Se ilta vuosia sitten muutti kaiken. Se avasi silmäni, auttoi näkemään. Väsynyt mies väsyneessä liitossa ja tyytyväinen omaan itsepetokseeni. Sitten kohtasin sinut, raikkaan tuulahduksen elämästä, auringonsäteen harmaan, paksun pilvimassan lomasta. Olin kuitenkin jo luovuttanut, lakannut uskomasta mihinkään parempaan, enkä nyttenkään antanut toivoa itselleni.
Sitten eräänä päivänä kysyit minua illaksi sinun ja ystäviesi mukaan, kavaljeeriksi ja "body guardiksi" baariin. Vaistosin vaaran, mutta lupasin lähteä, jollei vaimoni saisi kohtausta ajatuksesta. Kotona tiedustelin asiaa ja sain hyväksynnän aikeilleni. Ilmoitin sinulle, että olisin valmis lähtemään, mutta vain aveciksi, sillä en osaa tanssia. Vastasit "Ei syytä huoleen. Me kyllä opetetaan sulle kaikki mitä tarvii osata". Tapasimme kadulla yökerhon edessä ja veitte minut paikkaan, jossa olisin voinut olla, ikäni puolesta kaikkien asiakkaiden isä, myös sinun ja ystäviesi.
Olitte kauniita, kuin parvi enkeleitä ihmisten joukossa. Niin paljon kauneutta ja elämäniloa samassa paikassa ja samanaikaisesti en ollut kokenut koskaan. Olin iloinen ja ylpeä siitä, että sain kerrankin eläissäni olla sellaisen kauneuden ympäröimä ja yksinoikeudella. Olimme varmasti hämmentävä näky; kuin kolibrit ilkamoimassa ohdakkeen ympärillä.
Ensimmäisten drinkkien jälkeen ystäväsi pyysivät minua mukaan tanssimaan, yritin estellä, mutta molempiin käsiini tarttuen he vetivät minut mukaansa. Pian olimme kaikki tanssimassa. Annoin rytmin tarttua itseeni, basson vavisuttaa sieluani ja antauduin musiikin vietäväksi. Tanssitte ympärilläni ja yksi toisensa jälkeen tulitte luokseni, kiinni vartalooni ja keinutitte omaanne minua vasten. Tartuitte käsiini ja ohjasitte ne lanteillenne. Ihmiset katsoivat meitä hämmentyneinä; inhoten, ihaillen ja tuomiten. Emme vlittäneet katseista, vaan annoimme musiikin viedä meidät ihmisten ulottumattomiin. Keinuvat vartalot ja hyväilevät kädet nuolivat minua kuin tulen liekit hiiltyvää puuta. Strobojen sykkeessä hymymme ja silmämme loistivat kuin kipunat vasten pimeyttä.
Palasimme pöytäämme ja huilasimme hetken uusia juomia siemaillen. Yksi toisensa jälkeen ystäväsi pyysivät minua tanssimaan kanssaan kehden kesken. Tunsin sellaista mitä en ollut kokenut vuosiin; tunsin olevani haluttu ja hyväksytty. Minä, joka olen aina ollut jotenkin sopimaton mihinkään. En välittänyt tunteesta, vaan nautin tilanteesta jokaisella solullani. Samaan aikaan taustalla tunsin pettymyksen vuoksen heräävän. En kuitenkaan antanut sen pilata yötäni, vaan sysäsin sen tuonnemmaksi.
Drinkit biisien välissä olivat kuin bensaa yltyville liekeillemme. Pian tanssimme taas koko joukolla monta biisiä yhteen menoon. Kukin teistä kävi yhä villimpään tanssiin ja kätemme hapuilivat milloin toistemme lanteilla, milloin paidan alla ja sormet tiukasti lomittain alavatsalla, siinä aivan hävyn yllä, vartaloiden keinuessa ja hinkatessa toisiaan vasten. Olimme hiestä märkiä, kun koitti illan viimeiset hitaat. Silloin omit minut itsellesi ja vedit itsesi minuun tiukasti kiinni. Hengitin sinun suloista tuoksuasi ja yritin unohtaa keskinkertaisen ja monityydyttymättömän elämäni.
