En oo varma onko tää ihan oikea foorumi asialle mutta...
Tapasin yhden mahdottoman hurmaavan, hienon ja ihanan miehen jokin aika sitten. Heti ensi tapaamisella hän kertoi olevansa avioeron alkutaipaleella ja puhuimmea asiasta jonkin verran. Tarpeeksi minulle huomatakseni kuinka masentunut hän oli asiasta eikä vielä ollut sisäistänyt koko karmeaa totuutta. Eli todellakin tunnepuolella oli sekasotkua!
Pidimme yhteyttä jonkun aikaa ja uskon että ihan alkuun hän oli minuun ihastunut ja ajatteli että voisi pitää minua läheisenä ystävän eli melkein tyttöystävänä. Mutta.... Yhteydenpito hiipui. Olemme kyllä puhuneet muutaman kerran lämpimissä ja hyvissä tunnelmissa mutta emme hänen aloitteestaan.
Siis kysymys kuuluukin onkohan mitään toivoa että hän voisi vielä palata elämääni?
Tietysti järki sanoo että anna olla tyttö, älä haikaile perään mutta.... Pieni toivonkipinäni perustuu ajatukseen että kunhan hänen elämänsä asettuu hiukan paikolleen (varsinkin sillä tunnepuolella) hän voisi ehkä mahdollisesti muistaa hyvät asiat minusta ja meistä.....
Tietysti meressä on muitakin kaloja jne. Mutta näille mietteille ei oikein mahda mitään...
Tapasin yhden mahdottoman hurmaavan, hienon ja ihanan miehen jokin aika sitten. Heti ensi tapaamisella hän kertoi olevansa avioeron alkutaipaleella ja puhuimmea asiasta jonkin verran. Tarpeeksi minulle huomatakseni kuinka masentunut hän oli asiasta eikä vielä ollut sisäistänyt koko karmeaa totuutta. Eli todellakin tunnepuolella oli sekasotkua!
Pidimme yhteyttä jonkun aikaa ja uskon että ihan alkuun hän oli minuun ihastunut ja ajatteli että voisi pitää minua läheisenä ystävän eli melkein tyttöystävänä. Mutta.... Yhteydenpito hiipui. Olemme kyllä puhuneet muutaman kerran lämpimissä ja hyvissä tunnelmissa mutta emme hänen aloitteestaan.
Siis kysymys kuuluukin onkohan mitään toivoa että hän voisi vielä palata elämääni?
Tietysti järki sanoo että anna olla tyttö, älä haikaile perään mutta.... Pieni toivonkipinäni perustuu ajatukseen että kunhan hänen elämänsä asettuu hiukan paikolleen (varsinkin sillä tunnepuolella) hän voisi ehkä mahdollisesti muistaa hyvät asiat minusta ja meistä.....
Tietysti meressä on muitakin kaloja jne. Mutta näille mietteille ei oikein mahda mitään...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nupsulle,
eihän sitä ikinä tiedä miten käy, vaikka mitä voi elämässä tapahtua. Mutta mielestäni on aika epätodennäköistä että hän vielä palaisi elämääsi. Kyllähän sitä lähes joka mies jonkun pienen terapeuttisen suhteen tarvitsee eron kynnyksellä tai heti sen jälkeen, mutta harvoinhan niistä mitään pidemmälle kantavaa syntyy.
Mutta kuten sanoin, ei meistä kukaan voi nähdä tulevaisuuteen, ja varmasti mahdottomampiakin asioita kuin tuo sinun toivomasi tapahtuu joka päivä.
Älä kuitenkaan jää elämään vain noiden haaveiden varaan, yritä vähitellen saada muitakin mietteitä päähäsi ja palata takaisin omaan elämääsi. Jos tuo mies sinusta vielä kiinnostuu, hän kyllä varmasti ottaa yhteyttä. Sillä välin, nauti elämästäsi täysin rinnnoin.
