avoliitossa kultasi kanssa vai pitääkö solmia avioliitto?
Perustele valintasi.
Perustele valintasi.
Voisitko elellä
hääkelloteisoi
33165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tottakai voin. Ei avioliitto ole mikään vakuutuspaperi ett liitto pysyy kasassa.
Ei sellaista sopimusta ole edes olemassa...me naiset vaan toivotaan niin... ja osa miehistäkin hakee pysyvää suhdetta.
Avioliitto on minusta ehdottomasti tärkeä silloin kun parilla on yhteisiä lapsia. Se on lapsien etu ja myös aviomiehen; silloin jos eroavat. Sekä naisen etu, jos jää leskeksi.
Avoliitossa elävä mies on lähes suojaton jos nainen päättää muuttaa lapsien kanssa pois yhteisestä kodista.
Kyllä niitä on myös miehiä jotka haluavat lastensa huoltajuutta, mutt useinmiten huoltajuus menee naiselle.
Tosin nykyään on tullut myös jonkin verran yhteishuoltajuus päätöksiä, vaikka nainen on hakenut yksinhuoltajuutta. Maailma muuttuu....
"me naiset vaan toivotaan niin... ja osa miehistäkin hakee pysyvää suhdetta. "
Ei se ainakaan nykymaailmassa noin mene.......ihan fifty-fifty sanoisin, eli kummassakin sukupuolessa on ihan yhtä paljon molempia ajatuksia, eikä edes nykymaailmassa tiedä vaikka olisi jo kokonaan toisinpäin....
Pureskeltavaa :)
http://www.netikka.net/knuutti/Hupijutut/miesten_ja_naisten_erot.htm
Kiits, mutta menee ihan siihen samaan "yleistys/yksinkertaistus/niputus" lootaan, niin kuin moni muukin asia....... ;P
No sikäli mikäli avoliitto ja avioliitto eivät ole lain edessä samanarvoisia, avioliitto olisi kyllä parempi varsinkin perhettä perustaessa.
Miksi?
Koska silloin avoliitto ja avioliitto eivät ole lain edessä samanarvoisia.
Silloin? Eiväthän ne milloinkaan ole.
Kunhan tässä yritin kysyä, tiedätkö sinä, mitä eroa niillä on. Vai kirjoitteletko mielikuviesi varassa?
Ne ovat samanarvoisia silloin, kun laissa niin määrätään.
Samanarvoisia toki, mutta sisällöltään kovin erilaisia mm. lähiomaisen tai omaisuuden osalta.
En voisi kuvitella avioliittoa ilman sitä edeltävää avoliittoa.
Olen elänyt avoliitossa, mutta kun aloimme toivoa lapsia, menimme naimisiin. Vanhanaikaista ehkä, mutta tuntui vain oikealta ja hyvä ratkaisu se on ollut.
Voisin ja voin elää avoliitossa. Avioliitto ei kuulu suunnitelmiin, mutta voihan joskus tulla päähän päläys että mennääkin naimisiin. Tuli tai ei, niin tärkeintä että yhdessä ollaan ja eletään. Avioliittoa en mitenkään kaipaa.
Avioliitossahan ei muuta ihmeellisempää ole kuin juridiikka, jos riita tulee tai kuolema korjaa. Toisaalta kuoleman korjaamisen pelossa voi aina tehdä testamentin (muistaen lakiosan)joka takaa omaisuuden jäämisen halutuille. Se, että jomman kumman henkilökohtainen omaisuus jäisi vain lapsille ei meitä kumpaakaan kiusaa. Ero tilanteessa taas yhteishuoltajuus (niin kun nytkin molempien oikeus/velvollisuus) olisi se ratkaisu lasten suhteen. Eri asia jos jompi kumpi olisi lapsille vaaraksi, silloin yksinhuoltajuus sille täysipäisemmälle.
Voin elää "pakkoavoliitossa", jos mielitiettyni ei missään tapauksessa halua mennä naimisiin. Mutta itse kyllä haluan perinteisenä suomalaisena miehenä naimisiin. Saa pitää häät ja pääsee häämatkallekin!
Hyvä sinä :)
Pitäisitkö isot häät? :)
Kun menin naimisiin exäni kanssa, halusin juhlia pienellä porukalla häitämme. Maistraatissa naimisiin ja vain ne läheisimmät kutsuttiin juhlimaan häitä. Häämatkaakaan ei koskaan tehty, ei kaivattu.
Mua aina kiehtoo kuulla mikä niissä isoissa häissä kiehtoo tai häämatkassa, kun matkalle voi mennä muutenkin ja juhlia muutenkin kun naimisiin menemällä. Mutta siellä on varmasti jotain muuta taustalla, kuin nämä mun ajatukset. Enkä siis nyt kritisoi, vaan kysyn uteliaisuuttani. :)
Pitäisin suhteellisen isot häät. Vieraita ehkä 100-200. Kyseessä on suoraan sanottuna osin näyttämisen halu.
