Hei I mies!

HyvästiI-mies kirjoitti:

Nyt on pakko purkaa! Tuut saamaan tän (melkein) saman kirjotuksen vielä tänä vuonna ihan kirjeenä (aivan kaikkea ei tänne viitti kirjottaa ;)) sitten kun lähden mutta mun on pakko nyt jo vähä avautua tai muuten en pysty olemaan töissä. Se ilta, se ilta oli ihana. Se kuinka puhuit mulle ja kuinka kosketit mua, se miltä sä tunnuit mua vasten tanssilattialla ja sun tuoksu. Tuun muistamaan sen aina. Joka päivä oon sen jälkeen toivonu että saisin kokea sen uudestaan. Saatiin kerrottua tunteista toisiamme kohtaan. Sitten tuli taas arki. Olisin halunnu jutella mutta sä luulit että mulla oli jotain muuta asiaa. Tiedän että itse halusin että asiat ei muuttuisi miksikään. Mutta sitten se sun olettamus mun asiasta muutti kaiken. Mun oli pakko kovettaa itteni. Vältellä sua. Olla puhumatta. Koska mun sydän meinas pakahtua siitä tunteesta, sun läsnäolosta. Mutta se ei auttanu. Tilanne on edelleen aivan sama. Mä jännitän sun seuras aivan sairaasti. Haluaisin vaan viedä sut johki nurkan taa ja suudella. Viedä sut jonnekkin viikonlopuksi ja leikkiä hetken että kaikki on hyvin. Nyt meidän aika on käymässä vähiin ja sitte ei enää koskaan nähdä. Ajatus siitä raastaa mun sydäntä. En tuu ikinä unohtamaan sua. Ja joka kerta kun samanlainen auto tulee vastaan, sydämeni tulee pomppaamaan kurkkuun ja toivon että näkisin susta edes vilauksen. Kaikkea hyvää sulle jatkossa. Tuun aina muistamaan sut. Sä oot niin ihana mies!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä