Jos on joskus ollut huoran maine ja on ollut todella inhottu/vihattu ihminen. Ei ole pelkästään vihattu kevytkenkäisyyden vuoksi, vaan myös kuulemma mun luonteen. Teot joita tein ala-ikäisenä teininä oli varattujen iskeminen, seurustelu/flirttailu/säätö usean kanssa, netti/tekstari seksin harrastus usean kanssa, paljastavissa kuvissa poseraaminen, puhuin myös pahaa muiden seläntakana ja levittelin salaisuuksia... Luonteeltani olen menneisyyden ihmisten mielestä itsesäälissä kierijä, hirveä valittaja, draamakuningatar, pilalle hemmoteltu. Ja sen sellasta. Muutin oikeasti jonkun aikaa sitten paljon kauemmas, mutta silti tuntuu että suomi ja ehkä koko maapallo on minulle liian pieni paikka elää. Olen täällä uudessa kaupungissa törmännyt välillä menneisyyden naamoihin, jopa kotini lähettyvillä. Pelkään että he ovat liian uteliaita elämääni kohtaan ja jos hankin joskus uusia ystäviä ja uuden kumppanin, niin heillä on kiusaus liian suuri kertoa menneisyydestäni näille ihmisille ja haluavat pilata minulta onnellisen elämän... Joskus kun olen törmännyt heihin, he ovat jääneet töllöttämään pitkään oudosti. Mietin että mihin he tällä käytöksellä pyrkivät... Ihan kuin olisivat tulleet tahallaan vainoamaan, saattamaan työn loppuun. Eli varmistamaan sen, että mulla varmasti täälläkin menee onnellinen elämä pilalle ja lopettavat ehkä vasta sitten kun päädyn itsemurhaan, kun näkisin että mulla ei ole mitään ulospääsyä näistä tilanteista ikinä! Itse oon pyrkiny unohtamaan menneisyyteni, sen takia mä muutin myös kauas pois kun en kestänyt kantaa enää sitä sen taakkaa. Halusin elämääni jotain uutta ja ilosempaa. Tiedän etten ole enää lähellekään sama ihminen nyt 20v , mitä olin joskus ala-ikäisenä teininä (sillon elämä pyöri oman navan ympärillä ja se tuskin oli minun vikani jos vanhempani päättivät esimerkiksi silloin hemmotella mua rahalla... meillä oli kotona kyllä sillon muutakin ongelmaa, mielenterveysongelmia ja alkoholiongelmaa, tuskin kiusaajat uskois sitäkään), se on mulle aivan sama uskovatko kiusaajani sitä, mutta itse kuitenkin tiedän etten toistaisi enää samoja virheitä mitä tein joskus ja nyt haluan vain tasapainoista ja onnellista elämää ilman helvetinmoista vihan ilmapiiriä..... Onko se liikaa vaadittu? Täytyykö mun rallattaa sama tarina menneisyydestäni myös kumppanilleni vai onko mulla oikeus elää vihdoin eteenpäin ja unohtaa ja luottaa siihen ettei kukaan halua mulle enää pahaa? Mua on tosiaan myös kiusattu. Kiusaaminen oli isolla joukolla henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Haukkumista, huutelua, uhkailua, lyömistä, tönimistä joskus käytävillä, mulkoilua, naureskelua, juorujen levittämistä missä ei ollu mitään todellisuus perää, haluttiin että mulla ei ois yhtäkään ystävää, eikä varsinkaan et kukaan seurustelis minun kanssa enää.....
Tarvitseeko menneisyydestä kertoa kumppanille?
mustamaalattu
38863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Pelkään että tässä tulee vielä käymään niin, että jään koko loppuelämäks ilman kumppania, ystäviä ja jos esimerkiksi joskus haluan tulla äidiksi, niin joudun hankkiutumaan raskaaksi salaa, väittämällä esimerkiksi kun harrastan seksiä eri miesten kanssa että syön e-pillereitä, vaikka en söiskään ja sitten kun pamahtaisin paksuksi ja kuka tahansa näistä voisi olla isäehdokas, olen siinäkin mielessä taas enemmän vaan vihattu ihminen ...................................................................................................
Oikeesti ja kun törmään johonkin menneisyyden ihmiseen, mun tekis mieli vaan raapia pitkillä kynsillä verinaarmut sen naamaan ja huutaa täyttä kurkkua; SULLA EI OLE OIKEUTTA OLLA TÄÄLLÄ, TÄMÄ ON NYT MINUN REVIIRI !!!
JA ETTÄ EIKÖ VITTU MIKÄÄN RIITÄ, MÄ OLEN JÄTTÄNYT TEIDÄT KERRAN RAUHAAN, LÄHTENYT KAUAS POIS, ANNA MUN ELÄÄ JO HYVÄ IHMINEN ......................
Ulkomaille muutto ei tule myöskään kyseeseen, mulla ei ole rahaa, ei kielitaitoa tai halua poistua kotimaastani. Asioilla pitäis olla vaan jotkut rajat, että mä vihdoin ja viimein saisin varmasti elää rauhassa. _ En halua menneisyyden ihmisiltä mitään yhteydenottoa mikä liittyisi enää millään tavalla mun elämään _ .
Tää tilanne on niin paha kun mietin tuota pahinta mahdollista vaihtoehtoa mitä mulle voisi sattua, että edes sekään ei riitä että työntäisi sormet kurkkuun ja yrittäisi oksentaa!! Koko ajatus et mun menneisyyttä alettaisiin täällä taas levittelemään ilman että mä olen itse tahtonut kertoa siitä laittaa mut voimaan niin pahoin ettei oo tosikaan ja pelkäänpä että löytyisi vielä tälläisiä sairaita ihmisiä ainakin 1-2 kappaletta ellei enemmänkin näiden kiusaajien joukosta jotka saisi hyvänolon tunnetta siitä jos saisivat alistettua mut noin kiusalliseen tilanteen, enkä pelkää ees olevani täysin väärässä! Kyllähän jotkut ihmiset nauttii vahingonilostakin ja ovat silti ulospäin muiden silmissä suht normaaleja. Ja minua ei halua uskoa kukaan kuitenkaan, vaikka yhtä avoimesti ja rehellisesti kertoisin menneisyydestäni oikeassa elämässä jollekin niin kun kerron täällä nyt teille, oikeassa elämässä mut haluttaisiin taas vaan hylätä ja ihmiset alkais heti miettimään sitä et ei vaan oma maine mene tuon ihmisen seurassa ................................................................. Ketään ei vittujakaan kiinnosta, että minäkin olen ihminen, jolla on myös tunteet, jolla luulisi olevan oikeus myös ihmisarvoiseen elämään ilman ikuista kiduttamista, en ole mikään robotti, joka kestää koko loppuelämän lapsuudessa tehtyjen virheiden takia paskan kaatamista!!!
