Keskiviikkona mieheni oli yhden ulkomaalaisen naisystävänsä kanssa käymässä toisella paikkakunnalla ja tuli kotiin vasta myöhään illalla. Itse menin likkakaverini kanssa baariin ja join siellä pari pullollista olutta. Tulin kotiin noin kymmenen aikoihin ja mieheni oli meillä sen ulkomaalaisen vieraansa kanssa.. tulin juttelemaan heidän kanssaan ja sanoin vissiin jotain väärää kun mieheni tiuskasi mulle että painu takas sinne mistä tulitkin. No- pistin kengät jalkaan ja kävelin takasin baariin. Siellä onneksi oli pari hyvää tuttua (veljekset) istuin heidän kanssaan ja kerroin heille tilanteestamme. Join siellä yhden pullollisen olutta ja valomerkki tuli. En siis ollut humalassa! Tulin kotiin ja olisin halunnut jutella mieheni kanssa että olenko tehnyt jotain väärin kun hän kohtelee minua tylysti.. hän vain käveli kokoajan pois.. seurasin häntä keittiöön ja puhuin mielestäni aivan rauhallisesti hänelle. Seisoin keittiön ovella ja pidin tiskialtaan raunasta kiinni kun hän käveli minua päin. Sanoi että siirry! Pidin niin pitkään tiukasti tiskialtaan reunasta kiinni kuin pystyin ja tarrasin sitten häneen etten kaatuisi. Hän kaatoi mut lattialle selälleen ja painoi kaulasta niin etten saanut enää kunnolla henkeä rimpuilin tietysti henkeni edestä vastaan ja lopulta hän raahasi tukasta ja vaatteista repien ja heitti mut selälleen ulos, (matkalla on kahdet rappuset) ja laitto oven kiinni. Asumme omakotitalossa joten hän todellakin heitti minut kirjaimellisesti ulos. Päälläni oli pelkät sisävaatteet, olin sukkasillani eikä minulla ollut avainta eikä puhelinta eikä mitään muutakaan. Pelkäsin että hän aikoo tosissaan tappaa mut ja heti kun pääsin jaloilleni lähdin juoksemaan pakoon. Juoksin sukkasillani sellasen puolikilometriä läheiselle rivitalolle yritin likkakaverini luokse mutta hän ei avannut ovea, pääsin sitten sen aijemmin illalla tapaamani toisen veljeksen luokse. Lämmittelin siellä varpaitani jonkun aikaa ja sitten tuli hätä että mitä kotona tapahtuu.. jäihän lapsemme sinne nukkumaan. Sain kengät ja takin lainaksi ja tulin kotiovelle. Oven ulkopuolella riippui mun takkini ja laitoin sen päälleni ja samassa mieheni avasi oven.. hänellä oli toppatakki päällä ja kengät jalassa ja hän ojensi mulle reppua ja sanoi että tossa on sulle vaatteita. Seisoin hetken tyrmistyneenä ja kysyi että eikö sulla ole muuta sanottavaa mulle niin lopulta hän sanoi että hän toivoo että nukun yöni mieluummin kotona kuin jossain vieraissa. Lopulta tulin sitten sisään.
Popsin kasan lääkkeitä jotta pystyin nukkumaan tajuamatta mistään mitään!
Koko hommasta sain fyysisinä ruhjeina onneksi vain mustelmia kaulaan, käteen, rintaan ja selkään, ja selästä yhden nikaman väli turposi tosi kipeäksi ja päähän tuli pitkä kuhmu. Mutta henkinen nöyryytys on valtava.. en tiedä pääseekö siitä ylitse, itsetunto on ainakin miinuksella ja rajusti
Joulu onkin nyt sitten mennyt ruhjeita parannellessa hiljaiselossa..
Popsin kasan lääkkeitä jotta pystyin nukkumaan tajuamatta mistään mitään!
Koko hommasta sain fyysisinä ruhjeina onneksi vain mustelmia kaulaan, käteen, rintaan ja selkään, ja selästä yhden nikaman väli turposi tosi kipeäksi ja päähän tuli pitkä kuhmu. Mutta henkinen nöyryytys on valtava.. en tiedä pääseekö siitä ylitse, itsetunto on ainakin miinuksella ja rajusti
Joulu onkin nyt sitten mennyt ruhjeita parannellessa hiljaiselossa..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Perheväkivalta on semmonen juttu että saat ottaa vastaan ruhjeita lopun ikääsi jos tyydyt tilanteeseen. Muuta pois ja muksut mukaan. Voitte sitten selvitellä tapaamisoikeuksia ja muita mutta älä jää hakattavaksi. Alkoholi muuttaa ihmisen käyttäytymisen eikä sitä voi käyttää tekosyynä yhtään mihinkään. Kun ottaa kuppia, seurauksien vastuu on juojalla itsellään.