Totta kai voin ylipäätään matkalle lähteä vaikka pariskuntana avoliitossa, mutta silloin se ei ole kirjaimellisesti häämatka. Minussa on tiettyä vanhan ajan romantiikan kaipuuta -kuten nimimerkillänikin haluan osin osoittaa.
Wau, tosi paljon vieraita. Ne jo pikkasen maksaakin (kitupiikkinä), mutta ideahan on toki että kerran ne vaan vietetään. :)
Onhan siinä tietysti juuri perinteistä romantiikkaa. Kiva lukea, että vielä romantiikkakin on voimissaan. Juuri sille omalle tunteelle, miten pitää/tahtoo toimia se kuuluukin perustaa.
Niinpä niin, asioista voi keskustella asiallisesti vaikkei ihan samoin ajattelisikaan.
Nimenomaan, siihen pyritään. :)
Solmimme yhdessä rakkausavioliiton kun meillä on tunne molemminpuolinen ja rakastamme toisiamme!
Mulle on molemmat vaikea ajatus. Haluaisin niin, että asutaan erillään, mutta ollaan silti yhdessä. Olen niin erakkoluonne. Toki jos hankittaisi riittävän iso linna, että tilaa olisi varmasti molemmille yksinoloonkin, mutta kenellä sellaiseen on varaa?
Ehkä parisuhde ei vain sovi kaikille? Olen sitä pari kertaa yrittänyt, mutta mua alkaa todella nopeasti ahdistamaan se jatkuva yhdessäolo kuin kultakalat maljassa. En ymmärrä miten muut sen kestää? Kyse ei ole siitä, ettenkö rakastaisi toista, tarvitsen vain sitä omaa tilaa ympärilleni normi ihmistä enemmän. Ehkä olen sen vuoksi tuomittu olemaan koko ikäni yksin.
Ymmärrän hyvinkin tuon ajatuksen kun itsekin tahtoisin samantyyppisen ratkaisun, semmoisen että yhteisen makkarin, olkkarin ja keittiön lisäksi olisi molemmilla ikäänkuin omat huoneet joihin voi vetäytyä rauhaa ja hiljaisuutta halutessaan. Voisi olla vaikka erillinen piharakennus naiselle ja miehellä autotallin yhteydessä lämmin puuhastelu/torkkuhuone.
Ajattelin lapsena että menisin joskus naimisiin. Mutta pian tajusin ettei kukaan tule koskaan huolimaan.
Joo voisin. Jos nainen tahtoisi avioliiton olisi kai pakko suojella itseään avioehdolla, sitten sen naisenkin into varmaan laantuisi avioliiton suhteen.
Ei tässä edes avoliitossa olla vaan muutakun yhteen muutosn perusteella. Noi lapset ne vakuuttavampia on kuin sormukset.
Joo, ei mekään olla sormuksia ostettu. Nehän on symbolit muille lähinnä, että varattuja ovat. Itse en ainakaan ole koskaan saanut sormuksista enempää boostia. :)
Mulla oli harjotussormus just sitä varten että näkee että oon varattu.
Meillä oli alkuun riipukset, samanlaiset. Mutta nekin on nyt pöytälaatikossa. Kihloissa olen muutaman kerran ehtinyt olemaan ja naimisissakin kerran, sormuksia olen pitänyt ja jopa nuorena tunsi itsensä tärkeäksi, kun oli se sormus siinä. Ajatukset jotenkin on muuttuneet kaikesta muita varten näyttämisestä ulos. :)
Noh heitin sormuksen menee koska meillä oli siihen aikaan riitoja ja miehellähän tämmöistä ei ollut. Ostettiin se sormus sitä varten kun minua yritettiin hurmata kassajonossa, lapsesta huolimatta.
Miehellä iski sen jälkeen aikamoinen rajoittenoisuus minun menemisissä koska lähdin paljon lapsen kanssa liikkeelle. Alkoi jo kiukuttelemaan miksi en viihdy kotona. Toinen oli yöt töissä päivät nukku ja minun olisi vielä pitänyt päiväsaikaan päivystää nukkumistaan johon vaivuin hänen tahtonsa mukaan.
Aivan sama. Meidän suhteen kestävyyden määrittävät aivan muut asiat kuin liiton virallinen status. Käy siis paperilla tai ilman. Tosin meistä on kumpikin jo aiemmin aviossa käynyt, joten se ja sen kestävyys on vähän niin kuin nähty.
Se alttarilla pelleily ja kaikki hömppä siinä ympärillä ei vaan saan minua syttymään enää tällä ikää millään muotoa, eli ainoastaan avoliitto on mahdollinen.
Avioliitot on mielestäni vanhan mailman uskonnollista hömppää, jolla ei nykyään juuri mitään merkitystä. Takaahan se leskeneläkkeen kuolema tapauksissa, eli ainakin se etu siinä on.
On olemassa myös siviilivihkiminen.