Minä en oikein tiedä miten minun pitäisi tulkita (ex)-miestäni. Kerkesimme tuntea/olla yhdessä vain kolme kuukautta, kaukosuhteessa. Näimme siis aina muutaman päivän-pari viikkoa kerrallaan viikon-kahden välein. Pitäisi varmaan mainita vielä että ihan mitään teinejä emme ole mutta emme nyt varsinaisesti aikuisiakaan, 24 v molemmat.
Kaikki tuntui menevän hyvin ja minä kai rakastuin tähän mieheen jo melkein alkumetreillä. Meillä oli todella hauskaa yhdessä/yhteisiä intressejä ja seksikin oli jotakin aivan loistavaa, kummankin osapuolen mielestä perempaa kuin ikinä. Ainoa ongelmamme oli se, että hänen oli todella hankalaa puhua tunteistaan. On kuulema ollut aina, eli minä en ollut mikään poikkeus.
Mutta sen jälkeen kun kerroin miehelle rakastavani häntä, hän alkoi hiljalleen vetääntyä. Ikään kuin olisi säikähtänyt tätä tietoa...sanoi ettei tahdo itse sanoa niitä sanoja siinä vaiheessa koska ei ole varma. Minua se ei sinällään murtanut, vaikka tuntuikin ikävältä. Ajattelin että pystyn odottamaan.
Kai minä sitten kuitenkin painostin tätä miestä, vaatimalla jotakin selvyyksiä siihen mihin suhteemme on viemässä, tai tahtooko hän todella yhteistä tulevaisuutta kanssani. Ja lopulta kun ehdotin eroa se tapahtui. Tämän jälkeen pyysin vielä häntä takaisin mutta puhuttuamme asioista tulimme siihen tulokseen ettei kannata jatkaa. Hän sanoi ettei tämä taida viedä mihinkään.
Nykyään pidämme yhteyttä ja näemme yhä. Olemme sopineet että ollaan ystäviä ja mitään kaunoja ei ole jäänyt. Jotenkin meistä on tullut jopa paljon läheisempiä ihmisinä kuin olimme seurusteluaikana. Päädymme kuitenkin aina nähdessämme olemaan kuten ennenkin, ikävöinti on selkeästi molemminpuoleista. Myös se ikävöinti toisen lähelle jne...
Minä olisin valmis antamaan melkein mitä tahansa jos vain voisimme vielä yrittää, koska rakastan tätä ihmistä. En vain uskalla tehdä aloitetta koska pelkään että hyvä ystävyys menisi pilalle jos hän ei tuntisikaan samoin.
Mitähän tuollaisesta voisi päätellä, kannattaisiko kuitenkin ottaa asia esille? Mitä te miehet ajattelette kun toimitte noin? En nyt tarkoita olettavani että kaikki miehet toimisivat samalla lailla mutta...
Vai pitäisikö vain jatkaa samaan malliin ja uskoa että jos suhteemme jatkuu virallisesti ystävyytenä, oikeasti sen lisäksi jonakin muuna mies jonakin päivänä sanoo jos tahtoo vielä tulevaisuutta kanssani? Vai kidutanko tällä vain itseäni huomatakseni kuika paljon jonakin päivänä sattuu jos se rakastuukin toiseen? Pitäisikö kaikki intiimi kanssakäyminen lopettaa? Tiedän että ystävyys jatkuisi silti mutta jotenkin se vaan tuntuu hankalalta...
Olisin kiitollinen mielipiteistä=) Onko mahdollista että kolmen kuukauden jälkeen ei vieläkään tiedä tahtooko toisen kanssa tulevaisuutta? Tai että ei varsinaisesti rakastu kolmessa kuukaudessa? Vai onko karu totuus vain se, että olen väärä henkilö tälle miehelle?
Kaikki tuntui menevän hyvin ja minä kai rakastuin tähän mieheen jo melkein alkumetreillä. Meillä oli todella hauskaa yhdessä/yhteisiä intressejä ja seksikin oli jotakin aivan loistavaa, kummankin osapuolen mielestä perempaa kuin ikinä. Ainoa ongelmamme oli se, että hänen oli todella hankalaa puhua tunteistaan. On kuulema ollut aina, eli minä en ollut mikään poikkeus.
Mutta sen jälkeen kun kerroin miehelle rakastavani häntä, hän alkoi hiljalleen vetääntyä. Ikään kuin olisi säikähtänyt tätä tietoa...sanoi ettei tahdo itse sanoa niitä sanoja siinä vaiheessa koska ei ole varma. Minua se ei sinällään murtanut, vaikka tuntuikin ikävältä. Ajattelin että pystyn odottamaan.