Ja joskus mä herään taas tässä henkisen hyvinvoinnin järkkyneisyyden tilassa tähän kysymykseen : Onko tästä tosiaan muuta ulospääsyä kuin itsemurha? Rehellisesti.
Ja vittu kun sen tulis lähteä näiltä menneisyyden ihmisiltä itseltään heidän sisältä, tajuta tämä asia, että mä en varmasti ole tehnyt mitään niin pahaa, riistänyt vaikka toisen henkeä, jotta mua sais kivittää koko loppuelämän .... Mutta sitä kun ei tiedä mitä he ajattelevat.
Nyt jään seuraamaan teidän ajatuksia tästä tilanteesta. :) itse en välttämättä jaksa vastailla, tuntuu että olen näissä teksteissä sanonut kaiken mahdollisen!
Oon miettinyt samoja juttuja kans joskus koska olin itse melko samanlainen nuorempana. Nyt elän hyvässä parisuhteessa (jo n10v yhteistä taivalta) ja pelkäsin välillä että "karma" kostaa. Vaikka olen vierheistäni todellakin oppinut ja vuodet on menny eteenpäin mutta silti mielessä pyöri joskus että mitä jos joku menneisyydestä tulee sotkemaan mun seesteisen ja mukavan nyky elämäni. Katkaisin suhteet vanhoihin olevinaan kavereihin ja irrottauduin ympyröistä.Muutin myös eri paikkakunnalle ja hankin uusia kavereita. Joillekin kerroin osittain menneisyydestä mutta en kaikkea. He ovat onneksi ottaneet asian aikuismaisesti vastaan. En varmaa koskaan kerro kaikkea varsinkaan puolisolleni. Koska menneet on menneitä miksi kertoisin ei muakaa hänen menneisyytensä kiinnosta että kenen kaa on ollu ja jne ja hänelle en ole koskaan valehdellut parisuhteemme aikana. Päätin heti alussa niin koska olin ennen ollu huono ihminen ja kohtelin lähesisiäni kaltoin. En ole katunut päivääkään päätöstäni mutta eipä ole tarvinnut valehdellakaan.Oon iän myötä hyväksynyt menneeni ja tehnyt sovinnon itseni kanssa kai se ikäkin viisastuttaa. Silloin oli vaikeaa siksi myös sekoilin ja pilasin varmasti joidenki ihmisten elämän melkein myös omani. Jälkeenpäin ajattelin vasta että olis pitänyt tehdä toisin ja olla toisenlaisten ihmisten seurassa mutta virheistä oppii. Älä heitä viellä lusikkaa nurkkaan oot menossa jo oikeaan suuntaan ku oot tiedostanut itsesi ja muuttanut jo elämän suuntaa. Aikaa se vie mutta poissa silmistä nii ompi poissa mielestäkin. Eikä pitäis liikaa vatvoa kaikkea kuraa päässä. Se vaa masentaa liikaa.
Oot ihan samanlainen kun minä, kuulostat ainakin hyvin samanlaiselta ja itekkin sanoit et oot eläny ennen aika samanlaista elämää mitä minä. Tunnen tuskasi mitä olet joskus menneisyyttäsi kohtaan tuntenut ja sä tunnet mun tuskani.
Tuossa oot ihan oikeessa et poissa silmistä, niin poissa mielestä, mut tässä nyt onkin se ongelma et oon välillä noihin menneisyyden ihmisiin törmännyt...
Miksä aloitat uuden ketjun samasta aiheesta vähän ajan sisään? Sun ongelma on se, ettet ole avohoidon piirissä.
Ja sinä olet sen avohoidon piirissä?
Ja sen voisin viel lisätä, et jos ottaisin vanhemmasta kundista itelleni miehen, ehkä se pystyisi kypsemmin käsittelemään ja hyväksymään menneisyyteni... Mut sekin on ahdistavaa kun ihmiset arvostelee koko ajan jos on kumppaniin vaikka 10-12v ikäeroa! Iltapäivä lehdet kauhistelee tollasta olematonta asiaa. Tällä palstalla aina kauhistellaan ja kysellään muiden mielipiteiden perään parisuhteiden ikäeroista. Eikö ihmiset osaa enää vittu soikoon elää kauhistelematta tai omaa elämäänsä, kerta tarvitsee toisen mielipiteen parisuhteen ikäeroihin esimerkiksi... Mitä väliä, jos alottaa huomattavasti nuorempana suhteen esimerkiksi vanhempaan mieheen. Jokaisen oma asia! Mut todennäköisesti tekisi kaikista onnellisimmaksi vanhempi mies, parisuhteet joihin ei ehkä kannata tarttua ikäeron takia on vasta kun on yli 20-vuotta ikäeroa, kaikki muu menee. Jokaisella tietty oma mielipiteensä, mut nykyään saarnataan pienimmästäkin, kun 10-12vuotta ikäerona ei ole vielä mitään...
Sulle ylempi kommentoija tiedoksesi, että olen ollut avohoidossa ja syönyt mielialalääkkeitä. Teksteissäni myös totesin, että olen kokenut elämässäni liian raskaita vastoinkäymisiä ja mieleni on järkkynyt. :/ Olen myös aika herkkä. Ehkä joskus vielä kuivilla näistä mielenterveysongelmista, kun voisi vaan varmaksi tietää sen että kukaan menneisyyden ihminen ei ota enää muhun yhteyttä millään tavalla tai sotkeudu elämääni! En ole kiinostunut elämään heidän kanssaan koko loppuelämää "käsikynkässä" vaikka samalla asuinalueella, luulisi että tunne on molemmin puoleinen jos ei pidä toisesta ihmisestä ja ajatuskin vain ahdistaa.
