Vaimoni hakee eroa. 3 viikkoa sitten eropaperi. Viikon päästä muutti pois. Nyt ositus tekeillä. Yhteinen asunto pitäisi laittaa heti myyntiin. Käyttääköhän hän hyväkseen minun shokkitilaa? Olemme sopineet jaosta jotain mutta minulla ei ole selkeetä muistikuvaa mitä on sovittu. Olen pyytänyt häntä kirjaamaan paperille mitä hän on vienyt tai mitä olemme muka sopineet, mutta hän kieltäytyy ja uhkailee lakimiehellä. Miksi?
Itsekin olen sitä mieltä että mitä nopeammin kaikki tehdään selväksi niin pääsemme jatkamaan elämäämme. Tunne on vain sellainen että minua käytetään hyväksi.
Itsekin olen sitä mieltä että mitä nopeammin kaikki tehdään selväksi niin pääsemme jatkamaan elämäämme. Tunne on vain sellainen että minua käytetään hyväksi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Älä pölvästi suostu mihinkään. Lakimies kehiin ja ämmälles et anna kuin kunnolla turpaan ja huhhahhei.
Hei, minulla on sama tilanne. Mies ilmoitti avioerosta tiistaina aamulla. Torstaina oli paperit postissa ja perjantaina välittäjä omakotitalossa. Hänellä on toinen nainen, jota ei myönnä muuta kuin kaveriksi mutta olen saanut vihiä muualta. Ovat kai nuoruuden rakkauksia toisilleen ja nyt vihdoin voivat aloittaa yhteisen elämänsä.. Hän yrittää myös sekoittaa pääni puhumalla kaikenlaista lasten tapaamisista ja osituksista, mutta olen niin sekaisin etten muista mitä on puhuttu ja onko edes puhuttu. Hirveintä on että hän mitätöi koko pitkän liiton sanomalla ettei meidän olisi ikinä pitänyt mennä yhtään. Tsemppiä sinulle, koita jaksaa!
Toiminta pääpiirteittäin samanlaista, oma pää sekaisin. Olisinko ollut liian luottavainen ja ap:llä olisi toinen. En kuitenkaan usko.
Voisitte toisaalta olla hieman tyytyväisiäkin tuosta suhteen päättymisen nopeudesta. Meillä on pidempään jatkuneet ongelmat suhteessa, terapiassa käyty, ei apua, minä silti ollut miehen tukena, jotta saisi huonoja välejä lapsiinsa paikattua, kun minä kilttinä ihmisenä ajattelin, että eron jälkeenkin lapset tarvitsevat isäänsä. Välillä todella tuntunut, että ruuvit omasta päästä löysällä, kun tuollaista haluaa edes auttaa ja varsinkin kun oma elämä ihan paskana ja kuraa tulee ovista ja ikkunoista.
Jos yhteisiä lapsia ei ole, ei ole ongelmaakaan. Laki on osituksessa melko yksiselitteinen. Jos lähiaikoina on tullut suuria omaisuuseriä, tai toinen on käyttänyt rahaa holtittomasti voi olla syytä neuvotella tai käräjöidä. Ei se eron pitkittyminen ketään auta.
Ehkä minulla on jos kuitenkin asenne. Tuntuu vain kurjalta että kaikki olisi loppu niin monen vuoden jälkeen. Pitäisi vain luovuttaa ja jatkaa elämää eteen päin, vaikka se tuntuu nyt vaikealta.
Turha miettiä mitä on kiireen takana. Tai edes sitä mitä on sovittu. Tehkää ositus lakimiehen kanssa, niin tulee oikein tehdyksi.
Ai niin ja vielä: kämppä myyntiin todella heti, ellet halua lunastaa siitä vaimosi osuutta, ja tiedä tarkalleen mikä osuus on, heti.
