Voi kun saisin jotain selvyyttä asiaan.
Olet mukava ja hymyilet,mutta niin teet kaikille.
Välillä en saa puheyhteyttä välttelet,mutta muille puhut ja hymyilet ja minulle olet vakava ja ehkä tyly.
Seurailet kuitenkin kauempaa tekemisiäni.
Taas jokupäivä kerrot omia juttujasi,leikittelet ja hakeudut seuraani ja se katse on viedä jalat alta.
Tuollaista vuoron perään,eli kohta taas se välttely kausi.
Olet mukava ja hymyilet,mutta niin teet kaikille.
Välillä en saa puheyhteyttä välttelet,mutta muille puhut ja hymyilet ja minulle olet vakava ja ehkä tyly.
Seurailet kuitenkin kauempaa tekemisiäni.
Taas jokupäivä kerrot omia juttujasi,leikittelet ja hakeudut seuraani ja se katse on viedä jalat alta.
Tuollaista vuoron perään,eli kohta taas se välttely kausi.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Ei varm ole minulle, mutta tekee mieli vastata kuin " hänelle"..olen kokenut että olet samanlainen, käyttäydyt samoin...välillä vetäydyt. Tälläkin hetkellä on iso ikävä- sinua-.... Ja tilanne, että näemme vain siellä. En halua ihmisten " juorujen" kohteeksi. Taistelen vastaan tunteitani..
Ihan kuin minun käytöstäni työpaikan miestä kohtaan. Minulla ristiriitainen käytös johtuu voimakkaista, kielletyistä tunteista, jotka yritän kätkeä. Olen jo aikuinen nainen mutta käyttäydyn kuin teinityttö tuon miehen takia.
Oikeasti rakastan ja kaipaan. Uskallan käyttää sanaa rakkaus sillä tätä on jatkunut jo useampi vuosi.
Olen aloittajan kanssa samanlaisessa tilanteessa ja tuskaillut tilanteen kanssa pitkään. Ihastukseni käyttäytyy ajoittain kuten itseäsi kuvaat. Ihastuminen on toki ihanaa, mutta epävarmuus ihastukseni tunteista kalvaa mieltä. Tunteet meidän tilanteessamme ovat kiellettyjä, sen toki tiedän ja sen verran olen myös ihastukseltani kuullut. Silti haluaisin kuulla mitä hän oikeasti ajattelee tilanteesta...
Hän ajaa eteenpäin, toisen luo, eihalua loukata sinua
ei kannata kuluttaa aikaa tällaisiin, ei niistä suhdetta tuu :(
Aloittaja olen
ja todellakin varattuja ollaan,tuo minun käytös johtuu tuosta sinun käytösksestäsi,niin mulla menee samaa rataa.
Pakko yrittää vältellä ja unohtaa,mutta sitten jotenkin pystyn ,mutta sitten en pysty kun olet niin ihana.
Juurikin noiden juorujen ja työkavereiden takia en halua sinua huonoon valoon,mutta odotan tilaisuutta,että päästään jutelemaan asiasta.
Niin...hän (mies) on myös vaan niin ihana, hämmennyin taas totaalisesti siitä muutama pvä sitten. Yritän olla " normaali" :D en jaksa enää taistella vastaan, jos kysyisit, kyllä ihan suoraan vastaisin tuolla irl myös. Olen ihastunut, pelkään että rakastun, koska se voi alkaa sattumaan..
Jatkan vielä sen, että menen niin hämilleni tunteistani, että on pakko ottaa etäisyyttä häneen, olen ajatellut että ehkä parempi ettei huomaa niin selvästi ja ympärillä oleva myös jarruttaa. Mutta kaivertaa se roolin taakse vetäytyminen, sen jälkeen joutuu ikävä tuskassa etsimään hänet uudelleen samoille taajuuksille. On tyhmäkuvio. Tiedän. Osa tapahtuu varmasti kaikille samassa tilanteessa oleville. Ja täällä kirjoittaa eri ihmiset ympäri suomea. En usko täällä kohtaavan ketään tuttua. Mutta tilannetta voi avata silti. Itse en pienin perustein lähde elämääni muuttamaan, eikä hänkään. Sen tiedän myös. Mutta kyllä ainakin minä olen valmis puhumaankin syvemmältäkin. Voisi helpottaa. Kun hän on niin ihana, me voitaisin kyllä puhua ihan suoraankin ja silti välimme kyllä säilyisi ennallaan.(n-m)
Kyllä on jännä huomata,että samassa tilanteessa riutuu monta ihmistä.