Viimeisen biisin lopputahdeilla suutelin hiuksiasi hellästi ja kuiskasin "Kiitos. On ollu ihana ilta. Ja sä oot kaikkein ihanin". Nostit katseesi ja katsoit silmiini niin syvään, että tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sitten suljit silmäsi, painoit otsasi rintaani, upotit kyntesi selkääni ja puristit minua itseäsi vasten niin tiukkaan, etten meinannut saada henkeä. Liian pian päästit otteesi ja pyörähdit kainalooni luoden minuun hymyilevän katseesi.
Palasimme pöytään ja poistuimme koko porukka narikan kautta ulos. Saatoin teidät taksitolpalle. Kuljit koko matkan kainalossani. Tunsin sormiesi epätoivoisen tiukan otteen vyötärölläni. Astuit viimeisenä taksiin ja ennen sitä halasit minua tiukasti. Painoit huusesi kaulalleni näykkäisten varovasti. Kuiskasit "Sinä oot vielä ihanampi". Sitten irrottauduit ja hyppäsit taksiin. Vilkutimme vielä toisillemme ja ajattelin "Hyvästi, ihana.", sitten naurahdin sarkastisesti "Tervetuloa takaisin, vitun elämä". Ajattelin sen olleen elämäni paras ilta, mutta samalla ajattelin sen jäävän vain yhdeksi sellaiseksi.
Kävelin vastahakoisesti kotiini ja vaimoni viereen nukkumaan. Seuraavana päivänä joku vaimoni tuttu soitti ja kertoi, että minut oli nähty baarissa "iskemässä nuoria naisia ja huoraamassa". Vaimoni kertoi minun olleen siellä hänen luvallaan ja tulleen kotiin nukkumaan. Mutta kun valhe kylvää siemenen, versoo siitä epäilys. Vuoden kuluttua siitä erosimme. Se oli helpotus. Nyt kummankaan ei tarvinnut esittää "onnellista perhettä". En osaa katua tuota iltaa, vaikken ole enkeliäni sen koommin tavannut. Jäljellä on väljähtynyt muisto ja haalistuneet varjot.
Valo ja pimeys. Elämä ja kuolema. Ilo ja suru. Toiveet ja pettymykset; saman harhan kääntöpuolet, toistensa varjot. Ihmisen mieli.
Sitten eräänä päivänä kysyit minua illaksi sinun ja ystäviesi mukaan, kavaljeeriksi ja "body guardiksi" baariin. Vaistosin vaaran, mutta lupasin lähteä, jollei vaimoni saisi kohtausta ajatuksesta. Kotona tiedustelin asiaa ja sain hyväksynnän aikeilleni. Ilmoitin sinulle, että olisin valmis lähtemään, mutta vain aveciksi, sillä en osaa tanssia. Vastasit "Ei syytä huoleen. Me kyllä opetetaan sulle kaikki mitä tarvii osata". Tapasimme kadulla yökerhon edessä ja veitte minut paikkaan, jossa olisin voinut olla, ikäni puolesta kaikkien asiakkaiden isä, myös sinun ja ystäviesi.
Olitte kauniita, kuin parvi enkeleitä ihmisten joukossa. Niin paljon kauneutta ja elämäniloa samassa paikassa ja samanaikaisesti en ollut kokenut koskaan. Olin iloinen ja ylpeä siitä, että sain kerrankin eläissäni olla sellaisen kauneuden ympäröimä ja yksinoikeudella. Olimme varmasti hämmentävä näky; kuin kolibrit ilkamoimassa ohdakkeen ympärillä.
Ensimmäisten drinkkien jälkeen ystäväsi pyysivät minua mukaan tanssimaan, yritin estellä, mutta molempiin käsiini tarttuen he vetivät minut mukaansa. Pian olimme kaikki tanssimassa. Annoin rytmin tarttua itseeni, basson vavisuttaa sieluani ja antauduin musiikin vietäväksi. Tanssitte ympärilläni ja yksi toisensa jälkeen tulitte luokseni, kiinni vartalooni ja keinutitte omaanne minua vasten. Tartuitte käsiini ja ohjasitte ne lanteillenne. Ihmiset katsoivat meitä hämmentyneinä; inhoten, ihaillen ja tuomiten. Emme vlittäneet katseista, vaan annoimme musiikin viedä meidät ihmisten ulottumattomiin. Keinuvat vartalot ja hyväilevät kädet nuolivat minua kuin tulen liekit hiiltyvää puuta. Strobojen sykkeessä hymymme ja silmämme loistivat kuin kipunat vasten pimeyttä.
