Juuri äsken hautasin unelmani. Ne ovat kuolleet aikoja sitten ja nyt ne ovat haudatut. Olen 38v mies. Ikisinkku, hardcore atm eternal. Elämässäni kerran 3kk:n lyhyen suhteen sain kokea. Seksiä 3 kertaa tämän naisen kanssa. Ei rakkautta ei yhteyttä, ei mitään. Tykkäämistä vaan ja seksistä todella tyhjä olo. En siis ole oikeastaan kunnon seksiä, rakkausseksiä, rakastelua koskaan kokenut. Enkä tule kokemaankaan.
Kirjoitin paperille unelmia, jotka kuolivat kun ikää tuli lisää. Yksi oli juurikin tuo tyttöystävä, syvän henkisen ja fyysisen yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen, rakkausseksi ja rakastelu, läheisyys, hellyys...ei koskaan. Se on kuollut unelma.
Kuului tuohon sitten oma asunto/talo, auto ja ajokortti (tästä en tosin ole ihan varma haluaisinko..no en kait) myös. Yksi oli matkustelu ja ehkä ainakin jonkin aikaa ulkomailla asuminen (USA/Englanti lähinnä)..mutta kun lentopelosta en koskaan toivu enkä lentokoneeseen ikinä tule astumaan..se on varma, niin matkusteluakaan ei koskaan tule tapahtumaan. Kuolleita unelmia.
Ainakin nuo. Kyllä tiedän. Tämä postaus haisee itsesäälille. Se on voi voi. Elämäni on tylsää, yksinäistä, mutta siedettävää. Videopelit, elokuvat, sarjat, liikunta tuovat sisältöä elämääni sen verran että jaksan. Omaan kristillisen vakaumuksenkin ja sitä kautta saan myös lohtua elämääni. En ole siis lopettamassa elämääni. Elän sen loppuun asti.
Sanotaan, että jokainen on oman elämänsä seppä. Mutta, jos ei koskaan löydä oikeanlaisia työkaluja niin kuinka voi koskaan alkaa mitään takomaankaan? Ja jos ei ole osaamista, luomisvoimaa tai ymmärrystä keksiä mitään taottavaa, niin entäpä sitten? Tämä on minulla tässä ja tällaista. Aina. Piste.
Ei tässä muuta. Viikonloppuisin ahdistaa eniten, koska yksinäisyys, rakkauden ja hellyydenkaipuu murskaa väliaikaisesti, mutta aika totaalisesti. Silloin syntyy näitä kirjoituksia, kun kokee olevansa niin murskattu ja hylätty. Tästä sitten taas suunta ylöspäin, kun uusi viikko alkaa ja saa taas nähdä työkavereita. Unohtaa yksinäisyyden ja saa tehdä työtä, joka on tärkeää ja jota arvostetaan. Työrooli siis auttaa unohtamaan elämän ankeuden. Onneksi näin. Lomat ovat kivoja, mutta pidemmän päälle ahdistavia tästä syystä.
Tsemppiä kaikille yksinäisille seksittömyydessä eläville sinkuille.
Kirjoitin paperille unelmia, jotka kuolivat kun ikää tuli lisää. Yksi oli juurikin tuo tyttöystävä, syvän henkisen ja fyysisen yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen, rakkausseksi ja rakastelu, läheisyys, hellyys...ei koskaan. Se on kuollut unelma.
Kuului tuohon sitten oma asunto/talo, auto ja ajokortti (tästä en tosin ole ihan varma haluaisinko..no en kait) myös. Yksi oli matkustelu ja ehkä ainakin jonkin aikaa ulkomailla asuminen (USA/Englanti lähinnä)..mutta kun lentopelosta en koskaan toivu enkä lentokoneeseen ikinä tule astumaan..se on varma, niin matkusteluakaan ei koskaan tule tapahtumaan. Kuolleita unelmia.
Ainakin nuo. Kyllä tiedän. Tämä postaus haisee itsesäälille. Se on voi voi. Elämäni on tylsää, yksinäistä, mutta siedettävää. Videopelit, elokuvat, sarjat, liikunta tuovat sisältöä elämääni sen verran että jaksan. Omaan kristillisen vakaumuksenkin ja sitä kautta saan myös lohtua elämääni. En ole siis lopettamassa elämääni. Elän sen loppuun asti.
Sanotaan, että jokainen on oman elämänsä seppä. Mutta, jos ei koskaan löydä oikeanlaisia työkaluja niin kuinka voi koskaan alkaa mitään takomaankaan? Ja jos ei ole osaamista, luomisvoimaa tai ymmärrystä keksiä mitään taottavaa, niin entäpä sitten? Tämä on minulla tässä ja tällaista. Aina. Piste.
Ei tässä muuta. Viikonloppuisin ahdistaa eniten, koska yksinäisyys, rakkauden ja hellyydenkaipuu murskaa väliaikaisesti, mutta aika totaalisesti. Silloin syntyy näitä kirjoituksia, kun kokee olevansa niin murskattu ja hylätty. Tästä sitten taas suunta ylöspäin, kun uusi viikko alkaa ja saa taas nähdä työkavereita. Unohtaa yksinäisyyden ja saa tehdä työtä, joka on tärkeää ja jota arvostetaan. Työrooli siis auttaa unohtamaan elämän ankeuden. Onneksi näin. Lomat ovat kivoja, mutta pidemmän päälle ahdistavia tästä syystä.
Tsemppiä kaikille yksinäisille seksittömyydessä eläville sinkuille.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Yhden unelman voit ainakin toteuttaa. Jos kärsit lentopelosta, niin mikset matkusta laivalla? Mutta älä mene yksin, yksinäisestä nuoresta miehestä laivaristeilyllä ajatellaan aina kaikkea negatiivista, ja laivat ovat myös vaarallisia paikkoja yksinäiselle nuorelle miehelle. DarkFeariltakin korkattiin perse laivalla.
Näistäkin kahdesta kauniista balladista käy ilmi, kuinka vaarallisia laivat ovat yksinäiselle nuorelle miehelle:
https://www.youtube.com/watch?v=WxyQv9Qrcfg
https://www.youtube.com/watch?v=Kb30TuJuP4Y
eksä ny osaa linkittää??? no ei voi höömyltä paljoo oottaa mut perusasiat ees.
Pyydä josko vaikka Naisasialooseri1 tai Ex Pua palstalta lähtisivät kanssasi laivalle? Opettaisivat samalla kuinka pokaillaan naisia, niin ei tarvitsisi täällä raivota yksiöistä, kaljuista ja palstalaisten keksimistä homojutuista.
Etkö sinä Darkis aina mainosta olevasi suvaitsevainen ja vihervasemmistolaisia arvoja kannattava?
Ja samaan aikaan julistat, kuinka et menisi "neekerin" tai "hinttarin" kanssa samaan hyttiin. Taidatkin olla rasisti ja seksuaalivähemmistöistä negatiivista ajatteleva ahdasmielinen piilopersu.
DarkFearia nolottaa, kun meni antautumaan mustan miehen villille rakastelulle sillä kuuluisalla homoristeilyllä ja sen takia puhuu rumasti näistä asioista, vaikka todellisuudessa hänen kaljunsa alkaa punoittaa ja pyllyreikä kihelmöidä aina kun hän ajattelee hyvinvarustettua mustaa miestä joka lihakset pullistellen ja tummelipurkki kädessä valmistautuu käymään käsiksi Darkkiksen melkein karvattomaan pyllyyn (karvat on siirrätetty päälaelle tohtori Nordströmin klinikalla puuttuvia hiuksia korvaamaan).
Minä muistan vieläkin sen illan kun hautasin oman unelmani. Kyseessä oli viimeiset opiskelubileet. Opiskeluaikana baari-illat näyttivät että olin ollut väärässä kaikessa. Se minkä uskoin kiinnostavan naisia ja minkä naiset sanovat kiinnostavan heitä, olikin sitä mitä he halusivat mieheltä joka kiinnostaa heitä aivan eri syistä. Olin ollut herrasmies, naiivi ja luottavainen, ja itsepäinen koska en uskonut kavereitani jotka kyllä näyttivät kuinka naisia oikeasti saadaan.
Kävelin tunnin verran kaupungilla, hetken istuskelin penkillä. Olo oli aivan tyhjä, ja mieliala niin maissa kuin olla ja voi. Kotona olo oli parempi, tavallaan oli vapauttavaa hylätä unelma ja pettymykset kun kerta toisensa jälkeen oppi kantapään kautta etteivät romanttiset unelmat olleet totta. Ne oli haudattu, ja siitä eteenpäin keskityin muihin asioihin.
Kymmenisen vuotta myöhemmin sain naiselta aloitteen. Ja toisen. Ja kolmannen. Nyt onkin ollut miettimistä kun se mihin uskoin vuosikymmenen ajan ei myöskään ollut totta, ja tällä kertaa todellisuus onkin kuvitelmia positiivisempi.