Sun pitäis hyväksyä se, että joku menneisyydestä voi koska tahansa tulla vastaan. Sun pitää oppia elämään siten, että arvostat sitä minkälainen sinusta on tullut, ja sitten et enää välittäisi siitä, jos joku sinusta silti menneiden takia pahaa ajattelisi tai sanoisi. Kaikkien ei tarvitse sinusta pitää. Riittää että rupeat nyt sellaiseksi ihmiseksi, josta itse pidät. Sitä kautta kohtaat muitakin ihmisiä, jotka arvostavat sinua. Ja se riittää. Sillä ei ole väliä, vaikka kaikki ei pitäiskään.
En minä ainakaan koskaan jaksa päätäni miettiä sillä, mitä minusta ajattelevat ne ihmiset, joiden kanssa olin enemmän tai vähemmän joskus 15-vuotiaana. Minullakin oli jossain välissä huoran maine, koska olin teininä sängyssä muutaman miehen kanssa, ja petin poikaystävääni. Minä olin vielä teini, ja hain itseäni. Nyt olen perheenäiti, onnellisessa parisuhteessa jo 8 vuotta ja ikää 35v. Miten se minun elämääni heiluttaisi, vaikka joku teini-iän tuttu vastaan tulisi, ja minusta pahaa ajattelisi? Ei yhtään millään tavalla, koska arvostan itseäni sellaisena kuin nykyään olen.:)
Ja ei puolisolle tarvitse muuten yksityiskohtia kertoa menneestä, mutta avoin kannattaa olla sellaisten asioiden suhteen, jotka edelleen vaikuttavat mm. mielenterveyteesi, pelkoihisi yms. Mielestäni sinä et ole vielä valmis parisuhteeseen, vaan on syytä jatkaa aktiivista terapiaa, jotta opit arvostamaan itseäsi, antamaan menneille anteeksi (sekä itsellesi että muille) ja kävelemään elämässä eteenpäin. Menneisyys tulee aina olemaan osa sinua. Se on sitten sinusta kiinni, onko se menneisyys taakka, vai jotakin arvokasta elämänoppia, joka on kasvattanut sinua ihmisenä.
" Teot joita tein ala-ikäisenä teininä oli varattujen iskeminen, seurustelu/flirttailu/säätö usean kanssa, netti/tekstari seksin harrastus usean kanssa, paljastavissa kuvissa poseraaminen, puhuin myös pahaa muiden seläntakana ja levittelin salaisuuksia... Luonteeltani olen menneisyyden ihmisten mielestä itsesäälissä kierijä, hirveä valittaja, draamakuningatar, pilalle hemmoteltu."
No ei ihme, että maine on mennyt. Mutta eiköhän sullekin kumppani löydy, etenkin jos pystyt rehellisesti puhumaan vanhoista tyhmyyksistäsi ja mahdollisesti vakuuttamaan, että olet muuttunut.
Suhde voi rakentua kestävästi vain rehellisyydelle, koska paska ei ikinä luotettavasti pysy ikuisesti peiton alla, kulissit eivät koskaan ole tarkoitettuja asuttaviksi.
Näin on. Menneet on menneitä. Ihminen kasvaa ja kypsyy läpi elämänsä.
Hyvää jatkoa sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi!!!!!!!!!!!!!!!
Voi löytyä, mutta löytyykö sellanen mies ketä minä oikeasti rakastan...? vai joudunko minä ottamaan vain sellaisen joka minut huolii.....? Tuntuu että tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei olisi oikein sille toiselle ihmiselle, eikä mulle itselleen ja jos ei toista oikeasti rakasta, en usko että sellaisesta parisuhteesta voi kehittyä hyvä saatikka että olisi järkevää tehdä sellaiseen parisuhteeseen lapsia, kun ne lapset luultavasti tulisi vain kärsimään..
Mutta täytyykö mun tästä lähtien kertoa siis jokaiselle seurustelukumppanille (toivon mukaan niitä tulisi enää se yksi ainut oikea.) mutta rallattaa kaikille siis menneisyyteni? Ei se minua auta ainakaan unohtamaan asiaa ja menemään eteenpäin elämässä, kun tuntuu että asia on koko ajan pinnalla.. Ja miten minä voisin vakuuttaa? Tähän asti olen kertonut ihmisille joihin olen ollut ihastunut niin rehellisesti menneisyydestäni, mut eipä siitä ole minulle mitään hyvää seurannut, päin vastoin, mulle on alettu vain ilkeilemään ja mut on haluttu kiertää pelkästään kaukaa...
Pelkään, että miten paljon uskallan enää satuttaa itteäni????? kun jokaisessa ihmissuhteessa johon on liittynyt ihastunut/rakastuminen niin 13-vuotiaasta ylöspäin olen vaan saanut siipeeni maineeni ja kiusaamisen takia, särkenyt sydämeni liian monta kertaa...
En minäkään ole mikään robotti, peltikasa, jolla ei oo tunteita, vaan luuta, lihaa ja verta, fyysisillä ja henkisillä tunteilla varustettu ihminen.
Parisuhde on nuorella naisella tietysti mielessä, mutta muista, ettei menneisyytesi käsittely varsinaisesti kuulu sille toiselle olipa vanhempi tai nuorempi, vaan sinulle.
Sinun kannattaisi aikaa myöten antaa menneisyytesi jäädä omaan arvoonsa, sillä kuten toteatkin et tee enää asioita samalla lailla. Se on lopulta kuitenkin toisarvoista mitä tuleva kumppanisi ajattelee menneisyydestäsi - lähinnä tärkeää on se, miten itse tulet menneisyytesi kanssa toimeen ja miten osaat päästää irti menneisyytesi kipupisteistä. Et ole se, minä kiusaajasi sinua pitivät, vaan se, minä itseäsi pidät. Sinä olet elämäsi keskipisteessä.
Olet niin sanotusti aikuisuuden kynnyksellä, ja aikuistumisessa on sinun kannaltasi se hyvä puoli, että ne opit jotka olet jo saanut, ovat monilla aikaisemmista kiusaajistasi vielä edessä ja heille nämä opit tulevat olemaan hyvin rankkoja.