Tuo kiire vaikuttaa todella siltä, että toinen on kuvioissa lähes 99 prosentin varmuudella. Ota rauhassa tilanne ja teillä on menossa vielä harkinta aika kota vaimosi ei tule käyttämään. Olen elänyt läpi aivan samantyyppinen kuvion jokin aika sitten. Exällä oli hirveä kiire viedä asiat eteenpäin ja mistään ei halunnut keskustella ja hänen näkemyksensä mukaan liittomme oli jo alkuvaiheessa tuomittu hajoamaan. Silti perusti kanssani perheen ja kolme lasta tehtiin jotka nyt aikuistuneet. Voimia, älä anna käyttää itseäsi hyväksi ja pidä osituksessa puolesi ja lopuksi; koveta itsesi sillä naisesi on häikäilemätön.
Minulla on myös samainen tilanne, ero ilmoitus tuli täysin puskista 30 vuoden jälkeen ja naisella oli kova kiire muuttaa omaan. Eron syistä ei ole oikeasti puhuttu kuin pari sanaa, ilmoitti vain että haluaa elää omaa elämäänsä kun tähän saakka on kuulemma menty minun ehdoilla. Yleensä paluuta ei takaisin ole kun näin asioita käsitellään. Pitäkää puolenne ositus asioissa ja älkää antako tyhjentää asuntoa.
Mutta ennen kaikkea muistakaa että teistä on haettu eroa teillä on syytäkin olla loukkaantuneita ja hämillään tilanteesta, kaikkea ei tarvitse sietää.
Puoliso voi todellakin muuttua ihan eri ihmiseksi kun miettii/suunnittelee eroa tai on jo aloittanut ero prosessin, silloin on sinun myös kovetettava itsesi ainakin eron ajaksi ja sen jälkeen katsoa maailmaa ja ihmisiä uudella positiivisella asenteella.
Näin minä ainakin työstän eroani juuri parhaillaan. Voimaa ja terveyttä kaikille
Tuo on totta, että puoliso voi todellakin muuttua eroprosessissa täysin eri ihmiseksi, jonka kanssa on eletty vuosikymmeniä sulassa sovussa normaalia suomalaista perhe-elämää. Itse jäin ihmettelemään, enkö todella tuntenut naistani loppupelissä, olivatko kaikki nämä vuodet pelkkää näytelmää ja kulissia loppupelissä tämän naisen ehdoilla ? Myös minulle tuli - eroilmoitus - täysin puskista, varoittamatta eli kyllä ne naisetkin osaa ja meitä suomalaisia tämän kokeneita miehiä näyttää olevan aika liuta. Luin erään suomalaisen tutkimuksen, jonka mukaan näissä puskista tulleista eroissa 8/10 tapauksessa eroa hakevalla puolisolla on jo toinen katsottuna eli pettämispeli on ollut käynnissä jo hyvän aikaa. Tämän kolmosen olemassa oloa ei tietenkään pääsääntöisesti tunnusteta vaan eroaja yrittää pitää kulissit puhtoisena viimeiseen asti, jotta ei saisi ns petturin leimaa oman maineensa takia, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Vaimoni jäi kiinni ja on erittäin katkera edelleen siitä, että hänen väärintekonsa tuli julki. Mielestäni hän sai mitä ansaitsi, eli kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Koskaan emme edes ennen hänen kiinnijäämistään pystyneet keskustelemaan aidosti "aikuisten tasolla" syistä jotka johtivat hänen erohaluihinsa ja valitettavasti tämä kuuluu olevan aika tavanomaista varsinkin tilanteessa jos uusi kumppani odottaa jo kulman takana, silloin on vain hemmetin kiire pois uuteen asuntoon ( kuten meillä ) ilman selityksiä. Esimerkiksi meidän tilanteessa vaimoni ilmoitti samaan hengenvetoon eroilmoituksensa kanssa omaisuudelle tehtäville toimenpiteille. Olin aivan huulipyöreänä jo eroilmoituksesta ja uskomattominta oli se toimenpidelista miten seuraavaksi tulee toimia. Kaikki oli todella valmiiksi mietittyä ja ihmettelin suuresti, kun hän ei ollut valmis mihinkään keskusteluihin suhteen pelastamiseksi, eli kyllä ne naisetkin osaavat. Osituksessa pidin puoleni, lusikoita ja kippoja jaettaessa huomasin, että tämä ex.vaimoni olisi poiminut pelkästään rusinat pullasta, jollen olisi ymmärtänyt pitää puoliani. Ositukseen ja lusikoiden jakoon ei pidä ryhtyä ennen kuin pahin mielen myllerrys on ohi. Eroon henkisesti hyvin valmistautunut nainen vie kyllä kylmästi ne parhaat palat ja tarvittaessa käyttää sinun henkistä sekavaa tilaa helposti hyväkseen, joten ota näissä asioissa tueksesi joku hyvä talousasioita ymmärtävä ystävä, sillä eroa hakeva nainen / mies on pahimmillaan todellinen peto, henkilö jolla ei ole mitään empatiaa sinua kohtaan. Muuta ohjetta en voi antaa sinulle, kuin pidä puolesi. Tämä kokemuksen pohjalta sanottuna.
