Tein tämän threadin koska on pakko purkaa syyllisyyden tuntoja jotka minua vaivaavat kovasti.
Tapasin naisen marraskuussa 2013 ja aloimme tapailla tiheästi. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden vuoksi ja kerroin elämäntilanteesta naiselle totuudenmukaisesti. Nainen halusi nopeasti lapsen koska hedelmällistä aikaa ei ole paljoa jäljellä ja hän oli lapseton. Olin epävarma lapsen teosta ja sitten kallistuin siihen että en halua lapsia. Tapailu loppui sitten parin kuukauden jälkeen.
Tapailun loputtua halusin kuitenkin olla tämän naisen kanssa vaikka sitä ei järkisyyt puoltaneet. Aloin valehtelemaan terveydentilastani että olen parantunut ja valmis työelämään. Kerroin myös haluavani lapsen jota en oikeasti kovastikkaan halunnut. Aloimme uudelleen tapailla ja sovimme että haen töitä. Yritin esittää hänelle että olisin osa-aikatyössä ja sen lisäksi saisin eläkettä. Tämä ei sopinut naiselle vaan piti olla kokopäivätyö. Menin töihin ja tein erilaisia hommia ½ vuotta. Valehtelin myös vanhemmilleni ja terveydenhoitohenkilöstölle että sairauden oireet ovat poistuneet.
Valehtelin naiselle myös monista muista asioista jotka vaikuttivat negatiivisesti suhteeseen ja joihin hän vaati parannusta. Hän halusi että ostan uuden auton vanhan tilalle. Kerroin että kun pääsen kokoaikatyöhön niin ostan uuden auton vaikka todellisuudessa en sitä olisi halunnut tehdä. Hän muutti samalle paikkakunnalle töihin.
Nainen oli hirveän stressaantunut tästä suhteesta ja kertoi miten ahdistunut hän on ja monesti halusi lopettaa suhteen. Aina vaan kerroin hänelle että miten saan asiat kuntoon. Vakuuttelin että saan hyvän työpaikan ja hyvän palkan vaikka tosiasiassa tiesin että se ei tule onnistumaan. Kerroin totuuden helmikuussa 2015 kaikille henkilöille joille olin valehdellut asioistani. Suhde loppui siihen. Olimme naisen kanssa yhteydessä elokuulle asti jonka jälkeen emme ole olleet yhteydessä.
Tämä thread olkoon varoituksena kaikille että pysykää rehellisinä.
Tapasin naisen marraskuussa 2013 ja aloimme tapailla tiheästi. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden vuoksi ja kerroin elämäntilanteesta naiselle totuudenmukaisesti. Nainen halusi nopeasti lapsen koska hedelmällistä aikaa ei ole paljoa jäljellä ja hän oli lapseton. Olin epävarma lapsen teosta ja sitten kallistuin siihen että en halua lapsia. Tapailu loppui sitten parin kuukauden jälkeen.
Tapailun loputtua halusin kuitenkin olla tämän naisen kanssa vaikka sitä ei järkisyyt puoltaneet. Aloin valehtelemaan terveydentilastani että olen parantunut ja valmis työelämään. Kerroin myös haluavani lapsen jota en oikeasti kovastikkaan halunnut. Aloimme uudelleen tapailla ja sovimme että haen töitä. Yritin esittää hänelle että olisin osa-aikatyössä ja sen lisäksi saisin eläkettä. Tämä ei sopinut naiselle vaan piti olla kokopäivätyö. Menin töihin ja tein erilaisia hommia ½ vuotta. Valehtelin myös vanhemmilleni ja terveydenhoitohenkilöstölle että sairauden oireet ovat poistuneet.
Valehtelin naiselle myös monista muista asioista jotka vaikuttivat negatiivisesti suhteeseen ja joihin hän vaati parannusta. Hän halusi että ostan uuden auton vanhan tilalle. Kerroin että kun pääsen kokoaikatyöhön niin ostan uuden auton vaikka todellisuudessa en sitä olisi halunnut tehdä. Hän muutti samalle paikkakunnalle töihin.
Nainen oli hirveän stressaantunut tästä suhteesta ja kertoi miten ahdistunut hän on ja monesti halusi lopettaa suhteen. Aina vaan kerroin hänelle että miten saan asiat kuntoon. Vakuuttelin että saan hyvän työpaikan ja hyvän palkan vaikka tosiasiassa tiesin että se ei tule onnistumaan. Kerroin totuuden helmikuussa 2015 kaikille henkilöille joille olin valehdellut asioistani. Suhde loppui siihen. Olimme naisen kanssa yhteydessä elokuulle asti jonka jälkeen emme ole olleet yhteydessä.
Tämä thread olkoon varoituksena kaikille että pysykää rehellisinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Naisena voin kertoa että elämä luottamuksen menettämisen jälkeen on yhtä helvettiä. Olen sinnitellyt suhteessa 6 vuotta. Mies valehteli alkuaikoina eikä luottamus ole palautunut. Epäilyksiä riittää. Mies syyttää asiasta minua.
Sama homma, 9v takana. Alkuaikojen valehtelu paljastui vasta 3v sitten. Edelleen hankaluuksia luottaa ja alan olla siinä pisteessä, että en usko enää jaksavani tämän kanssa. Parempi vaan lähteä eri teitä, kun en näköjään asiaa pysty käsittelemään.
Erikoinen tarina. Osin olet valehdellut, osin ollut jopa melkoisen yritteliäs, että sitkeilit työpaikassa huonossa kunnossa. Osin olit toiveikas ja kiltti ja lupailit paljon.
Kuinka paljon ja mitä tämä nainen toi yhteiseen hankkeeseen, sitä ei tarinasta löydy.
Jokainen löytää osittain kertomuksesta itsensä, kuinka lupailut, toiveet ja usko omiin mahdollisuuksiin eivät aina ole reaalipohjalla.
Ansaitset kuitenkin läheisen ihmissuhteen. Siihen kannattaa lähteä todellisuudesta käsin ja kertomalla toiselle osapuolelle asiat niin kuin ne ovat.
Voimia ja onnea paremmalle tulevaisuudelle! Sitä voi aina toivoa.