- Sami -
Hei!
Kuullostaa todella surulliselta toi sun tarinasi. Itselläni vähän vastaavanlaista. En tiedä mitä tekisin, kun mieheni, pahasti masentunut katkeroitunut yrittäjä haistallelee perheelleen mennen tullen ja nyt koko joulun. Haukkamasanoja on riittänyt, koita siinä sitten viettää joulua viisivuotiaan pojan kanssa. Huolestuttavinta tilanteessasi on lapset, miten ne reagoi tilanteeseen. Kuulevat varmaan riitojanne.
En tiedä elämästäsi tai tilanteesta, joka tähän johti, mutta sydämmestäni toivon sinulle, voimia jaksaa. Toivoa ei kannata menettää. Kaikkea hyvää sinulle ja hanki itsellesi apua, kun sitä on tänä päivänä saatavilla monenlaista. Jos miehesi, ei lähde mukaan terapiaan, mene sinä yksin. Paistaa se päivä vielä risukasaankin.
Jos sillä sun ukolla on suhde sen ulkomalaisen kanssa, ja satuit tuleman väärään aikaan kotiin!!
Hyökkäys on paras puolustus, ja se kävi kimppuun ennenkuin ehdit kysyä mitään siitä naisesta. Vihainen keskeytyksestä. Kerää kamasi ja lapsesi ja häivy hyvän sään aikana. Hae apua sossusta ja turvatalosta ja lastenvalvojalta, älä jää hakattavaksi. Humala ei oikeuta yhtään mihinkään, ei ketään.
Kyllä aivan kamalaa luottevaa tuollainen. Mies vieraan naisen kanssa yhteisessä kodissa, paiskaa naisen ulos, pahoinpitelee, lapsi jossain todistamassa kaikkea tätä sirkusta.
Myötätuntoni on lapsen puolella. Mahtoi olla ikimuistettava joulu hänellä. Kunpa löytäisit voiman ja järjen viheltää peli poikki ja etsiä uudenlaista elämäntapaa, johon ei kuulu viina, väkivalta ja miehen outo käytös. Tee se lapsesi takia. Hän kärsii.
Meillä tilanne paheni nyt joulun pyhinä niin pitkälle, että mies alkoi heilua puukon kanssa ja uhkasi tappaa minut ja sitten itsensä. Pakenin lähistöllä sijaitsevan tuttuni luokse odottamaan aikoja parempia. Hälyytin myös poliisit, mutta poliisit eivät voineet viedä miestä rauhoittumaan ja ajattelemaan kun hän ei ollut humalassa!
Ihmettelen poliisien käytöstä.. Teräaseen kanssa yrittänyt tulla päälle eikä viedä putkaan rauhoittumaan! Pitäisikö ensin sohaista sinua ennenkuin jotain tehdään asialle.. Uskomatonta..Lähde hyvä nainen tuosta suhteesta vielä, kun olet elävien kirjoissa. kai sinulle on oma henkiriepusi kallis? mene turvakotiin.. Soita ensin sinne ja kerro tilanteesi.. Onko teillä lapsia? Onko tällaista ollut aikaisemmin? Kauanko jatkunut? Älä ole hänen "mollamaijansa". Hänellä on vakavia mielenterveydenongelmia ja jos hän ei osaa hakea apua on vastuu hänen.. Kirjoita jatkossakin miten menee..
Kävin eilen laittamassa eron vireille, nyt vaan enää asia on siitä kiinni miten saan asian ilmaistua miehelle niin että hän ei toteuta uhkaustaan ja tapa itseään.. Pää on ihan sekaisin ja en tiedä mitä enää ajatella ja tuntea.
Toivottavasti tämä viesti tavoittaa Sinut. Ystävällisesti toivon, että luet tämän nyt keskittyneesti ja ajatuksella.
Asia on niin, että tämä oli elämäsi viimeinen joulu jolloin jouduit pakenemaan hullua ihmistä.
Tämä henkilö on vaarallinen terveydellesi. Sinun on huolehdittava ensisijaisesti omasta turvallisuudesta. Se, tappaako joko itsensä vai ei, ei ole Sinun vastuullasi. Mutta siitä olet vastuussa ettet anna KENENKÄÄN enää koskaan vahingoittaa tai pilata itseäsi tai elämääsi.