Toinen hyvä puoli on se, että olet lähinnä itse itsestäsi vastuussa, eli sinun ei ole pakko tulla toimeen sellaisten kanssa, jotka eivät halua tulla toimeen sinun kanssasi. Ottamalla ja kantamalla vastuun itsestäsi ja teoistasi nyt ja tulevaisuudessa liikut koko ajan kohti parempaa ja tasapainoisempaa elämää, ja opit valitsemaan sen seuran jonka kanssa sinun kannattaa olla.
Eli sinun kannattaa hyväksyä tapahtunut, koska et voi sitä enää muuttaa. Kenelläkään ei ole aikakonetta hallussa. Vain tästä hetkestä ja tulevaisuudesta päätät sinä itse.
Mutta elämää ei kukaan osaa elää täydellisesti, joten älä ole itsellesi tai muille turhan ankara. Hyvää elämää jatkossa, ja muista arvostaa itseäsi.
Niin lisään vielä, että hiljattain olin epävirallisessa luokkakokouksessa. Minua ei kiusattu, mutta kaveriani kyllä. Olemme nyt reilun nelikymppisiä, ja meillä on sen kaltaiset elämät kuin haluammekin.
Nämä viisi kaverin kiusaajaa puolestaan... no, yksi vankilassa jatkuvasti, kaksi kuollutta ja kaksi pahasti alkoholisoitunutta, joilla elämä ollut sekaisin jo pitkään. Tuskinpa heistä kukaan näkee viittäkymppiä.
Kiitos hyvistä sanoista! :) painan tarkasti korvan taakse ja ajatuksiin. Nuo on aina tärkeitä asioita muistaa.
Miksi ajattelet että nämä opit tulisivat olemaan kiusaajilleni hyvin rankkoja?
Mut siitä oon itekkin samaa mieltä et menneisyyteni on kyl ollu monella tavalla niin kivulias et se jos joku on kasvattanu mua ihmisenä ja siitä olen saanut parhaimmat opit, mitä en olisi koskaan voinut mistään kirjasta saada, koska vaikka olisin päntännyt jostain kirjasta vaikka kuinka elämänoppeja, tuskin olisin sisäistänyt niitä siitä, olen sen verran itsepäinen että monen asian oon joutunu käymään läpi kantapään kautta.
Ne mun kiusaajat taas on pärjänny todella hyvin. Kaikilla ammatit, töitä, ystäviä, seurustelukumppaneita, mukavaa elämää... Jotkut meni jopa lukioon yms ja menesty siellä. Lähes kaikilla muilla on säilyny välit toistensa kanssa, paitsi minulla. Se pistää kyllä välillä miettimään että minussa on pakko olla jotain pahasti vialla...
Ihan kun mä olisin elänyt jossain kuplassa ja herännyt vasta myöhemmin todellisuuteen, kun yhtäkkiä mua vihaakin entiseltä paikkakunnalta lähes kaikki muut ikäiseni. Sillon tulee niitä ajatuksia et mun on pakko olla todella todella paha ihminen ja tehnyt jotain tosi suurempaa pahaa mitä muut ihmiset.. Eihän mun tilanne muuten olis tämä.
Minä, kiusattu, taas oon meistä se jolla ei oo ees ammattia... elää toimeentulotuella... mielenterveys menny samoin fyysinen terveys... muistutan nykyisin enemmän jotain narkkaria epäsiistin ulkonäköni kanssa, kuin kaunista naista. Koko elämä heitti täysin kuperkeikan ympäri.
Enkä vieläkään tajua miksi kävi näin, ehkä tää on jotain kohtaloa.. Silloin kun tein typeryyksiä, en ollenkaan ajatellut sen kauheemmin mitä teen, mä vaan tein, ehkä se on just sitä et alitajunnallisesti toteutin mun kohtaloa.
Ja sä oot sitä järkevämpää ikäluokkaa, mun vanhempien ikäistä, nykynuoret ne menee käytökseltään vaan enemmän alaspäin kun lehmän häntä... Ootko pistäny saman merkille?
"Ja sä oot sitä järkevämpää ikäluokkaa, mun vanhempien ikäistä, nykynuoret ne menee käytökseltään vaan enemmän alaspäin kun lehmän häntä... Ootko pistäny saman merkille?"
En oikeastaan, nykynuorissa on paljon hyviä tyyppejä, joten en suhtaudu asioihin toivottomasti. Aika lailla samat kuviot oli silloin kun olin itse nuori, ihminen ei varsinaisesti muutu ja kaikki sukupolvet käyvät samat kasvuvaiheet läpi. Eikä se kasvaminen oikeastaan lopu koskaan.
Kiusaajillakaan ei tule olemaan helppoa, sillä vaikka heillä juuri nyt menisi hyvin, niin heillä tulee eteen samat ongelmat kuin muillakin. Eikä heillä ole silloin samanlaisia henkisiä valmiuksia kohdata niitä kun kaikki on mennyt siihen asti hyvin. Heillä tulee olemaan suuriakin ongelmia sovittaa pientä maailmankuvaansa ja moralismiaan esimerkiksi parisuhteisiin.
Sinä taas olet ehtinyt vahvistua ja kasvaa, kun ajattelet asiaa oikein. Niin sanotusti voit joskus tuulessa taipua, mutta et koskaan murru. :)
Oliko sinun nuoruudessasi sitten ketään tyttöä jota kiusattiin samalla tavalla huoraksi kuin minua...? Ihan pakko kysyä uteliaisuudesta.
Tottakai silloinkin oli. Minusta tytöt huolehtivat silloinkin maineestaan jopa ahdistuneen tarkasti, mutta onhan siihen syynsä. Eihän tarvinnut kuin katkera entinen poikaystävä tai sitten joku salaa samaan poikaan ihastunut tyttö, joka esimerkiksi koki jonkun "vieneen" tämän pojan häneltä - tällöin jonkun huoraksi julkisesti leimaaminen voi olla esimerkiksi katkeran älykääpiön keino kostaa kokemansa menetys. Eihän siihen edes aina tarvita todellista syytä, että joku idiootti keksii ruveta nimittelemään.
