Naamioitumisen lumo ei ole ulkoisessa muutoksessa, vaan sisäisessä. Vahva teatterimaski teatterissa (Eduskunta III/2.kerta) aiheutti yleisössä osin jopa odotetun reaktion. Oma suhtautumiseni tilanteeseen oli tyyni, vaitonainen ja epäinhimillinen, sekä ehdottomasti sukupuoleton. Tämä ei kaikilta osin kuitenkaan onnistunut, sillä useimmilla naisilla tuntui olevan itsesuojeluvaiston rima niin matalalla, että he uskalsivat tulla aivan lähelle, lähes kiinni. Miehet pysyttelivät kauempana, koska se oli osa ikivanhaa metsästystaktiikkaa.
Henkilökohtaisena kokemuksena korostaisin sitä mitä en ennen eilistä iltaa tiennyt: minulla on aina ollut näkymätön reviiri ympärilläni. Vasta nyt sen näin itse ja ymmärsin sen syntymekanismin. Olin jossain mielessä samassa asemassa kuin ilman meikkiä, mikä kuulosti aivan käsittämättömältä, mutta samalla kirkkaalta totuudelta.
Stockmannin haamuleivokset olivat ihania.
(Naurua maskin takaa)
Henkilökohtaisena kokemuksena korostaisin sitä mitä en ennen eilistä iltaa tiennyt: minulla on aina ollut näkymätön reviiri ympärilläni. Vasta nyt sen näin itse ja ymmärsin sen syntymekanismin. Olin jossain mielessä samassa asemassa kuin ilman meikkiä, mikä kuulosti aivan käsittämättömältä, mutta samalla kirkkaalta totuudelta.
Stockmannin haamuleivokset olivat ihania.
(Naurua maskin takaa)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oikeastaan mulla ei ole edes darra, vaan tuulettunut olo.
Kyllä ihmisen kannattaa aina vähän tuulettaa. Mutta sitä nyt en enää osaa sanoa, että mitä mä teen feikillä darrapostilla.
(Lakanoiden läpätystä pihapuussa ja ontto reps)
Naamakin kannattaisi pestä vähän huolellisemmin, vaikka aina vedotaan kiireeseen ja väsymykseen.
(Hihitystä)
Oikeastaan en haluaisi kuitenkaan luopua naamiostani, koska se sekä selventää että jäsentää olemiseni muotoa itselleni ymmärrettäväksi. Naamio on sisäisen ja näkymättömän selitys, kuin kirja, jota lukea.
Selaan itseäni.
(Naurua)
darras on olo nuivaa
handut skagaa
suuta kuivaa
vois nuolaista
pillua kesansuolaista
Kuvitellaan tähän nainen ja autiomaa. On yö. On erittäin kylmä. Tähden palavat kylminä korkeuksissa, mutta on niin pimeää, että juuri ja juuri näkee oman eteen ojennetun käsivartensa, jonka kämmen on puristettu nyrkkiin. Yhteen painuneiden sormien välistä valuu hiekkaa maahan ohuena norona. Se on tiimalasi. Se on aika itse.
(Ajatonta naurua)
Eli tämä vahva, irrallinen kuva tai tunnetila tuo katsojan - oikeastaan riuhtaisee lukijan mukaansa jonnekin tuntemattomaan, jossa ainoa asia jonka voi aistia olevan läsnä, on tuo nainen ja maahan putoava hiekkanoro. Me katsomme hänen kättään ja seuraamme tilanteen ainoaa liikettä, hiekkaa. Tilan rajoittamaton avaruus aukeaa ympärillämme ja odotamme viimeisen hiekanjyvän saapumista kuin vastausta tähän kaikkeen.
(Naurua)
Hiekka putoaa sijainnisata maapallolla,gravitaatiosta riippuen
Noin 9,2 metrii sekunnissa.Oivallinen ajanmittari
Hehkean neitosen ei tarvitse sita ollenkaan bonjatakaan
vahtii vaan, ettei mene desertis istuessa hiekkaa pilluun.
Se on hankalaa poistaa sormella
Mjoo
Kyllä varmaan. Pohdin tässä, että kummalla navalla tomu tömähtää nopeammin lumeen? Kai navoissakin on eroja, niin kuin on naisissa?
(Erottuvaa naurua)
Ei taida olla paljoakaan tieteellista tutkimustietoa..
omakohtainen kokemus Pohjoisnavan ylla DC10
10km korkeudessa via Jaappani Alaska
oli kaamosaika, eika koneesta nahnyt napaa lainkaan
paits sievan lentoemon, jolta kysynkin, ett mika on
runkosi hinta....
likka olikin suomalainen ja kihersi, ettei ol myynnissa
pussasi kyl laakonkilla kamelinpusun huulilleni....
Siella taivahalla saattoi pohdiskella ilmakuopan kohdalla
ett jos maallinen tomumajani tipahtaa napakymppiin..
Etelanapa on siita kummallinen, ett gravitaatio vetaa
painvastaiseen suuntaan,
tuleekohan siella maahan paa edella
Voi saamari
mullon vainaan naamari
Padawaxiii mulle naamaan
ett mustamiehen roolin pystyymaa aikaansaamaan.
Dermawax on kotkotusta valkonaamojen