En ymmärrä miten pienen hetken olemme iloisia ja suukottelemme ja halailemme ja juttelemme normaalisti ja sitten yht äkkiä molemmat raivoaa toisilleen...
Tänään oltiin lähdössä kauppaan ja sieltä lahjoja viemään yhteen paikkaan. Eteisessä mä otin kaksi lahjasäkkiä ja mieheni seisoo oven pielessä ja sanoo että mennään jo. Minä sitten hermoistuin takki päällä kuuma ja toinen hoputtaa vaikkei kiirettä ole. Tiuskaisin että voisitkö sitten sammuttaa valot ja laittaa välioven kiinni ja rappukäytävään vielä valon niin pästäisiin nopeammin kun mulla oli kädet täynnä.
Siitä sitten mieheni suuttui kun pyysin apua. Ajattelen että ok, minä tiuskaisin ja pyysin anteeksi, ovi suljettu ja tehtävät tehty mitä piti ja ulos päästy, niin SITTEn mieheni alkaa puhua mulle rumasti kuten "ammu ittes" ja "älä vittu valita koko ajan" yms.
Mä olin ihan hämmästyneenä että jos mä pyydän apua niin ei siitä suuttua tarvitse ja luulin että asia oli selvä, ei vaan mieheni ei voinut avata mulle auton ovea (mulla edelleen kädet täynnä tavaraa) ilman minun pyyntöä viittä kertaa. Penkillä oli tavaraa ja pyysin häntä siirtämään niitä, mutta ei katsonut edes minuun päinkään, istui jo autossa. Kun sain tavarat jotenkin aherrettua autoon sisään ja oven kiinni, mieheni laittaa OVET LUKKOON!?
Mä olin että mitä ihmettä se nyt meinaa, noh lähdin sitten takas kotiin päin ja vartin päästä mieheni soittaa "mihin mä noi lahjat laitan, johki tien viereen vai"........
Ihan järjetöntä. MINÄ yritän järjestää meille mukavaa yhteistä aikaa toisillemme ja mieheni sanoo että MINÄ VALITAN!? En ymmärrä miten toisessa hetkessä halaillaan ja toisessa hän käskee mua painumaan helvettiin!?
Loppujen lopuksi asia menee aina niin, että MINÄ olen se joka pyytelee anteeksi, koska en todellakaan halua riidellä ja varsinkaan JOULUNA!!! Siis minä pyydän anteeksi että tiuskin hänelle, mutta hän ei pyydä anteeksi että haukkui minua ja sanoi minulle todella pahasti!!!
EN tiedä mitä tehdä ja miten päin oikein olla ja mitä sanoa, miten käyttäytyä, ettei mieheni suuttuisi joka asiasta, jotka minä itse unohtaisin jo alkuunsa.
Yulipas pitkä teksti, mutta toivottavast joku jakso vähän lukea ja kommenttia/neuvoja saa antaa!!!!!!!!!? =(
Tänään oltiin lähdössä kauppaan ja sieltä lahjoja viemään yhteen paikkaan. Eteisessä mä otin kaksi lahjasäkkiä ja mieheni seisoo oven pielessä ja sanoo että mennään jo. Minä sitten hermoistuin takki päällä kuuma ja toinen hoputtaa vaikkei kiirettä ole. Tiuskaisin että voisitkö sitten sammuttaa valot ja laittaa välioven kiinni ja rappukäytävään vielä valon niin pästäisiin nopeammin kun mulla oli kädet täynnä.
Siitä sitten mieheni suuttui kun pyysin apua. Ajattelen että ok, minä tiuskaisin ja pyysin anteeksi, ovi suljettu ja tehtävät tehty mitä piti ja ulos päästy, niin SITTEn mieheni alkaa puhua mulle rumasti kuten "ammu ittes" ja "älä vittu valita koko ajan" yms.
Mä olin ihan hämmästyneenä että jos mä pyydän apua niin ei siitä suuttua tarvitse ja luulin että asia oli selvä, ei vaan mieheni ei voinut avata mulle auton ovea (mulla edelleen kädet täynnä tavaraa) ilman minun pyyntöä viittä kertaa. Penkillä oli tavaraa ja pyysin häntä siirtämään niitä, mutta ei katsonut edes minuun päinkään, istui jo autossa. Kun sain tavarat jotenkin aherrettua autoon sisään ja oven kiinni, mieheni laittaa OVET LUKKOON!?
Mä olin että mitä ihmettä se nyt meinaa, noh lähdin sitten takas kotiin päin ja vartin päästä mieheni soittaa "mihin mä noi lahjat laitan, johki tien viereen vai"........
Ihan järjetöntä. MINÄ yritän järjestää meille mukavaa yhteistä aikaa toisillemme ja mieheni sanoo että MINÄ VALITAN!? En ymmärrä miten toisessa hetkessä halaillaan ja toisessa hän käskee mua painumaan helvettiin!?
Loppujen lopuksi asia menee aina niin, että MINÄ olen se joka pyytelee anteeksi, koska en todellakaan halua riidellä ja varsinkaan JOULUNA!!! Siis minä pyydän anteeksi että tiuskin hänelle, mutta hän ei pyydä anteeksi että haukkui minua ja sanoi minulle todella pahasti!!!
