Minulla on ongelma. Tiedän ja tunnistan millainen ihminen olen luonteeltani. Olen itse asiassa todella luotaantyöntävä persoona, sillä minua ei oikeasti kiinnosta ihmiset ja se vaistotaan totta kai, vaikka näyttelisinkin kohteliasta ja välittävää. Oma perhe kiinnostaa, no, heistäkin muutama ei merkitse minulle juuri mitään. Olen ollut luonteeltani aina muista riippumaton. En kiinny keneenkään. En muodosta syviä tunteita kehenkään. Ainoastaan vanhempiini, pariin sisarukseen ja sitten kuitenkin eläimiinkin, mikä ihmetyttää itseänikin. Parilla sanalla kuvailtuna en oikeastaan tunne mitään. En iloa enkä surua, en edes empatiaa arkipäivän asioissa, ainoastaan jos kyse on jonkun läheisen kuolemasta, tunnen sääliä kyseistä henkilöä kohtaan joka menetti rakkaan ihmisen. Minulla on hyvin negatiivinen asenne elämään. Minua ärsyttää monet asiat ihmisissä, en oikein tykkää kenestäkään. Vihaan teeskentelyä, small talkia, juorumista, pettureita, valehtelua. Tuntuu että kaikki ovat edellämainittuja. Sitten hyviä piirteitä. Aistin herkästi ihmisten tunteita ja ajatuksia. Puolustan aina heikompia hyvin suojelevasti, rehellisesti sanottuna en edes tiedä miksi. Pidän syvällisistä keskusteluista. Otan kaikki ihmiset huomioon tasapuolisesti. Osaan olla hauska ja pitää hauskaa jos olen ihmisten kanssa joista välitän. Olen varsin kiltti ihminen muiden silmissä, mutta työnnän muut luotani omalla luonteellani. Tiedän varsin hyvin että minä olen se erilainen, muissa ei ole "vikaa". Ongelmani on, että en pidä ihmisistä, mutta silti olen yksinäinen. Kuvittelen mielessäni millaisen ystävän haluaisin ja että jokin päivä tulen vielä sellaisen saamaan. Onko kellään ajatuksia mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Yksinäisyys syö paljon mutta huonoihin suhteisiin en halua vain yksinäisyyden välttämiseksi. Kaikki mitä itsestäni ja luonteestani kerroin on ollut minussa niin kauan kuin muistan ja se kaikki tuntuu olevan osa luonnettani. Sen takia en usko että ratkaisu on yrittää kitkeä itsestä niitä piirteitä pois.. ?
Tiedän olevani inhottava ihminen
entiedämitätehdä
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Up!!!
Olet varmaankin introvertti. Kaikki eivät viihdy ihmislaumassa ja ihmisien kanssa, se on vain hyväksyttävä. Silti sinuna yrittäisin olla kaikille ystävällinen ja yrittää omistaa edes pari ystävää.
Kiitos kivasta vastauksesta. Kyllä joo introvertti hyvinkin. Joskus kun en halunnut oikein hyväksyä että en viihdy muiden seurassa, minulla oli paljon kavereita ja ystäviä ja yleisesti ottaen ihmiset kyllä pitävät minua hyvänä ystävänä jos jonkun kanssa ystävystyn. Ongelma vain onkin että minä en pidä heitä kuin kavereina joista ei tee kipeää luopua. Kai pitää vain yrittää pari ihmistä ainakin saada pysymään elämässä ilman kyllästymistä. Ongelmana on myös se että en tunne minkäänlaista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen kun tutustun heihin. En ole koskaan tuntenut. Ja kuitenkin haluaisin. Ainut ihminen johon tunsin ja edelleen tunnen on ex-poikaystäväni. Onko muilla edes joitain samoja ongelmia??
Ap
no melkeinpä sama mitä tähän kirjoitan kun en pysty mitää pysyvää ratkaisua sinulle antamaan.
toiset ihmiset pitävät sinua aina samana ihmisenä etkä pysty muutenku muuttamalla täysin eroon kaikesta alottaa eri ihmisenä, mutta sekin voi kääntyä päälaelleen, joten kaikki on oikeastaan aika turhaa.
eli paras on vaa keskittyä siihe paikaa missä nyt on ja elää mahollisimman tasapainoista elämää, välittämättä ympärillä olevista negatiivisista asioista, jotka saavat sinut sulkeutumaan.
Kiitos silti kommentistasi :) Eli tarkoitatko että minun kannattaa haalia ihmisiä ympärilleni vaikken heistä erityisemmin pidäkään? Elää ns. normaalia elämää, jotta en olisi yksinäinen?
Ap