Eipä ole montaa yhdessä olevaa paria joista jompi kumpi ei kävisi vieraissa suhteen aikana mutta kaikki ei jää kiinni. Oma muija antoi tussua jopa ilman kumia vieraille muutamaan otteeseen, kävi sitten testeissäkin mutta säästyi tuliaisilta. No, sen jälkeen en ole juuri halunut ja muija valittaa...satuin löytämään itseäni vanhemman eronneen naisen joka oli halukas seksisuhteeseen ja hänen kanssaan olen nautiskellut.
Lähes kaikki pettää...
paineenpoistoa
45306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Olen sitten aika harvinainen tapaus koska enole ikinä pettänyt. Olen seurustellut n 20 vuotta elämästäni enkä ole pettänyt. Kerran ex väitti minun pettäneen, oli kuullut joltain muka joka oli valehdellut että petin. Otin eron samantien ja exä sai tietää että se toinen valehtelee. Exä pyysi anteeksi ja pyysi mua takas mutta en suostunut. Uskollisuus on mulle asia mistä pidän kiinni.
Hienoa että sinulla on sellainen periaate. Tuo on kurjaa jos joku vieras sekaantuu parisuhteeseen ja yrittää tahallaan rikkoa sen ja toinen uskoo. Jos oma puoliso ei ole antanut koskaan syytä epäillä pitäisi meidän aina ensisijaisesti uskoa häntä. Jos joku todistaa että näin on käynyt niin asia on eri. Pelkkiä yhden ihmisen juoruja ei pidä uskoa heti. Uskollisuutta on myös uskoa oman puolison rehellisyyteen niin kauan kuin muuta todistetaan. Ikävä kyllä syytön joutuu usein todistamaan syyttömyytensä sen sijaan että se joka väittää hänen tehneen jotain joutuisi esittämään todisteet väitöksilleen. Ja syyttömyys on itse asiassa paljon vaikeampi todistaa. Mutta jos se luottamus on kerrankin särkynyt on sitä vaikea rakentaa uudelleen.
Rehellinen mies, et taida olla ihan rehellinen.
Otitko tosiaan eron vain siksi että sinua epäiltiin vaikket ollut pettänyt? Ei kai kukaan ota eroa tuollaisen takia., jotain muutakin oli varmaan pahasti pielessä.
Jos vaimo kuuli juttuja pettämisestäsi, eikö hänellä ollut oikeus ottaa asioista selvyys? Mitä itse olisit tehnyt jos olisit kuullut samaa vaimosta? Olisitko vain ajatellut että eihän se mitään?
Kuulostat pahasti katkeroituneelta!
Oikea luku on varmaan noin puolet, avioeroista päätellen. Mutta tämäkin on vain mututietoa niinkuin aloittajankin arviot.
Etkai luule että kaikki pettämiset tulevat ilmi???????
Ja on toki paljon pariskuntia jotka jatkavat pettämisen jälkeenkin yhteiseloa.
Tilaisuus tekee varkaan. Itsekään en parisuhteessa ollessa haluaisi ikinä satuttaa toista enkä välttämättä pystyisi toiselle anteeksi antamaan, mutta...
Entäpä jos tulisi tilanne jossa viehkeä vieras nainen olisi halukas ja kukaan ei koskaan saisi tietää (mukamas) ?
En ole vielä päässyt omia rajojani kokeilemaan, mutta voin hyvinkin kuvitella tilanteen jossa ne ylittäisin.
Uskomattoman selkärangatonta väkeä.Kyllä on seksintarve suuri ja elämä tyhjää kun pitää tota samaa paskaa eri paketeissa täällä pyörittää tällä samaisella palstalla.Ette pettäjät ole toistanne parempia, yhtä tyhjiä sieluttomia kaikki.Ihanaa kun voi itse katsoa peiliin täysin hyvin mielin tältä osin vaikka suhteessa ollut ongelmia pidemmän aikaa.Joillakin on moraalia, suurimmalla osalla ei ole
Sulla ei ole vaan vielä tullut vastaan sitä tilannetta jossa ylität oman rajasi. Moraalikin on meillä jokaisella kaupan, hinnan jokainen määrittelee itse.