Kai minä sitten kuitenkin painostin tätä miestä, vaatimalla jotakin selvyyksiä siihen mihin suhteemme on viemässä, tai tahtooko hän todella yhteistä tulevaisuutta kanssani. Ja lopulta kun ehdotin eroa se tapahtui. Tämän jälkeen pyysin vielä häntä takaisin mutta puhuttuamme asioista tulimme siihen tulokseen ettei kannata jatkaa. Hän sanoi ettei tämä taida viedä mihinkään.
Nykyään pidämme yhteyttä ja näemme yhä. Olemme sopineet että ollaan ystäviä ja mitään kaunoja ei ole jäänyt. Jotenkin meistä on tullut jopa paljon läheisempiä ihmisinä kuin olimme seurusteluaikana. Päädymme kuitenkin aina nähdessämme olemaan kuten ennenkin, ikävöinti on selkeästi molemminpuoleista. Myös se ikävöinti toisen lähelle jne...
Minä olisin valmis antamaan melkein mitä tahansa jos vain voisimme vielä yrittää, koska rakastan tätä ihmistä. En vain uskalla tehdä aloitetta koska pelkään että hyvä ystävyys menisi pilalle jos hän ei tuntisikaan samoin.
Mitähän tuollaisesta voisi päätellä, kannattaisiko kuitenkin ottaa asia esille? Mitä te miehet ajattelette kun toimitte noin? En nyt tarkoita olettavani että kaikki miehet toimisivat samalla lailla mutta...
Vai pitäisikö vain jatkaa samaan malliin ja uskoa että jos suhteemme jatkuu virallisesti ystävyytenä, oikeasti sen lisäksi jonakin muuna mies jonakin päivänä sanoo jos tahtoo vielä tulevaisuutta kanssani? Vai kidutanko tällä vain itseäni huomatakseni kuika paljon jonakin päivänä sattuu jos se rakastuukin toiseen? Pitäisikö kaikki intiimi kanssakäyminen lopettaa? Tiedän että ystävyys jatkuisi silti mutta jotenkin se vaan tuntuu hankalalta...
Olisin kiitollinen mielipiteistä=) Onko mahdollista että kolmen kuukauden jälkeen ei vieläkään tiedä tahtooko toisen kanssa tulevaisuutta? Tai että ei varsinaisesti rakastu kolmessa kuukaudessa? Vai onko karu totuus vain se, että olen väärä henkilö tälle miehelle?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei mielestäni kuulosta lupaavalta, syitä moiseen käytökseenhän voi olla monia:
- voi tietenkin olla ettet yksink. ole hänelle se oikea tai
- ei ole viela itsenäistynyt/aikuistunut niin että tietäisi mitä haluaa
- ei ole tarpeeksi itsevarma itsestään etenkin jos sinä ole huom. dominoiva (esim. sinä ehdotit eroa ja se tapahtui)
- jokin muu syy.
joka tapauksessa mielestäni ei kannata perustaa asioita sen varaan että ne jotenkin yhtäkkiä muuttuisi parempaan. Miehiä (ja naisia) on maailma pulollaan.
"Kerkesimme tuntea/olla yhdessä vain kolme kuukautta, kaukosuhteessa.
Kai minä sitten kuitenkin painostin tätä miestä, vaatimalla jotakin selvyyksiä siihen mihin suhteemme on viemässä, tai tahtooko hän todella yhteistä tulevaisuutta kanssani."
Ei kai kukaan aikuinen ihminen voi satunnaisen kolmenkuukauden tuttavuuden jälkeen päättää haluaako hän viettää tulevaisuutensa tämän ihmisen kanssa vai ei. Eihän kolmessa kuukaudessa opi tuntemaan toista ihmistä niin paljoa, että voisi ottaa kantaa tuollaiseen kysymykseen.
että miehelläsi on toinen nainen! vaikuttaa ihan siltä! kokemuksesta voin sanoa,hän ei osaa päättää mitä haluaa ja kenet haluaa.
eli tunsitte toisenne 3kk. Tapasitte viikon parin välein eli n. kolmesti kuukaudessa ja varmaan olitte yhdessä suunnilleen vuorokauden vähän reilu ja sit taas taukoa. Se tekee noin 4 vuorokautta kuussa x 3 eli olitte yhdessä n.12 päivää?
