Moikka!
Tilanne on aika yksinkertainen;
olen epätoivoisesti enemmän kuin ihastunut mieheen, joka on muuttunut töykeäksi.
Olemme tunteneet useita vuosia ja kun ensikertaa tapasimme, se oli "rakkautta ensisilmäyksellä". Meidän välinen suhde kehittyi nopeasti. Olimme onnellisia.
Sitten alkoi alamäet. Sain tietää kolmannelta osapuolelta, että kyseisellä miehellä on toinen nainen kierroksessa. Järkytyin. Hoidin tilanteen omasta mielestäni kuitenkin asiallisesti, en syytellyt tai haukkunut; kysyin asiasta suoraan. Vastaus oli myönteinen. Miksi?
Olin kuulemma katsellut muita miehiä ja hänestä tuntui, että voisin jättää hänet minä hetkenä tahansa.
Kerroin hänelle, että hän on ainut ihminen kenen kanssa tunnen olevani oikeasti elossa ja onnellinen. Haluan olla vain hänen kanssaan, koska rakastan häntä.
Ei riittänyt. Erosimme.
Noin puolen vuoden päästä mies otti taas yhteyttä, hän halusi aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän oli minulle edelleenkin tärkeä ja rakas, joten aloitimme suhteen, taas.
Huonolla menestyksellä, tiet erosi uudelleen emmekä olleet yhteyksissä vuosiin. Tänä päivänä olemme ystäviä keskenämme, vaikka mies on minulle välillä erittäin töykeä ja inhottava, en voi sille mitään että edelleen pidän hänestä.
Tutustuin alkuvuodesta 2015 uuteen "potentiaaliseen" mieheen, ihan pelkästään ystävänä. Olemme jutelleet tähän asti lähes joka päivä. Hän on mukava, huumorintajuinen, luotettava ja meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita. Nautin olla hänen seurassaan.
Olen kertonut hänelle tästä "toisesta miehestä" ja menneisyydestäni kaiken. Tämä mies on sitä mieltä, että minun pitäisi vain unohtaa ja jatkaa elämää. Hän on oikeassa, mutta en osaa päästää irti.
Tämä mies on selkeästi minusta kiinnostunut ja sanonutkin sen. Kuten sanoin aikaisemmin, hän on erittäin ihana tapaus ja minulla on hyvä ja turvallinen olo hänen kanssaan, mutta kiinnostus ei vain herää.
Muilla kokemuksia?
Ja ei, en halua pakottaa itseäni ihastumaan. Pelkään että tätä menoa vain satutan häntä, vaikka tämä mies on sanonut että ymmärtää tilanteen ja on minun tukena ja turvana ihan vaan vaikka ystävänä. Löytyisikö vertaistukea? Tilanne on kamalan kiusallinen ja ahdistava. :(
Tilanne on aika yksinkertainen;
olen epätoivoisesti enemmän kuin ihastunut mieheen, joka on muuttunut töykeäksi.
Olemme tunteneet useita vuosia ja kun ensikertaa tapasimme, se oli "rakkautta ensisilmäyksellä". Meidän välinen suhde kehittyi nopeasti. Olimme onnellisia.
Sitten alkoi alamäet. Sain tietää kolmannelta osapuolelta, että kyseisellä miehellä on toinen nainen kierroksessa. Järkytyin. Hoidin tilanteen omasta mielestäni kuitenkin asiallisesti, en syytellyt tai haukkunut; kysyin asiasta suoraan. Vastaus oli myönteinen. Miksi?
Olin kuulemma katsellut muita miehiä ja hänestä tuntui, että voisin jättää hänet minä hetkenä tahansa.
Kerroin hänelle, että hän on ainut ihminen kenen kanssa tunnen olevani oikeasti elossa ja onnellinen. Haluan olla vain hänen kanssaan, koska rakastan häntä.
Ei riittänyt. Erosimme.
Noin puolen vuoden päästä mies otti taas yhteyttä, hän halusi aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän oli minulle edelleenkin tärkeä ja rakas, joten aloitimme suhteen, taas.
Huonolla menestyksellä, tiet erosi uudelleen emmekä olleet yhteyksissä vuosiin. Tänä päivänä olemme ystäviä keskenämme, vaikka mies on minulle välillä erittäin töykeä ja inhottava, en voi sille mitään että edelleen pidän hänestä.