Tilanteita on ollut pilvin pimein.Selkärankaisuus ja moraali sekä kritiikki itseään kohtaan estää mua tekemästä sen.Jos nyt eroan en aikoisi tapailla ketään ainakaan puoleen vuoteen.Se on mun periaate, kellään kun ei tunnu edes niitä enää olevan
Sä et nyt ymmärrä mitä tarkoitan. Kyllä sinustakin pettäjäksi olisi, mutta et ole vielä ollut siinä tilanteessa. Esimerkiksi joku julkkis jota ihannoit (ihan kuka vaan) tai huomattava summa rahaa (mahd. miljoonia) tms.
Saatan joskus tappaakin, mutten toivottavasti ikinä joudu sellaiseen tilanteeseen. Siinä tilanteessa ei voisi puhua kovin vapaasta valinnasta, toisin on pettämisen suhteen.
Tilaisuuksia pettämiseen olisi, eikä mies saisi tietää. Mutta en halua pettää, koska en halua olla sellainen ihminen enkä käsitä, mitä hyvää pettäminen voisi elämääni tuoda. Seksiä? Sitä saa kotonakin, rakkaan ihmisen kanssa. Jos puolisoni ei enää olisi rakas, miksi jäisin suhteeseen? Sitä paitsi seksiä voi saada avioliiton ulkopuolella pettämättäkin.
Vaikka kuinka selittelee, pettäminen ei ole välttämätöntä eikä oikein. On pahempiakin asioita, mutta silti pettäminen on väärin.
Entäs jos nimimerkille.En ikinä lankeaisi mihinkään niin halpaan.En sellaisen jälkeen pystyisi enää katsomaan itseäni peilistä oksentamatta.
Kyllä nyt on niin korkeaa moraalia liikkeellä että taidatte olla varsinaisia yli-ihmisiä ?
En itsekään hyppäisi punkaan kenen kanssa tahansa, mutta joskus saattaisi osua kohdalle se jota ei vain voisi vastustaa. Aivan sama kuinka paljon se jälkeenpäin oksettaisi, se vaan tapahtuisi. Meitä on täällä n.7 miljardia, onko kumppanisi sinulle varmasti se yksi ainoa "oikea" ja kaikkein haluttavin yksilö, oletko jo tavannut kaikki muut ? Älä koskaan sano ei koskaan.
Ei kun nää ei oo saaneet tarjouksia...
Ei tarvitse olla yli-ihminen todetakseen, ettei pettäminen kiinnosta eikä usko saavansa siitä kicksejä. Vastustaa voi, jos haluaa. Jos ajattelee hetkeä pidemmälle ja miettii jo etukäteen, mitä tekee ja millä hinnalla. Ei ole pakko mennä tunteiden ja viettien mukana.
En usko ainoaan oikeaan, mutta kun olen sopivan löytänyt, en aio käydä läpi miljardeja muita. Tiedä, että kärsisin pettämisestä ja aiheuttaisin kärsimystä muille - mitä yli-inhimillistä on siinä, että ajattelee muita ja omaa parastaan?
Pikemminkin tuntuu omituiselta, että uskollisuutta joutuu selittelemään ja puolustelemaan. Joillekin se nyt vain on tärkeä arvo, ja helpottaa ihmissuhteita ylipäätään.
Taas muutamia pointteja mietittäväksi.
Vastustaa voi jos kykenee, mikä ei ole välttämättä aina mahdollista.
Sana "pettää" voi tarkoittaa itsessään myös sitä että oma harkintakyky pettää, oma moraalikäsitys pettää tai tunteet pettää tms.
Minkä mukana sitten ylipäätään ihmissuhdeasioissa mennään jos ei tunteiden ja viettien ? Pelkän maalaisjärjen ? Omien moraalikäsitysten ? Papin aamenen ?
"Pettäjäkin" saattaa olla mitä uskollisin kumppani ja vannoo uskollisuuttaan kumppanilleen kunnes sen yhden kerran ei vaan pysty vastustamaan kiusausta.
Eikai kukaan syntyjään ole pettäjä ?
