sosiopaatti anoppi

saijasavinainen

Olen itse vähän päälle 30-vuotias nainen. Mieheni äiti on hyvin raskas tapaus. Hän on hyvin läheisriippuvainen ja haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsiemme ja meidän kanssa. Hänellä ei ole niin sanotusti elämää joten hän tekee poikansa perheestä hänen elämänsä mikä ahdistaa. Jos lapset ei käy isovanhemman luona viikkoon tulee kuulusteluja, piikittelyä, olettamuksia ja selän takana puhumista. Anopillani on huono itsetunto,se näkyy ja kuuluu. Mietin vain että minkä takia vanhemmat ihmiset ei voi antaa lastensa olla. Piikitellään ja stressataan nuoren perheen arkea erilaisilla huolilla mitä yksinäisellä anopilla on purettavana. Miehelleni soitetaan 4 kertaa viikossa anopin toimesta ja viestejä päälle. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Onko anoppini mustasukkainen ja kauhuissaan jäätyään nyt niin sanotusti yksin ilman käskytettävää poikaansa?

17

193

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • magdaleena12345

      Onko anoppisi perähikiältä?

    • narsistintytär

      Miehesi pitäisi pystyä lattamaan rajat äidilleen tai katkaisemaan kokonaan välit äitiinsä, jos homma ei muutu. Tuskin onnistuu, koska miehesi on ollut äitinsä alistama koko elämänsä ajan. Sinä voit tosin lopettaa yhteyden pidon, jos haluat. Anoppi on narsisisti joka käyttää hyväkseen myös sinun kiltteyttäsi.

      • Oman.perheen.menot

        Ei pidä tehdä diagnoosia muutaman lauseen perusteella. Miniän kokemus anopista saattaa olla aivan toisenlainen kuin esim. hänen miehellään. On ihmisiä, jotka pitävät ahkerasti yhteyttä läheisiinsä, ja toisia, joille se pari kertaa vuodessa on riittävä. On vain opittava ja sopeuduttava.
        Keksi miehesi kanssa menoja ja harrastuksia, jotka vähitellen harventavat tapaamiskertoja. Lasten koulunkäynti häiriintyy mummulassa juoksemisessa. Pitää panna siihen nyt rajoja, kun läksyt jäävät liian vähälle huomiolle, jne. Hekin harrastavat kuka mitäkin.
        Opettele diplomatiaa!


    • piparminttuli

      Annat itsestäsi itsekkään kuvan. Olen itse maalta ja maalla on tapana pitää yhteyttä viikoittain. Sillä siellä katsotaan että ollaan samaa perhettä ei sen kummempaa. Mutta mielestäni sinun on hyvä pysähtyä miettimään miksi tilanne on sellainen. Ei kyseessä ole läheisriippuvuus. Kulttuuri erosta enemmänkin on kysymys. Jos sinä olet viisas niin et asetu esteeksi sille että perhe viettää aikaa yhdessä.
      Ehkä sinun perheessä ei vietetä aikaa yhdessä hekä vanhempasi ovat itsekkäitä ja haluavat nauttia elämästään ilman teitä. Ehkä ovat tunteneet lapset rasitteeksi aikanaan ja nyt eivät halua teitä lähelleen rasittamaan heitä enempää.
      Jos olet kerran ottanu hänet mieheksesi niin olet nainu koko suvun eli koko perheen. Sopeudu tilanteeseen ja hyväksy että he/hän on perhettä. Ihmettele mieluummin sitä jos omat vanhempasi eivät halua olla tekemisissä tiiviisti. Jos he eivät halua olla elämässäsi mukana normaalissa arjessa. Miksi?

      • kaupunginlapsi1

        Piparminttuli, ihan jokainen suomalainen on kotoisin maalta.

        Karkeasti sanoen satoja vuosia ennen kuin ensimmäinen kaupunki perustettiin virallisesti Suomeen, oli vain maaseutua, metsiä, peltoja, joenvarsia, asutusta niiden lähellä, eli raivausta ja hakkuutöitä. Kaikki saivat elantonsa pienen tai suuremman tilan tai maapalstan omistamisesta, vuokraamisesta tai niihin liittyvistä tukitöistä, joita tekivät ilmaiseksi sukulaisina tai palkollisina. Kotitöiden lisäksi tehtiin töitä myös mm. laivastossa, armeijassa, tehtaissa ja kaivoksissa.

