olisi tehnyt ja sanonut sillon ja silloinkin erilailla.
Mä olen yrittänyt täysillä eteenpäin, käynyt eroryhmät, lukenut kirjat, antanut aikaa ja käyny juttelemassa asiasta vaikka missä. Silti koska uutta suhdetta ja rakkautta ei ole tullut, niin välillä yksinäisyys ja kaipaus on ylitsepääsemätöntä ja sydän hajoaa siihen tunteeseen, miten älyttömästi kaipaan ex-miestä ja niitä meidän hyviä aikoja. Kaikki hänessä olleet kasvonpiirteet, ääni, arvet, luomet, vaatteet, eleet ja ilmeet ja kaikki pienetkin asiat on niin muistissa että on ihan helvettiä maata yksin illalla peiton alla kun ei tuota ihmistä enää ole elämässä enkä voi koskea häneen.
Me ei tavata kun lapsia vaihtaessa, harvoin silloinkaan ja ero oli todella rankka. Pahimpina viha-aikoina inhosin häntä sydämeni pohjasta eikä näitä tunteita ollut. Luulin jo pitkään, että kaikki on unohdettu ja olin täysin kyllästynyt koko aiheeseen, mutta ilmeisesti se ikävä ei unohdukkaan koskaan. Tai ainakaan niin kauan jos ikinä löytäisin uuden yhtä rakkaan miehen...
En ajattele aina näin ja tiedän ettei tämä ole hyvä tapa, mutta väkisinkin välillä mietin että antaisin ihan mitä vaan että voisin kääntää kelloa taaksepäin, mitä kaikkea tekisin toisin nyt ja voikun olisi tehnyt ja sanonut sillon ja silloinkin erilailla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ennen kun meni rikki,se korjattii. Nyt kärsitään kun kaikki heitetään pois,kaikki on kertakäyttökamaa. Näin oli minunkin avioliitto