Mutta on puuduttavvaa Naisen mielentilojen tarkkailu ja etsiä viestiä kehonkielestä ja työpaikalla se on vaikeeta jo tilanteiden vaihtelun takia-
Nykyään näemme harvemmin,mutta kohta taas useammin,mietin miten valmistuisi tilanteeseen-Peloittava toi nyt kuitenkin on(tilanne) täytyy vaan olla ja kuvitella joku toinen siihen tilalle,justiinsa arvioin että miten mä toimin muiden Naisten kanssa em minä edes paljoa kattele niitä,mutta tätä katon ja se katselee mun toimia kauempaa.kerran se huomasi kun katsoin sitä kun se tapitti mua niin pää käänyi heti pois että oikein säikähti..
Mut katsotaan kai tää helpottaa.
Varattujen kielletyt tunteet aiheuttaa just tota, että välillä yrittää itseltäänkin ne tunteet kieltää eikä ole toista huomaavinaan. Tai sitten pelkää, että muut huomaavat. Ja jälkeenpäin harmittaa, kun ei voinut käyttäytyä oikean tunteen mukaan. Pahimmassa tapauksessa huomaa toisen loukkaantuneen siitä, ettei saanut huomiota, jolloin toinen vastaa samalla mitalla. Kahden kesken kun ollaan, ei toisen tunteista voi erehtyä, sen näkee katseesta, äänensävystä, elekielestä, vaikka asiasta ei puhuta. Tunteet ovat niin suuret, että niihin pakahtuu eikä mitään muuta haluaisi kuin olla toisen seurassa, katsoa silmiin, hymyillä ja koskettaa. Sanoa ne sanat.
Tämän olen myös huomannut. Paremmin, lähemmin ..( n-m) ajattelen häntä ja hymyilen :)
Anteeksi että vedin viikonloppuna sut mukaan tällaiseen sotkuun.. nyt on vaikea kohdata työpaikalla...
Höpö höpö :D ei ole sotkua :D oot edelleen söpö.
Ja viikonlopussa ei ollut mitn
Sä vaikutat sotkuilija joltain provolta: D
Miten sitä voikin mennä ihastumaan tällaisessa tilanteessa! Luulen kyllä että unohdat mut nopeasti tunnetasolla, hyvä niin sulle..tai enhän tiedä, luulen vain et sullakin jotain ois mua kohtaan..kiitos avautumiseni viikonloppuna..
Ohi menee. Itselleni ei mitenk avauduttu vkonloppuna
Toivottavasti. Me nähdään satunnaisesti työpaikalla ja en todellakaan halua että viikonloppuisen takia hänellä on "inhottavaa" suorittaa työtään töissä. Omasta puolesta hävettää. Hänellä ei oo mitään hävettävää. Molemmat ollaan ujoja niin koita nyt sitten normaalisti kohdata toinen..
Välillä iskee palsta vainoharhat, että ei helvata jos hän onkin täällä ja kirjoittaa minulle, meistä... Vaikka uskoisin että kun hän tietää mikä tilanteeni on niin tietää milloin missäkin olen niin hän voisi heittää txt viestii irl puolella.. Tietää mistä numeronkin saa ;-) (n-m) no kohta palaan " järkiini".. ......taas..onneksi täällä muutama muukin uskoo tuntevansa juuri sen viestin kirjoittajan, mikä nyt milloinkin kolahtaa omaan tilanteeseen...öitä hänelle ja virtuaalinen yösuukko.
Mistäpäin olette ja minkä ikäisiä?
Mistä olet itse :)
Kukaan ei tunne ketään- oikeasti :D
Sukupuoli ja ikä täsmää. :D
Työpaikka sijaitsee vantaalla.
Ketjun aloittaja.
En minäkään usko että hän täältä löytyy,mutta toisaalta toivoa on.jotenkin kaikki palstan kirjoittajat tuntuu,että siinähän se on.
Hänellä on erikeinot selvittää asiaa jos on kiinnostunut ja ne löytyy "henkimaailman" puolelta,mikä nyt henkimaailmaksi ja mystiikaksi luetaan.
Jotenkin en usko ,että minulla on mitään saumoja,että en olen hänen tyyppiä ja taas toisaalta tuntuu että olen. ja vähän erillaisempi yms..vaihtelua tuova entiedä ristiriitaiset tunteet.
Aina ei kerkeä ja tajua lukea hänen alitajuisia merkkejään kun ollaan kahdestaan,keskustelu on lähinnä asiallista ja jotenkin vaivautunutta.
