hei
olen ollut naimisissa ja kihloissa saman ihmisen kanssa n. 15 v. Olen aina tiennyt etten rakasta häntä niinkuin pitäisi, mutta se ei ole aiemmin haitannut. Nyt sitten löysin sen "oikean" jonka kanssa kaikki natsaa kohdalleen.
Mitään moraali yms saarnoja en kaipaa sillä olen ne mielessäni ja ko. naisen kanssa moneen kertaan läpi käynyt. Haluasinikin vain tietää onko olemassa kettän jolla tämmöinen "vaihto" on onnistunut. Emme ole muuttamassa yhteen, pelkästään lasten takia, on pakko asua yksin vähän aikaa. Lisäksi haluan itsekin olla yksin jonkin aikaa.
olen ollut naimisissa ja kihloissa saman ihmisen kanssa n. 15 v. Olen aina tiennyt etten rakasta häntä niinkuin pitäisi, mutta se ei ole aiemmin haitannut. Nyt sitten löysin sen "oikean" jonka kanssa kaikki natsaa kohdalleen.
Mitään moraali yms saarnoja en kaipaa sillä olen ne mielessäni ja ko. naisen kanssa moneen kertaan läpi käynyt. Haluasinikin vain tietää onko olemassa kettän jolla tämmöinen "vaihto" on onnistunut. Emme ole muuttamassa yhteen, pelkästään lasten takia, on pakko asua yksin vähän aikaa. Lisäksi haluan itsekin olla yksin jonkin aikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On toivoa. Oikea rakkaus kestää muutokset ja lapset sopeutuvat hyvin.
T. saman kokenut
Muista että kyseessä on sinun elämäsi. Jätä jos et rakasta sitä ykköstä. Ei se ole oikein sillekään jos et ole kympillä mukana jutussa ja jos vähääkään teeskentelet. Elämä on peliä ja peli on elämää! Onnea uudelle suhteelle!
Jos olette olleet noin kauan kimpassa, niin on siinä liitossa ollut myös hyviä juttuja.
Pitäkää pari viikkoo breikkii ja sopikaa yhdessä, et unohdatte kaikki kakkoset siksi ajaksi.
Kattokaa sen jälkeen, miltä tuntuu. Veikkaan, että nautitte toisistanne, kun suljetaan häiriöt pois.
No juuh...itselle kävi niin et mies löysi kuulema "oikean rakkauden" n.4kk sitten,nyt sanoo et elämä ei ainakaan parempaa kuin mitä oli meillä,arki onkin yllättävän tylsää ja toisaalta ei olekkaan sitä tuttua jakamassa...itse en ainakaan tiedä mitä on oikea rakkaus,kai sitä teilläkin ollut jos kerran yhdessä viihtyneet 15vuotta, tai siis luulin tietäväni et se on just tuota toisen huomioon ottamista ihan arkihommissa,mutta se ei kai sit ihastuksen huumassa riittänyt,nyt sitten pohditaan kovasti mitä tehdä tulevaisuudessa,laitetaanko taas kamat yhteen vai pysytäänkö erillään..Lasten takia haluaisi yrittää ja eikä nuo tunteet ole mihinkään muutamassa kk hävinneet,lähinnä vaan löytyneet! Mutta sitä vaan pelkää et jos liian helpolla takasin ottaa,mies käyttää tuota häiäilemättä hyväkseen ja häipyy taas kun ei olekkaan kivaa,en tiedä kestänkö sitä itse tai varsinkaan lapset,niille ero on uskomattoman ahdistava kokemus,mitä nyt itse on seurannut niitä.Kun kuitenkin periaatteessa meilläkin kaikki oli hyvin, kunnes mies halusikin enemmän väriä elämään. Mä kannatan tuota et ihan rauhassa yksin mietit asioita,on helpompi jatkaa mihin päin sitten päädyttekin,tai näin ainakin uskon... Voimia,sitä tuut joka tapauksessa tarvitsemaan...
niin no. Olen noita asioita jonkin verran pohtinutkin, enkä oikeastaan kaipaa elämään väriä, vaan jotain muuta. Olen tietysti paskiainen, sillä olen tavallaan koko ajan (15 v) tiennyt että nykyinen vaimoni ei ole se oikea. Nyt haluan korostaa sitä etten missään vaiheessa ole pettänyt vaimoani ja siksi tämä tuntuukin harvinaisen pahalta. Olen aina ajatellut järjellä enkä koskaan ole päästänyt tunteita "valloilleen". Käsitän myös tämän ns toisen naisen heikkoudet ja viat niitä on:} mutta ongelma onkin siinä että niistä huolimatta hän on minulle rakas. Toisissa olosuhteissa saattaisimme olla parhaita kavereita. Pystyn kertomaan hänelle kaiken ja päinvastoin. Vaimon kanssa olen aina joutunut miettimään että mitä sanon, jotta en loukkaisi jne. Tämä kaikki tekee tietysti minusta aikamoisen itsekeskeisen paskiaisen, mutta... Toisaalta nuoruuteni meni tavallaan hukkaa väärän ihmisen seurassa, onko rakkaus lapsia kohtaan tarpeeksi hyvä syy elää avioliitossa joka vaatisi teeskentelyn jatkamista.?? siinä se kysymys jota olen viimeiset pari kuukautta miettinyt.
Oletko sinä naimisissa S:llä alkavan naisen kanssa? Jos olet, niin kultaseni minä en ota sinua itselleni vaikka niin luuletkin. Minä en ota miestä jolla on jo lapsia ja olen sen sanonutkin. Pidetään juttu vaan tällä tasolla jatkossakin.