Tutustuin alkuvuodesta 2015 uuteen "potentiaaliseen" mieheen, ihan pelkästään ystävänä. Olemme jutelleet tähän asti lähes joka päivä. Hän on mukava, huumorintajuinen, luotettava ja meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita. Nautin olla hänen seurassaan.
Olen kertonut hänelle tästä "toisesta miehestä" ja menneisyydestäni kaiken. Tämä mies on sitä mieltä, että minun pitäisi vain unohtaa ja jatkaa elämää. Hän on oikeassa, mutta en osaa päästää irti.
Tämä mies on selkeästi minusta kiinnostunut ja sanonutkin sen. Kuten sanoin aikaisemmin, hän on erittäin ihana tapaus ja minulla on hyvä ja turvallinen olo hänen kanssaan, mutta kiinnostus ei vain herää.
Muilla kokemuksia?
Ja ei, en halua pakottaa itseäni ihastumaan. Pelkään että tätä menoa vain satutan häntä, vaikka tämä mies on sanonut että ymmärtää tilanteen ja on minun tukena ja turvana ihan vaan vaikka ystävänä. Löytyisikö vertaistukea? Tilanne on kamalan kiusallinen ja ahdistava. :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä tuossa uudessa miehessä on sellaista mikä ei herätä kiinnostusta? Mikä vanhassa miehessä herätti?
Perusteluina ei saa käyttää sanoja "kemia" tai "se jokin" tai sanaa "vain"
Kuten kirjoitinkin, että olen tämän ensimmäisen miehen tuntenut jo vuosia. Olimme useita vuosia nuorempia, ja tyhmempiä kuin nyt. Hän tuli elämääni siihen aikaan kun minulla oli muuten vaikeaa, sai minun olon paremmaksi.
Luulen että tämä on se asia minkä takia kiinnyin häneen niin paljon.
Uudessa miehessä ei ole (ainakaan vielä tullut ilmi jos sellaista on) tiettyä "tiedän mitä haluan"- puolta. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan tällä. Arvostan spontaanisuutta, mutta joissain tapauksissa miehellä tulee olla tietty "metsästysvietti". Tietää mitä haluaa ja saa sen. Se on viehättävää.
- Aloittaja
Sinä siis kiinnostut tyypillisesti epävarman naisen tavoin "pahaan poikaan" helpommin kuin sellaiseen kunnolliseen ihmiseen, jonka kanssa voisi oikeasti olla arjessa kaikki hyvin. Tarvitset jonkun metsästämään sinua, koska sinun itsetuntosi tarvitsee sitä. Huom, sinä itse et oikeasti tekisi sellaisella piirteellä mitään arjessa!
Minä olen nainen, joka on nuorempana elänyt juuri samalla kaavalla. Kolme pitkää parisuhdetta sellaisten miesten kanssa, jotka tekivät minuun vaikutuksen sitkeydellään, kehuillaan, palavalla rakkaudellaan... Ja jokainen suhde kaatui johonkin asiaan, joka todella teki minut onnettomaksi. Lopulta oli pakko pysähtyä miettimään, että mitä minä oikeasti TARVITSEN, eikä vain sitä, mitä minun fiilis nyt haluaa tässä hetkessä, ja mikä minun itsetuntoon tekee vaikutuksen...
Olen tänä päivänä naimisissa uskomattoman upean ja rakkaan miehen kanssa, jolla annoin vuosia sitten pakit. En kiinnostunut hänestä riittävästi, koska hän ei ollut spontaani, hän ei rakastunut minuun palavasti alussa, hän ei kehunut tarpeeksi... Hän oli aivan liian realisti, eikä minun huono itsetuntoni vielä kestänyt sellaista. Olin tottunut siihen, että tarvitsen niitä kehuja. Onneksi, tein itselleni jotain. Hain apua ja sitä sain. Vahvistin itsetuntoni. Ja tuo mies, jonka kanssa olin sittemmin ollut vain kaveri, alkoikin vaikuttamaan hyvin kiinnostavalta... Hänessä oli kaikki ne piirteet, joita oikeasti tarvitsin ja kaipasin. Luotettava, älykäs, kunnollinen, sitoutumishaluinen, järkevä, jalat maassa, lapsiystävällinen... Mahtava paketti! Etenimme hitaasti, ja lopulta pääsyimme paljon parempaan ja tasapainoisempaan parisuhteeseen, kuin mitä olin koskaan aiemmin kokenut.
