Me emme puolisoni kanssa halua lapsia. Oli itseasiassa tuurissa että löysin ihmisen joka on ikäiseni 34 hän 33 ja kumpikaan emme halua lapsia. Omaamme samat harrastukset ja samanlaisen elämäntyylin menoinemme. Laskimme äkkiä että joutuisimme tinkimään isosta osasta elämäntapaamme vuosikymmeniksi vaan lapsien takia. Nyt emme. Minun sekä hänen sisarukset ovat hoitaneet lisääntymisen puolestamme ja olemme hyviä kummeja lapsille jotka eivät ole omiamme koska heissä ei tarvitse roikkua kiinni. Heidän elämänsähän ei ole meidän vastuullamme mutta mielellään heidän elämässään olemme. Vaikka emme kumpikaan ole edes suurituloisia riittää varamme lähes ylelliseen elämään menoinemme kun taas olemme seuranneet useamman lapsiperheen kituutus elämää ja kärsimystä mukaanlukien näistä usein aiheutuvat erot niin eipä nappaa.
Toisinsanoen ollaan tultu siihen tulokseen että emme pysty lapsia elättämään emmekä halua että ovat valtion elättejä. Jos maksukyky ei heihin riitä ei silloin lapsiakaan tehdä. Valitettavasti useat ympärillä elävät tekevät lapsia vaikka heihin ei varaa olisikaan ja mikään ei ole säälittävämpää kuin tehdä lapsia vain ulkopuolisten elätettäviksi. Jos eroamme puolisoni kanssa emme joudu huoltajuus riitoihin koska lapset eivät ole niitä aiheuttamassa ottaen huomioon että suurinosa ero ongelmista johtuu lapsista/rahasta. Jos ette ole valmiiksi rikkaita niin emme suosittele lapsien tekoa. Suomessa kun tuo lapsien saaminen on helpointa vain rikkaalle vanhemmalle jota ei enään huoltajuus kiistatkaan paina kun rahallahan selviää.
Toisinsanoen ollaan tultu siihen tulokseen että emme pysty lapsia elättämään emmekä halua että ovat valtion elättejä. Jos maksukyky ei heihin riitä ei silloin lapsiakaan tehdä. Valitettavasti useat ympärillä elävät tekevät lapsia vaikka heihin ei varaa olisikaan ja mikään ei ole säälittävämpää kuin tehdä lapsia vain ulkopuolisten elätettäviksi. Jos eroamme puolisoni kanssa emme joudu huoltajuus riitoihin koska lapset eivät ole niitä aiheuttamassa ottaen huomioon että suurinosa ero ongelmista johtuu lapsista/rahasta. Jos ette ole valmiiksi rikkaita niin emme suosittele lapsien tekoa. Suomessa kun tuo lapsien saaminen on helpointa vain rikkaalle vanhemmalle jota ei enään huoltajuus kiistatkaan paina kun rahallahan selviää.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ei mekään haluta lapsia, mutta raha on typerä syy hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Sinun verovaroillasi kasvatettu lapsi aikoinaan vaihtaa sinunkin vaippasi ja lusikoi sopan hampaattomaan suuhusi. Kannattaisi vähän enenmmän arvostaa ihmisiä, jotka lapisia tekevät ja etenkin kasvattavat ne.
Hyvät mielipiteet Ratikkakuskilla. Kahden teinin isä olen. Harrastuksiin menee tonnitolkulla vuodessa plus muut...ihanan kallista. Minäkin olin nuorena itsekäs, mutta mihin sitä rahojaan laittaisi ellei lapsiin ? En lyhennä omakotitaloa ja olen valinnut ajaa vanhalla autolla niin on varaa välillä lähteä reissuunkin.
Tuo vastuunkantaminen ja yleinen epäitsekkyys auttaa asiaa myös. Ei noi lapset mua ihan hirveesti ole harmaannuttanut, vähän kuitenkin : )
Kumpi on itsekkäämpää tehdä lapsia jo valmiiksi turmeltuun maailmaan ilman toivoa lapsen tulevaisuudesta vai olla tekemättä niitä juurikin sen takia ja keskittyä omaan elämäänsä? Kummankin lopputulema on se että tuloksia et näe kuolemasi jälkeen. Ja tämän rotan lailla lisääntyvän siviilisaation takia edes huolta siitä kuka hampaattomalle ruokaa suuhun tyrkkää ei ole. Todennäköisesti sen tekee tulevaisuudessa robotti muutoinkin. Nykyäänkään ei vanhuksia arvosteta pätkääkään vaan maahantunkeutujat laitetaan etusijalle. Ei se tulevien vanhuksienkaan elämä niiden erolapsien varassakaan pelkästään tule olemaan jos ei nykyiselläkään omia vanhempia arvosteta.
"Kumpi on itsekkäämpää tehdä lapsia jo valmiiksi turmeltuun maailmaan ilman toivoa lapsen tulevaisuudesta vai olla tekemättä niitä"
Sinäkö siis päätät jo syntymättömän lapsesi puolesta että maailma on turmeltunut eikä lapsella ole toivoa? Aika jumalaksi ittesi virität.
Mikäs jumala sinä luulet olevasi? Tarvitseeko kenenkään niitä asioita itsekseen päättää kun jo seuraamalla ympäristöään näkee miten todellisuus menee. Kun et pidä itseäsi jumalana siinä missä minäkään niin kerro millainen luonne olet jos olisit valmis tekemään lapsesi sisällissotaan, maailmansotaan, ruokapulaan, köyhyyteen, eriarvoisuuteen yms joihin tämä maailma kokoajan menee? Jos haluat lapsesi tällaiseen ympäristöön niin voin sanoa että olet sairas ja itsekäs paskiainen jolla olisi myös valta olla tekemättä lisää kärsiviä tällaiseen elämään. "Jos minä en lisäänny niin joku muu lisääntyy" Mitä voitat tällä ajattelulla?