Älä tunne syyllisyyttä tilanteestasi tai sympatiseeraa tai yritä myöhemmin ymmärtää tätä ihmistä. Turhaan kiusaat itseäsi, sillä sinulla on enemmän kuin arvaatkaan ympärilläsi ihmisiä jotka ovat kokeneet saman, mutta ovat hiljaa kokemuksistaan ja tulevat antamaan Sinulle yllättävästi tukea vaikka et tunnistakaan heitä "saman kokeneiksi".
P.s. Sinä tulet viettämään upeita jouluja ja nämä kokemukset himmenevät ajan myötä, vaikka et sitä juuri nyt jaksa uskoa. Kun ajan myötä olet uuden rakastavan kumppanin kainalossa niin muistele minua joskus.
TÄRKEÄÄ: Vältä olemasta tämän henkilön kanssa kahdestaan ÄLÄ MISSÄÄN TILANTEESSA ole hänen kanssaan samassa tilassa.Avioeropaperit voit postittaa. Aivan sama mitä teet hän reagoi kuitenkin vahingollisesti kaikkeen. PYSY FYYSISESTI MAHDOLLISIMMAN KAUKANA TÄSTÄ HENKILÖSTÄ ETTEI KÄY HULLUSTI.
Ajatuksissani olen mukana voimia-voimia paljon täältä jostakin. Ole rohkea nyt tyttö!
Mulle tuli niin paha olo sun puolesta, kun kerroit tapahtuneesta. Tuntisimpa sinut niin täällä olisi yksi jonka kanssa voisit jakaa ajatuksiasi milloin vaan. hyvä, että laitoit eron vireille..On vaikeaa, mutta pysy päätöksessäsi. menisit turvakotiin.. Siellä saisit olla rauhassa ja levätä. Ei se sinne voi tulla riehumaan.. Siellä on sosiaalityöntekijöitä jotka auttavat sut uuden elämän alkuun. pakko sun on lähteä koska tieto siitä, että olet hakemassa eroa tulee sun miehellesi ihan lähipäivinä. turvakodin kautta ne rupeaa järjestämään sulle uutta asuntoa. Eikä sun mies saa tietää missä asutte jos sä laitat osoitetietosi salaisiksi. vaiha puhelinnumerosikin.. Käy helposti.. Kyllä sua tuetaan uuden elämän alkuun rahallisestikin sieltä päin. Älä jää missään nimessä odottamaan enään seuraavaa tapahtumasarjaa, tai muuten olette kohta Ilta- sanomien lööpissä. Mulla oli samanlainen tilanne 8 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut. Nyt olen uudessa avioliitossa ja nykyinen mieheni on rauhallinen ja kiltti. Ja mä veikkaan aika pitkälle, että miehesi, vaan uhkailee sua sillä itsensä tappamisella.. Niin mun ex teki myös. Ja jokainenhan onn itse vastuussa omista teoistaan. Voimia sulle... kirjoittele miten menee jatkossa..
En vieläkään ole saanut kerrotuksi miehelle, että olen laittanut paperit menemään =(. Ja mies käyttäytyy niin kuin ei mitään ikinä olisi tapahtunutkaan! Tekee isoja tulevaisuuden suunnitelmia ja olettaa että minä olen niissä mukana.
Mä en pysty kanskaan kertoon miehelle et haluan eron... Meillä oli paha uus vuos ja mieheni hakkas ja repi mua ja nakkas sitten hotelli huoneesta ulos... Nyt mieheni lepertelee ja tekee suunnitelmia tulevaisuudesta ja väittää käyvänsä hoidossa... Mut meil tätä on kestäny jo niin monta vuotta et ei pysty enää uskomaan... Ja toisaalta pelkää et alan taas uskomaan.... Toivon et pystyt kertomaan miehelles ja sen jälkeen pakenet vaikka turvakotiin jos mahd... Saman teen minäkin...
Minäpä kerroin tänään mieheelin jättäväni paperit vetämään. Meillä oli kans aika akuhea uusivuosi ja mustelmilla olen. Kasvot silti koskemattomat. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kävi käsiksi. Sitä pidän huolen. Psyykkistä väkivaltaa onkin sitten ollut kohta kaksi vuotta. Ei tämä kyllä helppoa ole, kuten teilläkin toinen lepertelee ja yrittää saada takas, on kuin pikkupoikaa lupaa kuut taivaalta. Miksi uskoisin noita valheellisisa lupauksia. Koville tuo kertomine otti mutta nyt onkin sitten koko illan olo tuntunut paljon paremmalta. Ei ole enää mitään jänitettävää. JA olen turvassa, hän ei pääse minuun käsiksi enää KOSKAAN. OTTAKAA NAISET ITTEENNE NISKASAT KIINNI JA SANOKAA SE NIIN SE ON OHI. Kerran se vaan kirpasee...vapasua on ulottuvillanne.