Suhteen alkuaikoinan painiskelin yhä itsetuntoongelmieni kanssa jonkin verran, ja puhuin niistä myös vähän miehelle. Tiedostin kuitenkin että ongelma oli minussa, ja työstin asioita koko ajan. Mies oli tukenani parhaansa mukaan, mutta en edellyttänyt hänen minua "parantavan".
Suosittelen katsomaan elämääsi uusin silmin. Ainakin unohda nyt alkuun se riippakivi menneysyydestä. Siitä ei ole sinulle mitään iloa tulevaisuudessa. Se on vain taakka ja paine. Ei ole mitään merkitystä sillä, vaikka olisitkin tuohon mieheen joskus kovasti kiintynyt. Se on nyt ohi, sillä selvä. Etsi jotain parempaa. Ehkä se parempi on nyt tämä uusi mies, ja tai ehkä joku muu. Mutta joka tapauksessakin SE EI OLE SE MIES MENNEISYDESTÄSI.
tää on kuin mun tarina.Samoin kävi minullekin,olin rakastunut ja jonkun ajaan päästä sai kuulla että miehellään toinen nainen.Samoin järkytyin, mulla oli vaan ulkomaalainen noin 50 mies.
Pari kuukauden päästä tutustuin suomalaisen. Kävi samoin, mies todella kiva ja kohdelias kaikin puolin, vaan jotain .....
Ei pystynyt seurustelemaan ja lopetin molemmat suhteet.Ekana tulee eka suhde unohda ja sen jälkeen mennä uuden....
Joskus vuosien päästä ehkä heräät silmät auki ja tajuat haaskanneesi ainoan elämäsi ruikuttaessa väärän miehen perään.
Miksi pitää kiusata itseään olemalla tuollaisen "entisen elämänrakkauden" ystävänä? Kun se ei todellakaan näytä toimivan tuo ystävyys kun odotat selvästi kuitenkin kokoajan että siitä taas kehittyisi jotain epätodellista. Elät jossain haavemaailmassa ja se mieskin selvästi on jo alkanut tajuta eikä häntä enää kiinnosta roikkua mahdottomassa. Sinuna lopettaisin moisen sairaan "ystävyyden" kun se ei toimi.
Oikeesti nainen älä hukkaa tätä miestä. Se on se jonka kanssa saat tulevaisuuden et tältä ex pettäjältä. Kirjoita itsellesi vaikka kirje ja kirjaa jokainen mielipaha jota tämä ex on sinulle aiheuttanut.
Tunteet on lukossa ja siksi et osaa oikein elää tätä hetkeä ja se kostautuu jos jatkat noin...
Yleensä nämä ikävät kolhot tyypit osaavat psykologisesti iskeä äiti vaistoomme . Siksi kiinnytään. Lapseltahan saa paskaa mutta silti rakastetaan. Tåmå sun uus mies se on aikuinen ja teille syntyy vielä aikuisrakkaussuhde. Exän kohdalla palaat lapsi äiti rakkaussuhteeseen jossa vain sinua sattuu ja pahasti. Usko kokenutta. Älä hukkaa elämääsi. pliissss..
No juuri tuollaisia töykeitä pettäviä miehiä naiset haluaa. Miksi edes valitat kun sen kanssa haluat olla
Pää on sekaisin, ainoa johon osaan nyt antaa vastauksen on tässä; en odota että meidän ystävyyssuhde vielä lämpenee, enkä halua suhdetta hänen kanssaan, koska tiedän että se ei vain toimi.
Olemme ystäviä luultavasti siksi, että asioista keskusteleminen on luontevaa ja helppoa kummallakin. Meillä on hauskojakin hetkiä.
En koe että ystävyys exän kanssa olisi kiellettyä tai väärin, kunhan molemmat tietää missä mennään eikä elättele turhia toiveita.
Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta näen tämän ihmisen ainoastaan ystävänä, vaikka tunnen vetoa häneen. Ei minkäänlaista muuta suhdetta, en halua enää satuttaa itseäni sillä.
Olen itsekkin sitä mieltä, että saisin tämän toisen miehen kanssa aikaan mukavan, tasapainoisen ja turvallisen parisuhteen, mutta en halua hypätä tähän kelkkaan vielä. Haluan olla ensin varma omista tunteistani.
- Aloittaja