        Perheen elättämiseksi ja pärjäämiseksi nälkävuosina oli ehdottoman tärkeää että ihan joka ainoa perheenjäsen osallistui työntekoon.

        Miniä muutti asumaan miehen suvun taloon, ja anoppi käskytti häntä ja kaikkia, koska oli vanha emäntä. Miniän ainoa tehtävä tuossa yhteisössä oli tehdä mahdollisimman paljon lapsia ja olla hiljaa, kun anoppi ja appi puhuivat. Hyvät myötäjäiset ja lasten teko oli ainoa, joka auttoi vankistamaan miniän asemaa, mitä enemmän poikia, sen vahvempi asema.

        Kuitenkin, vuosisatojen kuluessa miniän asema on muuttunut. Asumismuodot ovat muuttuneet. Maaseutu on muuttunut.

        Ei voida olettaa enää, että jossain suvussa, asuu sitten maalla tai kaupungissa, on aina tehty näin ja tullaan tekemään, koska niin on aina tehty. Että se ajatusmalli, joihin minun anoppi ja appi ehdollistettiin eri suvuissa 40-luvun lopulta alkaen, pätee yhä.

        1970-luvun lapsena asun mieluummin kaupungissa, ja koetan vaan pärjätä kahdestaan mieheni kanssa ja ratkoa niitä arjen kamalista kamalimpia pulmia.

        Tällä viikolla ongelmia on aiheuttanut: mitä ostaa kaupasta, millä bussilla mennä minnekin kauppaan, minkä kirjan varata kirjastosta, ja milloin pitää pestä pyykit. Osaan myös varata meille kahdelle laatuaikaa, jota varten ostamme matkat netistä. Laitamme kännykät äänettömälle.

        En keksi yhtään mitään sellaista, mihin tarvitsisin arjessa anopin, apen, miehen sisarusten tai omien sukulaisteni apua.

        Omat vanhempani, ne ihanat, maaseudulta kaupunkiin itsenäisesti muuttaneet, omillaan pärjäävät maailmaa nähneet ovat aina pyytämässä meitä 2 kylään.

        Kontrastina tälle mieheni maalla asuvat vanhemmat, jotka eivät pärjää omillaan. He taas eivät pyydä meitä vain kylään. He näkevät lapsensa vain työntekijöinä, joiden tehtävänä on auttaa heitä aina....


    • saijasavinainen

      Minun vanhempani ovat elämässämme mukana tiiviisti mutta koskaan ei tuomita jos ei ole vähään aikaan näkynyt,omat vanhempani ovat hyvin sosiaalisia ihmisiä. Meillä on tiivis lähipiiri mikä koostuu ystävistä joiden kanssa vietämme paljon aikaa. Lapsillamme on harrastuksia missä käyvät viikoittain. Ihmettelen suuresti vain sitä miksi mieheni äiti on ottanut tästä henkilökohtaisen ongelman. En tiedä mistä kuvittelit että olisin äidin ja hänen poikansa välissä..anoppini ei ole maalta. Kiitos kumminkin maalaisnäkökannastasi

    • Vallanhimoa

      Itsekin olen miettinyt paljon sitä minkä verran appivanhempien kanssa pitää olla tekemisissä. Ymmärrän kyllä sen, että isovanhempien pitää olla lastenlasten kanssa tekemisissä, mutta miten paljon? Meillä kyseessä on hankala anoppi, josta en vaan yksinkertaisesti pidä. Hän on erittäin vaikea luonne ja en tosiaan ole ainoa ihminen, jonka kanssa hän ei tule toimeen. Hän on hyvin määräävä ja vallanhaluinen, haluaa hallita läheistensä elämää. Pikkuhiljaa hänen omat sisaruksensa ja miehensä sisarukset ovat ottaaneet etäisyyttä, koska hän puuttuu kaikkien elämään.

      Minä olen ottanut sen linjan, että yritän olla hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä, mutta lasten takia yritän sietää. Lasten kasvatuksesta tulee kuittailuja jatkuvasti. Mikä oikeus hänellä on arvostella muita ihmisiä? Koskaan hän ei sano, että olisin tehnyt jotain oikein tai hyvin. Eikä kyllä kukaan muukaan, paitsi hän itse.