Hienoa jos pystyy kertomaan.. Meillä haluaisin kertoa edelleenkin mutta tiedän että hän osaa puhua... Ja puhua... Vaikka mustan valkoiseksi... Siksi olen yrittänyt pitää oman pääni vaikka pahalta tuntuu ja välillä syytän itteäni... ja nyt mies on ollu selvinpäin yms... muka haluaa parantaa tapansa... Mut uskokoon ken tahtoo... Minä en... Pelkään vaan et jossain kohtaa räjähtää. On kumminkin lapsenkin hyvin vointi kyseessä... Mut tiedän etten voi jäädä lapsen takia!!! Otan lapsen mukaan ja häivyn jos on tarvis... Kerro Tanjuska jatkossakin kuulumisia... Auttaa kuulla toisten kokemuksia kun itelläkin on nii vaikeaa!!! Ja muistakaamme ettei ole niin pitkää pilvee ettei aurinko paistais....
Nin, näin se menee. Toisella on niin kova psyykkinen ote että se saa tarpeeksi pitkään puhumalla kaiken kääntymään "hyväksi". Aika kultaa muistot ja toinen psyykkaa mielesi mieleisekseen vaihtelemalla hyvää, huonoa, hyvää, huonoa. Lopulta sitä tekee miltin mitä vaan sen hyvän eteen koska plekää sitä huonoa niin kamalsati. Eikä sitä edes itse huomaa että on jäänyt moiseen verkkoon kiinni. Ei ennekuin lähtee pois. Jos on niin että lähtemisen este on joka kerta se pahoinpitelijän kyky puhua sut ympäis suosittelen lä'htemään niin, ettei etukäteen kerro ja pitää huolen että lähtemisen jälkeen ei ole kaverin kanssa tekemisissä ennekuin on saanut oman mielensä "itselleen". Näin hän ei pääse psyykkaamaan sua takas. Kun olet saanut mielesi kasattua, hän ei enää yhtä helposti pysty puhumaan sua ympäri koska sulla on silloin jo silmät avoinna. Mieli on kummallinen maailma ja jotkut ovat niin ovelia hyväksikäyttäjiä että osaavat niin totaalisesti alistaa ettei toinen enää tiedä onko päivä vaiko yö. Eikä se ole meidän häpeä vaan sen sairaan hyväksikäyttäjän. Itse olemme sillä viisii "terveitä" että emme osaa moista varoa koska meille ei edes tulsii mieleen toiselle moista väkivaltaa tehdä. Toivottavasti pääsette pian vapauteen....
Näin olen päättänyt ettei koskaan enää manipulointia... Pakko päästä irti tästä suhteesta... Pää on vaan välillä niin sekasin ettei pysty ajatteleen... Meil on se hyvä puoli et välimatkaa on viikolla useampi sata kilometriä joten kokoajan ei ole syöttämässä valheita päähän vaikka tekeekin mitä haluaa ja valehtelee tekemisistään... Kokoajan... Sekin on valjennut mulle vasta nyt! Olen ottanut selvää pakopaikoista ja keskustelu ryhmistä ettei joudu oleen yksin... Kyllä se tästä ja todennäkösesti mieski tajuaa mis mennään vaik elättelee toivoa... Vapaus oottaa... mut matka sinne saattaa olla kivinen ja raskas... Voimia sullekkin ja kiitos sanoista ne helpotti hieman ahdistusta... =)
Missä lapsenne oli, kun miehesi oli poissa ja sinä baarissa?
Eihän täällä muita olekaan.
Ei ap missään vaiheessa maininnut lapsen ikää. Tilanne on tietysti kauhea lapselle ikään katsomatta, mutta teini voi olla kotona jo joitakin aikoja ilman lapsenvahtia... Toivottavasti kyseessä ei ollut aivan pieni lapsi.
provo-provo-provo- EPÄILYJÄ!! Kuinka te vaivaudutte kirjoittelemaan joka aiheeseen että joo tämä on varmasti provo. Kirjoittakaa sen sijaan MIELIPITEENNE tai AJATUKSIANNE asiasta. Joskus voi jopa KANNUSTAA kirjoituksin ihmistä jolla on vaikea elämäntilanne.