Työtä on edessä, haluan kehittää itseäni ei vain naisen saadakseni vaan muutenkin. Mutta selvää on että kun tässä iässä ei enää huvita baareilla säännöllisesti ja nettikin taitaa olla lähinnä paikka jossa muutama pelimies hakee iisiä seksiä/naiset etsivät jotain mitä ei rahkeet riitä, aloitteiden tekeminen pitää oppia. Kaikki muu on helppoa ja omasta vaivannäöstä kiinni, mutta tässä onkin mysteeri ratkaistavana :)
Minä en ap:n sijassa luovuttaisi. Jos kerran perusasiat on kunnossa, täydellisen naisettomuuden ja naisten suosion välimatka voi olla pieni. Se vain tuntuu saavutamattomalta koska naiset ovat niin on/off. Siitä naiset eivät pidä jos mies tarvitsee rakkautta, niin vain on että naiset sytyttää mies jolla on jo kaikkea, eli ns. resursseja. Mutta onneksi resursseja hankkimalla voi parantaa omaa elämänlaatua riippumatta saako naisen vai ei. Enkä tarkoita resursseilla vain rahaa ja omaisuutta, vaan ystäviä, kokemuksia, taitoja.
Mikset pyrkisi tekemään elämästäsi niin täyttä ja hyvää ettet tarvitse naista? Sehän on win-win tilanne. Siinähän se paradoksi on: nainen haluaa miehen joka ei halua naista, mutta jonka hän kuitenkin saa koska hän ei ole vain nainen vaan se tietty erityinen lumihiutalenainen ;)
Syy miksi naiset tekevät sulle aloitteita nyt 10 vuotta myöhemmin johtuu siitä että heidän oma markkina-arvonsa on pudonnut ja "juoksut on juostu".
Mitään rehellistä heissä ei siltä osin ole.
En sano etteikö noin tapahtuisi. Olen kyllä huomannut että 10 vuotta bailataan ja sitten haetaan luotettava mies kumppaniksi. Mutta ei minua ole lähestynyt yksikään kuvaukseen sopiva nainen, siis 30v tienoilla ja perhe suunnitelmissa tai elättäjä hakusessa. En varmaankaan näytä kodinremonttijampalta enkä toisaalta varakkaalta menestyjältä. En kyllä olekaan kumpaakaan näistä.
Lähestyneet naiset olivat lapsettomia eikä lasten hankinta varmaankaan ollut suunnitelmissa koska ikää oli 40 tai yhden tapauksessa just ja just 20. Molemmat nelikymppiset olivat kyllä nättejä ja tosi paljon ikäistään nuoremman näköisiä. Nuori tyttö oli tietysti nätti, niin kuin nuoret yleensä.
Sitä en osaa sanoa miksi olen saanut muutaman lähestymisen kolmekymppisiltä varatuilta. Tuskin olen sellainen "jännittävä" mies jonka kanssa pelehditään salassa aviomieheltä. En jäänyt kysymään, todella vastenmielistä kun vaimo etsii yhden yön seuraa kun mies on luultavasti kotona nukuttamassa yhteisiä lapsia. Mutta kiltteys ja luotettavuus ovat kuulemma niitä itsestäänselvyyksiä. Joten eipä niillä taida mitään arvoa olla.
Minullekkin on käynyt noin että siis kolmekymppinen varattu perheellinen on lähennellyt. Kiinnostuneita tuollaisia tapauksia on ollut sen verran monta että olen miettinyt mistä se johtuu.
Kiltteydellä ja luotettavuudella ei sinällään ole arvoa, mutta iän myötä naisten arvot pehmenevät varsinkin jos heillä on perhettä. Aviomies ei välttämättä heitä enää huomioi kuten aiemmin ja sinä tai minä mukavina miehinä tarjoavat tavallaan sitten sitä mitä se aviomies ei enää tee varsinkaan ruuhkavuosina jne.
Lisäksi päälle 30 vuotiaan miehen markkina-arvo on itseasiassa korkeampi kuin parikymppisen jos hän vain on kunnossa koska vaikuttaa kokeneemmalta jne.
Minulla on ihan sama juttu että houkutan kaikenlaisia perheen perustaja ja kivoja kotiäitejä tai uranaisia joiden suhteet ovat muuttuneet tunteettomiksi, suorittamiseksi jne.
En ole mikään jännämies, mutta särmää hieman löytyy ja huumoria joka nuo naiset sitten saa tuon huomion lisäksi verrattuna heidän omaan mieheen/yksin oloon sitten kiinnostumaan.
