mistä kummasta se johtuu, että jos miehelläni ja minulla on 10v. ikä eroa niin olen kaikkien silmissä lapsi? vaikka olen parikymppinen..
anoppi se jaksaa hokea että "kyllä minäkin sinun iässäsi yritin olla aikuinen ja meikkasin.. ..et sinä varmaan ymmärrä kun olet noin nuori.."jne. enkä ymmärrä et miksi hän noin sanoo koska meikkaaminenhan on luonnollista ja en tietääkseni käyttäydy mitenkään poikkeavasti tai jtn muuta..
mutta ei riitä, että anoppi hokee sitä, vaan jopa äitini on ruennut 'kitisemään'! esimerkiksi huolimattomuudestani "kunhan sinä aikuistut niin et hävitä papereita".
myös siskoni on yhtynyt tähän samaan (minua 5v.vanhempi) ja jaksaa muistuttaa että ei aikuisen elämä herkkua ole.
mistä ihmeessä nämä ovat saaneet tälläisen pinttymän päähänsä (tämä alkoikin vasta äskettäin) että 'yritän' olla 'aikuinen'. mielestäni he itse käyttäytyvät tosi lapsellisesti. itse olen sen verran rauhallinen ja hiljainen persoona etten sano mitään vastaavaa takaisin. ja vaikka sanoisinkin, niin sitten supistaan päät yhdessä että "kyllä minäkin tuossa iässä". vai ovatko he itse niin katkeria koska olen nuori (anoppi nyt on niin katkera että oikein loistaa, koska olisi halunnut pojalleen naisen joka perustaisi perheen) ja 'elämä edessä'?
tiedän, ettei tämä tänne kuulu, mutta en oikein keskustelupalstoja käytä ja oli pakko 'purkautua' johonkin. olisiko neuvoa jollain samassa tilanteessa olevalla ja miten kestit raastavat sukujuhlat?
anoppi se jaksaa hokea että "kyllä minäkin sinun iässäsi yritin olla aikuinen ja meikkasin.. ..et sinä varmaan ymmärrä kun olet noin nuori.."jne. enkä ymmärrä et miksi hän noin sanoo koska meikkaaminenhan on luonnollista ja en tietääkseni käyttäydy mitenkään poikkeavasti tai jtn muuta..
mutta ei riitä, että anoppi hokee sitä, vaan jopa äitini on ruennut 'kitisemään'! esimerkiksi huolimattomuudestani "kunhan sinä aikuistut niin et hävitä papereita".
myös siskoni on yhtynyt tähän samaan (minua 5v.vanhempi) ja jaksaa muistuttaa että ei aikuisen elämä herkkua ole.
mistä ihmeessä nämä ovat saaneet tälläisen pinttymän päähänsä (tämä alkoikin vasta äskettäin) että 'yritän' olla 'aikuinen'. mielestäni he itse käyttäytyvät tosi lapsellisesti. itse olen sen verran rauhallinen ja hiljainen persoona etten sano mitään vastaavaa takaisin. ja vaikka sanoisinkin, niin sitten supistaan päät yhdessä että "kyllä minäkin tuossa iässä". vai ovatko he itse niin katkeria koska olen nuori (anoppi nyt on niin katkera että oikein loistaa, koska olisi halunnut pojalleen naisen joka perustaisi perheen) ja 'elämä edessä'?
tiedän, ettei tämä tänne kuulu, mutta en oikein keskustelupalstoja käytä ja oli pakko 'purkautua' johonkin. olisiko neuvoa jollain samassa tilanteessa olevalla ja miten kestit raastavat sukujuhlat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että tuolla "meikkaaminenhan on luonnollista" tarkoitin että minulle se on luonnollista, esim.työni takia pitää olla naama ja hiukset laitettuina.
Mitäs jos vain kohauttaisit olkapäitäsi ja antaisit muiden höpistä? Lupaan, ettei nuoruudesta "pilkkaaminen" ole pian enää ongelmistasi pahin.
Toinen keino on kertoa suoraan, että pahoitat mielesi. Jos ryhdyt muiden kanssa kilpalaulantaan ja pohdit mitä kukin on mieltä sinusta, niin saat pohtia sitä aina.
Nauti itsestäsi sellaisena kuin olet ja koska tiedät miksi olet mitä olet, niin eikös se jo auta asettautumaan muiden "yläpuolelle"?
Vähän heppoisia ajatuksia, mutta kun kyse on niin hirvittävän tavallisista klisheistä.Yleensä vanhempi ihminen saattaa ennemminkin puolustella omaa fakkiutumistaan korostamalla toisen nuoruutta kuin tarkoittamalla, että nuoren olisi muututtava muuksi.
jos lopettais anteeks pyytelemisen että olen nuori, vielä jonkin aikaa:)
Älä sinä välitä niistä huomautteluista ollenkaan.
Saatat kuitenkin joutua huomaamaan 10 vuoden kuluttua, mikä ero on 20- ja 30-vuotiaalla.
Saatat valitettavasti huomata senkin, että ikä ei välttämättä tuo viisautta mukanaan, minkä vanhemmat ihmiset hyvin usein haluavat jättää huomiotta. Ei ne kokemukset vaan niistä oppiminen...
Joskus sitä jaksaa vain kuunnella, mutta onpa joskus tullut vähän sivallettua sanan miekalla takaisinkin.
Tämä esimerkki ei nyt ole ihan sama juttu, mutta muistelen että nuorempana sain usein kuulla työpaikallani tuota vanhemman ja viisamman lässytystä. Kerran yksi työkaveri, joka ei tosiaankaan ollut mikään ruudinkeksijä, huomautti, että hän on ollut alalla yli 20 vuotta ja hän kyllä tietää. Sanoin hänelle, että minulta ei ole mennyt samojen asioiden opetteluun kuin kaksi viikkoa, että mistäköhän sekin kertoo.
Yritäpä jaksaa. Yksi osa aikuistumistahan on se, että välittää yhä vaan vähemmän siitä, mitä muut sanovat.
Älä ota paineita, itse olen 35 ja vaimo 23 että 12 vuotta on ikäeroa. Meillä se ei ole ongelma (miksi olisi) ja minusta 50 vuotias voi olla kakara jos sellainen luonne on (siskoni 17 vuotta vanhempi "mököttäjä" avomies, ulkolainen, kuuluu tähän kategoriaan.)
Zemppistä :)
eihän minun ja mieheni ikäero haittaa meitä, anoppia kyllä tuntuu kismittävän:)
>Zemppistä :)< kiitos:)
Hei Miiru
On oikeasti anoppeja, joita kismittää miniässä aina jokin. Jos olisit "oikean ikäinen" olisi sinussa varmasti jotakin muuta vikaa. Näin minun anoppini on toiminut.
Anna sen anopin elää omaa elämäänsä ja eläkää te omaanne, niin on paras.
Optimistinen ohjeeni on, että elä ja ole oma itsesi, ei ainakaan loukkaa turhat yritykset.
Voimia vain näissä ihmissuhdeaallokoissa; ja taitoa nauraakin varmasti tarvitaan.
Kun eivät saa edes meikkaamallakaan enään itseään näyttämään hehkeeltä....ei auta muuta kuin kirurgin veitsi jos sekään....
Kysy anopiltasi miksi lopetit meikkaamisen, että nythän sitä pakkelia vasta kilokaupalla tarvitsisitkin....
anoppi uskoo luonnonkauneuteen:)
he ovat kaikki selvästi ihan kateellisia sulle =)