Joskus olen huomannut kun puhun niin hän tuijottaa silmät isona todella suurena,minä sivuttain kun teen jotain ja sitten kun katson sivulle tai taakse näen sen lasittuneen katseen.
Joskus hän jännästi hipaisee,se voi olla pikku kosketus esim sormen päähän.
Välillä tulee seisomaan viereen ja näyttäisi että olisi sanottavaa,jotenkin tuskaisen oloisena on siinä vieressä.
Isommasssa porukassa on rennompaa,kun esim istumme pöydän äärellä se jutttelee ja me vitsaillaaan enemmän ja ottaa jaloilla kosketusta tai voi jopa kysyä jotain ihan mitä se ei kahdestaan kysyisi.
Mutta noi on kaikki sitä harhaa ja toiveajattelua minun puolelta,jaloilla hän on koskettanut vahingossa, ja kaikki muut siihen samaan syssyyn.
Huomenna näen hänet vilaukselta,mutta enköhän mä taas piiloudu jonnekkin,että tilanne menee ohi ja saan tuskailla rauhassa.
Kuulostaa tosi oudolta..." Henkimaailma ja mystiikka.." Menee reilusti ohi ja kovaa (n-m)
Jäi vaivaamaan tää keskustelu..aloittaja missä päin kohtaatte..etelä? Pohjoinen?...Helsinki?
Aloittaja. Etelä-suomi.pikku kaupunki.
EPM ollaan
Sain jokin aika sitten kuulla erään miespuolisen työkaverini tehneen minusta juuri tuon kaltaisia "havaintoja". Olin ällistynyt, että joku käyttää niin paljon aikaa eleideni tulkitsemiseen... Etenkin kun kyse oli aivan tavanomaisesta käytöksestäni työyhteisössä - ei mistään, mitä pitäisi tulkita tai yrittää lukea rivien välistä, mitä "oikeasti" tarkoitan.
Töissä on erilaisia päiviä. Toisinaan olen omissa mietteissäni enkä ota kovinkaan paljon kontaktia työkavereihin, vain sen, mitä kohteliaisuus edellyttää. Kun on rennompi meno, juttelen paljonkin, nauran ja vitsailen. Kaikille tasaisesti. Näin siis käyttäydyn - en tarkoita mitään erityistä vitsailuilla tai hymyilläni, vaan olen ainoastaan ystävällinen kivoille työkavereille. Silti joku meni tekemään omia johtopäätöksiään ja nyt on jotenkin sellainen olo, että mitä tässä ylipäätään uskaltaa sanoa, ettei tule annettua vääriä signaaleja? Pitää katse tiukasti kahvikupissa, kulkea otsa rypyssä omissa mietteissään?
Keskustelun aloittaja.
Jatkat samallatavalla kuin ennenkin,jos joku luulee jotain niin luulkoot
Mistä tuo nimimerkkisi tulee? Voi kun tulistjo ?
Kolmasnainen kappale voi kun tulisit jo voi kunpa hetkeks tulis aurinko
Aloittajan löytö.
Tässä purtavaa,myös niille jotka kokee vastapuolen ihastumisen ahdistavana
http://www.stara.fi/2015/02/10/tasta-johtuvat-vaarinymmarrykset-miesten-ja-naisten-valilla/
Jospa nyt tulis edes linkki.
Ahdistaa... Olen huomannut että ole hieman mustis ihastuksestani..... Hän antaa kaikille samanlaisia signaaleita siis naisille...on vaan ystävällinen yms antaa huomiota, kiusoittelee muitakin... ( n-m)
Ihastuneella miehellä jää vaihde päälle muillekkin. Tietääkö hän sinun tunteistasi häntä kohtaan?
Älä ahdistu,Mies testaa sinua ja samalla peittää ihastumisen sinuun olemalla tasapuolinen kaikille.
Kyllä on jänne että en ole koskaan ollut mustia kenestäkään...pitkässä parisuhteessakaan...nyt olen. Menen ihan lukkoon.... Vaikka joo, olen ajatellut että olisiko asia juuri noin...ja olen itsekin lähes samanlainen toisille miehille(melkeinpä vapautuneempi kuin hänelle. (n-m) kiusaamme kai toisiamme sitten...
Sen usko että tietää tunteistani...
Välität hänestä selkeästi paljon, miten olet häneltä pystynyt nämä tunteet piilottamaan?