Ettei aina tuota tylsää "tää on hei provo varmaan"- tekstiä tarttis vaivautua pukkaamaan jos muuta ei päässä liikuu, niin jätä kirjoittamatta.
Valitettavasti teksti oli aivan totta.. olisikin ollut provo.
Lapsi on 10 vuotias ja ei joutunut olemaan yksin kuin noin ilta yhdekstästä puoli kymmeneen. Koko ajan kumpikin vanhemmista tavoitettavissa puhelimen päässä ja kumpikin kilometrin säteellä kotoa, joten tarpeen vaatiessa ihan kumpi tahansa olisi ollut muutamassa minuutissa kotona. Että tässä teille selitystä jotka epäilitte.
tarinasi saa pahoinvoimaan, ja kuitenkin on vain kulunut pari vuotta siitä kun yöllä kotiin tullessa (lentoasemalta, ei kapakasta) kuulin kuin nenän niiskua porrashuoneessa. Epäilin että siellä liikkuu nuorisoa seiniä tuhrimassa tai komeroita murtamassa ja hiivin pohjakerrokseen (sisääntulokerroksesta alas), sitten väestösuojan käytävään ja siellä oli niiskun aiheuttaja: keski-ikäinen nainen, hiukset hajalla, ilman puseroa, ilman kenkiä, kasvot turvonneina, käsi verta vuotavan suun edessä ja itki. En tuntenut, kun olin asunut siinä vasta 2 kuukausia ja tavannut en myös ollut monta työmatkojen takia. Pelkäsin kysyä mitä voisin tehdä että auttaa, niin kysyi voisiko saada soittaa. Oli kyllä niin peloissa että vapisi. Minä talutin hänen asuntooni, hän ei saanut vastausta vaikka yritti soittaa monta kertaa, ei halunnut polisia, ei halunnut lähteä lääkäriin vaikka lupasin viedä vaan pyysi jäädä yöksi, nukkua vaikka eteisen matolla. Ei kertonut nimeä vaan sanoi että pelkää sen kertoa. Ei sanonut missä huoneistossa asuu, ei halunnut särkylääkettä, pesi vähän aikaa kylppärissä ja sai sitten jäädä nukkumaan minun sänkyyn. Vaan ei kauan ollut siellä, halusi välttämättä kotiin lähteä. Minä kysyin että uskooko miehen olevan sammunut humalaan, sanoi että mies ei ole juonut mutta jos hän on poissa yön niin hakkaa taas vaikka kuolleeksi, ainakin jos saa tietää että on ollut jonkun miehen luona. En olisi päästänyt, mutta vaati lähetä ja minä seurasin turvaksi. Ei mies avannut ovea, vaikka kelloa soitti, palasi ja sai puhelimen kautta mieheen yhteyttä, pyysi päästä kotiin vaan ei mies antanut tulla, ei luvannut edes kenkiä ei vaatteita ei avainta ei rahaa. Nukahti sitten aamun edellä ja nukkui pitkään, soitti taas miehelleen ja silloin sai luvan tulla hakemaan jotain että pääsee sukulaisen luoksi menemään.
Minua se järkytti, ja järkytti enemmän vielä kun sitten näin naisen miehensä kanssa kaupassa kuin ystävinä taas jonkin ajan päästä ja tiesin että mies oli arvostettu juristi ja taloyhtiön hallituksen jäsen. Ja taas enemmän kun saman naisen näin ennen kuin muutin sieltä pois taas kerran hakattuna pyykkiä hakemassa.
Se pahoipitely taitaa olla tavallisempaa kuin kuvittelemme, minulle myös vaikka olen ollut itse hakattu sijaiskodissa niin etten voinut siellä lopuksi enää edes käydä. Naiset ovat hakattavat ja vaikenevat, kärsivät ja pelkäävät ja suojelevat hakkaavaa miestä ja uskovat että se paranee. Pahoinpitelystä perheessä ei syytettä monta nosteta, ja kuinka moni nainen tänäänkin tuntee kuristuksen kurkussa ja nyrkin iskut ja potkimiset haukkumisen lisäksi!
Sinulle sanon, ihan vakavasti, se mies pitää saada hoitoon (vaan onko sellaista?) tai sitten raastupaan tuomittavaksi. Kuten kaikki naista hakkaavat miehet, vaikka olisivat miten komeita ja hyvässä asemassa ja rikkaat ja mitä vielä!