Heippa, kirjoittelin tuossa alkuviikolla perhettämme kohdanneesta petoksesta...
Tilanne on tällä hetkellä se että mies itkee kotona lasten ja minun perääni kun olen lasten kanssa vanhempieni luona. Lasten takia olen yrittänyt saada päivät sujumaan. Henkinen paha olo jatkuu, fyysiset oireet alkavat vähitellen kadota (oksensin 4ekaa päivää). Mieheni "se toinen nainen" on yrittänyt saada meitä palaamaan yhteen mutta myös kiukuspäissään (kun haukuin sen) kertonut minulle kaiken yksityiskohtia myöten heidän ihanasta seksielämästään. Toisen naisen miehen kanssa olen keskustellut ja hän aikoo antaa omalle puolisolleen vielä mahdollisuuden vaikka paljastinkin että vaimollaan oli ollut suhde jo ennen minun miestäni. Raskaus on ilmeisesti ollut täyttä kusetusta, se nainen on aivan sairas. Nyt yrittävät vielä sotkea mukaan parhaan ystävänikin ja väittävät että hänellä ja miehelläni olisi ollut suhde. En oikein tiedä mitä uskoa?! Tuntuu kuitenkin että mitä enemmän paskaa kaadetaan niskaan, sitä enemmän minä saan voimia.
Joku kirjoitti että olisit tehnyt asialle jotain ennenkun tällaista pääsi tapahtumaan, hänelle vain vastaukseksi että oli mikä tahansa tilanne ja vaikka kuinka huonosti menee, pettäminen ei ole koskaan oikeutettua, näin minun moraalini sanoo mutta meitähän on moneen lähtöön.... Meille oli jo varattu aika perheneuvolaan ja yritimme ystävinä ilman intohimoa ja molemmat (tai niin mä luulin) uskoimme parempaan tulevaisuuteen yhdessä.
Tällä hetkellä näyttää valoisammalta, minä en enää jaksa itkeä ja mies ei tee muuta kuin itkee humalassa kotonamme. Mä surffailen netissä ja etsin itselleni ja lapsilleni asuntoa ja uutta autoa ja yritän kovasti uskoa parempaan tulevaisuuteen... Mukavaa joulua kaikille, ehkä minullakin on sellainen ensi vuonna!! Kiitos kaikille mukavista ja lohduttavista sanoistanne. Oli ensimmäinen kerta kun tällaiselle keskustelupalstalle kirjoittelen mutta taidan tehdä sen toistekin. ;-)
Tilanne on tällä hetkellä se että mies itkee kotona lasten ja minun perääni kun olen lasten kanssa vanhempieni luona. Lasten takia olen yrittänyt saada päivät sujumaan. Henkinen paha olo jatkuu, fyysiset oireet alkavat vähitellen kadota (oksensin 4ekaa päivää). Mieheni "se toinen nainen" on yrittänyt saada meitä palaamaan yhteen mutta myös kiukuspäissään (kun haukuin sen) kertonut minulle kaiken yksityiskohtia myöten heidän ihanasta seksielämästään. Toisen naisen miehen kanssa olen keskustellut ja hän aikoo antaa omalle puolisolleen vielä mahdollisuuden vaikka paljastinkin että vaimollaan oli ollut suhde jo ennen minun miestäni. Raskaus on ilmeisesti ollut täyttä kusetusta, se nainen on aivan sairas. Nyt yrittävät vielä sotkea mukaan parhaan ystävänikin ja väittävät että hänellä ja miehelläni olisi ollut suhde. En oikein tiedä mitä uskoa?! Tuntuu kuitenkin että mitä enemmän paskaa kaadetaan niskaan, sitä enemmän minä saan voimia.
Joku kirjoitti että olisit tehnyt asialle jotain ennenkun tällaista pääsi tapahtumaan, hänelle vain vastaukseksi että oli mikä tahansa tilanne ja vaikka kuinka huonosti menee, pettäminen ei ole koskaan oikeutettua, näin minun moraalini sanoo mutta meitähän on moneen lähtöön.... Meille oli jo varattu aika perheneuvolaan ja yritimme ystävinä ilman intohimoa ja molemmat (tai niin mä luulin) uskoimme parempaan tulevaisuuteen yhdessä.
Tällä hetkellä näyttää valoisammalta, minä en enää jaksa itkeä ja mies ei tee muuta kuin itkee humalassa kotonamme. Mä surffailen netissä ja etsin itselleni ja lapsilleni asuntoa ja uutta autoa ja yritän kovasti uskoa parempaan tulevaisuuteen... Mukavaa joulua kaikille, ehkä minullakin on sellainen ensi vuonna!! Kiitos kaikille mukavista ja lohduttavista sanoistanne. Oli ensimmäinen kerta kun tällaiselle keskustelupalstalle kirjoittelen mutta taidan tehdä sen toistekin. ;-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin.. pettäminen on sairaus johon ei ole parannusta. pettäjä tulee aina tilaisuuden tullen tekemään niin uudestaan. etsii oikeutuksia teoilleen ja ehkä vielä syyttää sinua siitä kun sortui vieraaseen sänkyyn.
jos jatkatte suhdetta.. tulet aina elämään epävarmuudessa, kokoajan toista vahtien ja ehkä särkemään uudelleen sydämesi.
nyt varmasti sattuu ajatus erosta ja siitä mitä miehesi on tehnyt. sure asia pois ja mieti asiaa rauhassa. onko miehesi ansainnut toisen mahdollisuuden, ja käyttääkö sen jatkossa oikein..?
vihassa ja kiukkuisena ei kannata asioita päättää. niitä päätöksiä saattaa katua jäljempänä.
sinulle jaksamista ja voimaa tulevaan mitä se sitten ikinä onkin. aika parantaa haavat, niin ainakin sanotaan..
En lukenut aikaisempia, mutta sain jonkinlaisen käsityksen. Minun neuvoni on, että jätä se kakkosnaisen perhe kokonaan ajatustesi ulkopuolelle. Jos kerran päättävät palata yhteen ja ei ensimmäistä kertaa, se on heidän asiansa, kamala kriisi siellä varmaan on.
Olet itse saanut hieman etäisyyttä asiaan ja shokkitila on takanapäin, nyt pystyt jo hieman järkevään analyysiin. Mieti tarkkaan, miten haluat elämäsi järjestää, älä ainakaan ota miestäsi takaisin viinan ja itkun takia, tiedän kokemuksesta, että jos sillä pääsee takaisin, sitä käytetään seuraavallakin kerralla.
Toivon sinulle todella parempaa vuotta 2005.
Maaret shokkivaihe alkaa irrottaa-
ota nyt jäit hattuun ja ala miettimään tarkoin siirtojasi-
olisiko ehkä kuitenkin paras selvittää välit perheneuvolassa heti joulun jälkeen miehen kanssa eroatte lopulta tai ei -
bäin pääsee katkeruudesta eroon eikä ota siitä lastia loppuelämäkseen, lapsetkin voisivat saada sieltä tukea, sillä hekin ovat varmasti ihmeissään.
Voimia Sinulle ja teille kaikille, elämä ei ole aina yksinkertaista.
-Sinulla on oikeus vaatia ihmismäistä kohtelua.
-Pettäjät en perseestä.
-Irrottautuminen on pirun vaikeeta.
-Vaadi rehellisyyttä.
-Aika parantaa haavoja.
Valiteettavasti on tienne aika umpikujassa.