Ainahan naisilla on ollut pelko leimatuksi tulemisesta ja ehkäpä ennen se pelko on ollut vielä suurempi. Lähihistoriassa esimerkiksi 50-60-luvuilla naiset, jotka tulivat raskaaksi ilman avioliiton "suojaa" matkustivat Ruotsiin synnyttämään lapsensa ja heistä useat jättivät vastasyntyneensä sinne adoptoitavaksi.
Näin jos ajattelee, tulee mieleen että turhan monta ikävää tarinaa on olemassa pelkästään ihmisten pikkusieluisuudesta johtuen. En usko, että mitään hyvää voi saavuttaa olemalla pikkusieluinen. Mihin se toisen tuomitseminen auttaa, mitä se palvelee? Miksi kaikkien pitäisi mahtua johonkin muottiin?
Viisas ratkaisu onkin jättää pienet sielut omaan liemeensä ja etsiä parempaa seuraa, maailmassa on paljon hyviäkin tyyppejä.
Menneet on menneitä.
Minä kärsin vieläkin 25 vuoden jälkeen ns. maineestani koska yksi ihminen sen aikaisella asuinalueellani sai päähänsä että vihaa mua vaikka ei edes tuntenut mua ollenkaan. Se maine vaikutti mun mielenterveyteen koska monet jätkät valehtelivat maanneensa kanssani ja muuta sellaista. Ihmiset olivat minulle hyvin ilkeitä. Mun vika oli se et olin tosi flirtti ja viihdyin poikien seurassa. Onneksi silloin ei ollut vielä nettiä. Lopulta kun tulin raiskatuksi lakkasin välittämästä maineestani. Se tietysti vain pahensi asioita. Kun sitten löysin poikaystävän ja hän kuuli muualta juttuja, tyypit varoittelivat minusta. Silloin hän alkoi käyttää sekä psyykkistä että fyysistä väkivaltaa. Siksi ehdottomasti olen kertomisen kannalla. Kerro vain että sinulla on ollut hurja maine menneisyydessä ja että jotkut ihmiset saattavat edelleen kantaa kaunaa ja voivat tulla kertomaan asioita. Ja että jos se häiritsee niin ette sovi yhteen. Toinen on valmis antamaan anteeksi menneisyyden rikkeet jos on nykyään muuttunut. Eihän mennyt periaatteessa edes kuulu hänelle. Valitettavasti minulla oli huono tuuri pitkän aikaa miesten suhteen ja minä jouduin muuttamaan maasta päästäkseni mainettani pakoon. Mutta nykyinen mieheni on hyväksynyt kaiken ikävän menneisyyden. Hänellä on omansa myös. Sinullekin jonakin päivänä löytyy varmasti joku joka ymmärtää
Toi on siis jo ihan sairasta, jos joutuu lähtemään maasta jonkun maineen takia!!! Siis suhteuttakaa asia. Jonkun paskapuheiden takia, sä joudut lähtemään sun KOTIMAASTA!!!
Sä joudut hylkäämään sun kotimaan kulttuurin, kaikki muut rakkaat asiat täällä, hyppäämään aivan toiseen maahan, opettelemaan hyvän kielitaidon jos sulla ei sitä ole ja jos et opi uutta kieltä et pärjää, sun pitäis olla myös helvetin rikas muuttaaksesi...
Ja ajattele sitä ikävää, kun sä katsot karttaa, tuo yksi läntti tuolla, tuo iso, pieni KOKONAINEN MAA, tuonne mä en voi enää palata.
Sairasta, sairasta ja vielä kerran sairasta miten jotkut ihmiset voi tuottaa toiselle ihmiselle noin paljon pahaa oloa, ihan kun ois myös joku julkisuuden henkilö kerta ei YKSI KOKONAINEN MAA riitä asumiseen että pääsisi joistakin paskiaisista eroon ja niiden paskan jauhamisesta!!!!! Voi vittu. Ihan käsittämätöntä.
Olen kokenut myös yhden saman asian mitä sinä. Olin ihastunut 4v sitten todenteolla yhteen 2v vanhempaan jätkään, olin 16 ja se jätkä 18. Kun se sai kuulla jostakin kautta menneisyydestäni, niin muuttui ilkeäksi. Sillä oli tosin kyllä muitakin ongelmia, päihdeongelma, rikollisuutta elämässään, väkivaltainen, vaikutti loppujen lopuksi persoonallisuushäiriöiseltä narsistilta. Mä annoin sen kohdella yli vuoden ajan itseäni surkeasti, kun tahdoin kiusaamisen jälkeen että joku vain rakastaisi minua ja pitäisi musta huolta, mutta homma kääntyikin aivan helvetiksi.. Usein sain kuulla haukkumista itestäni ja vittuiluja, sit välillä oli kaikki hyvin ja yhtäkkiä sama rumba taas. Tuntu että kun se jätkä sai kuulla mun menneisyydestä, se ei enää välittänyt edes että olen ihminen, kun narsisti sai kuulla heikosta kohdastani elämässä, tällä tavoin narsisti päätti ottaa itselleen uuden uhrin. Mietin myös että, kun koskaan mulle ei saanut kertoa kuka oli sanonut minusta ja mitä tarkalleen... Mietin että mikähän siinäkin oli ideana??? Jos on valmis jotain hirveitä juttuja toisesta selittämään, luulisi että olisi pokkaa seistä niiden juttujen takana sitten sillä tavoin että pystyy kertomaan että hän sano sen ja sitten kans et mitä sano. Sellainen ihminen ois nimittäin saanu kuulla multa kunniansa! Ei ehkä sen takia kehdannut nimeään paljastaa, kun olin muuttanut edellisen paikkakunnan lähelle isompaan kaupunkiin ensimmäisen kerran omaan asuntoon, nythän asun siis jo paljon kauempana, mutta kuitenkin, tiesi varmasti tämä henkilö joka seläntakana paskaa jauhoi että mä halusin aloittaa puhtaalta pöydältä... Just sen takia ei kehdannu paljastaa kuitenkaan nimeään kun kieroili ja lieroili, hyi vitun vitun vittu miten oksettavaa touhua !!!
