En tiedä kenelle asiasta puhuisin ja tuntuu, että on pakko päästä purkamaan tätä tai räjähdän.
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä lähes 10 vuotta. Tavattiin kun olin 20-vuotias. Minä hullaannuin aivan täysin ja suhteen noin 5 ensimmäistä vuotta tuntui, että pakahdun vaikka ensimmäisen vuosien aikana mies petti ja jopa jätti minut, koska ei enää välittänyt. Jotenkin olin vain niin rakastunut, että en halunnut luopua hänestä. Kaikki tämä kyllä jätti jäljet suhteeseen ja kesti minulta hyvin kauan alkaa luottamaan ja uskomaan, että mies välittää minusta, eikä ole jättämässä. Jotenki sitä vain yritti kovettaa itsensä, ettei se enää sattuisi jos niin taas tapahtuisi. Noin 3 vuotta sitten aloin kuitenkin miettimään eroa. En enää tuntenut samaa pakahtumisen tunnetta eikä seksi enää kiinnostanut. Elämässä sitten tapahtui asioita, jotka sai miettimään uudelleen ja päätin, että haluan vielä yrittää, koska en osannut/uskaltanut kuvitella elämää ilman miestäni. Hetken menikin hyvin ja olo oli onnellinen.
Mies on alkanut panostamaan itseensä ja on mielestäni nyt komeampi kuin koskaan. Mutta ajatus eroamisesta on palannut mieleeni ja noin vuoden ajan olen ajatellut sitä toistuvasti. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksin tai kiinnostuksen kohteita, meillä ei ole edes yhteistä aikaa. Mies on viikot toisessa maassa eikä viikonloppuisin halua tehdä mitään mitä minä haluaisin. Mies ei osallistu kotitöihin, antaa läheisyyttä vain silloin kun haluaa seksiä (tai siltä minusta tuntuu). Minulla taas ei haluta juuri koskaan. Olen yrittänyt puhua ja kertoa miltä minusta tuntuu, mutta ei.. Hetkellisesti ehkä jotain tapahtuu, mutta sitten palataan taas samoille uomille. Olen viimeisen vuoden aikana ihastunut tapaamiini miehiin useasti, en todellakaan ole tehnyt mitään mikä voisi loukata miestäni, mutta ihastumisen tunnetta en saa mielestäni. Nyt en vain tiedä mitä tehdä.
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä lähes 10 vuotta. Tavattiin kun olin 20-vuotias. Minä hullaannuin aivan täysin ja suhteen noin 5 ensimmäistä vuotta tuntui, että pakahdun vaikka ensimmäisen vuosien aikana mies petti ja jopa jätti minut, koska ei enää välittänyt. Jotenkin olin vain niin rakastunut, että en halunnut luopua hänestä. Kaikki tämä kyllä jätti jäljet suhteeseen ja kesti minulta hyvin kauan alkaa luottamaan ja uskomaan, että mies välittää minusta, eikä ole jättämässä. Jotenki sitä vain yritti kovettaa itsensä, ettei se enää sattuisi jos niin taas tapahtuisi. Noin 3 vuotta sitten aloin kuitenkin miettimään eroa. En enää tuntenut samaa pakahtumisen tunnetta eikä seksi enää kiinnostanut. Elämässä sitten tapahtui asioita, jotka sai miettimään uudelleen ja päätin, että haluan vielä yrittää, koska en osannut/uskaltanut kuvitella elämää ilman miestäni. Hetken menikin hyvin ja olo oli onnellinen.
Mies on alkanut panostamaan itseensä ja on mielestäni nyt komeampi kuin koskaan. Mutta ajatus eroamisesta on palannut mieleeni ja noin vuoden ajan olen ajatellut sitä toistuvasti. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksin tai kiinnostuksen kohteita, meillä ei ole edes yhteistä aikaa. Mies on viikot toisessa maassa eikä viikonloppuisin halua tehdä mitään mitä minä haluaisin. Mies ei osallistu kotitöihin, antaa läheisyyttä vain silloin kun haluaa seksiä (tai siltä minusta tuntuu). Minulla taas ei haluta juuri koskaan. Olen yrittänyt puhua ja kertoa miltä minusta tuntuu, mutta ei.. Hetkellisesti ehkä jotain tapahtuu, mutta sitten palataan taas samoille uomille. Olen viimeisen vuoden aikana ihastunut tapaamiini miehiin useasti, en todellakaan ole tehnyt mitään mikä voisi loukata miestäni, mutta ihastumisen tunnetta en saa mielestäni. Nyt en vain tiedä mitä tehdä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.