Tokihan menee aikaa ennen kuin ihastuminen unohtuu, mutta kyllä se vain niin on että aina ne vähitellen ne kaipuun tunteet haalistuu, ja jonain päivänä huomaat olevasi ihastunut johonkuhun toiseen hurmaavaan mieheen. Ellei tämä hurmuri ole palannut elämääsi sitä ennen. ;)
Ihanaa joulua sinulle! t. Inari
näitä nykyajan naisia, iällä ei taida olla väliä. Naiset nimittäin ovat mahdottoman aktiivisia miehien suhteen. Minulla takana 30 vuoden avioliitto. Mieheni on nyt rakastunut naimisissa olevaan naiseen ja olen jättänyt erohakemuksen kuukausi sitten: en halua jäädä tuleen makaamaan vaan tahdon oman elämän. Mies oli antanut tälle naiselle käyntikorttinsa ensimmäisen satunnaisen tapaamisen jälkeen. Nainen oli soittanut ja siitä se sitten alkoi. Kaikki yli yön kestäneet tapaamiset on heillä tämä rouva järjestänyt: mökkiöitä, viikonloppu Saariselällä (jonka mieheni kuitenkin perui), nainen järjestää eväät ja tarjoilun. Nainen on nyt aloittamassa omaa avioeroprosessiaan. En voi kuin ihmetellä, miten nainen voi olla toiselle naiselle tällainen susi! Pelkään kyllä, että asiaan on osuutta sillä, että mieheni on akateemisesti koulutettu tj, mutta tämä nainen on toimihenkilötasoa. Valta on seksikästä ja kiihottavaa...siihen on vanhan vaimon alistuttava.
sillä ei ole kuulepas mitään merkitystä onko miehesi "akateemisesti koulutettu" ja toinen nainen "vaan toimihenkilötasoa"- merkitystä on sillä miten heidän ylä ja huomio alapäänsä käyvät tällähetkellä yhteen. kukaan normaali ihminen ei mene toisen kanssa yhteen ja ala suhteeseen koulutustason takia, vaan ne muut asiat ovat tärkeimmät. Luuletkos, että he yhteisillä retkillään puhuvat että ollaan yhdessä kun meillä on tälläset erot. Ja tiedoksi vaan -nykyisin akateemisella koulutuksella ollaan toimihenkilötasolla tai sitten toisinpäin. Taidat olla niitä vanhanaikaisia ihmisiä, joille toisen koulutus oli se tärkein asia. Mitäs muuten itse teet kun noin ajattelet. Itse olen akateemisesti koulutettu.
Sinä näytät kieltävän elämän raadolliset tosiasiat. Tässä on jo elettyä sen verran takana, että tiedän jotain näistä asioista. Johan se on esiäitiemme perintönä geeneissämme: nainen etsii parasta mahdollista turvaa kodilleen ja lapsilleen. Ennen ne olivat hyviä, terveitä ja voimakkaita metsästäjiä...nykyään hyvin tienaavia toimitusjohtajia. Siinäpä se onkin kun minun mieheni on tunnekylmä työnarkomaani, mutta hyvin näyttää rouville kelpaavan. Minä menin aikanaan opiskelijana opiskelijan kanssa naimisiin ja kun kerran sain, halusin vertaiseni eli yliopistossa opiskelevan. Elämäni varrella olen huomannut, että kyllä minulla todellakin on paljon enemmän yhteisiä keskustelun aiheita saman koulutustason ihmisten kuin esimerkiksi vain entisen kansakoulun käyneiden kanssa. Sen uskon, että alapäät voivat sopia hyvin yhteen on sitten koulutustausta mikä tahansa...mutta kun minä lähinnä sitä yläpäätä ajattelen...olen jo siinä iässä.
Näin olen kyllä asiaa itsekin ajatellut mutta kun ne järki ja tunteet ei aina käy yksiin. Onneksi tällaisia kaipuun fiiliksiä harvemmin enää tulee ja olen muutenkin ihan kuosissa asiasta. TOivon hänelle mitä parhainta ja onnellisinta elämää JA yritän varmistaa (onko se mahdollista)itsellenikin sellaisen.
Jotenkin sitä välillä uskoo ja luulee että se, just SE tyyppi oli kaikkeista ihanin ja parhain mitä olen tavannut enkä ketään toista parempaa voi tavata.... Kunnes sitten yhtenä päivänä taas kämmenet hikisenä ja sydän pampattaen, jalat ristissä jonkun vierestä itsensä löytää. ongelma on vaan aina nää välikaudet...