Palasimme pöytäämme ja huilasimme hetken uusia juomia siemaillen. Yksi toisensa jälkeen ystäväsi pyysivät minua tanssimaan kanssaan kehden kesken. Tunsin sellaista mitä en ollut kokenut vuosiin; tunsin olevani haluttu ja hyväksytty. Minä, joka olen aina ollut jotenkin sopimaton mihinkään. En välittänyt tunteesta, vaan nautin tilanteesta jokaisella solullani. Samaan aikaan taustalla tunsin pettymyksen vuoksen heräävän. En kuitenkaan antanut sen pilata yötäni, vaan sysäsin sen tuonnemmaksi.
Drinkit biisien välissä olivat kuin bensaa yltyville liekeillemme. Pian tanssimme taas koko joukolla monta biisiä yhteen menoon. Kukin teistä kävi yhä villimpään tanssiin ja kätemme hapuilivat milloin toistemme lanteilla, milloin paidan alla ja sormet tiukasti lomittain alavatsalla, siinä aivan hävyn yllä, vartaloiden keinuessa ja hinkatessa toisiaan vasten. Olimme hiestä märkiä, kun koitti illan viimeiset hitaat. Silloin omit minut itsellesi ja vedit itsesi minuun tiukasti kiinni. Hengitin sinun suloista tuoksuasi ja yritin unohtaa keskinkertaisen ja monityydyttymättömän elämäni.
Viimeisen biisin lopputahdeilla suutelin hiuksiasi hellästi ja kuiskasin "Kiitos. On ollu ihana ilta. Ja sä oot kaikkein ihanin". Nostit katseesi ja katsoit silmiini niin syvään, että tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sitten suljit silmäsi, painoit otsasi rintaani, upotit kyntesi selkääni ja puristit minua itseäsi vasten niin tiukkaan, etten meinannut saada henkeä. Liian pian päästit otteesi ja pyörähdit kainalooni luoden minuun hymyilevän katseesi.
Palasimme pöytään ja poistuimme koko porukka narikan kautta ulos. Saatoin teidät taksitolpalle. Kuljit koko matkan kainalossani. Tunsin sormiesi epätoivoisen tiukan otteen vyötärölläni. Astuit viimeisenä taksiin ja ennen sitä halasit minua tiukasti. Painoit huusesi kaulalleni näykkäisten varovasti. Kuiskasit "Sinä oot vielä ihanampi". Sitten irrottauduit ja hyppäsit taksiin. Vilkutimme vielä toisillemme ja ajattelin "Hyvästi, ihana.", sitten naurahdin sarkastisesti "Tervetuloa takaisin, vitun elämä". Ajattelin sen olleen elämäni paras ilta, mutta samalla ajattelin sen jäävän vain yhdeksi sellaiseksi.
Kävelin vastahakoisesti kotiini ja vaimoni viereen nukkumaan. Seuraavana päivänä joku vaimoni tuttu soitti ja kertoi, että minut oli nähty baarissa "iskemässä nuoria naisia ja huoraamassa". Vaimoni kertoi minun olleen siellä hänen luvallaan ja tulleen kotiin nukkumaan. Mutta kun valhe kylvää siemenen, versoo siitä epäilys. Vuoden kuluttua siitä erosimme. Se oli helpotus. Nyt kummankaan ei tarvinnut esittää "onnellista perhettä". En osaa katua tuota iltaa, vaikken ole enkeliäni sen koommin tavannut. Jäljellä on väljähtynyt muisto ja haalistuneet varjot.
Valo ja pimeys. Elämä ja kuolema. Ilo ja suru. Toiveet ja pettymykset; saman harhan kääntöpuolet, toistensa varjot. Ihmisen mieli.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Herrran jeee ... Oletko sinä varmasti mies? Oletko ajatellut kirjallista uraa?
Kiitos. Olen ja olen vähän myöhemmin.