"jotta ei saisi ns petturin leimaa oman maineensa takia, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Vaimoni jäi kiinni ja on erittäin katkera edelleen siitä, että hänen väärintekonsa tuli julki."
Ai että miten hyväksi ihmiseksi taas tunnen itseni, kun luen tällaisia juttuja. Jos puolisolla on toinen, rakastettu, seksikumppani, tai whatever, niin miksi siitä pitäisi nostaa haloo? Loppupeleissä kun uskottomuus, ei erokaan johdu mistään muusta kuin parisuhteesta, joka on vähintään toisen mielestä epätyydyttävä, niin kuollut tai muuta vastaavaa, ettei halua jatkaa sitä. Ja jos toinen ei halua jatkaa liittoa/suhdetta, niin eihän sellaisella suhteella kumppaninkaan kannalta mitään arvoa ole, joten ero on ainoa vaihtoehto. Minusta on tavattoman ikävää, ettei monet tätä halua myöntää nätisti itselleen, vaan lähtevät leimamaan uskotonta/eroa haluavaa puolisoaan. Ihan jokainen tekee jotain väärin (jopa minä).
Oma exäni oli uskoton ja monessa muutenkin todella ääshoul, mutta sen verran arvostan itseäni, lapsiani, molempien sukulaisia jne. että jätin exän törttöilyt omaan arvoonsa "viisas vaikenee" -taktiikalla. Erosin ja jatkoin siistiltä pohjalta omaa elämääni lasten kanssa. Vaikka ex vielä vei lähes kaiken irtaimen omaisuuden, ja sai kiinteästä tasinkoa minulta. Suoraan sanottuna jälkeenpäin oli todella hyvä olla, etten alkanut riidellä tavaroista, en edes niistä arvokkaimmista. Saahan niitä halutessaan ostettua myöhemmin jostain. Kaikkea ei tietysti saa, mutta elämän laatu ei ole tavaroista kiinni.
Niin, ja sanottakoon vielä, että melkein säälin exää, vaikkei ollenkaan pitäisi. Ei hänellä helppoa ole. Eikä onnikaan auennut yhtään tavaroista ja tasingosta. Kaikki ystävät ovat jättäneet ajat sitten, nyt on välit sukulaisiinkin viileät. Omat lapset välttelee. Kukaan vaan ei kestä exän seuraa. Ei voi mitään.
Niin oli ne eron syyt sitten mitkä tahansa niin peliä pitänyt osapuoli saa siis mielestäsi kusettaa kaikessa rauhassa puhtain paperein. Ikävä tosiasia lienee myös se ,että jopa toimivissa suhteissakin voidaan pettää. Suhteen ei tarvitse välttämättä olla kuollut, joskus riittää jännityksen ja vaihtelun halu tai halu tuntea itsensä taas haluttavaksi, samoissa lakanoissa vietettyjen monien vuosien jälkeen. Pettäminen riippuu paljon myös kunkin persoonasta.
Se lähdetäänkö pettämisen tielle on jokaisen itse ratkaistava lähtien omista arvoistaan. Pettäminen on toisen pettämistä ja keskinäisten sopimusten rikkomista, jolla toinen ihminen kyllä onnistutaan usein rikkomaan täysin. Jos on ongelmia tai tyytymättömyyttä, tulee siitä keskustella ennen kuin lähtee hakemaan kivaa naapuri kylästä. Jos mitään ei ole tehtävissä parisuhdeongelmille niin se on sitten toinen asia, mutta mielummin ensin rehdisti erotaan eikä vasta sitten kun tie on raivattu auki uuden kumppanin avulla. Kukin taaplaa tyylillään.
Se on kyllä väärin, jos toinen on ottanut selvää kaikista eroon liittyvistä asioista ja toiselle ero tulee puskista. Menetin lasten lähihuoltajuuden, kun en ymmärtänyt asioista mitään ja vain myönnyin kaikkeen. Se on ollut taloudellisesti ja sosiaalisesti hankalaa. Lapset yli puolet ajasta minulla, koska en täysin luota exääni.
Muuten olin kylläkin kuten chhzf, että halusin päästä nopeasti eteenpäin elämässäni. En kaipaillut tms. En vihannutkaan. Uskon myös samoin, että oma tulevaisuuteni on parempi kuin hänen. Ap:lle kärsivällisyyttä ja elämänuskoa.
Välikommentoin:
"oli ne eron syyt sitten mitkä tahansa niin peliä pitänyt osapuoli saa siis mielestäsi kusettaa kaikessa rauhassa puhtain paperein. "
Kysehän ei ole siitä saako kusettaa vai ei, vaan todellisuudesta, molempien persoonasta, toimintamalleista, rooleista, suhteen laadusta, vuorovaikutuksesta... Ennen kaikkea puolison valinnoista, tarpeista. Mitä puoliso päättää, haluaa, ym. ja salaako hän sen, ja jos niin miksi salaa.
Ihmiset pitävät aivan liian itsestäänselvyytenä sitä, että heillä olisi oikeus tietää puolisosta ja hänen kaikista ajatuksistaan, tunteistaan, sielunelämästään aivan kaikki. Vaan kun ei ole. Puoliso kertoo vain jos haluaa. Niissä tapauksissa, joissa kumppani jää ns. kiikkiin syrjähypystä tai sivusuhteesta, harvemmin osataan keskustella asiallisesti. Menee usein miten syyttelyksi ja toisen leimaamiseksi. Jopa siihen, että "kaikkea mitä uskoton sanoo, voidaan käyttää häntä vastaan". Uskoton leimataan suhteen pahikseksi, vaikka jokainen tietää, ettei hyvässä suhteessa leimata ketään. Sellaiseen ei ole minkään valtakunnan tarvetta.
"Pettäminen on toisen pettämistä ja keskinäisten sopimusten rikkomista, jolla toinen ihminen kyllä onnistutaan usein rikkomaan täysin."
Jos ihmisellä on edes hieman itsetuntoa ja -luottamusta olemassa/jäljellä, niin kumppanin uskottomuus ei voi rikkoa häntä. Tottakai uskottomuus voi viiltää sydämestä, pahastikin, jos rakastaa, on kiintynyt ja/tai pelkää menettävänsä kumppanin. MUTTA: erittäin usein kumppanin uskottomuus herättää toisessa kipinän valtataisteluun, jossa pyritään alistamaan uskoton kiristämällä, uhkailemalla, haukkumalla ts. henkisen, ja joskus fyysisenkin väkivallan avulla. Ainakin omakohtaisesti ajattelen, ettei kumppanin uskottomuus ole lähimainkaan yhtä ehdoton juttu ja luottamuksen pettämistä minulle, kuin kumppanin väkivaltaisuus ja ilkeily minua kohtaan olisi.
" Ainakin omakohtaisesti ajattelen, ettei kumppanin uskottomuus ole lähimainkaan yhtä ehdoton juttu ja luottamuksen pettämistä minulle, kuin kumppanin väkivaltaisuus ja ilkeily minua kohtaan olisi. "
Näin minäkin ajattelin aikoinaan, mutta käytännössä asiat itse koettuna ymmärtää miten uskottomuus loukkaa ja hajottaa niin suhteen, kaiken luottamuksen ja monesti monesti myös petetyn ihmisen pitkäksi aikaa. Kirjoituksestasi voi päätellä ettet ole jounut kokemaan omakohtaisesti näitä asioita.
