Uusioperheen lapsi

Trolli meni metsään....

Joo trolli meni kympillä metsään. Tosin trolli oli kyllä siinä oikeassa, että uusioperhearki on yhtä helvettiä ja kenenkään ei kannata ryhtyä aisuriksi.

Trolli tai ei, mutta vastaan... On normaalia että etenkin uusperheen alkutaipaleella toisen lapset voivat tuntua vierailta, koska ei itse ole ollut heitä kasvattamassa, ei vielä kunnolla tunne ja lapsilla on erilaiset tavat, vieraat ongelmat yms. Mutta jos on sitoutunut hyvällä asenteella perheeseen, niin sellaiset tuntemukset menee yleensä ohi. Sinulla ei ole mennyt.

Ihan ensiksi, tapasi puhua lapsipuolestasi on törkeä. Vaikka kuinka teetkin sen tuntemattomana netissä, niin silti. Toivon että häpeät omaa kielenkäyttöäsi. Puhut lapsesta. Oman perheesi jäsenestä. Ihmisestä joka kasvaa aikuiseksi sinun seurassasi.

Annan vinkin... Minullakin oli aikoinaan vaikeuksia ymmärtää mieheni tytärtä. Hän oli tempperamentiltaan hyvin erilainen kuin minä, mieheni tai minun lapseni. Tyttö oli äitinsä puolelta koulittu hyvin varovaiseksi, herkästi luovuttavaksi yms. Hänellä ei ollut kokeilunhalua uusiin asioihin, olis sitten kyse ruuasta, liikkumisesta tai ihmisiin tutustumisesta. Välillä olin aivan neuvoton, ja kyllä turhauttikin, että miten hemmetissä esimerkiksi jokin niin yksinkertainen asia kuin uiminen voi vaatia puolen tunnin sulattelun, ja siltikin se tapahtuu lähinnä varovasti uimahallin vedessä kävellen siten ettei vaan pää kastu... Arhg. MUTTA kun ajan myötä tutustuin lapseen enemmän, opin näkemään lapsessa muita piirteitä. Sellaisia piirteitä, jotka alussa jäivät ikävien ominaisuuksien varjoon. Pääsin lapsen kanssa läheisemmäksi, kun opin hänestä uutta ja positiivista. Ja kun tunsin lapsen paremmin, osasin myös paremmin lasta kannustaa niissä asioissa, jotka edelleen ovat hänelle haasteellisia.

Mieti sinäkin niitä asioita, joissa lapsipuolesi on hyvä. Hän ei voi olla huono kaikissa. Kenties hän on hyvä sellaisissa asioissa, joita sinä et tajua arvostaa? Esimerkiksi osaako hän keskittyä hyvin? Onko hänellä värisilmää? Osaako hän kuunnella ihmisiä? Onko hän hyvin luotettava ettei satuta koskaan ketään (mikä on muuten uskomattoman hieno piirre.)? Sinulla on fiksaatio siitä, millainen hyvän ihmisen kuuluu olla. Varmasti sinun arvostamatkin piirteet voivat olla hyviä, mutta ne eivät ole ainoita hyviä juttuja ihmisissä.

Jos me kaikki olisimme samanlaisia, niin ei tämä maailma pyörisi. Täytyy olla myös herkempiä, rohkeampia, uteliaampia, hiljaisempia, puheliaampia... Kaikkea. Mieti mitä hyvää lapsipuolessasi on, niin opit arvostamaan häntä ihmisenä.

Minusta vaikuttaa siltä, että siinä missä sinä tosimies alfauros porskutat ja karjut ja olet harmistunut, tuo äitinsä ekan pesueen nuorimmainen (?) KÄRSII ja TRAUMATISOITUU. Jos koet, että teillä on ongelmia, on olemassa kasvatus/perheneuvola ja yksityisiä tahoja jotka auttavat kasvatuspulmissa.
Olisiko niin, että tuo poikapuoli itse asiassa kärsii allergiasta ja/tai vatsaongelmista, joita ei vain ole ehditty tai viitsitty tutkia nyt, kun teillä on tuo oma poikasi, sinua muistuttava, vertailukohtana. Tai sitten pelkkä läsnäolosi tekee psykosomaattisia pahoinvointioireita hänelle?
Toivottavasti poika voi muuttaa isänsä luo (mitä hän varmaan toivoisikin) tai vaikka sijaiskotiin jossa kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.
Kiusataanko poikaa koulussa, oletteko viitsinyt ottaa selvää? Selittäisi tuon jatkuvan stressireaktion hänessä.

KATSO PEILIIN???? KUKA SE RÄKÄNOKKA ON, OOT SÄÄLITTÄVÄ TYYPPI

Olet oksettava raukka.