En vain itse kaipaa mitään lapsen omaavaa, puhumattakaan että alkaisin jonkun avioliittoa rikkomaan.
Jos nuo lähestyivät sinua, jotain naistennaurattajan/pelimiehen ominaisuuksia on pakko olla. Elleivät nuo pettäjät näyttäneet ihan suohirviöiltä niin tyrkyttämällä helppoa seksiä harmaa perheenäitikin löytää suht tasokkaan miehen yhdeksi yöksi. On nähty. Yrittävät väkisin komeaa jännämiestä joka miettii viitsisikö panna vai joisiko vain kaljaa porukan kanssa. Sitten lopulta panevat kuitenkin.
Ei tuo nyt ihan pidä paikkaansa.
Olen kyllä hieman sellainen "naisten naurattaja" joidenkin mielestä vaikka kukaan ei uskoisi miten yksin elämässäni ja kauan sinkkuna olen ollut.
Et nyt ota huomioon sitä mitä nainen kokee ja myös mies pitkässä avioliitossa varsinkin lapsiperheessä jossa herkästi se ulkopuolinen alkaa sitten kiinnostaa ilman mitään "jännä"-elementtejäkin. Varsinkin jos toinen osapuoli avioliitossa ei enää huomioi tai arki jyrää kaiken alleen. Silloin jonkun kolmannen osapuolen huomiointi voi tuntua palalta taivasta ja vapauttaa siitä arjesta.
Sen lisäksi jos nuo kohtaamiset tapahtuvat vaikkapa yöelämässä jossa on alkoholia läsnä joka tunnetusti laskee estoja tai toisaalta vaikkapa työssä jossa kohtaa jonkun miehen jolla on "auktoriteettia" tai joka vaikuttaa suositulta (kuten minulle kävi) niin varatut naiset varsinkin ovat kiinnostuneita.
Ainakin minun tapauksessa yksi nainen varsinkin jonka kanssa oli todella voimakasta flirttiä oli kyllä ulkonäöltään oli asteikolla 1-10, niin 9.
Tsemppatsemppa osui varmasti oikeaan.
Ei kaikki varatut hae bodaria/Casanovaa. Jospa naimaton mies yksinkertaisesti muistuttaa omaa siippaa ennen kuin elämä täyttyi remppaamisesta, kuskaamisesta, jne.
Hyvin pysäyttävä aloitus enkä meinaa nyt löytää näppäimiä.
Mä en ap näe itsesääliä sun kirjoituksessa. Asiat ovat sun kokemia ja tunteet niistä ovat sun.
Ethän kuitenkaan hautaa unelmia liian syvälle? Saatat elämänpolulla tarvita niitä, joku päivä, jollakin tavalla.
Oli, todellakin.
Samoin vanhankokemattomanluuserin kirjoitus oli sellainen joka sai tämän vanhankokemattomankurpan nieleskelemään. Itku meinasi tulla näitä lukiessa.
Kumpikaan ei vaikuta ollenkaan säälittäviltä tai luusereilta, kaikkea muuta. Vahva pitää olla jos tuntemukset ovat tuollaiset ja niistä nousee jaloilleen eikä luovuta. Sellainen on säälittävä joka lyö lyötyä, pilkkaa ihmistä joka ei löydä kumppania. Kauneilla/komeilla ei tuollaisia kokemuksia ole, kun pari löytyy kuin saduissa tuosta vain yrittämättä.
Minunkin pitää yrittää tsempata, vaikken tiedäkään mitä voisin tehdä.
Kiitos kivasta kommentista! Nyt viikolla menee paremmin ja on huomattavasti parempi olo, kun saa olla töissä ja "ihmisten ilmoilla".
Matkustele euroopassa, venäjällä etc ensin laivalla, autolla tai reilaamalla alkuun, ja vedä jotain rauhoittavia lentopelkoosi.
Ja mene ihmeessä duuniin ulkomaille, vaikka sitten Fueringolaan ajanvaraajaksi.
Jumiutuminen tuttuihin ympyröihin on saamattomalle miehelle melkein pahinta myrkkyä mitä löytyy. Muualla kaukana voit taas määritellä, ja antaa myös uusien ihmisten ja ympäristön määritellä itsesi uudella tavalla. Löydät itsestäsi ihan uudenlaista virtaa muualla, usko pois.
Älä ainakaan laivalla ja yksin! Siellä on perseen koskemattomuus vaarassa. DarkFear sitä kun voikin varmaan omasta kokemuksestaan vahvistaa, että laivaristeilyllä sitä helposti vapautuu seksuaalisesti ja tulee homoiltua oikein perseen täydeltä.