Kyllä minäkin näen tämän maailman turmeltuneena. Tavallisen ihmisen elintila pienenee. Superrikkaat keräävät kaiken, ja hallitukset toimivat superrikkaiden ja suuryhtiöiden vasalleina. Luonnonvaroja käytetään koko ajan kiihyvällä tahdilla.
Jos mietitään vaikkaa tätäkin meidän hallitusta. Niin hienosti puhutaan, että kaikki ottavat vastuuta leikkauksista. Ja miten käykään. Kaikkein vähävaraisimmilta, lapsiperheiltä ja opiskelijoilta laikataan. Koulutuksesta leikataan. Missä ovat ne rikkaiden leikkaukset? Minimaalinen veronkorotus. Pyydetään rikkaiden itse alentamaan palkkoja ja antamaan vapaaehtoisesti jotain. Voi huokaus. Sitten vielä armahdetaan veroparatiisirikolliset ja keksitään keinoja, miten työntekijöiltä siirretään vaan lisää mammonaa rikkaille. Aiemmat hallitukset samilla jäljillä. Tuloerot vaan kasvavat.
Haluanko lapsia tälläiseen maailmaan. En. Ja tiedän, olen kyynistynyt.
Olet hieno mies Ratikkakuski.
En minä mikään jumala kuvittele olevani mutta en myöskään mikään maailmanlopun manaaja :D Olette ikäänkuin heittäneet kirveen kaivoon ja päättäneet että planeettamme tuhoutuu ihmiskunnan takia. No mikäpä siinä mutta toivoa on niin kauan kuin on ihmisiä. Jos ei ole ihmisiä ei ole toivoakaan selviytymisestä. Itse pidän elämää kyllä aika arvokkaana asiana. Mutta en minä keneltäkään utele miksei ole lapsia, lopulta se on tietysti jokaisen oma valinta. Mutta jos syy siihen on että itse näkee kaiken toivottomana ja menetettynä ja kieltää elämän, niin onhan se aika raju veto.
Ei syntymätöntä lasta ole olemassa joten kenenkään oikeuksia ei loukata. Turha yrittää tehdä moraalista ongelmaa asiasta. Maailma on joka tapauksessa tuhoutumassa viimeistään sadassa vuodessa liikaväestön ja sitä seuraavan katastrofin vuoksi. Näillä pohdinnoilla ei ole kuin ajanvietearvo.
Joku pohtii otsa rypyssä maailman ongelmia kun ne ratkeavat hänenkin kohdallaan sillä hetkellä kun henkäisee viimeisen kertansa. Ei sillä ole mitään merkitystä mihin tilaan maailman jätämme.
Ei se maailma mihinkään tuhoudu, toki jokin katastrofi voi tulla, mutta ei ihmiskunta siihen kaadu.
Maailma on nyt paljon parempi paikka kuin ikinä ennen, lapsia kannattaa ja pitää tehdä.
Jos olet huolissasi maapallon kestävyydestä, niin vedä itsesi jojoon niin on vähemmän resurssientuhlaajia. Lapsettomana kun muutenkin olet ihmiskunnan kehityksessä vain painolastia.
ja "seurustellut" olette 2viikkoa??
Mitä varten sitä edes pitäisi perustella, ettei halua tai aio hankkia lapsia? Jotkut hankkii, toiset ei. Ei siihen sen ihmeempiä perusteluita tarvita.
Ei se hankkimattomuus ole pois keneltäkään, joka puolestaan hankkii lapsia.
Arvaa kuinka usein lapsettoman pariskunnan pitää perustella lapsettomuuttaan? Ei lapsellisilta pareilta tentata miksi teette lapsia mutta lapsettomilta kyllä miksi ette niitä tee.
Joo, kyllä minäkin olen tätä asiaa perustellut juurta jaksaen jo ihan liian pitkän aikaa. Aina sitä löytyy vähintään se yksi idiootti joka kokoonpanosta, jolle ei mene kaaliin, että "ei vain aiota hankkia lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei niitä lapsia aiota hankkia. Sitten täytyy alkaa kerrata syitä sille, miksi ei aiota. Niitä kun on laidasta laitaan, joten listasta tulee aina pitkä, suunnilleen jokainen osa-alue elämästä voidaan käydä läpi. Ja kun tämä on tehty, sen penaalin tylsimmän kynän vastakommentti on yleensä "Niin mutta kyl se mieli vielä muuttuu." <- Turhauttavaa. Siksi olen alkanut vain toteamaan "En tykkää lapsista enkä aio hankkia niitä." ja tämä riittäköön muille tai muut pitäkööt mielipiteensä. Kyllä ne sitten huomaavat aikojen saatossa, että kappas, mieleni ei muuttunutkaan. Sehän tässä tietty on, ettei voi grammaakaan lihoa, ettei heti lähde valheelliset huhut liikkeelle.
Mutta noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että lapsien hankkimattomuutta EI TARVITSE perustella. Se on jokaisen ihmisen oikeus olla hankkimatta niitä, joten tällaisen perusoikeuden takia ei tarvitse kenenkään alkaa selittelemään omia valintojaan ja puolustelemaan omaa elämäänsä. Siksi kommenttini "lasten hankkimattomuutta ei tarvitse perustella" on yleensä suunnattu niille, jotka niitä perusteluita vinkuvat.
Huh onneksi tulee piakkoin ikä vastaan, että loppuu se ihmisten pällistely ja vineeminen. :D
Ompa julistus. En tiedä, mikä vaikuttimenasi oli tuoda vakaumuksesi näin esille. Toivottavasti naisesi on myös pohjimmiltaan samaa mieltä. Naisele asia on usein vielä isompi kuin miehelle.
Yleisesti ottaen, raha perusteluna lasten hankkimattomuudelle on aikalailla punainen vaate monelle. Se kuulostaa jopa itsekkäämmälle, kuin sanoisit, että et tykkää lapsista.
No meitä on moneksi.
Valitettavasti vaan tämä länsimainen itsekeskeinen elämäntyyli on koitumassa myös yhteiskuntamme tuhoksi. Maailman valloittaa ne, joille lapsen- ja työnteko maistuu. Tämä on pikkuhiljaa käymässä toteen, kun työpaikat muuttavat ulkomaille ja siirtolaisvirrat suuntaavat eurooppaan.
No ei kai kenenkää pidä tehä lapsia ellei haluu? :D Ei niitä nyt kai minkään yhteiskunnan vuoksi tehä yleensäkään, vaan omaksi iloksi. Jos ei halua lapsia tai tykkää niistä tai koe olevansa mitenkää vanhemmuusmateriaalia, niin en usko, että olisi kovinkaan hyvä lapsi-vanhempi-suhde semmoiselle parille syntyneellä lapsella. Näin ollen on sen syntymättömän lapsenkin etu, kuin myös hänen epävanhempiensa etu, ettei lasta synny.
Tosin joo, ehkä vähän outo oli toi aloitus, kun ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, johon haetaan ratkaisua, vaan se oli vain tuommoinen... julistus?
"Lapseton elämä halpa elämä", mutta sisältököyhä. Kannattaa kysyä itseltään kysymys: Mikä on elämän tarkoitus? Mun vastaus on: elämän jatkuminen omissa lapsissa...
Kateellisten panettelua. Elämäni on ainakin värikästä ja sisältörikasta koska on aikaa kiertää maailmaa mielekkäiden harrastusteni merkeissä suomesta puhumattakaan. Saa mennä ja tulla koska haluaa ja rahaa jää käteen reilusti enemmän juurikin siihen tarpeeseen että voi nähdä elämässä muutakin kuin sen neljän seinän ja paskalta haisevan huutavan kakaran, pyykkivuoret, sohvan nurkan ja kauniit ja rohkeat ja lähi siwan halpa pampperssit ja bilttipurkit. Sun elämäsi ei jatku missään muodossa kun täältä kuolet ja mätänet multiin. Päinvastoin voit tehdä oman pienen osuutesi siihen että täällä ei ole 10 vuoden päästä 8miljardia ihmistä, 25 vuoden päästä 10mljrd ja 50 vuoden päästä 20mljrd. Maapallon kestokyky ei riitä teille itsekkäille "elämäni jatkuu lapsessani" ajattelijoissa. Nykyisenkin ihmispopulaation pitäisi puolittua ja aika ajoin tällaisiin tilanteisiin tulee sodat vähän niinkuin luonnostaan ratkaisuksi tautien ohessa. Seuraava kohta alkava kolmas maailmansota todennäköisesti vähentää ydinasein ison prosentin siviilisaatiosta. Sääli sinällään että luontokin kärsii mutta onhan se metsä villiintynyt eläimineen jo zernobilinkin alueelle.
Onhan se näkökulma tuokin..:D
tarkoitin IhmisiäJoNytLiikaa kirjoitusta.
On nämä selitykset ja kuvailut ihmeellisiä. Ennen kaikkea käsitys lapsiperhearjesta ovat kyllä niin asenteellisia kuin vain voi mutta toisaalta, ihminenhän selittää asiat itselleen suotuisalla tavalla.
Minä ainakin olen esimerkki siitä, miten kuvittelin olevani onnellinen ja elämäni sisältörikasta kun "sai mennä ja tulla mielensä mukaan", matkustella ja tehdä uraa. Pah. Nyt KOLMEN lapsen äitinä voin todeta, ettei mikään vedä vertoja vuosille, jotka sain olla kotiäitinä. Ei yksikään ulkomaan matka tai elämys tai lupa tulla ja mennä tunnu miltään sen jälkeen kun on saanut kokea lapsensa rakkauden ja saanut rakastaa lastaan. Elämän sisältö ja merkitys on muuttunut täysin toiseksi. Vieläkin voin matkustaa ja tehdä uraa mutta haluanko? Ehkä, mutta avian toisella motiviilla kuin aikaisemmin. Kivaa muttei tärkeää.
Pari lapseni kummeista on lapsettomia, vapaaehtoisesti tai pakosta, en tiedä. Kumpikin suree lapsettomuuttaan humalassa, selvin pain julistavat onnellisuuttaan ja vapauttaan suurin äänin.
Sairasta kääntää lapsettomuuden valinta joksikin kuvitteelliseksi "minä itken lapsettomuuttani humalassa" väitteeksi vaan perustellakseen omat elämän valintansa. Kuin joku natsi agenda että on vain yksi oikea ihmisryhmä ja muut joutavat väärine ajatuksineen polttouuniin.
Voi voi... Teinikö olet? Minäkin elin "vapaata elämää" sinkkumiehenä. Sain lapsia elämääni vasta 38 vuotiaana, ja ennen sitä ehdin tehdä yhtä jos toistakin... Urallakin etenin, joten varaakin oli. Matkustin paljon sekä huvikseni, töiden puolesta että harrastuksen tiimoilta. Ostin suunnillen mitä halusin. En nyt miljonääriksi ennättänyt, mutta tienasin yhdelle ihmiselle hyvin riittäviä määriä. Naisiakin riitti, joten varsinaisesti ei yksinäinen tarvinnut olla, ellei yksin halunnut olla... Kehenkään en kokenut erityistä tarvetta sitoutua, kun ei kukaan niin erityisesti liikuttanut. Pari sellaista reilun vuoden suhdetta oli joskus vuosien varrella, ja kymmeniä lyhyempiä suhteita.
Tapasin 38 vuotiaana naisen, jolla oli kaksi pientä lasta, silloin kaksi taaperoa. Upea nainen, niin äitinä kuin ihmisenäkin. Seuraavan kahden vuoden aikana elämäni muuttui täysin, omasta halustani. (Nainen hieman jarrutteli enemmän, lasten takia.) Sitouduin perheeseen. Ostimme yhdessä talon, ja matkustamiset sun muut väheni radikaalisti. Arki muuttui. Hyvä!!
Kaikki siihen saakka kokemani vaikutti niin turhalta, pinnalliselta ja etäiseltä. Se että lapsi tulee aamulla sänkyyn kylmien varpaidensa kanssa tai kun saa uhmakohtauksen jälkeen pyyhkiä krokotiilin kyyneleet pienen kasvoilta, ovat niitä hetkiä, jotka minusta rakensivat oikeasti onnellisen. Se kun saa opettaa R:n sanomisessa, keskustella siitä mikä koulussa harmitti tai tehdä autoon remppaa haitallisen hitaasti, koska kaverina on pieni apulainen joka haluaa osallistua... Ei vain pinnallisesti muka onnellisen, vaan oikeasti onnellisen, minusta teki perhe. Lasten lisäksi tietenkin paketista tekee minulle juuri parhaan nainen, joka päästi minut kokonaiseksi osaksi omaa elämäänsä, vaikka olisi yksinkin pärjännyt. Aivan kuten minäkin. Ei naiseni minua tarvinnut. Enemmän minä taisin tarvita häntä, vaikka en sitä tajunnut. Minä vain halusin hänet. Onnellisia olemme yhdessä molemmat.
Sanokoot kuka lapseton mitä tahansa, mutta väitän että elämä ilman lapsia on aina tyhjempää kuin elämä lasten kanssa. Minä olen lapseton -biologisesti. Mutta kiitollinen siitä, että siitäkin huolimatta sain elämääni ihmisiä, jotka opettivat sisältöä elämään. Se että saa opettaa lapselle siellä lähi Siwassa mistä löytyy maito ja miten se verovasti laitetaan ostoskärryyn, liikuttaa minua enemmän kuin se, mitä koin lukuisilla ulkomaanmatkoillani sinkkuna. Perheenäkin toki ehkä kerran vuodessa reissataan -lasten ehdoilla. Nyt lapset ovat jo n. 10v, joten toki helpompaa kuin liki 10 vuotta sitten.
Niin juu ja raha... Sitäkin kuluu. Ensimmäiset 3 yhteistä vuotta nainen halusi väkisin itse vastata lasten kuluista. Asumisen kulut ja muut yhteiset kulut jaoimme puoliksi. Loppujen lopuksi tein hommalle stopin. Tämä on perhe, eikä mikään kämppisten kommuuni. Ei meillä enää lasketa, kuka maksaa mitäkin. Ja kun minusta aika jättää, lapset perivät minut. Vaikka nainen haluaisi minut joskus jättää, niin siitäkin huolimatta. Ja mitään en katuisi. Elän elämäni parasta aikaa, jo kohta kymmenettä vuotta.
"Sanokoot kuka lapseton mitä tahansa, mutta väitän että elämä ilman lapsia on aina tyhjempää kuin elämä lasten kanssa."
Tarkoitukseni ei ole lytätä sinun kokemustasi siitä että elämä on tyhjempää ilman lapsia, mutta silti on turhan iso väite että näin olisi kaikilla muillakin. Itse koen että lapsien takia menettäisin sen asian minkä minä koen omaksi elämäntarkoituksekseni. Muuten kyllä kirjoitit kivasti siitä kuinka lapset antavat juuri sinulle merkitystä elämään :)
Ei ole kuvitteellista vaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Tulkintasi on siis hanurista.
Olemme täysin samaa mieltä. Elämän tarkoitus, jatkuvuus ja iltaruskon vuosina elämän sisältö lapsissa ja heidän lapsissaan. En tarkoita jälkipolvia viihdytysvälineinä vaan todella sisällön antajina.
Myös lasten kotonaolovuodet ovat sisältörikkaita.
DINK elämä on luultavasti pitemmän päälle tylsää ja jos materiaalia pitää tärkeimpänä elämän sisältönä niin on vaata, että aina havaitsee jotain itselle tavoittamatonta. Johtaneeko tyytymättömyyteen?
Muutama ikääntynyt lapseton tuttavamme ja sukulaisemme, sekä sinkkuja, että pariskuntia, purkavat tunteitaan sukulaisten lapsiin. Onhansekin jonkin lainen varaventtiili.
Omat lapsemme ovat nyt 42 ja 44v. He elävät noin 250km:n päässä. Vierailemme heillä useamman kerran vuodessa. Aina kun on asiaa pk-seudulle ja jonkin kerran muutenkin. Vaimoni on lähdössä toisen porukan luokse Kittilään josta he ovat vuokranneet talon vuodeksi. Touhusi juuri heidän joululahjustensa kanssa. Minä en tundralle mene.
Lapsista oli aikanaan huolta ja tietenkin kuluja mutta emme koe jääneemme mistään paitsi. Elämä on ollut vaihtelevaa, sisältörikasta ja tyydyttävää. Pitkälti lasten ansiosta.
Olemme nyt 71v 67v.
Nykyään vanhempiin kohdistuvien vaatimusten määrä on tolkuton. Pitää saada jenkkivuosi, mopoauto ja uusi känny kahden vuoden välein. "Kun kaikilla muillakin on". Silti vanhemmat ovat täysiä paskoja. Mitään arvostusta edes aikuisena on turhaa odottaa. Hyväksikäyttöä riittää niin paljon kun mummusta ja vaarista irti lähtee.
Nämä lapsettomat usein edustaa linkolaisine aatteineen nihilismiä lähestyvää ihmisvihaa.
Mutta jos vihaa tätä maailmaa ja ihmisiä niin paljon niin eikö se harventaminen pidä aloittaa itsestä ensin?
Sinähän se sairas olet kun vihaat lapsettomia. Olet ilmeisen katkera elämästäsi lapsellisena koska mikään muu ei perustele henkilöhyökkäystäsi kuin se että osuu omaan nilkkaan ja pahasti. Tuo muiden tappamiseen kannustava loppulauseesi vaan kertoo narsistisesta luonteestasi ja tavastasi yrittää hallita kuten diktaattorit aikaoinaan ihmisiä joista eivät pitäneet. Et sinä ole sen oikeutetumpi täällä elämään kuin muutkaan ihmiset vaan ihan samalla viivalla olet.
Olen tehnyt koko ikäni töitä ja maksanut paljon veroja että joku yh nainen saa lapselleen lapsilisiä. Minua ei kukaan nainen ole huolinut vaikka olisi varaa moneen lapseen.
Lapsen tekoon pitäisi valtion velvoittaa noin 50 000 euron säästöt jotka nainen joutuu sijoittamaan vaan lapseensa eikä kiimoissaan panetuttaa itseään paksuksi jollain hyväuskoisella vaan saadakseen kersan ja säännöllisen kuukausitulon. Sekä pitäisi vaatia 30v alaikäraja. Jos ämmät velvoitettaisiin elättämään pentunsa omilla säästämillään rahoilla niin ensinnäkin avioerotilastot lähtisi roimaan laskuun ja turhanpäiväiset teiniraskaudet lopahtaisivat kuin seinään kun lapset tehtäisiin aikuisina ja toivottuina joihin ollaan valmiit itse sijoittamaan eikä odottaa pummina että valtio sekä mies rahoittaa lapsen elämisen ja itse loisitaan vaan yhteiskunnan elättinä.
Miksi 30 vuoden alaikäraja? Riskiraskauksien määrä kasvaisi huimasti, ja se tulee kalliiksi yhteiskunnalle. Lisäksi oletko ajatellut, miten tärkeä koneisto yhteiskunnan taloudellisenkin hyvinvoinnin takia lisääntyvät ihmiset ovat? Kyllä, lapsena kustannuksia tulee, mutta ihminen tulee kuitenkin aikuiseksi kasvettuaan tienaamaan enemmän verorahoja ja kulutukseen käyttämiään varoja, kuin mitä valtio hänen lapsuudessaan hänestä köyhtyi. Eli lähes jokainen syntyvä lapsi on elämän mitassa vain taloudellista plussaa yhteiskunnalle.
Lisäksi tuo säästä pitäisi velvoittaa olemaan, jos sitä olisi edes järkevä velvoittaa, 25t äidiltä ja 25t isältä, joka ei huolehdi ehkäisystä. Molemmat kantakoot vastuunsa lisääntymisestä tasapuolisesta. Mutta todellisuudessa sellaisia säästäjä ei voida velvoittaa. Vai olisiko seksi kiellettyä siihen saakka, kunnes ihmisellä on 25t omaisuus?
Joka tapauksessa lapsen elatus kuuluu molemmille vanhemmille -syntyy lapsi sitten suhteeseen tai ei.
"Joka tapauksessa lapsen elatus kuuluu molemmille vanhemmille -syntyy lapsi sitten suhteeseen tai ei."
Niin pitäisi kuulua. Nykyään se elatus kuuluu ainoastaan miehen vastuulle. Niin kauan kuin vain toinen sukupuoli toimii rahanteko koneena pitäisi todellakin lapsentekoon vaatia toteennäyttää 50t varallisuus ja jos sitä ei ole niin pakkoabortit käytäntöön. 30v alaikäraja siksi koska tuossa iässä ihminen on edes jokseenkin jo aikuinen ja kantaa vastuuta tekemisistään mitä hyvin monet alle kolmekymppiset puhumattakaan alle parikymppiset eivät hallitse. Tällaisille pennuille lapsien tekemisen salliminen on suoraan hajonneen isä äiti perheen tae ja lapsi todellakin tarvitsee elämäänsä ehjän perheen jossa kumpikin vanhempi on täysillä mukana eikä minään pallona jota vuoroviikoin tai usein äidin estelyiden takia ei juuri koskaan sille isälle anneta kasvamaan. Riskiraskauksista on turha puhua kolmekymppisten kohdalla koska riskit ovat todennäköisempiä vasta neljänkympin paikkeilla. Seksin ei tarvitse olla kiellettyä mutta jokainen alaikäinen tai varaton on velvollinen huolehtimaan ehkäisystä. Valtiolle olisi myös halvempaa jakaa ilmaisia ehkäisyvälineitä kuin kustantaa näiden vastuuttomien pentujen lisääntyminen ja eroriidat päälle sekä se armoton rahan lypsäminen joka taholta mistä nämä loispummit ikinä sen ilmasen rahan saavatkaan.
Jos raha on teidän ainoa syy olla hankkimatta lapsia, niin kovin kehittymätön teidän henkinen maailmanne vielä on... Syy hankkia tai olla hankkimatta lapsia on yleensä käsitykseni mukaan huomattavasti tunnepitoisempi, ajatellumpi ja monimuotoisempi.
Toki on hyvä, jos ennen lasten hankintaa olisi jonkinlainen toimeentulo ja mahdollisuus elättää lapset. Mutta on kuitenkin syytä muistaa, ettei seuraavaa 18 vuotta voi mitenkään ennustaa... Vanhemmat voivat jäädä työttömiksi, sairastua vakavasti, kokea muita karvaita taloudellisia menetyksiä tms. Tulotasoon voi tulla muutoksia, joita ei mitenkään voi siinä vaiheessa tietää, kun lapsia tehdään. Siksikään varallisuus ei siis saa olla kovin suuri peruste lasten hankinnalle.
Lisäksi sinun kirjoituksestasi saa juurikin sellaisen mielikuvan, jota fiksut lapsettomat haluavat välttää, ettei heihin yleistetä. Vapaaehtoisesti lapsettomia herkästi pidetään epäempaattisina, itsekkäinä ja ylimukavuudenhaluisina. Sinun kirjoitus oli karikatyyrinen hahmo juuri sellaisesta ihmisestä. (Uskon että on olemassa myös muunlaisia lapsettomia.)
Meillä on lapsia. Me käymme töissä. Itse olen pienen firman toimitusjohtaja ja tiliä tulee käteen "huimat" n. 1800e kuussa. Miehelle tulee hieman enemmän, joten tilille nettoaa 2800e/kk. Lapsia on kolme, ja heistä kaksi on vielä tarhassa. Tarhamaksuihin pelkästään menee 600 euroa kuukaudessa. Kyllä, se on paljon rahaa, koska emme ole miljonäärejä. Lisäksi maksamme harrastuksista, vaatteista, leluista, vakuutuksista... Emme tehneetkään lapsia siksi, että halusimme elää materiaalisesti leveästi, vaan siksi, että halusimme elää henkisesti ja tunteen tasolla leveästi. Se on rahaa arvokkaampaa.
Me myös selviämme taloudellisesti. Maksamme asuntolainamme, liian isot sähkölaskumme ja lasten kulut. Enkä ikinä, koskaan, milloinkaan, vaihtaisi tätä "kituuttamista" lapsettomaan elämään, jos nyt saisin uudelleen tieni valita.:)
Lapsi on todella suuri menoerä joten on todellakin rahasta kiinni voiko tähän maahan tehdä lapsia. Koska pelkästään kalliissa suomessa yksin tai kaksin eläminenkin on hiuskarvan varassa niin siihen lapsen tekeminen on jo sulaa hulluutta. Ei ole myös oikein tehdä lapsia valtion elätettäväksi vaikka jokainen tuntuu sen näille ehdoille tekevän. Lapsiperheiden etuudet ovat valtiolle niin iso menoerä että pelkästään näistä reilusti leikkaamalla suomen vähävaraisilta ei tarvitsisi viedä niitä viimeisiäkin ropoja. Muunmuassa lapsilisät pitäisi lakkauttaa tyystin. Ei tarvitse elää edes ylellistä elämää kaikkine mukavuuksineen kun jo tili tulee ja menee kuin vain kadoten kuukaudessa vaikka joka asiassa yrittäisi säästää. Jos lasta ei ole varaa elättää se otetaan huostaan. Pidät henkisesti kehittymättöminä tällaisia ihmisiä jotka tekevät järkeillen ehkä kipeitäkin asioita vaan senvuoksi että ei ole mahdollista sitä omaa lasta tähän maailmaan köyhyyden takia tehdä. Sellainen on kaikkea muuta kuin kehittymätöntä se on realistista ja järkevää ajattelua.
Kyllä, kaikki voi mennä pieleen seuraavan 18 vuoden aikana. Ja sitten kun menee, niin kaikki ihmisyytensä menettäneet ovat sekä vanhempien että lasten kimpussa. Suomen pitäisi olla maailman parhaita paikkoja äideille mutta se riihikuiva ei ratkaisekaan kaikkea. Ehjää, puhdasta ja lämmintä saa varmasti päälle jostain kaavittua mutta kakara ottaa turpaansa jos farkut on väärän merkkiset ja puhelin antiikkinen. Vanhemmat haukutaan kun eivät ole osanneet ennustaa tulevaa ja jotenkin taikoneet pois koko Eurooppaa koskevaa lamaa tai itsestä riippumatonta sairautta. Koska nykyajan pässinpäiden mukaan suomalainen sisu on sitä että ei ole olemassa itsestä riippumattomia vaikeuksia ja sen tähden todella sisukkaasti lyödään lyötyä. Ja nimenomaan niitä, koska isompiaan ei uskalla kiusata ja jotain on päästävä kokoajan potkimaan. Jos ei muuta niin jotkut voi sitten riemastua varsin värikkäinkin sanakääntein käsittelemään toisen lapsettomuutta. Tässä kohtaa se käännytystyö epäonnistuu todella näyttävästi: Lapsettomille haistatteleva riemuidiootti on itse elävä esimerkki siitä sakista minkä takia niitä lapsia ei tänne halua tehdä.
Ja olen samaa mieltä edellisen kanssa siitä että asiat ja päätökset voi olla kipeitä vaikka ne olisi ihan itse tehtyjä. Perusteeksi ei kaikille riitä elämän valinnoissa "mutku mä haluun".
Buhahahahahahaha älä jaksa enää...
Ensinnäkin, olette lapsettomat täysin väärässä. Niitä ei TEHDÄ, niitä SAADAAN. Muutoin ymmärrän pointin. Itse elin onnellista lapsetonta elämää 39 vuotta. Ei vain siunaantunut, lekurit sanoi mulle 25 vuotiaana, kun silloisen ukon kanssa mietittii, että tuskin luonnollisesti raskaudun. Tämä ei minua haitannut eikä tullut mieleenkään mennä hoitoihin tmv. Matkustelin, elin, olin, harrastin, tein töitä, kuin hullu ja olin tyytyväinen lapseton. Nautin elämästä. Sitten yhtäkkiä tapahtui mitä ei olisi lääkäreiden mieleistä pitänyt tapahtua, tulin raskaaksi. Päätin pitää lapsen, kun ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Elämä loppui siihen, mutta kadu en lasta pätkääkään, tosin välillä lapselle mielessäni ihmettelen, että miksi päätit valita juuri tuon isäksi, kun parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut, ompahan tullut koettua parisuhteessa yh olo vaikka mies oli se joka lapsen ehdottomasti halusi pitää, kun itse vielä viimeisillä viikoilla arvoin....mutta elämässä on toisella tavalla nyt sisältöä. Rahaa palaa joo, öitä on valvottu jne. mutta se, kun saat omalta lapselta aamulla ison koko huoneen valaisevan hymyn..mikään raha ei korvaa sitä olotilaa. Edelleen harrastan kalliisti (kalliimpaa, kun joutuu palkkaamaan lapselle hoitajan), mutta raha on vain rahaa.
Niitä ei "saada" eikä "tehdä", vaan niitä HANKITAAN. Lapsen voi btw myös ostaa. Miksi näissä keskusteluissa aina ajatellaan, että se pitäisi itse pykäistä ulos alapäästään, kun on se ostovaihtoehtokin olemassa. Eli molemmille tavoille sopiva yhteissana: hankkia lapsia.
Mulla aika samanlainen historia (lapsettomuutta) takana. Nyt kahden lapsen äiti 39 vuotiaana. Enkä kadu. Ehdin elää itsellenikin ennen heitä. :)
Pistää vihaks aina kun lukee jostain "rakkaus lapseen on parempaa kuin mikään muu" ja "lapseton elämä on väistämättä tyhjempää kuin lapsellinen elämä". :DDDDD Vituttaako jotakuta noin paljon se, että toiset ihmiset on ONNELLISIA ilman lapsia, että täytyy tulla jotenki siihen puolusteleen aina niitä omia lapset sisältäviä elämäntyylejää? :D Sitte vielä haukutaan "materialistiks" ja ollaan itse NIIIIIN nöyrinä ja vaatimattomina siinä kun "en tartte mitään kun on lapset joille voin antaa kaiken<3<3<3" hahahah. Jotenki on vaan niin liikuttavia nämä aina, luulevat tietävänsä paremmin toisen elämän ja onnen, kuin se toinen itse. :D
(Sama muuten sitten toisinpäin: kyllä ne lapsettomatkin joskus aika liikkiksiä ovat, kun tulevat sanomaan, että "lapsiperhearki on nii kauheeta hyi ei voi mitää tehä yök".)
Mua ei ainakaan vituta lapsettomat. Mutta on tosi, että itselle lapset ovat parasta mitä olen elämässäni saanut. Jostain syystä se oma haluaminen vaihtuu iloksi antaa lapsille. Syytä en tiedä miksi, mutta niin se menee. :)
Pääasia että kukin on onnellinen valintoineen. Eiks niin? :) <3
Elämä on valintoja, enkä jaksa murista muiden valinnoista. Mutta pakko sanoa, että ei mun elämä olisi sen yltäkylläisempää vaikkei lapsia olisikaan. Ne rahat vaan palaisi johonkin muuhun mielestäni turhempaan, kuin lapsiin.
Itseasiassa lapsiin ei pienenä kulu juurikaan rahaa. Hyvin vähän, isompana ehkä enemmän kun alkavat harrastaa ja haluta enemmän. Mutta minusta lapsillekaan ei pidä kaikkea antaa mitä kinuavat, joku tolkku kun on niin en usko, että tarvii itseään perikatoon vetää lasten takia. :)
Mulla ei kovin suuria ole muutenkaan haluamiset eli hyvin vähällä rahalla saan ne asiat joita haluan. Tällä hetkellä haluan katsella lasteni kasvamista ja antaa heille sen mitä he tarvitsevat, olen kuitenkin ehtinyt nuoruuteni ennen lapsia nauttia jo kaikenlaisesta maallisesta roinasta. Ei ole enää mitään tarvetta yllin kyllin materiaalille. Se on eletty ja nähty.
Matkustelusta kuitenkin jaksan haaveilla ja suunnittelenkin laittavani syrjään matkusteluun rahaa, niin että perheenä pääsemme lasten ollessa isompia reissuun. Kun lapsetkin ovat sen verran isoja, että tajuavat jotain muualla maailmalla olemisesta. :)
Ja ainahan on mahdollista matkustella sittenkin lisää (jos elää ja on terve), kun lapset ovat pois kotoa lähteneet. Pariskuntana, kuten ennen lapsia.
Niinpä niin. Mutta kuten varmaan jo olet itsekin havainnut, jatkuvassa puutteessa elävästä lapsesta voi tulla helposti varasteleva lapsi.
Vastaan Nimimerkitönj:lle sekä tähän, että hänen aiempaan (Seppoil:lle osoitettuun) vastaukseensa.
Ensinnäkin on kiva ja hienoa, että sinä olet onnellinen lapsinesi. Niin sinun pitääkin olla, kun olet niitä hommannut (perinteisiä vai ostettuja? Siksi en sano "tehnyt"). Sama pätee kyllä kaikkiin muihinkin lapsia halunneisiin ja saaneisiin - hyvä, että olette onnellisia ja satsaatte lastenne elämänlaatuun.
Mutta sitten on se pienenpieni asia, joka teissä onnellisesti lapsellisissa aina ärsyttää: tuo mistä Seppoil:kin sanoi, että tulette siihen esittämään niin nöyrää ja väittämään, että parisuhteennekin on niin paljon täydempi kuin niiden, joilla ei ole lapsia. Siis kun ääh, eihän siinä ole mitään vikaa, että TE olette onnellisia valitsemissanne parisuhde- ja perhemuodoissa. Mutta kun toiset ihmiset valitsevat eri tavalla, toiset kokevat oman lapsettoman parisuhteensa yltäkylläiseksi ja täydeksi, ja heidän mielestään lapsi vain rikkoisi sen täydellisen onnen, joka heillä on. Ette te voi siihen tulla natkuttamaan, että "ei ole totta, kyllä lapset meillä ainakin vain syvensi suhdetta", kun ette te tiedä, millaiset ihmiset ne lapsettomat ovat ja mitä syitä heillä on olla ilman lapsia. Jos he kokevat suhteensa onnelliseksi ilman ja pitävät lasta suhteenrikkojana, niin miksi heille täytyy väkisin syöttää sitä ajatusta, että kyllä lapsi LUJITTAA suhdetta? Kun he eivät selvästikään koe asiaa niin. Se, että lapsi lujitti suhdetta Nimimerkitönj:n ja muiden hänen kaltaistensa kohdalla, ei tarkoita, että se tekisi niin kaikkien kohdalla. Ihmiset ovat erilaisia.