EN tiedä mitä tehdä ja miten päin oikein olla ja mitä sanoa, miten käyttäytyä, ettei mieheni suuttuisi joka asiasta, jotka minä itse unohtaisin jo alkuunsa.
Yulipas pitkä teksti, mutta toivottavast joku jakso vähän lukea ja kommenttia/neuvoja saa antaa!!!!!!!!!? =(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sillä sun miehelläs on jotain ongelmia miksi se käyttäytyy noin. Jokin painaa mieltä tms. Tai sitten se vaan on tyytymätön elämäänsä.
Kaikilla ihmisillä tietääkseni on jotain agrressioita mutta ne pitäisi osata purkaa johonkin muuhun kuin toiseen ihmiseen. Sekin taito täytyy opetella. Itse kun tulen töistä niin saatan olla väsynyt ja kireä. Menen omaan huoneeseeni ja olen siellä jotain reilu puoli tuntia itsekseni. Sen jälkeen jaksan taas olla ystävällinen ;-)
kuinka sä jaksat kattella tollasta kersaa
"on hyvä sääntö, ettei koskaan elämässä pidä pyytää anteeksi. Oikean lajin ihmiset eivät halua anteeksipyyntöjä ja väärän lajin käyttävät niitä ilkeästi hyväkseen"
Ei maar. Itse (mies), jos suutun (olen suuttunut joo) pikkuasioista, niin kohta sitä huomaa että se suuttuminen oli tyhmää ja sitten alkaa hävettämään ja sehän vata vituttaakin. Sitten pitääkin jo mököttää, kun aivot sanoo "älä viitti", mutta ylpeys ei anna periksi. Ainoa keino on mököttää ja lyödä vettä myllyyn. Että niin.
Mutta myös: asioilla on taipumus olla kaksipuolisia. Väliin voi katsella peiliin ja kuunnella mitä se toinen sanoo, vaikka ei millään viitsisi. Keskustelkaa. Kissa pöydälle ja asioista puhumaan avoimessa hengessä toista kuunnellen ja toisen tunteenpuuskat huomioonottaen ja niille jonkinverran tilaa antaen (se on sitä ylimääräisen energian purkautumista. Miksi riidat usein päättyy seksiin: koska tilanne laukeaa ja silloin näkee sen toisen sellaisena kun siitä pitää eikä vaikkapa "mäkättävänä eukkona").
Ja vielä: Sanon vain sen, että jos asiasta puhutte, niin sun ei kannata paljastaa, että tästä päivästä tiedät miehisen suuttumuksen analogian. Jos sä sen kerrot se ei koskaan tajua sitä itse.
Hyvät jatkot kaikesta huolimatta.
Ai niin: muistan kun lapsena vitutti se ihan älyttömästi kun suuttu, niin faija rupes lörpyttään alahuulta ja se rupes naurattamaan, mutta eiu voinu kun oli kerran suuttunu.
Kuullostaa kovin tutulta, exmieheni oli juuri tuollainen inhottava ihminen, kuka loukkasi minua jatkuvasti, mollaten ja sanoen todella rumasti, huoritteli jne .. Oli ihan sama oliko joulu vaiko vappu ... Muistan ikuisesti viimeisen Joulumme, oli ihan kamalaa, itkin muuta en voinnut. Olimme yhd. 9v ja siihen mahtuu paljon kaikenlaista. Ihaniakin aikoja oli - mutta harvoin. Erosin ja nyt olen onnellinen nainen. Uusi mieheni on exmiehen vastakohta, ihana rakastava mies, suukottelee, halaa, rapsuttaa :), ja ei koskaan ole sanonnut minulle " rumasti " toki tapellaankin joskus, mutta vaikka suuttuisikin niin ei esim: nimittele, kuten ex.
Kerro miehellesi tunteistasi, ja jos ei muuta tapojaan niin ei kannata sinunkaan alistua moiseen. Itse tosiaankin olin 9v exmiehen kanssa ja kuuntelin kaikenlaista haukkumista. Lopulta en jaksanut vaan katsoin paremmaksi muuttaa pois.
Vika voi olla kummassa tahansa, mutta edes kiivastuksissaan ei saa lausua tuon kaltaista kuvakieltä. Se kielii kunnioituksen puutteesta ja kykenemättömyydestä toisen arvostukseen. Hetken lemmiskely ja lurittelu voivat olla vain itsensä lellittelyä, vaikka toiselle jää kuva päinvastaisesta. Harkitse elämääsi uudelleen, ennen kuin se ryöstäytyy käsistä. Olen mies, enkä voisi kuvitella kohtelevani naistani noin. Sanat voivat satuttaa enemmän kuin nyrkki, mutta et voi jäädä odottamaan sen laukaisijaa. Moinen idiootti - huolia tai ei - voidaan ajaa matkoihinsa.
Vaikutat kyllä vähän tyypiltä, joka vaan ikäänkuin joutuu hankaluuksiin tavallista useammin. Kannattaisi suunnitella elämää vähän etukäteen ja siten yrittää välttää tällaisia tilanteita. Monet ovat vetäneet jo pelkästään näiden nettikirjoituksien perusteella johtopäätöksensä perinteisestä parisuhteesta. Pään takominen seinään on toki sallittua, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy :)