Työpaikkakiusatun työkaverina

Aloitin uudessa työpaikassa muinoin määräaikaisen työpestin. Minut otti heti "omaksi ystäväkseen" työpaikan hirvein ja suulainen nainen. Hän perehdytti siihen, kuinka huono ilmapiiri työmaalla on, miten kukaan ei pidä hänestä kun ovat kateellisia mutta vakuutteli että minä olen todella erilainen kuin muut ja piti huolen siitä että en pääsyt oikeastaan muiden kanssa juttusillekaan.
Ruoka- ja kahvitauolilla tämä nainen aloitti aina jonkun lopuuttoman tarinan siitä mitä hänelle oli eilen sattunut tai jollekulle hänen naapurilleen. Ei siis mitään päätä eikä häntäää tai kohokohtaa tarinassa. Isolla äänellä puhui että muut eivät voineet jatkaa omia keskustelujaan vierustoverin kanssa ja saattoipa nousta seisomaankin että kaikki varmasti huomaavat. Välillä pärähti itkuunkin ja selostusta tuli suusta kuin vettä tykistä, oli niin dramaattista sattunut naapurin kummin kaimalle.
Hän kantoi jatkuvasti työmaalle kaikenlasita myytävää, rasvoja, käsitöitä, muovikippoja. Pyrähteli jopa lomallaan tuomassa kahvihuoneeseen kippojaan, raivasi syömään tulleiden kuppeja ja eväsrasioita tehden kipoilleen tilaa ja jäi kaakattamaan pöydän reunalla istuen.

Ymmärrän täysin että vuosikausia tämän naisen kanssa samassa työpaikassa olevat välillä hermostuivat. Saattoivat nousta kesken pitkän selostuksen ja sanoa palaavansa työn ääreen. Tai jättivät ostamatta tuotuja kippoja.

Nyt olen muissa töissä, onneksi. Tämä nainen on julistautunut työpaikallaan työpaikka kiusatuksi. On kuulemma ollut koulukiusattukin kuten hänen miehensäkin kohtalo on aikoinaan ollut. Myös heidän useampaa lastaan kiusataan kouluissa, ala- ja yläasteilla.
Yläasteella olevan lapsen asiaa käsitellään milloin missäkin palaverissa, samainen lapsi liikkuu samoissa kaveriporukoissa kuin minunkin lapset. Usein saan kuulla että tämä kaveri syyttelee toisia tavaroidensa varastamisesta, selän takana puhumisesta, kiusaamisesta. Koululla on ollut erityistyöntekijöiden ja vanhempien yhteisiä palavereja asian vuoksi.
Myös äiti itse on saanut työpaikalla kaaoksen aikaan, työkaverit vetäytyvät eivätkä uskalla jutella naisen läsnäollessa juuri mistään, kun tämä nappaa sanan sieltä ja toisen täältä ja huutaa että hätä kiusataan, hänestä puhutaan.

Nyt sain viestiä tältä naiselta että olisi kivaa pitkästä aikaa tavata ihan muissa kuin työn merkeissä, että hänellä on niin paljon kerrottavaa. Vetosin kiireisiin että nyt en kyllä ehdi mutta kiitos kutsusta, olisi ollut niin ihana tavata.
Mitä muuta tuohon voi vastata, kohta on itsekin samassa sopassa syytettynä kiusaamisesta.

Aina kiusaaminen ei todellakaan ole oikeasti kiusaamista vaan henkilön itsensä kehittämää järjetöntä draamaa. Mistä tarpeista tällainen kumpuaa ja miten koko perhe elää samaa draamaa, ihan sairasta !