No mutta syödään ja juodaan ja naatitaan näistä vapaa päivistä. Ehkä se Joulupukki tänä vuonna osais tuoda sen Keanu Reavesin oikeaan osoitteeseen:)
Mitä vikaa on entisessä kansakoulussa.. oon ite käyny sen ja erittäin hyvin pystyn jutteleen akatemisten ihmisten kanssa mulla on jopa enemmän mielipiteitä ja käytännön tietoo monessa asiassa enemmän kuin jollain akateemisella joka vaan lukee kuirjasta et näin se asia menee.. mut oikeesti ei oo niin.. niiden knssa saa kivan väitelyn aikaan..:)) Sillä ei sitä tietoo sa pelkästään koulutuksesta vaan myös että uskaltaa elää oikeata elämää. Jos alapäät sopii yhteen myös niin silloin sopii myös yläpää... ja toivon et säkin sieltä puusta laskeutuisit alas ja näkisit et kyllä täällä on muutakin elämää kuin vaan korkeasti koulutetuilla... ja ihan fiksua väkeä löytyy myös muista.... itse en ees hae minkään ryhmään kuuluvia henkilöitä mutta ihmeesti sieltä löytyy kaikenlaista koulutusta saaneita keiden kansa pystyn keskustelemaan....erinlaisista asioista....
Pääset eroon kylmästä työnarkomaanista ja saat puolet omaisuudesta. 30 vuotta meni hukkaan, mutta onneksi sentään tj:n kanssa.
sekon johtuu, että jos näillä palstoilla mainitsee koulutustaustan tai ammatin, joka antaa aavistella keskimääräistä korkeampaa tulotasoa niin heti saa monta nickiä kimppuunsa?? Ootteko jotenkin kateellisia vai elämälle katkeria? EI mun elämäni oo mennyt hukkaan. Mulla on oma työ ja omat tulot, kolme aikuista lasta, yksi lapsenlapsi. Avioehto on ollut alusta asti, joten en saa mieheltä yhtään omaisuutta, mutta kaiken omani saan pitää. En saa edes leskeneläkettäjos mieheni kuolla kupsahtaa...se saa tämä onneton tuulipuku-konttorirotta, joka ilmeisesti on erinomainen alapäästään ;-) Yläpäässä tuollaisella miesten jahtaajalla ei oo yhtään mitään!
tietäisit mun ammattini! Kyllä mä keskustelemaan pystyn kenen kanssa vaan, oon jopa tunnettu siitä, että pystyn ottamaan ihmisen kuin ihmisen ihmisenä. Mutta parisuhteeseen en kyllä menisi kenen kanssa tahansa. Miehen alapäällä on merkitystä, mutta yläpää menee kaiken edelle. Kun ikää on yli 50 vuotta, en jaksa enää ruveta esimerkiksi ruokailutapoja ja käyttäytymistä kenellekään opettamaan, en vetämään perässäni matkoilla ja toimimaan tulkkina. Mies ilmeisesti sellaiseen pystyy...
korjaus viestiisi, että en sanonut "vaan toimihenkilötasoa"...sanoin "toimihenkilötasoa". En tarkoittanut vähätellä toimihenkilötason ihmisiä, mutta kun tosiasia on, että tämä mieheni uusi nainen on toimihenkilötasoa. Miksi sitä ei saisi sanoa??
Olen samaa mieltä, ainakin tässä ikäluokassa se menee usein näin. Miehet ja naiset ovat erilaisia. Mies haluaa alaisen myös rinnalleen ja kun oma vaimo on ottanut sen tasa-arvon myös suhteeseen ja jopa pystyy siihen, alkaa mies etsiä omaa miehisyyttään palvovasta "hempukasta"
(tämän koulutustaso saa olla mitä tahansa, kunhan mies saa olla palvottu).
Nainen taas etsii jotain muuta kuin palvontaa ja alistamista. Hymyilytti tuo oppaana oleminen, aivan omakohtainen kokemus, mies ensimmäistä kertaa ulkomailla, se ei ollut loma minulle, minä olin tulkki, rahannostaja/vaihtaja, ruuan tilaaja, kartta, vaatettaja, sisäänheittäjien hätistelijä, turvallisuudesta huolehtia yms.
Ei kai tämä kaikkiin päde, mutta melko moneen.