Mietin tuossa tilanteessa monta kertaa, miksi minä en riitä????? Yritin olla oma itseni ja mukava, rehellinen myös, pitää sillä tavoin toisen puolellani, mut ei........... Mikään ei koskaan riitä, aina on kivempaa uskoa niitä paskapuheita, kuin mua ja seistä mun puolella! Kukaan ei uskalla/kehtaa, mä sain taistella yksin kaikkea paskaa vastaan. Sehän siitä tekikin niin raskasta!
Mä en usko että sinussakaan on ollut sen kummemmin mitään vikaa, että susta olisi tarvinnut mitään kenenkään varoitella.. Nää jotka haluaa mustamaalata toista, "varoittelee" vaan ihan sen takia että haluaa tahalleen tehdä ilkeyttä toiselle... Et sinä kuitenkaan mikään tappaja tai raiskaaja ole tai vastaava, silloin olisi todellinen syy varoitella!
Tämä on mun näkemys.
Ei tarvitse, ei ikinä. Vaikka kysyttäisiin jotain, voi sanoa "en halua puhua siitä". Voi myös odottaa, että kaikki kunnioittavat tätä päätöstä, olla puhumatta. Se mikä on ollutta, on mennyttä.
Kiitos. :)
Kaikilla on menneisyys ja aika paha jos ei ole. Ei sellaista kumppania kannata ottaa jolla ei menneisyyttä ole.
Ei muuta kuin unohdatte menneet ja katse tulevaisuuteen. Kaikki ihmiset virheitä tekee sillä muuten emme ihmisiä olisikkaan.
Sitä vain jostain syystä kuvittelee ettei muut tee mitään virheitä ja itse on vain ainut syntinen tässä maailmassa mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Miehet saa naida ja tehdä mitä lystää eikä tule mitään mainetta muuta kuin kunniaa. Monet ovat käyneet maksullisissakin eivätkä he varmasti kerro sitä tyttöystävälle/vaimolle. Miehet pitää suunsa kiinni niin ei tarvitse naistenkaan kertoa yhtään mitään.
Kiitos kauniista sanoistasi! :)
Joskus mä mietin vaan, kun tottakai tiedän sen et muutkin tekee virheitä.. Mut miks mä jouduin virheiteni takia kiusatuksi ja olin pahasti halveksittu, mutta muut ei?????
Rehellisyys on aina paras ratkaisu. Ei riitä, että yrittää olla rehellinen vaan pitää olla aidosti rehellinen. Kannattaa ehdottomasti kertoa menneisyydestään niin ei tarvitse pelätä asian paljastumista. Menneisyys ei katoa sillä, että yrittää salata sen eikä elämäänsä voi muuttaa toiseksi.
Älä kuvittele, että menneisyytesi on jotenkin kovin erikoinen. Kovin monella naisella on samanlainen tausta, mutta kaikki eivät tee siitä ongelmaa eikä tekosyytä nykyisiin tekemisiin ja itsetunto-ongelmiin.
Herkkyys on hieno asia kunhan oppii elämään sen kanssa. Rakenna itsetuntosi kuntoon ja ala elää. Älä hanki lapsia ennenkuin pääsi on kunnossa.
”vai joudunko minä ottamaan vain sellaisen joka minut huolii.....?”
Tuo on tyhmä kysymys. Suomessa jokainen voi ottaa vain sellaisen joka huolii.
Yritä tässä nyt sit päättää kertoakko menneisyydestään tulevalle kumppanille vai ei... Toiset kun ovat sitä mieltä että ei tarvitse kertoa ja toiset taas että kerro vaan. Itse kyllä päätin aikanaan valita sen tien että en kertoisi.
Enkä minä haluaisi salata asioita, haluan vain unohtaa.......... Siitä tässä on kyse !!! Sen takia en viitsisi veisata samaa virttä jokaiselle uudelle ystävälle että minulla on ollut tämmöinen ja tämmöinen menneisyys ... tai tulevalle kumppanille ... Koska eihän se auta minua unohtamaan asioita jos pidän jatkuvasti niitä pinnalla !?!?!?
Mutta kun en tiedä ovatko ihmiset menneisyydestäni samaa mieltä että saan unohtaa, tai ovatko hetken aikaa samaa mieltä mutta sitten päättävätkin jossain helvetin mielenhäiriössä ruveta kertomaan mun uusille ystäville ja kumppanille menneisyydestä jos siihen tilaisuus tulisi... Se on tosi raskasta säntäillä oikealta vasemmalle toisen ohjissa, tuntuu ettei pysty jotenkin määräämään omaa elämäänsä! :'(( Aivan hiton ahdistava asia!! Mulla ei riitä edes sanat kuvaamaan miten kova ahdistuksen tunne siitä nousee jos joutuu elämään ikään kuin toisen armoilla... Olo on kuin häkkilinnulla joka tahtoisi vapauteen... Mikään ei ole hirveämpi asia kuin että ihminen ei saisi täysin määrätä omaa elämäänsä.
Minä en oo tehny tästä asiasta mitään tekosyytä vaan kylmä totuus on se että kiusaaminen on vaikuttanut mielenterveyteeni!
Yritän myöskin koko ajan rakentaa itseäni kuntoon ja haluan elää, toivon että saavutan joskus unelmani, kovaa työtä tehtävä niiden eteen.. Mun unelma on ihan tavallinen ja rauhallinen elämä ja olen samaa mieltä tuosta, että lapsia ei pidä hankkia ennen kun on oma pää/elämä kunnossa, se ei ole mitenkään lasta kohtaan oikein jos saa epävakaat vanhemmat. Tiedän tämän ihan siitäkin kun muistelen omia vanhempiani ja lapsuuttani/nuoruuttani.
