Nykyään tapaa vain naisia jolle joku paska on siittänyt lapsen ja sitten ne on eronneeet koska nainen haluaakin kivan miehen. Miksi vitussa naiset tekee lapsia ja eroavat sitten kun ensin ovat valinneet sen komean jännämiehen?
Kelpaako sulle yksinhuoltaja nainen
tavallinenmies-
36413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Saa kauniita lapsia.
Rahan ja vallan takia naineet jonkun herran, pomon ja sitten katuvat kun pomo osoittautuikin kyvyttömäksi kullin kantajaksi!
Vain me komeat alfaurokset pääsemme pukille ja sinä ilmeisesti et.
Luonto on katsos sellainen että ihmiset haluaa jälkeläisilleen parhaimmat mahdolliset geenit ja parittelevat mielellään parhaimman mahdollisen kumppanin kanssa.
Valitsin minäkin lapsilleni parhaimman mahdollisen nuoren kauniin, terveen naisen äidiksi.
Yhteiselämä ja parisuhde olikin sitten yhtä helvettiä niin se vain menee sääli sinäänsä.
Miksi et vastannut kysymykseen? Kelpaako sinulle yh-nainen?
Ihan mikään ykkösvaihtoehto ole 3 lapsen yh-äippä mutta jos hän olisi tarpeeksi ihana,suloinen,kaunis,kiva,kiltti,mukava,tuoksuu hyvälle ja minä hullaantuisin, rakastuisin menemällä sekaisin hänestä täysin niin miksi ei kävisi.
Kyllä ne lapsetkin jossain vaiheessa kasvaa aikuisiksi ja lähtee omille teille.
Ei haittaa vaikka on yh. Lähinnä haluan, ettei nainen ole ahne ja pinnallinen rahan perässä juoksija, mikä valitettavasti karsii ehdokkaista 99% pois.
Pitäisi todellakin rauhassa tutustua puolisoehdokkaaseen ennen yhteenmuuttoa, saati lasten hankintaa (edes "harjoittelua"), eihän toista ihmistä voi muutamasssa viikossa mitenkään oppia tuntemaan.
Kunnollista miestä etsiviä kolmekymppisiä ja sitä vanhempia naisia on vaikka kuinka, siis sellaisia, jotka haluaisivat löytää vakituisen parisuhteen ja isän yhteisille lapsille, joten myös miehen kannattaa miettiä, kenen kanssa alkaa harkitsematta lapsentekoon, sillä eivät ne edellisen suhteen lapset ole naisenkaan silmissä mikään meriitti.
Seurustelin exäni kanssa melkein neljä vuotta ennen kuin päätimme mennä naimisiin. Jonkin aikaa naimisissa oltuamme päätimme, että lapsi saa tulla, ja aika pian tärppäsikin. Lapsen syntyessä olimme olleet lähes viisi vuotta yhdessä.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pitää tutustua rauhassa, mieluummin vuosia kuin kuukausia. Silti se pitkäkään tunteminen ei ole tae yhdessä pysymisestä elämän loppuun saakka.
Monesti 2 komeeta ei ookkaan hyvännäkönen lapsi katso esim brad pitt
Kelpaa kelpaa. Kyllä minä halua elättää toisen miehen siittämää lasta koska en halua olla yksin.
Ei.
Jos haluaisin isäksi, hankkisin oman lapsen.
Yh kelpaisi jos lapset olisivat aikuisia, tai ainakin iässä jossa ei tarvitsisi osallistua elättämiseen ei rahallisesti eikä kuskaamalla lapsia ympäriinsä. Mutta ikäisilläni ja nuoremmilla naisilla ei ole niin vanhoja lapsia.
Jos haluat isäksi ja saat lapsen niin nainen jättää sinut hyvin pian ja naiselle annetaan huoltajuus. parempi kun ei tee lapsia lainkaan ja ottaa naisen jolla jo lapsi. Silloin ainakin on nainen ja ei joudu elämään yksin. Nainen ei halua seurustella miehen kanssa jonka kanssa tekee lapsen. niin se vaan on että sellanne mies jätetään aika pian.
Ei kelpaa.
Uskomatonta puhetta täällä. Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, jopa vääriin. ;)
Onko ketjun aloittaja ikinä huomannut, että ihmiset muuttuvat vuosien kuluessa omien kokemustensa muovaamina? Voisiko tällaisella olla vaikutusta eroihin? Saattaa olla, että ihan kaikilla ei ole ollut tavoitteena löytää ensin puoliso, tehdä lapsi tai lapsia ja tämän jälkeen erota. Asioita vain tapahtuu, kun elää..
Olen eronnut mies. Elän sinkkuna ja vuoroviikkoisänä. Olen tapaillut sekä lapsellisia ja lapsettomia naisia. Kohtaamistani lapsellisista naisista kukaan ei ole halunnut tai kaivannut lapsellensa isää tai elättäjää. Vastaavasti minäkin huolehdin omista lapsistani ja heidän tarpeista ihan itsenäisesti. En odota lapsettomilta naisilta tai muiltakaan, että he olisivat lapsilleni huoltajia tai hoitajia.
