mikä muu teitä yhdistää kuin tatskat.

Yritän kovasti keksiä että miksi mutten keksi syytä. Mä vaan tykkään niistä!

Aika provosoivasti kuitenkin lähdit kyselemään. "on kuulemma helpommin löytää piikin paikka kun on joku merkki". Just joo... Oli vissiin ihan pakko päästä sanomaan?

Mutta vastataan nyt kuitenkin, jos satutkin olemaan ihan oikealla asialla etkä vain provosoimassa. Itselläni on monia eri syitä ottaa tatuointi. Kuten edellinenkin sanoi, yksi syy on se, että tykkään niistä. Tykkään siitä, että ne tuovat iholle pienen säväyksen.

Suurin syy on kuitenkin siinä, mitä kuvat minulle edustavat. Omalta iholta kuvia löytyy kaksi. Etenkin toinen niistä liittyy vahvasti yhteen elämäni tilanteeseen, jonka haluan muistaa koko loppuikäni. Kuva tuo minulle mieleen juuri kyseisen tilanteen ja rauhoittaa minua esimerkiksi stressitilanteissa, koska muistan kuvan nähdessäni mihin tilanteeseen se liittyy. Se tuo minulle mieleen elämäni tärkeimmän henkilön ja jotain, mitä hän silloin sanoi.

Syitä tatuoinnin ottamiselle on luultavasti yhtä paljon kuin tatuointejakin. Yllättävän monilta löytyy jonkinlainen tarina tatuoinnin taustalta, mutta aivan yhtälailla joku voi ottaa tatuoinnin vain koristeeksi. Ja on aivan varmasti niitäkin, jotka vankilassa itselleen tatuoinnin hakkauttavat ja hankkivat ns. vankilatatskan, mutta mitä sitten? Ei sen perusteella pidä tuomita kaikkia tatuoituja, kun terve järkikin jo sanoo, että tatuointeja ottavat nykypäivänä ihan tavallisetkin ihmiset.

Itse näen asian myös niin, että tatuoinnit tulevat olemaan tulevaisuudessa jonkinlainen ajankuva. Tatuoinnit tulevat luultavasti seuraavan tai ainakin sitä seuraavan sukupolven aikana vähenemään, koska halutaan taas olla erilaisia kuin omat vanhemmat. Näin se maailma vain pyörii. Jotkut asiat vain sattuvat kiehtomaan suurta määrää ihmisiä tiettynä aikana. Tämä pätee mihin tahansa ilmiöön, myös tatuointeihin.

Muistoja, Koristeita, Haaveita, Tunteita. Tatuoinneissa on tarina ja sielu. Edustavat kantajaansa. Välillä eivät enää nykypäivänä mutta menneessä kyllä. Silloin kun sen on ottanut.

Aloittajalle kysymys: miksi tatuoinnille pitää löytyä erillinen selitys tai oikeutus verrattuna muihin asioihin, joita ihmiset haluavat? Miksi toiset tykkäävät punaisesta paidasta, mutta toinen ei koskaan laittaisi sen väristä paitaa päälleen? Miksi jotkut hankkivat itselleen kitaran, kun taas toisia se ei kiinnosta lainkaan? Miksi jotkut ostavat tietynmerkkisen auton? Miksi joku kuuntelee musiikkinsa vinyyliltä vaikka kaiken saa digitaalisenakin? jne. Toki noista asioista pääsee eroon, jos välttämättä haluaa (pääsee tietty tatuoinnistakin), mutta ihan sama kiinnostus ohjaa jotkut ihmiset tatuointien pariin. Ei sille tarvita sen suurempaa motiivia vaikka taustalta monesti tarina löytyykin.

Aloittaja voisi miettiä enemmän sitä, että nykyään kenenkään tarvitse hakea oikeutusta muualta/muilta. Saa tehdä kuten itse tahtoo.

Asiahan, joka on vaikea vanhemmalle väestölle. Ei oma isoisänikään tatuoinneistani inostu, mutta ei innostunut myöskään mottoripyörästäni, kun sehän on vain jotain "jengi touhua" eikä innostunut myöskään venäläisperäisestä tyttöystävästäni, kun hehän ovat kaikki...niin tiedätte kyllä käytetyimmän yleistyksen.
Hän sentään tajusi tuon, että ajat muuttuvat, että vain hänen kaltaiset menneeseen hukkuneet ajattelevat kalkkeutuneesti.

Niin ja tuohon loppu halveeraukseesi sanoisin, että ei, sairaanhoitajatkin valittivat taannoin minulle että verenotto on mahdotonta, olisi pitänyt jättää kohta tatuoimatta.

Koita kestää siis. Aika ei palaa sellaiseksi, kun laivat oli puuta ja merimiehet omasivat vain tatuointeja.

Siis on helpompi löytää piikin paikka? En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä tarkoitat. Olen keski-ikäinen nainen, muutama tatuointi vaatteilla piilotettavissa paikoissa. Perusverikokeet minulta otetaan ehkä parin vuoden välein. Labratäti löytää kyllä suonen kyynrävarresta ilman, että siihen tarvitsee viereeen kirjoittaa "laskimo". Samoin jos täytyy pistää piikki kannikkaan, niin terveydenhoitaja löytää pistopaikan ihan ammattitaitonsa perusteella. Yleensä tatuoinnin läpi ei pistetä. Esim. epiduraalipuudutus voi olla vasta-aiheinen, jos pistopaikassa on tatuointi. Tatuointi on muuten monella hoitoalalla toimivalla ihmiselläkin, mutta yleensä potilaat eivät kurkkaa hoitajan tai lääkärin vaatteiden alle, eivätkä siten tiedä asiaa.

Kun itse otin tatuointeja, valitsin paikat, jotka voi piilottaa ja jotka venyvät mahdollisimman vähän lihoessa tai vanhentuessa, kun paikat alkavat valua. Olin asiassa kaukokatseinen. Nyt keski-iässä tatuoinnit voivat jopa toimia motivaationa kuntoiluun, jolla taas saan vältettyä liikkumattomuuden haittoja ja ylläpidettyä siedettäviä ruumiinmuotoja. Eli tatuointi voi toimia jopa motivaattorina. En meikkaa, mutta minulla on omat salaisuuteni vaatteideni alla.

Tatuoituja ihmisiä ei yhdistä mikään muu, kuin tatuointi. Yhdistääkö tatuoimattomia ihmisiä muka jokin muu kuin tatuoimattomuus? Eli kaikki tatuoimattomat ovat rikkeettömiä, kukaan ei käytä päihteitä, kaikki ovat ruumiillisesti ja sielullisesti terveitä ja täydellisiä, syövät terveellisesti ja liikkuvat riittävästi? Epäilen. Tatuointi - tatuoimattomuus on keinotekoinen ja toimimaton akseli luokitella ihmisiä. Pahoittelut, papparainen, ajatusmallisi horjuu.

Ps. Kukaan ei ole koskaan missään tullut minua haukkumaan tatuointien takia oikeassa elämässä. Netissä saa sen vaikutelman, että tarvitsee henkivartijan kulkiessaan, jos on tatuointeja, mutta ei se niin mene. Moni jopa ihailee kauniita kuvia kesäaikaan, kun näkyvät.