Hirveetä sontaa. Kuulosti aivan erään herra T.T:n tarinalta. Kuinka superisästä paljasti olevansa bimbojen pikkutyttöjen perään kuolaava urpo.
Sori, etten pystynyt miellyttämään ;) Ihan asiallista kritiikkiä. Lue kuitenkin vastaukseni nimimerkin 1316 kommenttiin. Ehkä se avaa asiaa. Ehkä ei. Älä mua siihen (Tomppaan?) vertaa! Tai, no, vähän voit verratakin ;)
No vähän herättää ristiriitaisia tunteita tuo kirjoitus. Emmä tiiä.
Kaunis tarina. Mitäpä sitä teeskentelemään ja nuoret naiste tunnetusti keski-ikäiset miehet pelastaa. :D
Kaunis kirjoitus, vaikkakin juuri avioituneelle herättää tiettyjä levottomuuden tunteita. Eihän mun mies ole tuollainen, eihän ME olla tuollaisia, eihän se ole totta että mies on lähtökohtaisesti olento joka himoitsee aina vaan nuorempaa eikä siten kykene elinikäiseen rakkauteen...
Mikäpä minä oon ketään neuvomaan, mut sanompa kuitenkin: se on teidän molempien vastuulla, että liittonne toimii.
Tuo oma liittoni, josta puhuin, kesti yli 20 vuotta. Kertaakaan en vaimoani pettänyt tuona aikana, enkä usko hänenkään pettäneen.
Mutta joskus rakkaus kuivahtaa, maatuu ja tomuttuu. Sitä eletään vuosia tai vuosikymmen kuin kämppikset, eikä kumpikaan ole onnellinen. Tuo ilta herätti minut siihen, mitä haluan (enkä tarkoita 20v pillua). Halusin olla jotain enemmän; tuntea itseni halutuksi, halusin tuntea intohimon, jotain yllättävää, jne. Halusin tuntea olevani elossa! Jos olisin tuona iltana halunnut vain pillua, olisin sitä myös saanut. Olin kuitenkin vannonut pysyväni uskollisena vaimolleni. Eron jälkeen olin itse "selibaatissa" lähes vuoden, joten mistään seksuaalisten patoutumien purkamaan pääsemisestä ei ollut kyse. Sen jälkeen seksikumppanini ovat olleet 30-50 ikävuoden väliltä. En siis "metsästä" nuorta pillua. Nykyisin hengailen itseäni 4 vuotta vanhemman naisen kanssa. Suhteemme on monogaminen FWB -suhde, joka sopii molemmille oikein hyvin. Eikä ole sanottua, etteikö siitä voisi tulla vakavampaakin. Käyn silti tanssimassa itseäni puolta nuorempien naisten kanssa, jos he pyytävät. En kuitenkaan tee itse aloitetta sen suhteen. Ja ihan hyvin on vientiä riittänyt.
Hieno kirjoittaja ap, sinulla on taitoja. Minusta ei kyllä miehen tekstiä.
Kiitos. Kyllä mä ihan mies oon, vaikka monet sitä epäileekin. No harm done :)
Kevät oli jo niin pitkällä että kaikki tiet ja jalkakäytävätkin olivat sulaneet. Mutta hanget hohtivat valkoisina auringon kimmeltäessä niille kirkkaan siniseltä taivaalta joka päivä. Sunnuntaisuksittelija ei laske hiihtokilometrejä mutta monta tuntia vierähti laduilla ihmetellen ja ihastellen. Joka päivä.
Joka ilta oli myös menoilta, viimeinen sesonkiviikko takasi ohjelman. Heti ensimmäisenä iltana tanssiravintolan tungoksessa pienessä myötälaitaisessa ollut kaveri pokkasi kutsun tanssiin. Kun sain selville, että hän pysyy pystyssä, suostuin. Tanssimme sitten pari muutakin yhteistä iltaa eikä siitä muuta seurannut kuin hyvänyön kiitossuukko yöllä erotessa. Tiukka ote lähelle ja vartaloitten tiivis liikkuvuus tanssiessa antoivat kyllä olettaa, että muutakin olisi tarjolla.