Minun intressi vastakkaista sukupuolta kohtaan on täysin itsekäs. Kaipaan aikuisen naisen seuraa niin kumppanina, rakastajana kuin ystävänä. Omien kokemusteni perusteella myös moni nainen ajattelee samoin.
Ketjun aloittaneelle wannabe miehelle sen verran, että kannattaa yrittää hyväksyä nainen sellaisena kuin hän on historiansa muovaamana ja jalostamana. Ymmärrän myös lapsettomien miesten tuskan ja halun päästä levittämään omia siemeniä "neitseelliseen maahan". Turha valittaa elämälle. Valitse itse elämäsi.
Kyllä puolisoiden keskinäinen sopivuus on se varsinainen asia. Mahdolliset mukana tulevat lapset täydentävät kokonaisuutta.
No kuule hei...Onhan siinä vähän eroa onko siellä soppakupilla vain kaksi kuin esim. 4 henkeä.. Halvalla lähtee, jos lapseton lähtee lapsellisen kelkkaan. Naikoot jo porsineet toisiaan ja lapsettomat keskenään. Thats the way it goes.
Toisille ei ole merkitystä.
Yllättävän moni täysjärkinen vanhempi ymmärtää sen, että jos taloudellinen vastuu oman lapsen elättämisestä siirtyy hiljalleen muiden vastuulle, niin parisuhde saattaa kärsiä. On totta, että täysin oikeudenmukaista kulujen jakamista ei voi tehdä, mutta se kuuluu tämän pelin henkeen.
Sekin on myös totta, että "sinun, minun ja meidän lapset" tilanne vaatii kaikilta paljon, mutta myös antaa. Kaikea ei vain voi saada juuri sellaisena kuin toivoo.
Itselleni olisi kuitenkin tärkeintä löytää juuri minulle oikea nainen. Hän saattaa olla lapseton sinkku tai yksinhuoltaja. Avoimin mielin suhtautuessa asiat vain järjestyvät.
Yksinhuoltaja äideissä on samanlaisia helmiä kuin sinkkunaisissa. Oman helmen löytämisen vuoksi pitää vain tehdä jotain.
Ps. Nimimerkkisi kuvastaa hyvin asennoitumistasi tähän asiaan. Mies, joka kulkee omia polkujaan (nyt ja aina..?).
Sinulla onkin ihan eri lähtökohta kuin sinkkumiehellä koska itsekin olet lapsellinen. Sehän reilu peli jos vaikka kaksi semmoista menee yhteen jolla sama nuppimäärä lapsia entisestä liitosta. Homma vääristyy vasta siinä vaiheessa kun yh etsii elättäjäksi lapsetonta miestä ja niinhän ne usein tekee, vaikka niiden lapset pitää hyväksyä ne itse on aika huonoja hyväksymäään toisten lapsia.
Uskon kyllä, että yhäreissä on hyviäkin tyyppejä, mutta myös sen, että sinäkin otat mieluummin lapsettoman naisen kuin, että teet asunnostasi kolhoosin. Kuvittele tilanne: haet tänään 10purkkia jugurttia ja aamulla kun avaat kaapin, niin se on tyhjä..Minua tuollainen vituttaisi vain yli kaiken:)
*En tosissaan usko vakavissaan, että ikinä parisuhteeseen tulen päätymään..Vastauksena tuohon viimeiseen siis.
Ikää on 43 ja vielä näitä kaksvitosia lapsettomia naisia löytyy petikaveriksi. Siirryn sit vanhempiin naisiin kun en enää nuorille kelpaa. Niillähän on jo siinä vaiheessa lapset aikuisia joten ei tarvii elätellä.
Kelpaa toki. Ei yh nainen ole sen huonompi nainen kuin lapseton nainen.
Kyllä hyvä Yh hintansa tienaa.... hotellissa ! Puolet mulle......
Ei kelpaa. Aisuriksi en kyllä rupea!
Ei kelpaa.
Ei kelpaa. Vituttaisi liikaa, kun jonkun heikkolahjaisen panojannun visvaisen kusimulkun harhalaakista alkunsa saanut ruma, tyhmä, ennen kaikkea vieraalla kyrvällä siitetty äpärä olisi koko ajan muistuttamassa kuinka olen aisuri ja saan tyytyä käytettyyn tavaraan.
Itselle kelpaa vain mies, jolla on vähintään yksi lapsi, mieluiten aikuinen. En voisi kuvitella meneväni yhteen miehen kanssa, joka ei ole kokenut vanhemmuutta. Sellainen mies on silmissäni vielä poika. itselläni on kaksi kohta aikuista lasta.
Sama juttu. Jos 40 miehellä ei ole lapsia, asiassa saattaa olla jotain epäilyttävää ja henkisesti pikkupojaksihan sellainen on jäänyt helposti. Ymmärrän kyllä, jos on tahatonta lapsettomuutta, mutta silloinkin olisi voinut adoptoida.Mies, jolla ei ole ollut 40 ikään mennessä isäviettiä, on henkisesti jotenkin vajavainen. En lähtisi sellaisen kelkkaan. Toki osa isistäkin on paskoja. Isyys ei takaa vielä mitään. Pitää olla hyvä isä, mutta mieluiten tosiaan jo vanhemmat lapset.