No testi ainakin saa minut vetäytymään kauemmas, koska en kestä katsella sitä vierestä, että hän on kaikille sellainen....minä ole ehkä sijalla 77:D.... Että turha toivo varmaan mitään kuvitella...muutun hiljaiseksi, lähden pois yleensä paikalta sen verran osuu...sen vaan huomannut että meille järjestyy aina yllättäen kahdenkeskisiä tilanteita, vaikka ei itse tee mitään sen eteen..kuin kohtalo laittaisi meidät " testiin" kahden kesken olen ihan pulassa koska tunnen niin suurta vetoa häntä kohtaan ihan fyysisestikin...ja varattuna olen niin pulassa, että säilytän kasvoni ja en tee itseäni naurunalaiseksi. Koska en koe että voisin olla aloitteentekijänä mihinkään.
Niin emme ole puhuneet tunteista yms. Luontaisestikaan, koska olemme varattuja...uskoisin näin, että hän ajattelee minun olevan vain oman mieheni lumoissa ja hän saa minut uskomaan sen oman naisensa olevan tärkein. Tää on ihan helvettiä kun se on kuin joku näytelmä mistä puhumme...heistä toisillemme...ja olen niin pulassa tunteistani häntä kohtaan...peitän ne totaalisesti toisten nähden. Kahdestaan olen hieman rennompi...ja huomaan, että hänkin on, koska ei ole muita. Mutta jotain siinä on ei se ihan peruskaveruutta ole vaan jotain muuta.
Odottaa jonkuasteista pelin avausta sinun suunnalta,itse ei todnäk uskalla,kasvojen menetys.Olis kai hyvä puhua asia.
Itse olen samassa asemassa.mutta olen vihjaillut ja Nainen ei tajua joten olen mukava ja juttelen tms nyt en peräänny.
Olen miettinyt jopa työpaikan vaihtoa jotta pääsisin tilanteesta eroon...(n-m) sen verran rassaa tämä, mutta ei tietenkään kokoaikaisesti. Työssäni olen liian pedantti, että antaisin hänen sekoittaa päätäni;-D mutta kyllä hän aika mukavaa seuraa on siellä :D
Mies, sama tilanne.
Minä taas olen kieltäytynyt työpaikasta jotta saan olla hänen kanssaan, en varmaan pysty jatkossakaan vaihtamaan.
Ahdistaa jo nyt ajatus siitä että lähdemme eri työpaikoille enkä näe häntä enää sen jälkeen ikinä...
Voisit hyvinkin olla työpaikkaihastukseni..
Laitatko jotain tunnistetta?
Niin voisin olla, ja voisit sinäkin olla, mutta todennäköisyys on aika pieni. No tunnisteita tässä mitkä voi sopia kyllä vaikka monille työpaikkaromanttisille eli: Sama ammatti, alle 2v tuttavuus, samoja kiinnostuksen kohteita, oon aika pienikokoinen, tummatukka ja siniset silmät meillä molemmilla. Surullisinta pitkät parisuhteet
Lisäys, mun on otettava etäisyyttä, välteltävä häntä taas
Mun työpaikka ihastus on pieni söpö 158 pitkä.
Itse olen 180.
I kirjaimella? :)
Ja jatkuu I-kirjaimella...
Oletko varma, että osaat lukea tilannetta oikein. Itse olen nainen ja luulen, että yksi työtoverini on ihastunut ja itse en ole, mutta pakko on välillä pitää yhteyttä, kuten kaikkiin työkavereihin, sitten taas välillä ottaa etäisyyttä ettei tämä ihastunut alkaisi kuvittelemaan liikoja, koska sitä en halua. Minä haluan olla vain hyvä, kiva ja mukava työkaveri.
Mistä tiedät että se toinen ois yhtään sen ihastuneempi suhun. Ehkä hänkin on vain sulle kiva ja ystävällinen.
Kuuluuko sun mielestä sun mielipide tänne? Kyllä ihastumisen vain huomaa ja vaistoaa ja vaistoaa kenen kanssa kujeilee kaverillisesti muuten vaan.. Näin se vaan menee...ei pysty kyllä aina peittämään. Kyllä sen ihmisistä huomaa myös sivulliset...mikä on kyllä valitettavaa ja harmillistakin työpaikoilla...mutta voi olla ainoa syy jaksaa töissä, se toinen ihminen, tärkeä..
Mielestäsi siis sinä huomaat, mutta muut ei ehkä huomaa?!?!!???
Ja miksei MUN mielipide kuulu tänne? Sä et ees tiedä kukä MÄ oon!
Niinpä, olen tullut siihen lopputulokseen että tunnemme samoin mutta yhdellä erolla. Minä muuttaisin kaiken hänen takiaan kun taas hän haluaisi lähinnä unohtaa minut ja jatkaa elämää kuin ennen. (m-n)
Tunnen että näin vahvaa tunnetta tuskin enää tässä elämässä tulee eteen mutta kai se vain sitten on hyväksyttävä.
