Niin, että ihan oikeinko

Mielestäni työpaikalla touhusi sairas tyyppi. Olin sijainen, niin oli hänkin tosin minua pitempään talossa ollut, ja kun hän kerran oli talossa pitempään, niin totta kai jos vakituisia paikkoja on jaossa, hän on ensin vuorossa, ihan oikein. Mutta kun tuo torvi ei sitä halunnut ymmärtää niin sitten piti lähteä pelleilemään.
Hänen luonteensa alitajuisesti ilmeisesti heti vaistosin ja ymmärsin, joten jos olin hänen kanssaan samassa huoneessa ja joku pulmatilanne tuli, en kysynyt häneltä vaan kävin joltakulta vakituiselta kysymässä. Tämä tietysti oli hänelle myös herneen paikka. Ohitin hänet, mutta ohitin hänet siksi, etten halunnut olla hänen nälvittävänään, sillä hän kyllä piti itseään niin täydellisenä ja virheettömänä, että muiden tekemät virheet olivat sitten yleisesti hänen suustaan lähteneinä "mokina" leviteltyinä ympäri taloa.
Kun olin sitten hänen kanssaan samassa huoneessa ja paikalle tuli se kolmaskin sijainen. Niin tämän kolmannen jotain kysyessä, ehdin vastata asiaan ensin. No, miten kävi ruokatunnin (vai oliko kahvitunti) jälkeen: Kun kolmannella oli jälleen jotain kysyttävää, kysymys esitettiinkin tuolle täydelliselle suoraan osoitettuna - hän oli se joka siinä huoneessa on paras ja jolta kysytään jne. Ei enää esitetty kysymyksiä yleisesti ilmaan heitettyinä, että jos joku sattuisi tietämään.
No, tämän jälkeen sitten kun jälleen oltuani muissa huoneissa töitä tekemässä jouduin tuohon huoneeseen, yllätykseni aamulla huoneen oven avatessani huomasin, että minun työpisteeksi tarkoitetun pöydän ympärille oli vedetty sermit! (siitä oli siis vakituinen työntekijä jäänyt pois kokonaan, eläkkeelle, eli hän ei enää ollut palaamassa, enkä tiedä oliko sitten tarkoitus että minä istuisin siinä jatkossa sijaisena, en toki ollut ensisijassa vakituiseksi pääsemässä, vuorossa kun mennään). Siis tosta vaan, sermit ympärille!
Sitten siinä tuli kaikenlaista hässäkkää puhelinten kanssa, että rinnakkaispuhelin piti siirtää tuon täydellisen pöydälle jne.
Ja määräyskirjat... no, ensin oli se kuvio, että jos minulle tuotiin määräyskirja niin tämä täydellinen alkoi heti esittää ääneen, että eihän se vaan ole se mikä hänelle on tarkoitettu, hänellä kun oli tapana käydä esimiehen tykönä kalenteri kourassa sopimassa kaikki lomat ja sijaisuudet itselleen, samaa työtä tekeviä oltiin mutta joillakin vakituisilla oli jostain syystä hieman erilainen palkkaluokka - totta kai täydellinen halusi itselleen ne paremmat palkatkin - heh. No, ja kun ei tämä riittänyt, niin sitten yhtäkkiä alkoi asia olla niin, että se oli hän kun toimitti sen määräyskirjapaperin minulle, eipä tarvinnut enää kysellä että mitä tuotiin kun itse pääsi näkemään....
Sitten tähän liittyi paljon muutakin outoa käytöstä työpaikalla, työpaikalla mm. oli täysin sopivaa ja sallittua käyttää aivan alatyylistä kieltä minuun kohdistettuna! Ja lopulta tuli sitten oikein kunnon hajuvesiepisodi! Että hengittelepä työhuoneessa järkyttävää hajuvesilemua! Jep! Ja jatkoa riitti vielä senkin jälkeen... Että semmonen työpaikka.

Siis täysin hyväksyttyä. Kukaan ei piittaa siitä mitä tuo porukka on tehnyt, jos kerron asiasta! Että se on niin kuin ollut täysin ok, ei mitään vikaa, ketään ei pistetä vastuuseen omasta käyttäytymisestään tai siitä mitä suustaan päästää! Siis minä jostain kumman syystä, paikkakunnalla josta en ketään sinne muuttaessani tuntenut, työpaikan hankin itse jne., työpaikalla ketään en tuntenut etukäteen, työni tein... niin joo, se on niin kuin niin, että minä olen syyllinen! Ihan oma vika, että kaikki toi mulle kohdistettiin! Outoa ja käsittämätöntä. Ja ei saisi kertoa näitä julkisuuteen... kun näin minä teen, siis minä teen, tuon porukan naurunalaiseksi. Sen sijaan että joku sanoisi, että ovatpa olleet naurettavia, käyttäytyneet täysin naurettavasti! No?

Ihmettelen suuresti! Kukaan ei piittaa siitä, mitä nuo ovat tehneet täysin vailla perustetta, järjettömiä tyyppejä! Ja mitäs ne sitten niin kuin voittivat?