Sanot aloituksessa että pyysit vaimoa laittamaan sovitut asiat paperille. Miksi et itse laittanut? Näissä asioissa on hyvä olla tarkkana ettei jälkeenpäin tule miettimistä siitä että mitä vastapuoli on vienyt ja mitä on sovittu.
Eiköhän nykyään kaikki ole kirjoitustaitoisia. Ei tarvitse passiivisena odottaa että vastapuoli tulee ilmoittamaan että mitä nyt on päätetty.
Kiitos ivailusta. Kun sain tiedon erosta olin ilmeisesti sen verran shokissa että näin jälkeenpäin muistellen ensimmäisestä kahdesta viikosta ei ole selvää muistikuvaa. Eikä tässä asiassa ole alkoholilla mitään tekemistä.
Öö, ei kai tuossa ivailtu? Siinä vain kysyttiin. Pointtina taisi olla se, ettei mitään kannata sopia ilman, että on mustaa valkoisella. Jos vain toinen muistaa mitä on sovittu, se ei ole sopimus. Ota yhteys lakimieheen. Menee myttyyn muuten teidän ositus.
Olen aivan varma, että kiireen takana on ollut kolmas jonkin aikaa. Näin jälkeenpäin tiedän erään eron taustan melko tarkkaan. Se salainen suhde siellä takana oli, tämä oli jo pari eroa käynyt eli mestari alallaan. Kovin joutuin asiat sielläkin eteni, niin että varmuudella tiesin, että eroava itse ei olisi pystynyt noita järjestelyjä sanelemaan noin milloinkaan.
Tämä salasuhde on laskelmoiva, joka on täysin tullut selväksi tämän jälkeenkin, laskee oman etunsa joka asiassa ensimmäiseksi.
Miten te voitte olla niin täysin jonkun lumoissa, että ette ajattele pätkääkään, mitä pajunköyttä syötetään ja mistä syystä. Ei ole rakkautta se on hyväksikäyttämistä ja sanoisin että suurimmassa osassa eroja se ryöväri on taustalla, nehän iskevät nähdessään jonkin liitossa olevan hieman etäisyyttä. Kyllä löytyy "auttajia" moniin asioihin, motiivit ovat kuitenkin itsekeskeiset.
Sillä on kiire kun se haluaa jotain. Tiedät parhaiten itse mitä se haluaa.
Yleensä naiset haluaa erossa lähinnä rahaa tai tavaraa sekä omia lapset itsellensä. Iso osa haluaa myös kostaa miehelle kokemiaan vääryyksiä. Omasta rakkaasta voi tulla päivässä erotilanteessa täysi peto joka esim. valehtelee kylmästi.
Jos et tiedä mitä haluat, niin älä tee mitään :) Mieti kuukausi ja päätä sitten :)
"Yleensä naiset haluaa erossa lähinnä rahaa tai tavaraa sekä omia lapset itsellensä"
Naiset haluavat eroon miehestään, siksi he hakevat eroa. Erossa he vain haluavat vapautensa, ns. "Irti orjuudesta", toimimattomasta parisuhteesta. Tai alkoholin suurkuluttajasta/mielenterveys-/persoonallisuusongelmaisesta miehestään. Tässä varmaan yleisimmät syyt. Etenkin nykyisin naiset myös maksavat erostaan. Palkkaavat juristin (muuten eivät saisi mitään) ja maksavat tasinkoa. Jonka ex sitten käyttää velkojensa alkoholiin, tai velkojen maksuun.
Erossa on aina kaksi osapuolta, ja sen vuoksi kaksi näkemystä. Mutta on itsestäänselvää, että jos toinen käyttää puolisoaan hyväksi taloudellisesti, saa puolisolta täyden palvelun ja ylläpidon, niin mikään ihme ei ole, että puoliso ottaa ja lähtee. Eikä myöskään se, että tämä liitossaan täysihoidon saanut ei olisi halunnut erota "meillä oli kaikki hyvin".