En jaksa enää miettiä ja pohtia, olkoon sitten niin, minä yritin edistää asioita...
Minä en yritä unohtaa häntä...mutta tilanne vaatii sivussa pysymistä...
Ehkä joskus tilanne ei ole niin selkeä kuin toinen ajattelee. Tunteet vahvat, mutta tilanne tuntuu toivottomalta. Olen ehkä jokseenkin samankaltaisessa limbossa, mutta toisella puolella (n-m). En halua ajatella tuota toista tai kuvitella olevani tärkeä hänelle, koska saattaa olla, että se on vain minun kuvitelmaani. Mistä sitä oikeasti tietää, mitkä toisen ihmisen tunteet on? Miten sitä uskaltaa olla avoin omista tunteista, kun tilanne on se mikä on? Ja, entä mikä on minun vastuu, jos tilanteessa on ihmisiä, jotka loukkaantuvat. Mikä minä olen, jos olen valmis rikkomaan muiden elämän tyydyttääkseni omat haaveeni? En ole koskaan tuntenut näin, sydän ja järki yhdessä, mutta se on pelottavaa.
Se on vain niin kivuliasta ajatella toista, että sen haluaa mielummin pistää pois mielestä. Päivittäinen elämä on hankalaa, jos kaipaa liikaa, varsinkin, kun näemme joka päivä.
Kiitos vastauksestasi, olet täysin oikeassa, juuri noin se menee.
Tulee vain välillä olo että miten tätä limboa jaksaa pitkässä juoksussa kun jotkut kirjoittavat olleensa siinä vuosia.
Toisaalta en vaihtaisi niitä hetkiä hänen kanssaan ikinä pois. En vain halua tehdä häntä onnettomaksi olemalla siinä.
Kaikki päätökset unohtaa hänet pyörrän kuitenkin taas kun hän on siinä edessä.
Mikä tilanteen tekee sellaiseksi että sivussa pitää olla..
En ainakaan itse ajattele missään nimessä, että hän tekisi minut onnettomaksi olemalla siinä. Päinvastoin. Mutta en tiedä, mitä tekisin.
Olen lähtenyt ajatuksesta, että tunteeni ovat yksipuoliset, että en käytökselläni tai vetäytymisellä voi mitenkään loukata häntä, koska olen vain käsittänyt väärin kaiken. Mutta viestisi sai minut ajattelemaan asiaa. Viimeinen asia, mitä haluaisin, olisi tuottaa hänelle mielipahaa. Haluan hänelle vain hyvää. Ehkä jollain oudolla tavalla ajattelin tekeväni enemmän hyvää päästämällä irti, että se jotenkin vapauttaisi meidät kummatkin. Mutta ehkä jotain on jo tapahtunut. Ehkä menneeseen ei voi enää palata, tilanne on muuttunut pysyvästi. En tiedä millaiseksi.
Olen alkanut ymmärtää paremmin hänen tilannettaan sinun kirjoitustesi kautta.
Ikävää helpottaisi paljon se jos saisi tietää että toinenkin kaipaa.
Pakko olisi päästä puhumaan avoimesti asioista. Kummallista miten se on niin hankalaa päästä siihen. Kun olemme yhdessä on täysin selvää että molemmat tuntevat samoin.
Ja joku on muuttunut pysyvästi, mutta mielestäni parempaan. En tiennyt ennen sellaisesta onnellisuudesta.
Toivon hänelle tulevaisuudessa vain onnellisuutta vaikka se sitten tarkoittaisi että en voi olla hänen kanssaan...
Itse pyysin häntä kirjoittamaan minulle, ettei välittäisi minusta....jotta pystyisin " muka" unohtamaan. Tosiasiassa toivoin, että olisin saanut muun vastauksen kuin sain ja vastasin itsekin "valehdellen". Rakastan tätä miestä yli kaiken ja voisin muuttaa elämäni kokonaan hänen kanssaan, jos hän vain suostuisi.
Meillä se johtuu siitä, että olet minua 18 vuotta nuorempi...
Mä olen myös hieman ihastunut työpaikalla nuorempaan kundiin. Ärsyttävää. En tiedä ikäeroa tarkkaan, eikä sillä ole väliä. En tekisi asialle koskaan mitään. Luulin tämän menneen jo ohitse, mutta kun tänään taas näin hänet niin "voi apua ja Morjens" sen ääni, liikkeet, silmät....Se katse. Huhhuh huhhuh.