Uskon myös ja oon täysin varma siitä, että jos minulla ei olisi tuollaista menneisyyttä, niin kelpaisin useammalle miehelle, menneisyyteni karsii monia miehiä pois ja niiden seassa voi mennä myös todella hyviä yksilöitä. :/
Aloittajan kannattaa olla rehellinen seurustelukumppanilleen. Päätä itse mitä kerrot ja mitä et, mutta kumppanin on hyvä tietää, että sinulla on vuosien takainen menneisyys ja että pelkäät joidenkin haluavan vahingoittaa sinua vihapuheilla sen vuoksi. Jos olet muuttunut, kuten kirjoitit, kerro se rehellisesti hänelle. Rehellisyys toimii aina! Järkevä ja sinusta kiinnostunut kumppani ymmärtää ja suhtautuu sen jälkeen kuulemiinsa juoruihin asiallisesti ja osaa keskustella niistä kanssasi. Ei kannata antaa periksi, vaikka kohdalle osuisi monia fiksunkin oloisia, jotka lopettavat suhteen kerrottuasi menneisyydestäsi. He eivät halunneet kuulla sitä eikä heitä kannata jäädä itkemään loppuelämäksi. He ovat nuoria kuten sinäkin, eikä heillä ole vielä elämänkokemusta eikä tarpeeksi kokemusta ihmissuhteista ja erilaisista ihmisistä. Ethän halua ketään vain siksi, että sinulla olisi joku? Uusia tulee aikanaan, joku heistä on se joka ymmärtää. Sinä olet vielä nuori ja menneisyytesi ei ole vielä kaukana takana, siksi sinun on vaikeaa kestää ajatusta kiusaajista lähelläsi. Se on ymmärrettävää, olisi kelle vaan. Kannattaa kuitenkin rauhoittaa omia ajatuksiaan. Sinulla on helpompaa ilman vihantunteita.
Älä mieti miten kiusaajillasi menee. Käsittele menneisyyttäsi ja anna sen käsittelemällä vähitellen hävitä. Elä omaa elämääsi ja unohda ihmiset joita et halua muistaa. Satutat vain itseäsi miettimällä sinulle pahaa tehneitä. Sillä ei ole merkitystä miten muilla menee, kunhan olet itse onnellinen. :)
Ymmärrän mitä tarkoitat nykynuorten alasmenolla, mutta on teissä hyvääkin. Ei kaikki ikäisesi ole sellaisia kuin sanot. Sinun pitää poimia ne hyvät ystäväpiiriksi kun ne vastaan tulevat.
Rikkinäisen kaltaisia on monia, jotka ovat joutuneet muuttamaan maasta mainettaan paetakseen. Ennen lähdettiin naapurimaahan töihin, vaikka ei ollut kielitaitoa tai rahaa. Rahaa sai kun sai töitä sieltä. Työnperässä lähtemällä pääsi pakoon köyhyyttä ja menneisyyttään. Harva taitaisi nykyään lähteä sillä tavoin...
Ymmärrän ajatuksesi itseäsi vanhemmasta miehestä kumppaniksesi. Joku heistä saattaisi hyväksyä sinut. Tosin samoin voisi hyväksyä joku ikäisesikin. Mutta jos tapaat itseäsi selvästi vanhemman miehen, jonka kanssa sujuu hyvin, mikä estää kokeilemasta parisuhdetta? Älä piittaa iltapäivälehdistä, elä elämääsi. :) Älä rupea väkisin huonoon suhteeseen vain huonon itsetunnon takia ja siksi, että pitäisi olla suhde, siitä tulee vain vaikeuksia, etenkin lapset kärsivät. Ethän halua lapsillesi masennusta ja huonoa tulevaisuutta?
Ala ajatella itsestäsi hyviä asioita. Ajattele joka päivä hyviä puoliasi ja toista niitä. Unohda menneet asiat. Katso peilistä itseäsi ja kampaa hiuksesi kivasti vaikka muutaman kerran viikossa. Huomaat eron. Nauti siitä millaiseksi muutut kammattuasi hiuksesi. Jos vaatteesi ovat hajalla, etsi kirppiksiltä ahkerasti kivannäköisiä ehjiä. Spr:n ja kirkkojen kirppiksillä on halpaa. Sinun pitää oppia arvostamaan itseäsi, muuten saat sellaisia miehiä, jotka eivät arvosta sinua ja kohtelevat sen mukaisesti.
Tee tässä järjestyksessä: Hoida itsesi kuntoon ensin, etsi sitten kunnon mies, elä hänen kanssaan tarpeeksi kauan elämää jota sinulla ei ollut ja mieti sitten lapsia! :)
Kiitos. :)
Älä etsi miestä joka huolii sinut, pilaat sillä elämäsi. Etsi sellainen mies joka haluaa sinut puolisokseen juuri sellaisena kuin olet
Juuri näin aion tehdä. :)
Yritä ymmärtää että he vain purkavat omaa ahdistustaan, kenties ovat mustasukkaisia. Itse olen kärsinyt sukulaisen takia kun olemme huomattavasti samannäköisiä. Monet ovat kommentoineet ihmetystään siististä, kiltistä henkilöstä, jota parjataan.
Joten vaikka olisit kuinka fiksu, kävisit töissä ym. parjausta voi olla.
Mutta miksi sen parjauksen kohteeksi joutuu just yks tietty ihminen, vaikka muilla ois paljon samankaltainen menneisyys, niin se yks ihminen joutuu ikään kuin ison porukan sylkykupiksi?
Pahoitteluni myöskin siitä, kun en ole aikasemmin päässyt vastaamaan viimesimpiin viesteihin, ollu tässä nyt kaikenlaista menoa! :)
Haluaisin kuitenkin esittää teille vielä yhden kysymyksen, tämä kysymys koskee erään henkilön viestiä tuolla ylempänä, joka on näköjään poistettu, toivon erityisesti että vastaatte tähän! :
Mitä liikkuu ihmisen päässä joka nimittelee lutkaksi ja käskee sen jälkeen painua hoitoon? Eikö se tajua et just se haukkuminen on yks kiusaamisen muodoista ja kiusaaminen taas todistetusti tuhoaa ihmisten mielenterveyksiä, niin anteeks nyt vaan, mutta mitä vittua minun hyödyttää mennä hoitoon jos sama meno kuitenkin jatkuu siviilissä mikä minut sinne hoitoon ajoikin!? Miten minun mielenterveys pääsee paranemaan tuolla tavalla!?
Onko nämä kiusaajat aika tyhmiä kun eivät tajua että nuistahan asioista syntyy noidankehä, vai onko tämä juuri heidän tarkoituksensa!? tuhota minut lopullisesti!? Siinä tapauksessa ovat pahimpia kiduttajia kuin murhaajat, murhaajalta vaatii vaan muutaman veitsen iskun, niin uhri on kuollut, mutta henkinen väkivalta voi taas kestää vuosia!