Kun uusi jännittävä vapaa elämä on häämöttää kulman takana, niin ei ole mitään halua jäädä enää siihen tilanteeseen, jonka jo tietää ja jossa on ollut jo vuosikaudet. Siksi on kiire päästä pois.
Yleensäkin jättävällä osapuolella on ns. helpompaa kuin jätetyllä. Onhan jättäjällä ollut jo aikaa miettiä eroon liittyviä asioita. Jätetyn on käsiteltävä asiaa vasta siinä vaiheessa kun eroa haluava ilmoittaa lähtevänsä.
Uskottomuus on rankka juttu. Toimivissa suhteissakin voidaan eksyä harhapoluille, mutta kun puhutaan salasuhteesta, vuosiakin kestäneestä, se on jo eri sarjassa. Sellaista ei ylläpidetä, jos vakisuhteessa on lämpöä ja läheisyyttä,hyviä tunteita ja vuorovaikutus toimii. Miksi tarvitsisi.
Tietysti pettäjä voi näytellä kotona hyvinkin, mutta eiköhän sen jotenkin aisti. Naiset ovat usein herkempiä vaistoamaan kuin miehet.
Kämppäkaverit-liitossa ero voi myös tulla toiselle "puun takaa" . Arki on kumminkin sujunut, eikä riitoja, mutta ei mitään muutakaan, ole ollut. Silti ero voi tulla täystyrmäyksenä toiselle. Mitta vaan tulee täyteen ja se oli siinä.
Ihannetilanne, jos tyytymätön "varoittelisi" etukäteen, mutta aina se ei todellakaan mene niin.
"Yleensäkin jättävällä osapuolella on ns. helpompaa kuin jätetyllä."
Tuota ei voi tietää. Koskaan ei tiedä kuinka vaikeaa toisilla on, ja miltä osin. Joillain on jotkut asiat vaikeampia, toisilla toiset. Sama asia tuntuu joistain aivan kaamealta, toisista taas ei. Miksi myöskään lähteä vertailemaan mitään, etenkään eri ihmisten elämää keskenään?
Omasta näkökulmasta ajatellen, olisin mieluummin valinnut jätetyn roolin kuin lähtijän. Minulla oli ex liitossani todella vaikeaa viimeiset vuodet. Puhuin ongelmista, erostakin pitkään exälle. Hän ei halunnut erota, kaikki oli hyvin. Ongelmat olivat minulla. Muistan vieläkin ajatelleeni miten siistiä olisi ollut, kun ex olisi vain yhtenä päivänä sanonut "haluan erota, muutan huomenna, moido". Vaikka minä en olisi halunnut erota, niin tuollainen pikainen eroilmoitus olisi ollut tehokas. Kertarykäisy, ja ero. Vähän kuin yhden pysähdyksen taktiikka. On mielettömän kuluttavaa puhua ja puhua ongelmista, vuosia, odottaa, puhua taas, ja sitten vasta erota. Mutta mitäpä näistä. Sitä ei voi valita mitä elämä tuo tullessaan, ja vie mennessään.
En tarkoittanut vertailla ihmisiä sen enempää kuin vain toteamalla yleisesti, että mielestäni jättäjällä on niinsanotusti helpompaa kuin jätetyllä. Helppoa ja kivaa se ei ole jättäjälläkään tai sitten on kyseessä ei terve-henkilö.
Monesti jätetty kokee itsetunnolleen isomman kolauksen, varsinkin jos on vielä petettykin. Jättäjän joka petti ja löysi uuden ihmissuhteen ei tarvitse ainakaan kokea itsetunnon romahtamista.
Mutta kuten nastat 965 kertomuksesta käy ilmi, niin ongelmien käsittely ja aika mikä siihen käytetään ja kypsytään sitten eroon, siinä on eroavaisuuksia.
Ihminen tuppaa näkemään asiat jälkikäteen viisaammin kuin silloin kun niiden tapahtumien keskellä ollaan.