Heikkous on toki inhimillistä. Puhun vain omasta puolestani nyt. Olen naimisissa ilman papin aamenta. Olen luvannut puolisolleni osoittaa uskollisuutta ja otan tämän lupauksen vakavasti. Myös itseni takia: että pystyn olemaan sovussa itseni kanssa ja toimimaan niin kuin mielestäni on oikein. Arvostan uskollisuutta, joten haluan olla uskollinen. Ja missä se näkyisi, jollei teoissa. Yksinkertaista.
Olen ollut ihastunut, mutta käyttänyt tilaisuudet sen miettimiseen, että ihastuminen kertoo enemmän minusta kuin kohteesta. Olen miettinyt, mitä olen ollut vailla ja todennut, ettei ihastus loppupeleissä voi sitä tarjota. Vastaus on löytynyt omasta sisimmästä. Liian usein ihminen menee tunteiden mukaan, vaikka tunteet tulevat ja menevät. Liian usein ei edes pysähdytä miettimään, mistä ne tunteet kumpuavat.
Maalaisjärkikin on hyvä juttu. Olen etukäteen miettinyt, missä tilanteissa voisi tulla kiusauksia, ja missä kohtaa pitää pysähtyä.
Ei tarvitse olla yli-ihminen.En usko kumppanini olevan se oikea, juurihan ylempänä kerroin kuinka suuria ongelmia meillä on.Jotkut vaan ovat sellaisia ettei ole mitään tarvetta kokeilla omaa markkina-arvoaan jakamalla itseään.Saan kiksejä ihan eri jutuista.Kuten harrastukseni ja rakkaat ihmiset ympärillä sekä työ...
Miksi oletat että kaikilla olisi joku raja joka tulee vastaan, minkä jälkeen pettämistä ei vaan voisi välttää? Ei kaikilla ole niin aktiivista seksuaaliviettiä että jokun kanssa olisi aivan ehdottoman välttämätöntä päästä paneskelemaan.
En ole ikinä pettänyt enkä petä!
Pettäminen pahempaa kuin vaikka lyöminen tms. Vaikka sekään ei ole kivaa.
Jos oikeasti rakastaa niin ei pysty pettämään tai koskaan edes ajattele moista.
Miusta pettäminen taas tuntu hyvältä. Siis pettämiset. Ko kotona ei saa, nii pitää hoitaa hommat muualla.
Ollaan iloisesti naimisissa!
Samoin, kun nyt tässä nyk.suhteessa olen onnellinen,seesteinen ja meillä on yhteiset unelmat. En ikinä pettäisi en voisi ottaa niin suurta riskiä että menetän tämän onnen. Sitävastoin jos en rakastaisi mikään ei olisi este koska tilanteita on aina tarjolla.
Aloittaja haluaa nyt yleistää, kun hänen omassa suhteessaan on pettämistä. Näinhän nämä petturit tekevät, sanovat, että ...kaikki pettävät...ei petä. Suurin osa ei petä. Ei meilläkään ole petetty ja ollaan oltu jo kolmekymmentä vuotta yhdessä, eikä edes huvittaisi mennä toisen kanssa sänkyyn. Aloittaja tietysti kysyy, että mistäs tiedät...no vastaan tietysti; että tiedän ja se riittäköön..
Itse en ole pettänyt koskaan,enkä voi pettää toista,vaikka minua on petetty.
Sillä pettäjälle ei riitä mikään koskaan ja ajattelevat vain omia himojaan.
Koska pettäjän itsetunto pyörii siellä jalkovälin välissä.
Eipä olekaan niin. Turhaa täällä huutelette, että olette niin selkärankaisia, ettette petä. Ei se estä puolisoa pettämästä ja kun kyse olikin vain siitä, että aloittajan mielestä lähes joka suhteessa petetään, ei silloin riitä se, ettei toinen osapuoli petä, toinen voi pettää silti.
Ja olen ap:n kanssa samaa mieltä, lähes joka suhteessa jompikumpi pettää. Mitä pitempi suhde, sen todennäköisempää on, että ainakin toinen on pettänyt. Ja se on paskapuhetta, että aina jää kiinni. Ei todellakaan jää ja nekin jotka jäävät, saavat melkein aina anteeksi puolisolta. Ja juu, mutu-tuntumaa tämä on, ei ole tieteellistä näyttöä minulla asiasta, niinkuin ei täällä kenelläkään muullakaan. Edes pettämiskyselyjen tuloksiin ei ole luottamista, itsekin niihin satuillut aina ties mitä.