Ja vaikka pyyntö viimeisenä iltana lähteä mukaansa alkoi jo sulattaa routaa ja riitettä sisuskaluista niin vastaus pysyi einä. Majapaikkaan yksin kävellessä tiesin, että valitsin väärin. Ovet paukkuivat mökissä matkakaverin pelästykseksi, mutta kylmästä ei lähde kyllää eikä muutakaan myöntymistä. Muutaman tekstarin jälkeen; the end.
Vuoden kuluttua vähän aikaisemmin keväällä mentiin taas, sama meno jatkui toisessa paikassa päivin, öin. Lienenkö jotenkin käsitellyn edellistä alitajuisesti koska huomattavasti nuoremman tyypin lähestyessä ja osoittaessa huomiotaan, iskin kiinni niin kuin pieni porsas limppuun. Nyt ei tanssittu, hengailtiin muuten vain. Liimauduin kiinni kuin takiainen ja hänen viimeisenä iltanaan osoitin selvän suunnan. Jälkikäteen ajateltuna ehkä kuviteltu kiihkeä hetki ... lerps. Kohtelias tyyppi sepusti ja todisteli syyttömyyttäni. Koetin ymmärtää: päivät mäessä ja illat tuoppi töppösessä, kukaan ei jaksa, teräsmiehiä ei ole olemassa. Mutta kauhun kylmä piiri pyöri päässä: missä vika? Minussa? Routa, riite? Enkö osaa?
Arki armahti aikanaan, loma loppui ja normaalit kuviot käynnistyivät. Ajoin pääkaupunkiseudulle harrastushetkeeni, perille päästyäni ja huoneeseen astuessani katseeni osui ensimmäiseksi valokuvaan, jossa hymyili nuorempi tyyppi matkalta. En tiedä hänestä vieläkään muuta kuin mitä hän itse kertoi, en uskaltanut kysyä valokuvan omistajalta. Mutta ilmeisesti nuorempi tyyppi ei huomioinut ja huomannut minua sattumanvaraisesti ja vahingossa vaan tiesi ketä etsi. Vai mitä perhanaa?
Kaunis kirjoitus. Piti lukea pariin otteeseen ;)
Kiits. Missä kohdassa kauneus oli? Oliko se niin vaikeaselkoista?
Ole hyvä. Kauneus on käyttämissäsi kielikuvissa ja lauserakenteissa. Maanläheistä ja proosallista. Ei se niin vaikeaselkoista ole ;)
No mitä sitä muuta läheltä maata, ruohon juurelta. Tosiasioita ja ihmeitä elävästä elämästä.
Oma tilanteeni ap:n kaltainen. Olen myös itse kirjoitellut, ja teksti tuntui juuri siltä kuin omat epäonnistuneet kirjoitelmani. Jotain puuttui, oli kuin seksinovelli, mutta osaat kirjoittaa. Harjoitusta ja kritiikinsietoa, niin hyvä tulee. En jaksa nyt analysoida kummemmin. Parisuhdeasioissa kuulostat viisaalta, päinvastoin kuin useimmat täällä aikaansa kuluttavat.
Kiitos. Rajattu tila vähän vaikeutti kirjoittamista, enkä halunnut useampaa ruutua kirjoittaa. Lisäksi teksti on varsin "raakaa", eli en sen kummemmin stilisoinut ja parannellut sitä. Ehkä toinen tai kolmas versio olisi jo luettavaa. Mut nyt pitää jatkaa väitöskirjan kuivaa rustaamista. Todella tylsää.
Mistä aiheesta sinä väittelet?
Niinkin seksikkäästä aiheesta kuin Sote-uudistuksen taustoista ja potilaan oikeuksista. Työ vasta aluillaan, mut ehkä joskus valmistuu.
Siis terveydenhuoltopuolen joku korkealla organisaatiossa oleva jehu? Aloituksesi menee aina vain vaikuttavammaksi - tai yllättävämmäksi. Mutta hienoa on se, että lahjakkaissa ihmisissä on paljon erilaisia puolia ja he uskaltavat käyttää ja näyttää niitä.