Minusta ei pidä lähteä vertailemaan jätetyn ja jättäjän tuskan suuruutta, sillä se riippuu aina ihmisistä ja tapauksista. Sen verran kuitenkin, että jättäjä on saattanut tuntea suurta tuskaa jo pitkään suhteensa aikana. Hän on saattanut kärsiä pitkään ja yrittänyt ja yrittänyt pitää suhdetta kasassa, olivatpa ne syyt sitten mitä tahansa. eron hetkellä hän varmaankin on vähemmän tuskaisen oloinen, kun jätetty, jolla prosessi mahdollisesti alkaa vasta silloin.
" Monesti jätetty kokee itsetunnolleen isomman kolauksen, varsinkin jos on vielä petettykin. Jättäjän joka petti ja löysi uuden ihmissuhteen ei tarvitse ainakaan kokea itsetunnon romahtamista."
Se on tietenkin useimmiten juuri näin. Olen itse petetty ja jätetty ja myönnän, että sivusuhteen ja kolmannen pyörän paljastuminen puskan takaa romahdutti itsetunnon täysin ja sen uudelleen rakentamisessa on tehty töitä. Onneksi aika hyvällä polulla jo ollaan ja uusia mukavia naisia olen joitakin tavannut. Exä kyllä huomasi romahdukseni ja parhaansa teki, että sai kaadettua haavoilleni lisää suolaa. Se oli julmaa touhua, josta hän näytti jopa nauttivan ! varsinkaan kuten hän itsekkin totesi varsinaisia parisuhde ongelmia ei välillämme ollut, hän vain kyllästyi ja "löysi paremman. " Siinä kyllä tunsi monenlaista riittämättömyyttä. Hetkessä voi puoliso muuttua aivan toiseksi ihmiseksi, ihmiseksi jota et tunne vaikka olet elänyt hänen kanssaan neljännesvuosisadan ajan. Monta ihmeellistä asiaa mahtuu tähän maailmaan niin kuin lasten laulussa hyvin todetaan,.
Hermot riekaleina? Totaalinen kyllästyminen? Täydellinen visio siitä, että haluaa erota nyt eikä 15. päivä? Toinen mies? Löytänyt itsensä ja uuden seksuaalisuutensa? No, oli mitä oli miksi sitä edes miettimään? Tärkein pointti on se, että vaimo haluaa erota kiireesti eikä hitaasti. Sinänsä kätevää myös kannaltasi: eron nopea kertajysäys ei esim. herätä sinussa haaveita yhteen paluusta. Eikä tosiaan tarvitse riidellä saman katon alla, tai olla ahdistuneita, hermostuneita, haikeita viikko/kuukausi/vuosi kaupalla.
Hanki lakimies ositukseen.
Miksi vaimo hakee eroa?
Olen menettänyt kuulemma luottamuksen. Viimeinen naula arkkuun oli kun osallistuin pojan häiden kustannuksiin. Ymmärrän hyvin että hänen oli keksittävä jokin syy eroon. Ehkä yhteiselämämme alkoi olla liian yksitoikkoista ja hänellä on kova kiire uudistaa elämänsä.
Kiitän kaikkia kommenteista, niistä on olut apua vaikka osittain arvailut eivät ole sattuneet kohdalleen.
Useat joiden kanssa olen keskustellut asiasta lohduttelevat asian käsittelyyn menevän pari vuotta. Toivon vain että aika kuluisi nopeasti.
Henkisen väkivallan uhrin onhyvä myös hakea eroa lopullisen eropäätöksen jälkeen pian. Manipulointi yleensä pahenee.
Aiemmin joku kirjoitti eroa tahtovan saattaneen kärsineen miehensä alkoholi- ja tai mielenterveysongelmista. Ne ongelmat eivät suinkaan liity sukupuoleen. Meillä ainakin päinvastoin.
Yritin ymmärtää ja tehdä mitä vain. Tuntui kuin ero olisi ollut ´kova juttu´ tuttavapiirissä silloin. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi, kun kaveritkin olivat eronneet. Jotenkin sellainen salailu ei mielestäni ennusta hyvää tulevaisuutta. Onhan se elämänmuutos, useimmat selviävät.