Rakastuuko tässä ajassa? Itse ainakin olen typpiä joka kyllä ihastuu 2 sekunnissa, mut rakastuminen kestää sit puolisen vuotta. Onneksi jalat pyysyy jotenkuten maassa ja tämä ihastuminen ei aiheuta kuin pienen hulluuden :D
Kyllä mulla ainaki iskis paniikkia päälle jos joku alkais ehdotella seurustelua/vakavampaa suhdetta lyhyen tuttavuuden jälkeen. KYllä siinä vaan alkaa pelkämään, etenkin jos itse ei ole aivan varma siitä haluaako tällaista. Ja jos on takana karikolle ajautuneita ihmisuhteita niin tulee entistä varovaisemmaksi. Ja monelle tuollainen välimatka seurustelussa on jo kynnys itsessään.
En tiedä, se läheisyyden kaipuu on aivan normaalia ja mieluummin siinä lähellä pitää tuttua ihmistä, mut en usko et se ystävyys pysyy aina yhtä vahvanan, eiköhän se ala haihtua sitä mukaa kun alatte molemmat tulla toimeen omillaan. Roikkumaan ei kuitenkaan kannata jäädä, mut hauskaa siitä huolimatta saa pitää.
Voin hyvin kuvitella miten sinulla on vaikeaa, koska näin on juuri käynyt myös minulle sillä erotuksella, että itse olen kylläkin varattu ja hän, johon olen rakastunut on myös sitoutunut toiseen.
Me olimme myös ns. kaukosuhteessa eli muutamia kertoja yhdessä ja sen jälkeen pidimme yhteyttä muuten. Mutta sitten tuli jokin, jota en voi vieläkään ymmärtää.
Alkaessani puhua hänelle tunteistani, hän ei liioin osannut puhua, kuten ei sinunkaan ystäväsi. Minulle hän sanoi yhtenä iltana, että haluaa olla yksin - miettiä. Sen jälkeen hän halusi olla vain ystävä. Mihin tunteet katosi?
Siihen saakka hän oli pitänyt yhteyttä melk. joka päivä parin vuoden ajan, nyt ei. Mitä pitäisi tehdä? Jatkaa sovittua ystävyyttä ja toivoa kuten sinäkin ehdotit vai yrittää unohtaa?
Tiedän, että tämä on raskasta sinulle, kuten minullekin, mutta yritä jaksaa. Tulevaisuudesta ei valitettavasti tiedä mitä se tuo tullessaan.
Toivottavasti sinua onnistaa ja saat rakkaasi takaisin. Minä en osaa toivoa enää mitään, koska tunnen ystäväni ja hän on yleensä ns. periaatteen mies ja tekee siten kuin on päättänyt, vaikka se tuntuisi hänestä kuinka pahalta.
Vaikeinta tässä on se, että luulin hänen pitävän minusta, koska hän piti yhteyttä minuun. Nytkin haluaisin kuulla hänestä, mutta en voi. Olisiko parasta olla vastaamatta hänen soittaessaan jatkossa? Kumpa voisinkin.
Tosiaan paljon kysymyksiä ja vastauksen kysymyksiin ei tiedä paremmin kukaan muu kuin te 2!
Omalta osaslta voisin sanoa että
A. 3 kuukautta noilla tapaamiskerroilla on todella vähän! Ja jos nainen alkaisi kysellä yhteisestä tulevaisuudesta, niin minäkin ottaisin hieman etäisyyttä.(etenkin jos miehen on vaikea puhua omista tunteistaan)ps. sama ongelma eli tiedän asian.
B. Voi olla ettei miehesi ole muuten vain vielä valmis sitoutumaan! itse en ollut ainakaan 29-vuotiaana ja karille meni suhde jo senkin takia.
C. voi olla ettei miehesi todella rakasta sinua "riittävästi".
Hmm... intiimi kanssakäyminen voisi myös viitata "varalla" pitämiseen!!!
Tuo viittaisi vahvasti kohtaan C !
Nuo asiat ei selviä muuten kuin keskustelemalla!
Mielestäni asia kannattaa ottaa puheeksi ennen kuin todella satutuat itseäsi huomaamalla, että miehellä on toinen!
Oletko aikaisemmin "roikkunut" miehessä siinä toivossa, että siitä tulisi vielä jotakin?Eli olette sopineet asiat ystävyystasolle, mutta haluat kuitenkin enemmän.
Oletko ennenkin päätynyt sänkyyn exän kanssa?
Eli et ole voinut tehdä puhdasta eroa ja toivonut, että asiat siitä taas lämpenisi.
Tarkoitusperäni tässä on, että kenties toistat samaa kaavaa suhteessa kuin suhteessa. Silloin pitää pysähtyä miettimään olisiko kuitenkin aika jatkaa matkaa.Jos vastaat ei, niin hyvä niin, toivon että homma vielä toimii.Jos vastaat kyllä, sinun pitää miettiä tuliko siitä viimeksi hyvä mieli ja millainen olo lopulta jäi, kun homma ei toiminutkaan.