No sosiaali- ja terveysalalla, mut en missään jehuasemassa. Oon alanvaihtaja, AMK -tutkinto alalle jo on, ja yliopistossa opiskelen lisää. En tiiä mitä musta tulee isona. Jossain vaiheessa eläkeläinen ;)
Oho, aha, siitäpä juolahti: potilaitten oikeuksia valvotaan, vaaditaan, puhutaan ja paasataan joka puolella / -lta ja kantilta. Miksi sinä et ota tutkimuksesi ja väitöksesi aiheeksi hoitajien oikeuksia? Sillä rivihoitajilla ei sellaisia ole, pelkkiä velvollisuuksia ja vaatimuksia vain. Organisaatioitten 'pohjamutia' jos suoraan sanotaan.
Erittäin hyvä pointti. Itsekin hoitotyötä tehneenä ymmärrän ja tiedän hoitajien "aseman". Eiköhän siitäkin vielä joku väittäri tule. Onhan näitä aihetta sivuavia jo tehtykin: esim Kaija Suonsivu , 2003, Kun mikään ei riitä. Löytyy myös netistä pdf-muodossa.
No kiits, täytyy kysyä kirjastosta. Pohjamuta kuulostaa alistuvalta mutku ei sille voi mitään että hoitsukoilta vaaditaan hirveästi mutta ei ikinä kuunnella. Oikeasti, niin että sillä olisi jotain merkitystä ja että kysely tuottaisi jotakin tulosta eli edistystä.
Voi helvetti mitä paskaa.
Taitavasti kirjoitettu. Lahjakkuutta selvästi löytyy. Olisit ilmiömäinen kirjoittamaan naisille suunnattua romanttista kirjallisuutta,
Lisäksi tarina oli varsin opettavainen. Olen vanhemmiten huomannut että ruuhkavuodet ovat vieneet monen tilanteeseen jossa suhde kuivuu kasaan. Syytä on varmaankin molemmissa...mutta tyypillisesti on niin että nuorempana, vaikka mies näennäisesti olisi dominoiva osapuoli ja perheen pää, vaimo on se nukkemestari joka vetelee naruista kulisseissa. Tietyssä iässä naiset haluavat kotipesän, turvaa ja tasaisuutta. Koska ulkonäköön ei haluta enää panostaa, miestäkin ohjataan mieluummin remontoimaan kuin sekstailemaan tai panostamaan itseensä.
Sitten joku päivä mies vetää ne ykköset päälleen ja lähtee ukkomiehen rentoudella varustettuna viettämään iltaa. Jos parikymppisenä vaimo sai enemmän huomiota, nyt tilanne onkin kääntynyt toisin päin. Löytyy junasta jääneitä naisia jotka etsivät miestä, yksinhuoltajia jotka tietävät että saadakseen laatumiehen tätä on miellytettävä, ja nuoria naisia joille oman ikäiset ovat lapsellisia. On syynsä miksi miehen halutaan pukeutuvan siihen ylisuureen ruutupaitaan, ja mieluummin kaljoittelevan autotallissa kuin raflassa.
Jos päädyn joskus suhteeseen, olen vannonut itselleni etten päästä sitä tilanteeseen jonka ympärilläni näen. Kumppanien kuuluu kannustaa toisiaan pysymään mielenkiintoisina ja seksuaalisesti haluttavina. Kumpikaan ei ole kone tai orja. Jos jostain karsitaan, se on talon laajennus eikä sali, harrastukset tai yhteiset illat. Tätä ei enemmistö lapsiperheiden äideistä halua, vaikka he varmasti nuorempana niin väittivätkin.
Minä en halua olla se mies joka joutuu vastustamaan kiusauksia baarissa, enkä halua vaimoni olevan se nainen joka lähentelee baarissa täysin kokematonta miestä (niin, minua) sen jälkeen kun on ajanut miehensä tylsäksi kotimieheksi jonka tarkoituksena on rempata ja kuskata vuorokauden ympäri.
Parisuhdeutopioihisi sopii hyvin tämä aforismi vaikka se onkin hieman eri aiheesta:
"Ennen kuin menin naimisiin , oli minulla kuusi erilaista teoriaa lastenkasvatuksesta. Nyt minulla on kuusi lasta - eikä minkäänlaista teoriaa." (Lordi Rochester)
Ennakkoluulojen pakkopaita on paha asia kaikissa aiheissa, liitoissa, suhteissa, 'rakkaudessa', lasten kasvatuksessa ...