No huh! Ei kyllä kiinnostaisikaan nainen jonka elämään ei mahdu mitään muuta kuin lapset ja määrittelee muidenkin arvon pelkkien lapsien perusteella. Kauheaa olisi sellaisen naisen kanssa elää, joka haluaa pakottaa jopa lapsettomat adoptoimaan vain siksi ettei millään muulla kuin lapsilla ole merkitystä.
Olet varmaan niitä naisia joiden mielestä lapsia pitää tehdä koska... no koska vaan kuuluu ja elämän ainoa tarkoitus on vain ja ainostaan uuden sukupolven tuottaminen. Se seuraava sukupolvi taas sitten tuottaa seuraavan ja sitä seuraava seuraavan ja ja ja... mikä se idea olikaan?
Ei vaan kyse on juuri päinvastaisesta. En voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa, joka ei ole lapsirakas ja lapsia ymmärtävä luonne,vaikka omat lapset aikuisia jo ovatkin. Liian vähän yhteistä sellaisen kanssa.
Oletko jotenkin yksinkertainen?
Tottakai olet tuota mieltä, koska olet äiti. Tuskin sinullekaan lapsettomana naisena mikään isämies ja toisen naisen lapset kelpaisivat elätettäviksi.
Näet asiat ainoastaan omasta näkökulmastasi ja ajatusmaailmasi on hyvin suppea.
Kelpaa, vain jos haluaa minun kanssani lapsia. Muuten tuntisin itseni vain lompakoksi.
Ei kyllä valitettavasti kelpaa yh-äiti.
Siitä tulee vain riitaa kun käydään "minun lapset tai sinun lapset" kehityskeskusteluita. Itsekästä tämä varmasti on, mutta en minä ainakaan toisen lapsiin voisi suhtautua samalla tavalla kuin omiin lapsiin. Lisäksi yh:n mukana pakettiin tulee mukaan myös ex ukko, jonka kanssa haluaisin olla vielä vähemmän tekemisissä. Tuttava pariskuntia ja heidän riitojaan kun kuuntelee, niin nämä juuri edellä mainitut asiat ovat jatkuvasti tapetilla "ihanissa uusioperheissä".
Itsellä ikää 39 v ja on kaksi lasta. Voipi olla, että en minäkään kelpaisi naisille kun on tuota jälkikasvua omasta takaa ja sen ymmärrän ihan hyvin. Olen naimisissa ja toivottavasti en joudu ikinä eroamaan tai jos joutuisin, niin tuskimpa juuri näiden syiden vuoksi uuteen "vakavaan" parisuhteeseen enää lähtisinkään.
Ei tod kelpaa, jonkun entinen vosu.
Ei kelpaa enää. Olin kahden yh kanssa ja toisen lapsi oli ihan kamala. Toinen nainen haukkui minua tylsäksi koska kävin töissä enkä juhlinut juuri ollenkaan. kaverini on seurustellyt yhden yh naisen kanssa ja se nainen on lihonut hirveesti sen jälkeen. Yh naiset ei jaksa urheilla kun itse lenkkeilen ja käyn salilla usein
Suurin osa eronneistahan ei ole YH:oita. Muutaman mimmin kanssa olen seurustellut, joilla oli yhteishuoltajuus lastensa isän kanssa. Ihan ok omasta puolestani, mutta tuleehan siinä vähän ennakkoluuloja ainakin aluksi mimmin puolelta, että miten lapseton mies osaa lapsien kanssa elää. Mikä oli minusta vähän epäreilua, koska ei minulla vaan niitä lapsia ollut, joiden kanssa olisi saanut "treenattua". Eli lapsia pykänneet akat usein suosii sellaisia miehiä jotka ovat niitä lapsia itsekkin jo tehtailleet.
YH:n kannssa aika on varmasti kortilla, koska se mukula on kuvioissa 24/7. Yhteishuoltajuustapauksissa tuntui olevan mukavakin välillä, kun lapsi oli isällään, niin äiti pääsi paremmin rentoutumaan minun seurassani.
Tapauskohtaista. Lapsen on tutkitusti parempi erää kahden erillään olevan vanhemman kanssa kuin huonossa suhteessa. Eli jos suhde menee korjauskelvottomaksi, niin lasten takia siinä ei tosiaan kannata roikkua vaan jatkaa eteenpäin. Joko itsekseen tai sopivamman kumppanin kera.
Se nyt on vielä pahempi, jos joku tatuoitu ja vähä-älyinen ex-siitossonni ilmaantuu aina välillä paikalle virnistelemään vittumaisesti räkien ja haarojaan kourien. "Mä oon pannu tätä aisuri, vituttaako? Vituttaako aisuri, vituttaako? Nuole mun spermat, lipi lipi lipi!"
Yksikään kunnian mies ei tuollaista siedä.
Kyllä minulle kelpaa yh-mies. Ja lapseton nainen olen. Rakastan lapsia, eikä niiden tarvitse olla omia, vaikka omatkin olis kivoja.