Sitten on tuo "rahan törsäys turhuuteen". Aika tökerö näkemys tuokin, että kaikki lapsettomat törsäävät turhiin juttuihin, kun et voi edes tietää, mihin ne "törsäävät". Onko asuntolainan maksu "turhuuteen törsäämistä"? Entä auton osamaksu? Se ainoa harrastus, joka ihmisellä on ja jota hän on AINA halunnut harrastaa koska se tekee hänet onnelliseksi, onko siihen panostaminen "turhuuteen törsäämistä"? Katsos kun kaikki eivät "tuhlaile" rahaa uusiin vaatteisiin, älypuhelimiin kahden kuukauden välein, kaljabaareihin, matkusteluun tai juhlimiseen. Jotkut ihan perusjutut nyt vain lohkaisevat aika ison osan tilipussin sisällöstä, koska halvimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta ei enää löydy halvempaa ja se halvinkin on kallis (pätee mm. autoon; sen ei tarvitse olla uutuuttaan kiiltävä BMW tai urheilu Audi, vaan se voi olla se ihan tavallinen käytetty perus Nissan tai Toyota, joka on SILTI kallis, vaikka se olisi markkinoiden halvin tapaus).
Ei tässä kukaan halveksi sitä, että lapsia halunneet ihmiset ovat onnellisia lapsistaan. Kuten sanottua, sehän on vain hyvä asia. Ennemmin vain halveksittaa tuo lapsia halunneiden & saaneiden asenne niitä lapsia haluamattomia kohtaan. Että jokainen vela olisi "tuhlari" ja eläisi epätäydessä parisuhteessa ja olisi muutenkin jollain lailla empatiakyvytön luuseri. Sitten sanotaan ihan pokkana "joo siis kyllä MINÄ hyväksyn kaikenlaiset päätökset, kyllä MINUSTA on ihan ok, ettei ole lapsia, mutta MINUN tapani on kuitenkin parempi kuin teidän tapanne elää kjähkjäh suhteenikin on täydellisempi ja elämäntapani vaatimattomampi mutta samalla henkisesti rikkaampi hehehehe olen parempi ihminen kuin lapsettomat."
Tulee ihan mieleen fanaattiset vegaanit, jotka sanoivat minulle kerran "kyllä minä hyväksyn, että jotkut empatiakyvyttömät luuserit syövät lihaa mutta kaikki viljelijät pitäisi kyllä tappaa." (koska viljelijä tuottaa sen lihan). Eivät tainneet tietää, että puolisoni on viljelijä.
Erittäin hyvin kirjoitettu ja rautalangasta väännetty!
Matkustelusta perheen kanssa. Lasten ollessa aivan pieniä teimme parina kesänä parin viikon matkat kotimaassa.
Muistaakseni tenavat olivat 6v ja 4v kun teimme junamatkan nykyiseen Pietariin kahdeksi yöksi.
7v ja 5v teimme 2:n viikon matkan Tanskaan pääkohteena Legoland.
Sen jälkeen olimme kaikki lomamme matkoilla Euroopassa. Keväisin saimme tebavat koulusta pois viikon etuajassa joten Euroopassa oli tilaa.
1980 kiersimme Ruotsin ja Tanskan kautta Benelux-maat sekä Ranskan poiketen ilmatyynyllä Englannin puolella palaten Saksan kautta.
Joka vuosi reisussa kaikki lomamme ( minun ja vaimoni ).
Kerran lensimme koko perhe Nizzaan josta vuokrasin auton kahdeksi viikoksi ja kiersimme Alpit P-Italian, Itävallan, Baijerin ja Ranskan kautta viipyen muutaman loppupäivän Ranskan Rivieralla.
Tyttö oli 14v ollessaan ensimmäisen kerran Englannissa tuttavaperheen luona joten vain poikamme kulki enää mukana.
15v ja 14v tenavat tekivät ensimmäisen matkansa kahdestaan Lontooseen. Hotelli oli tuttu Bayswaterissa ja sovimme pelisäännöt joiden mukaan tenavamme myös toimivat.
Tuon jälkeen penskat matkustelivat keskenään ja me vaimon kanssa nostimme majoitumisen tasoa.
25v ja 23v palasimme satunnaisesti osittaiseen perhematkailuun joka tarkoitti sitä, että ollessani estyneenä vaimo teki aikuisten tenavien kanssa jonkin matkan.
Eivät lapset estäneet matkustelua. Tietenkin, heidän ollessaan pieniä oli aikataulut, lähinnä syömiset ja nukkuma-ajat, sovitettava heidän mukaansa mutta käyttämissämme yksityismajoituksissa asiat järjestyivät luontevasti.
Matkustusvietti on jäänyt lastemme ihon alle pysyvästi.
No jos ei halua lapsia, niitä ei kannata hankkia. Samoin jos ei ole kykyä niistä huolehtia... Tosin aika monet päihde- ja mt-ongelmaiset LUULEE pystyvänsä vanhemmuuteen ja väen vängällä yritetään edes siltä osin sitä suomalaista unelmaa. Mulla on hyvä, että pysty itsestäni huolehtimaan... itse kasvoin mielisairaan lapsena josta jäi ikuiset arvet... Se on parasta ottaa elämässään sopivan kokoisia haasteita. ;) Kissan hoito tässä onnistuu ihan hyvin. Meidän suvussa toisekseen on sairaita enemmän kuin terveitä, että nämä geenit saa topata tähän.
Miten olisin ikinä pystynyt tukemaan lapsen kaverisuhteita ja kasvua tasapainoiseksi ihmiseksi, kun en sitä itsekään lapsena saanut. Mitä ei ole, sitä ei voi eteenpäin antaa.
Tunnekylmä ihminen tämän kirjoittaja siis aloittaja.
Meillä on rahaa mutta ei lapset saa ihan kaikkea mitä haluavat ja yksi tai kaksi harrastusta. En mä näe että olisin jäänyt jostain vaille kun on lapsia.