Ja on ihan turha käyttää puolustuksena että iteppähän mokailit... ansaitset nyt pahinta paskaa niskaasi... Kun etkö tajua että omalla käytökselläsi teet virheitä kanssa jatkuvasti ja joskus on vaan aika lopettaa toisen ihmisen tuomitseminen ja syyllistäminen ..!? Ja on myös ihan turha voivotella, että kiusatut ois niin luusereita ja herkkiä kun niiden mielenterveys kärsii kiusaamisesta... Kenen tahansa mielenterveys kärsii kiusaamisesta !
Mut todella paska ihminen mun on kai täytynyt olla kun mulla ei ole jäänyt peruskoulu ajoilta yhtäkään ystävää ja muut peruskoulu aikaiset ihmiset pitää vieläkin yhteyttä toisiinsa... jotkut varmasti koko loppuelämänsä ajan ovat ystäviä...
Mietin vaan et miten näin pääs käymään... ja miten mie olen voinut olla niin hirveä ihminen... koska sellaiseksi nuo asiat saa mut ihteni tuntemaan...
No mutta toisaalta, ehkä näin kuului vaan tapahtua ja empä minä enää niitä ihmisiä kaipaa elämääni muutenkaan! :) En todella. Koska liikaa huonoja muistoja siltä ajalta!!! . Nyt nenä kohti vaan uusia tuulia!
Mielenkiitoinen ketju, en kyllä jaksanut ihan kaikkea lukea :)
Mutta olen itse valheiden kohteena joutunut myös pohtimaan ihmisen tarkoitusperää. Tiedän kyllä miksi hän minusta valehtelee ja keksii asioita. Hän on, kuulemani mukaan, sairas tämä oli viimeinen tieto tai havainto. Mukana on myös katkeruutta ja kateutta. Tuon olen havainnut koska tarinat ovat hyvin lapsellisia ja kypsymättämön pään tuotoksia. Olen jo monta vuotta sitten tavallaan antanut asioiden mennä toisesta korvasta ulos. Se on ollut minun ratkaisuni p....apuheiden suhteen. Minulle on tärkeää VAIN se mitä minun läheiset ihmiset minusta ajattelevat. Minun ei tarvitse todistaa KOSKAAN oikeaksi mitään mitä minä en edes tehnyt/sanonut. Näillä mennään ja koirat voivat minun puolestani räksyttää niin kuin haluavat kunhan eivät tartu lahkeeseen ;). Rakkaat läheiseni ovat samaa mieltä ja otammekin yhdessä aivan huumorilla nämä "p-puheet". Olisi tietenkin aina parasta jos ihminen saisi purettua huonoa-oloaan ammattiauttajille niin vältyisi ylilyönneiltä.
Vastauksena kysymykseesi, ihmisten päässä liikkuu kaikenlaista. Ota yhteyttä ammattiauttajaan ja varaa aika, et menetä mitään vaan saat apua ja purkaa itseäsi. Apu ei tule pian, tarvitset siihen tosi monta käyntikertaa. Jos sinun ei ole pakko asua tuolla paikkakunnalla, jossa näet kiusaajiasi jatkuvasti, voit harkita muuttoa toisaalle. Riittävän isolla paikkakunnalla muutto toiselle puolelle kaupunkia voi riittää. Joskus menneisyydestä täytyy päästä eroon muuttamalla jonnekin, jossa ei ole ketään joka tuntisi. Jos muutat, ota ensin selvää onko kohdepaikkakunnalla tarjota ammattiauttajaa juuri sinulle, ettet jää tyhjän päälle. Pikkupaikkakunnilla ei saata olla. Ei kaikilla hyvilläkään ihmisillä ole peruskoulusta jäänyt ystäviä, älä mieti sitä. Etkä voi tietää, onko tuntemillasi ihmisillä samat kouluaikaiset ystävät jäljellä lopun ikäänsä. Jos on, mitä siitä? Ajan mittaan löytyy ystäviä, siihen voi mennä aikaa, mutta niitä joskus löytyy. Hyvää joulua ja voimia, hanki aluksi apua ammattiauttajalta, se auttaa tulevaisuuttasi!
Jos olet sählännyt jotakin teini-iässä niin eiköhän kaikki aikuiset, ajattelevat ihmiset ymmärrä, että se on ollutta ja mennyttä. Tuollaiset neuvot kuin edellinenkin sanoi, että muuta mualle on kerrassaan kummallisia. Ihmisenkö pitäisi muuttaa muiden ihmisten vuoksi mualle! Kyllä monella ihmisellä elämässään on kaikenmoisia kovia kokemuksia ja etenkin sellaiset ihmiset, jotka jotain kovaa elämässään ovat kokeeet ymmärtävät aivan varmasti sinua ja piutpaut välittävät muiden mielipiteistä.
Varmasti tuo asia hankaloittaa elämääsi ja aina varmaan ajattelemattomia ihmisiä löytyy, jotka saattavat tuomita sinut tuntematta sinua paremmin ja se voi olla sääli heidän kannaltaan. Apua kannattaa kuitenkin hakea ja hyväksyä ehkä se, että aivan täysipainoista ja huoletonta elämää ja asioiden vaikuttamista tulevaisuuteen ja valintoihin siellä et voi vaikuttaa niinkuin jotkut muut voivat.
Hetkinen, ihmisethän puhuu toisista paskaa,kaikista. Minullekin sanottu tyyliin että on huoran maine vaikka en ole jakellut. Toisaalta en inhoa jos joku on prostituoitu. Se on työtä siinä missä muutkin. Lapsellista on ihmisiä haukkua.
Todellakin mielikuvituksellista. Näistä on hirveän jännää puhua huoran maineesta ym. vastaavista. Näkee että tosi elämää ei olla eletty koskaan. Puheet ja kirjoitukset on vähän eri kuin oikea elämä jota vaan eletään eikä vain puhuta ja kirjoiteta somessa ja jossain tv chat ohjelmissa. Eihän kaikilla ole mitään mainetta. Mistä sen tietää mitä ihmiset ovat tehneet elämässään tai tekevät? Ne on kai yksityisiä asioita eikä mitään suurten joukkojen tiedossa olevia asioita.