Ikävä juttu, mutta ei voi yleistää. Minulla ei edes tee mieli vierasta, kun oma pesä on hyvä.
Mielestäni pettämistä on aika paljon, mitä olen noita juttuja kuunnellut. Varsinkin risteilymatkat tekevät monesta vieraissa kävijän.
No mutta kuka niillä risteilymatkoilla käy, varsinkaan yksin, ja miksi käyvät. Itse on muutaman kerran tullut oltua firman risteilyllä, mutta eipä ole pettämistä tullut harrastettua. Kaikista kollegoistani en tietysti voi mennä takuuseen, mutta jos yksi kymmenestä pettääkin, niin entäs ne yhdeksän jotka eivät?
Viime yönä petin puolisoani laivalla, eikä ole yhtään huono omatunto. Päinvastoin.
Nyt mietin jos tulisi uusi mahdollisuus niin olisin valmiina
Suhteessa ei ole ollut moneen vuoteen seksiä.
Et sä siellä mitään pettäny, vaan sammuit samantein omaan hyttiisi, kun tyttökaverisi sut sinne raahasivat ja puoliksi kantoivat. Sä kun et enää pysyny ees tanssilattialla pystyssä, roikuit joka ukon kaulassa höpöttäen, miten ihanaa on taaaanssia elävän musiikin tahdissa ....... sun galtaises miehen kans....saaaaa...jaaaa...
Mies tanssilattialta
Turhaa moralisointia näiltä ns. Ei pettäviltä, ihminen on pohjimmiltaan kuin eläin joka haluaa paritella. Onhan seksi yksi ihmisen perustarpeista. Se tendäänkö sitä oman kumppanin kanssa vai satunnaisesti jonkun muun kanssa ei tee naisesta/miehestä yhtään huononpaa ihmistä. Mun mielestä kellään ei ole varaa moralisoida toista, kukin elää tavallaan.
Ei seksin harrastaminen tee ihmisestä huonompaa, mutta pettäminen tekee. Pettäminen on väärin, ja sen enempiä moralisoimatta kyseessä on moraalinen ongelma.
Vähän samalla tavoin kommentoivat pedofiilit. Lapsiin sekaantuminen on heidän mielestään normaalia ja kaikkihan sitä harrastavat. Pari vuotta sinne tai tänne, so what.
Ihminen, joka ei tunne omantunnon soimaavan pettäessään, on jollain tavalla tunne-elämältään häiriintynyt. Esimerkiksi narsistit eivät tunne empatiaa. Kyseessä on siis sairaus. Myös seksiriippuvuus on sairaus. Ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta, jossa toinen pettää jatkuvasti, koska pettävä ihminen ei rakasta muuta kuin itseään.
Pettämisellä ja pedofilialla ei ole yhtään mitää tekemistä keskenään ja pettäjän omatuntoa voi myös soimata se yksikin hairahdus vuositolkulla.
Narsismi on luonteenpiirre, ei sairaus, ja sekin mielestäni vain jonkun turhantärkeän nuppitohtorin keksimä termi jolla saadaan tietyt luonteenominaisuudet lokeroitua/tilastoitua, aivan kuten ADHD yms.
Pettäjä voi myös hyvinkin olla ihastunut tai jopa rakastunut pettämiskumppaniinsa.
Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia, tämän itsekin iän myötä oppinut.
Ikä ja kokemus kyllä tasoittavat särmejä. Voidaan suhtautua asioihin paljon lempeämmmin. Annetaan jopa itsellemme anteeksi... Toisten tuomitseminen ja itsensä ruoskiminen on aivan hukkaan heitettyä energiaa. Silläkin energialla kannattaa halata läheistä.
Puhut asiaa. Onneksi on kaltaisiasi ihmisiä!
Se, ettei pettäminen ole tullut ilmi vuosiin, ei tarkoita sitä etteikö se jossakin vaiheessa tulisi ilmi. Kun pöly on laskeutunut, aina löytyy joku joka tietää. Sitten asiasta kerrotaan ja tieto tulee puolison korviin.