      Sanoit, että anoppisi on raskas tapaus, niin minunkin. Ei hänen kanssaan ole pakko seurustella vaikka hän onkin sinun sukulaisesi. Mitä järkeä sinun on pilata päiväsi sellaisen ihmisen seurassa, josta et pidä? Viettäköön aikaa lastenne ja miehesi kanssa, mutta minun mielestäni sinä saat itse valita seurasi.Minä yritän olla asiallisen ystävällinen, en yhtään enempää.

    • näintäällä

      Oma anoppini n.90 vuotias ja jos ei jonmpikumpi pojista käy päivän aikana johan alkaa valitus ja soittelu. Siksipä pojat tai no ei ne enää kovin poikasia vaan eläkeiässä olevia ukkkoja viettävät suurimman osan aikaansa vanhan äitinsä luona enemmän kuin vaimojensa kanssa. Poikien "unelma" onkin alkaa viettämään vielä enmmän aikaansa äitinsä kanssa, ehkä muuttavat jopa äitinsä luo kokonaan pieneen yksiöön vanhusten taloon.

      • näintäällä

        Aina kun soitan miehelleni niin missäpä muuallakaan tämä on kuin äitinsä luona. Suurimman osan vuorokauesta onkin äitinsä kanssa. Enää puuttuu, että alkaa olemaan yötä sen luona. Suurimpana syynä on anoppini joka on niin kauhean vaativa sekä vaatii miehei jatkuvaa läsnäoloa. Anoppini on siis täysin terve, viimeksi kun arvot otettiin lääkäri totesi, että arvot ovat melkein yhtä hyvät kuin urheilija nuorukaisella.


      • mekkk

        On se kumma kun aikuiset lapset eivät osaa tai uskalla sanoa äidilleen ettei sovi kun on omaakin perhettä ja äiti vie poikia kun pässiä narussa. Mammanpoikia tuolaiset ovat.


    • hyvämieli12

      En voi kun ihmetellä miksi me anopit olemme noin kauheita. Myös minulla on miniä ja lapsenlapsia.Heti alusta asti huomasin että kemiamme ei kohtaa. Nyt kun vuosia on takana kymmenkunta, ymmärrän hänen käytöstään,johtuu suhteesta omaan äitiinsä. Apua saavat kun pyytävät, muuten en heidän elämäänsä puutu. En myöskään kutsumatta mene vaikka samassa kaupungissa asutaankin. Lapsista pidämme kovasti ovat aina tervetulleita mummolaan yökylään. Useasti täällä ovatkin kun myös itse haluavat. (Toisessa mummolassa eivät ole koskaan olleet yökylässä) Ainoa mitä ehkä joskus kaipaisin miniän sanovan on kiitos, Olemme näinä vuosina tukeneet heitä taloudellisesti ym on ollut talon tekoa muuttoa ja kaikenlaista. Toivon kuitenkin että he ovat onnellisia niin minäkin olen. En halua olla se anoppi joita täälläkin parjataan.

      • Pieniähetkiä

        Kovin on itsekästä jos apu kelpaa ja taloudellinen tuki,en jaksa ymmärtää näitä naisia joille tarkoitamme hyvää.Mutta,et ole yksin.Omilta vanhemmilta ei tukea saa oma miniämme.Luonnotonta kanssa käymistä jos toinen osapuoli sanelee harvat tapaamis ajat,ja sitten palautetta tulee tavallisesta käytöksestä.Kiitollisuutta on turha odottaaa.Näin meillä.Onnellinen isovanhempi en näissä olosuhteissa pysty olemaan .Aina ei mene niinkuin haaveilee,meillä olisi annettavaa lapsenlapsille paljon enemmän mihin meille annetaan mahdollisuutta.Aikaa,hellyyttä,tekemisen ideoita ja iloa,luonto,puitteet kunnossa leikeille,lomailulle.yhdessäololle.Rakkaat lapsenlapset saamme nähdä muutaman kerran vuodessa.Yritämme kaikkemme pienten takia.Nöyränä,aina entiset vaikeudet yrittäen unohtaa.Ymmärrys ja äly ei riitä meillä.Miksi vaikeaa,hänen oma lapsuus ongelmallisesta alkoholisoituneesta perheestä kymmenien vuosien ajalta.Hyväksymme huonon lapsuuden ja nuoruuden jättämät jäljet.Kaikkea vaan ei kestä ,ihmettelee miten tämä on mahdollista omalla kohdalla,tekemisten,sanomisten arvostelemista,mustamaalaamista tuttaville ja sukulaisille,eristämistä,puhumattomuutta,huutokohtauksia...Alistetu anoppi ja appiukko on nykypäivää.