Näin juuri. Vaan kovan hinnan on DarkFear joutunut maksamaan kokemistaan lihan iloista. Nyt on perseensä amputoitu. Tuli näes kuolio takaporttiin.
Ja mä kun en ole ollut koskaan yksin laivalla, enkä ikinä suostuisi yksin sinne edes lähtemään, kun kuitenkin kaikki muut ihmiset ajattelisivat kaikkea negatiivista siitä nuoren miehen yksinolosta laivaristeilyllä. Varmaan saattaisi jo siellä laivaterminaalissa muut matkustajat ajatella sitä negatiivista, kun he näkisivät jonkun nuoren miehen menevän sinne laivalle yksin ilman ketään kavereita.
Että arvaa vaan, olisiko sitä liian suuria riskejä elämässä tollaiset asiat, jos sitä lähtisi nuorena miehenä yksin laivaristeilylle.
Itseasiassa olen tässä kolmatta venäjän kielen alkeiskurssia aloittelemassa ja olen suunnitellut jonain kesälomana lähteväni junalla Pietariin. Sinne pääsee Helsingistä 3 tunnissa. Pitää vaan viisumi hommata ja sit katsellaan. Jospa sieltä löytys nainenkin. Ainakin venäläiset naiset tuntuvat olevan huomattavasti mukavampia, mitä olen netissä jutellut joidenkin kanssa. Ehkä se vielä tästä.
Tsemppiä ja voimia kaikille sinkuille, yksinäisille, seksittömyydessä eläville ihmisille.
Rakkausseksistä sen verran, että nainen joka harrastaa muuta kuin rakkausseksiä molemminpuolisesta rakkaudesta oman miehensä kanssa pitäisi kiinittää virutuspenkkiin, viruttaa äärimmilleen niin että taju lähtee, työntää hehkuva rauta pilluun, antaa olla siinä tunnin, pari ja sitten jatkaa virutusta siihen pisteeseen että nivelet irtoavat toisistaan äännekkäästi poksahdellen ja tuska on sillä tasolla että sitä lähemmäs helvettiä ei maan päällä pääse.
Harrastatko sä naisasialuuseri itse mitään muuta kun sitä rakkausseksiä molemminpuolisesta rakkaudesta?? Entä koska oot ajatellut mennä naimisiin?? Mikset sä muuten ole jo naimisissa, kun sullakin on sitä ikää jo pitkälti yli kolmenkymmenen??
Vastaa nyt vaan näihin kysymyksiin, kun mä ne sulta ihan asiallisesti kysyin, ilman että oli yhtäkään mainintaa mistään kirveeniskuista.
Itse olen ollut muutamissa suhteissa ja kiitollinen niistä. En kuitenkaan usko kokeneeni todellista rakkautta näissä suhteissa. Muuten olen aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. En tiedä, millaista on olla onnellinen. Tuntuu siltä, kuin olisin viallinen tai vääränlainen.
Minulla ei ole enää oikeastaan toiveita tai haaveita. Kaikki tuntuu kovin lattealta yksin, millään ei oikein tunnu olevan väliä. Ja olen todella yrittänyt muuttaa ajatuksiani. Silti löydän itseni aina ennen pitkää näistä synkistä tunnelmista ja ne käyvät yhä syvemmiksi. Epäilemättä viestin tätä myös tiedostamattani muille, vaikka pidänkin hymynaamaa yllä aina.
Nyt vain odottelen, että muutamat läheiset poistuvat tästä elämästä, niin olen itsekin vapaa ja voin seurata perässä. Murhetta on tähän mennessä riittänyt ja tiedän, että lisää on jo tulossa. Alkaa vain olemaan jaksaminen sen suhteen koetuksella. Olen tottunut suruun ja osaan käsitellä sitä, mutta koska en osaa onnellisuutta ja rakkauta eivät reiät sielussani koskaan voi täyttyä. Äyskäröinti alkaa uuvuttaa.
Hyvä kirjoitus.. Pitkälti samat tuntemukset itsellä. Asiat on kai päällisin puolin enimmäkseen ihan hyvin, mutta siltikin mietin joka päivä, kauankohan tätä elämishommaa vielä jaksaa ja miksi ylipäätään pitäisi.
Täällä kans yks uppoava laiva ja vauhdilla näkyy nyt menevän pohjaan. Vähän ehti pompata pinnalle niinku titanikkikin pomppi leffas ennen uppoomistaan.