Tapasin kesän alussa naisen joka on itseäni 10 vuotta nuorempi. Olimme molemmat ihastuneita ja vietimme kesällä yhteisiä hetkiä aina kun satuimme samalle paikkakunnalle., Viestittelimme ja soittelimme koko ajan toisillemme. Jossain vaiheessa tuntui että suhteemme oli astumassa vakavampaan vaiheeseen. Nainen oli sanonut ettei hän osaa seurustella ja ei tiennyt miten suhteessa olisi. SIlti hän kesän lopulla tunnusti että pitää minusta paljon ja oli jo itsekkin alkanut puhumaan minusta tutuilleen.
Nyt sainkin viikonloppuna viestin häneltä kun edellisestä tapaamisestamme oli vain pari päivää, että hän ei halua enää jatkaa. Tai siis että hänen tunteensa eivät ole tarpeeksi isoja suhdetta varten. Tämä tuli täysin puskista kun juuri kaksi päivää aiemmin olimme nukkuneet sylikkäin.
Nyt en tiedä mitä tästä ajattelisin. Onko hän oikeasti yhtäkkiä kadottanut kaikki tunteensa vai onko tässä kysymys siitä ettei hän osaa seurustella? En oikein pysty unohtamaan että ne tunteet olisi kadonneet, mutta miksi hän muuten tekisi näin? Olisin itse valmis kamppailemaan yhteisen tulevaisuutemme puolesta, mutta kun en tiedä mitä hän nyt oikein tarkoittaa. Sitä aina kuulee tarinoita pareista jotka joutuivat kamppailemaan suhteensa puolesta ja ovat onnellisia kun he eivät luovuttaneet. Mistä sen voi tietää että onko tämä sellainen?
Mitä neuvoksi?
Nyt sainkin viikonloppuna viestin häneltä kun edellisestä tapaamisestamme oli vain pari päivää, että hän ei halua enää jatkaa. Tai siis että hänen tunteensa eivät ole tarpeeksi isoja suhdetta varten. Tämä tuli täysin puskista kun juuri kaksi päivää aiemmin olimme nukkuneet sylikkäin.
Nyt en tiedä mitä tästä ajattelisin. Onko hän oikeasti yhtäkkiä kadottanut kaikki tunteensa vai onko tässä kysymys siitä ettei hän osaa seurustella? En oikein pysty unohtamaan että ne tunteet olisi kadonneet, mutta miksi hän muuten tekisi näin? Olisin itse valmis kamppailemaan yhteisen tulevaisuutemme puolesta, mutta kun en tiedä mitä hän nyt oikein tarkoittaa. Sitä aina kuulee tarinoita pareista jotka joutuivat kamppailemaan suhteensa puolesta ja ovat onnellisia kun he eivät luovuttaneet. Mistä sen voi tietää että onko tämä sellainen?
Mitä neuvoksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suhteella ei ole toivoa jos toinen suhteen osapuoli haluaa erota. Eikä tuollaiset tunteet yleensä yhtäkkiä synny, luultavasti tyttösi muhittanut ajatuksiaan jo kauan sisällään. Valitettavasti me naiset sorrutaan usein pitämään tuollaiset asiat sisällä kunnes ollaan jo tehty eropäätös.
Mitä sellainen "kamppailu" olisi, millä toisen saisi rakastamaan itseään vaikka hän olisi jo todennut, ettei rakasta?
On kamalaa, kun itse on ihastunut/rakastunut ja toinen ilmoittaa, ettei tunne samoin eikä halua enää jatkaa suhdetta. Sitä olisi valmis tekemään mitä tahansa, jotta saisi toisen takaisin. Kaikki mahdolliset tunteet vyöryvät päälle; suru, katkeruus, kiukku, pettymys, suru, epätoivo, epäusko, suru, toivo, pelko, häpeä, taas suru... Kaikki ympärillä tuntuu muistuttavan siitä toisesta ihmisestä. Kaikki odotukset ja toiveet, mitä oli ladannut sekä lähitulevaisuudelle että kauemmas, kaatuvat toteutumattomina.
Onhan se ihan helvettiä, tiedän itsekin muutamaan kertaan sen kokeneena. Mutta vanha klisee "aika parantaa" pitää ihan oikeasti paikkansa. Muutaman päivän kuluttua alkaa jo uskoa, että ero todella tuli. Muutaman viikon kuluttua siihen alkaa sopeutua. Muutaman kuukauden kuluttua pystyy, toivottavasti, muistelemaan sitä toista ihmistä satunnaisesti lämmöllä mutta enimmäkseen häntä ei enää tule edes ajatelleeksi.
Voimia.