    • muorinkönttyrä

      ap:lle.
      eihän tuo anoppisi haitaksi asti ehdi soitella pojalleen, jos soittaa vaan joka toinen päivä. Tuskin anoppisi tuntikausia puhelimessa poikansa kanssa pälättää ja luulisi että sinun ei tarvitse siinä sivussa kuunnella mitä he juttelevat, tekisit omia hommiasi etkä ärsyyntyisi turhasta.

      Luulisi että se olisi teille vaan hyvä jos anoppi haluaa nähdä lapsenlapsiaan ja hoitaisi niitä, te saatte miehesi kanssa kahdenkeskistä aikaa tai pääsette harrastuksiinne tms.

    • sietämättömiä

      itse olen viisikymppinen.Appivanhemmat asuu tässä ihan lähellä,pyöräilevät asuntomme ohi useita kertoja päivässä ja vahtaavat meillepäin,vaikka muitakin reittejä olisi!Oikeita kyyliä siis.Anoppi soittaa huolissaan harva se ilta kultapojalleen,jonka kuvittelee olevan yhä pieni poika,jolle pitää antaa rahaa,että se saa pelata.Kysyy ensimmäisenä että missä oot,eli tarkka sijainti pitäisi selittää...yhteen aikaan kävi kurkkimassa ikkunoistakin...pitäisi vaihtaa paikkakuntaa,ja viedä äidin pikkukulta pois.Ovat olleet kovia ottamaan alkoholia,anoppi kulkee yhä töissä vaikka on jo eläkeikä täyttynyt.Laittaisi mielellään tupakkikäsillään leipomia leivonnaisia tai kesällä mansikoita meille,mutta olen kieltänyt tuomasta mitään..inhottaa pelkkä ajatukskin!

    • isohuokaus

      sietämättömälle.

      miten se anoppi ehtii pyöräilemään monta kertaa kotisi ohi
      a) anoppi on yhä töissä joten ei se taida kovinkaan alkkis olla jos töihin kykenee

      b) etkö sinä käy töissä, kun ehdit ikkunassa päivystää 24/7 katselemassa kuka kadulla fillaroi?

      Vai onko sulla röntgenkatse ja näet etänä kun appivanhemmat kyylää teidän elämäänne?

      c) eikös anoppi saa antaa rahansa kenelle haluaa? Mitä se sinulle kuuluu?

      d) jos sun elämä on noin vaikeaa, anoppi kyylää ja mies on äidin pikkukulta ja peliaddikti, niin mikset eroa?

    • Samahomma

      Itse olen kanssa päälle kolmenkymmenen ja anoppini on omituinen. Emme ole vielä naimisissa, enkä ole koskaan nähnyt anoppiani. Hän kuitenkin jatkuvasti ilmoittaa miehelleni kuinka olen huono nainen ja mieheni tulisi päästä eroon. Mies tietenkään ei vaikutu äitinsä sanoista, mutta minua itseäni loukkaa, että ihminen joka ei tiedämusta mitään haukkuu mua selän takana.

      Hirvittää jo ajatuskin, että tämä rouva pitäisi joskus tavata. Saati, jos joskus jotain lapsia tulee.

      • mekkkk

        Miehesi pitäisi sanoa äitilleen että asia on niiin että itse valitsn puolisoni eikä se kuulu hänen äidileen ollenkaan kenen naisen kanssa sitä seukkaillan ja se siitä. Pitää ottaa luulot pois äiditään ja jos muu ei auta niin voi painua niin pitkälle missä pippuri kavaa niin helpotaa. En ymmärrä ollenkaan aikuisia miehiä jotka joko eivät osaa tai uskalla sanoa äidilleen että ei kuul hänelle tippaakaan ja se siitä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      68
      2939
    2. Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta

      Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul
      Maailman menoa
      413
      2830
    3. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      99
      2247
    4. Timo Vornanen kilahti

      Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise
      Kotka
      88
      2050
    5. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      73
      1904
    6. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      11
      1844
    7. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      7
      1840
    8. Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen

      EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti
      Maailman menoa
      151
      1805
    9. Tollokin tajuaa että Timo Vornanen

      oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest
      Maailman menoa
      322
      1629
    10. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1623
    Aihe