On totta että puolisot eivät aina eroa. On paljon pelissä, lapset, omaisuus... Myös se, että elämä on urautunut omiin uomiinsa, merkitsee jotain, ei haluta särkeä koko elämää yhden illan pettämisen takia. Kokonainen suhde on eri asia.
Toisinaan petetty kertakaikkiaan sulkee silmät ja korvat koska asia on niin kipeä että asian mieluummin kieltää kuin myöntää.
Pettäminen ei tulisi kuuloonkaan. Olen jo vakituisessa suhteessa. Minä rakastan ja kunnioitan miestäni.
Ja ennen kuin joku tulee sanomaan ulkonäöstäni, saan jatkuvasti huomiota muiltakin miehiltä. Sillä kun ei vaan ole mitään merkitystä. Siinäs kuolaavat ja huutelevat.
Olen nuori nainen, neiti, en mikään siideripissis.
Minun silmissäni oma mieheni on aina komein ja seksikkäin. Rakastan hänen pehmeää mahaa ja pientä kaksoisleukaakin. En muuttaisi hänessä mitään.
Tiedä sitten, kuinka yleistä tämä enää on. Tuntuu tosiaan siltä, että moni nykyään pettää..
Palataan asiaan viiden tai kymmenen vuoden päästä, nuori neiti.
Näinpä hyvinkin. Tunnen itseni jo ihmisenä tarpeeksi hyvin, tiedän etten missään tapauksessa voisi satuttaa toista ihmistä näin.
Kaikkeahan voi tapahtua ja tokihan voin tavata uusia ihmisiä ja näin rakastua uudelleen, kuitenkaan minä en siinä salailussa nää mitään järkeä.
Minut kasvatettiin näin. Ettehän te sitä täällä usko, mutta iloisesti elän ensimmäisessä ja ainoassa suhteessani. Nään tulevaisuuteni saman ihmisen kanssa, en kenenkään muun.
Minä olen keski-ikäinen mies, avioliitossa jo viitisentoista vuotta, liitossa seksi on vähenytyt ja väsähtänyt, mutta ei silti tulisi mieleen lähteä pettämään. Koko ajatus ei vaan kiinnosta. Eivät kaikki meistä ole viettiensä vietävissä mennen tullen.
On se kumma kun kommentoidaan heti hyökkäävästi ku jotku täällä sanoo ettei pettäisi! kertoo paljo miten mätä maailma nykysin on ku ihmisten on vaikee uskoo et joku ei petä. kaikkien maailma ei pyöri panemisen ympärillä niin paljo et loukkais toista pettämällä. parisuhdetta ja toista ihmistä ei arvosteta enää!
Ei pettäminen tarkoita aina pelkkää panemista, siinä saattaa olla mukana suuriakin tunteita, jopa suurempia kuin sen hetkisessä parisuhteessa. Ja on se hiukan naiivia vannoa parikymppisenä ettei koskaan tulisi pettämään kun ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minäkin voin kai sitten vannoa etten ikinä tule joutumaan tieliikenneonnettomuuteen, ikinä !
Ei kukaan voikaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta liikenneonnettomuuteen joudutaan vahingossa, pettäminen taas tapahtuu ihan omasta halusta. Eli huono tuo sun vertaus. Kukaan ei petä vahingossa vaan se on aina tietoinen teko. Etenkin paneminen. Tunteitaan ei voi tietenkään määrätä mutta itse ihminen päättää, miten niiden tunteiden kanssa elää ja toimii.
toiset pettää, toiset ei, toisille se on helppoa, toiset eivät voi edes ymmärtää miten noin voi tehtä toiselle, toisille pettäminen on se "upsista, noin vain kävi, hän tyrkytti, miksi ei, kun olin juovuksissakin ..." toisille pettäminen tarkoittaa ITSENSÄ pettämistä
En voi pettää koska pettäisin itseni, omia arvojani, periaatteitani, ketä mä luulen olevani ihmisenä, vaimona, naisena, äitinä, joten se on mahdotonta. Se joka pettää toista ihmistä, tekee sen kevyesti.