uskonto ahdistaa

onnen enkeli

Mä oon vajaan vuoden pyörinyt tässä vapaakirkon porukoissa ja nyt joulukuun alusta asti on alkanut ahdistaan tää kaikki siihen ja uskoon liittyvä..jotenkin koen et elämääni rajoitetaan liikaa ja että mä en ole onnellinen koska mä en saa nauttia elämästäni ja etenkin nuoruudestani (oon 17, pian 18)..vaikka olihan se hyvä et monet "pahat" jutut jäi pois elämästäni (kuten black ja death metalli, tupakki ja viina)..mutta mä kaipaan sitä..mut vapaakirkon tyypit pitää niin tiukasti yhteyttä yms että pesäero ei onnistu... tää on niin TURHAUTTAVAA enkä mä todellakaan tiedä mitä mä tekisin! Mä haluan mun vanhan, onnellisen elämän takas.

54

4054

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ......

      kai tuohon tilanteeseen löytyy apua joltain sosiaaliviranomaisilta? muistelen kuulleeni että jotkut entiset jehovat perusti oman järjestön jossa autetaan kaikista lahkoista eroon yrittäviä. Ite uskon jumalaan, mutta ite uskonnot on mielestäni potaskaa. ei ole mitään tiedettä vaan jokaisen henkilökohtainen usko. mä voin hyvällä omalla tunnolla ottaa kuppia, polttaa, katsella hyvännäköisiä naisia jne. kunhan muistaa kunnioittaa muita ihmisiä, eikä aiheuta kellekään pahaa. ja omatunto on hyvä.

      Ei muutaku ota äkkiä pesäero, älä pilaa noin nuorena elämääsi! kerro että haluat yhteydenpidon loppuvan, muussa tapauksessa otat yhteyden poliisiin. mitä kauemmin annat asian olla, sitä syvemmälle tuohon paskaan joudut. muista että uskonto on henkilökohtainen asia, ja elämä on sitä varten että että arvostetaan ja autetaan toisiamme, ei painosteta yms. lisäksi elämästä pitää nauttia. viikonloput ravintolassa tuttavien kanssa ei ole paha asia, alkoholi on kohtuudella käytettynä piristävä vivahde muuten tylsään elämään. ja black death on teatteria! osa bändeistä on todella hyviä. alice cooper, kiss yms kevyemmät joita on syytetty saatananpalvonnasta on vain teatteria ja hyvää viihdettä : ) hyvää jatkoa!

    • a.s
    • Papalakana

      Sua niin ahdistaa? Miten tahdot nauttia elämästäsi?

      • onnen enkeli

        mua ahdistaa se että mun tekemisiä valvotaan; etten pääse "sortumaan syntiin", muhun pitää ne tyypit tiukkaan yhteyttä ja on koko ajan pyytämäs kaikenlaisiin tilaisuuksiin mukaan ja se että mun pitäis tuhota ns pahoja juttui mun kotoolta (sellaisii esineitä, kirjoja yms joilla on tunne arvoa) koska ne on kuulemma sielun vihollisesta ja muuta vastaavaa...
        Mä haluisin elää nuoruuttani mutta en saa elää niinkun haluan.. ja monien siellä olevien mielestä näin nuorena pitäis jo olla sillain aikuinen, jättää kaikki "tyhmät" kokeilut yms välistä..eikä elää sitä nuoruutta kokeillen rajoja. mä kaipaan sitä elämää. silloin mä elin..niinkuin halusin.

      • Vapaa soturi
        onnen enkeli kirjoitti:

        mua ahdistaa se että mun tekemisiä valvotaan; etten pääse "sortumaan syntiin", muhun pitää ne tyypit tiukkaan yhteyttä ja on koko ajan pyytämäs kaikenlaisiin tilaisuuksiin mukaan ja se että mun pitäis tuhota ns pahoja juttui mun kotoolta (sellaisii esineitä, kirjoja yms joilla on tunne arvoa) koska ne on kuulemma sielun vihollisesta ja muuta vastaavaa...
        Mä haluisin elää nuoruuttani mutta en saa elää niinkun haluan.. ja monien siellä olevien mielestä näin nuorena pitäis jo olla sillain aikuinen, jättää kaikki "tyhmät" kokeilut yms välistä..eikä elää sitä nuoruutta kokeillen rajoja. mä kaipaan sitä elämää. silloin mä elin..niinkuin halusin.

        Ikävää että koet asiat noin. Yleensä mukana ollaan omasta ja vapaasta tahdosta. Jos koet että yhteisö sua ahdistaa ja painostaa. Minusta olisi hyvä että kerrot niille tyypeille rehellisesti mitä haluat ja miten heidät koet. Ja jos eivät ymmärrä niin kerro että et halua enää olla heidän kanssa missään tekemisissä. Joten sitten jättävät sut rauhaan.
        Pidä nyt kuiteski uskostasi kiini vaikka et niissä porukoissa enää pyörikkään.
        Olet yksilönä Jumalan edessä. Rukoile ja lue raamattua edelleen kaikesta huolimatta. Niin ainakin hyvin teet!!

      • Tuomion_Pasuuna
        Vapaa soturi kirjoitti:

        Ikävää että koet asiat noin. Yleensä mukana ollaan omasta ja vapaasta tahdosta. Jos koet että yhteisö sua ahdistaa ja painostaa. Minusta olisi hyvä että kerrot niille tyypeille rehellisesti mitä haluat ja miten heidät koet. Ja jos eivät ymmärrä niin kerro että et halua enää olla heidän kanssa missään tekemisissä. Joten sitten jättävät sut rauhaan.
        Pidä nyt kuiteski uskostasi kiini vaikka et niissä porukoissa enää pyörikkään.
        Olet yksilönä Jumalan edessä. Rukoile ja lue raamattua edelleen kaikesta huolimatta. Niin ainakin hyvin teet!!

        se on ihan saletti! Parempi, kun teet vaan syntiä rauhassa ja välität paskat siitä mitä vapaaseurakuntalaiset ovat siitä mieltä. Tietenkin voit jatkaa elämääsi ilman viinaa ja röökinpolttoa tai örinämetallia, ei siihen välttämättä mitään seurakuntia tarvita. Ihminen voi elää terveesti muutenkin.

      • Joulukakku
        onnen enkeli kirjoitti:

        mua ahdistaa se että mun tekemisiä valvotaan; etten pääse "sortumaan syntiin", muhun pitää ne tyypit tiukkaan yhteyttä ja on koko ajan pyytämäs kaikenlaisiin tilaisuuksiin mukaan ja se että mun pitäis tuhota ns pahoja juttui mun kotoolta (sellaisii esineitä, kirjoja yms joilla on tunne arvoa) koska ne on kuulemma sielun vihollisesta ja muuta vastaavaa...
        Mä haluisin elää nuoruuttani mutta en saa elää niinkun haluan.. ja monien siellä olevien mielestä näin nuorena pitäis jo olla sillain aikuinen, jättää kaikki "tyhmät" kokeilut yms välistä..eikä elää sitä nuoruutta kokeillen rajoja. mä kaipaan sitä elämää. silloin mä elin..niinkuin halusin.

        Olet saanut oman elämäsi henkilökohtaiseksi lahjaksi. Se tarkoittaa, että saat itse päättää mitä elämälläsi teet. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla luoksesi vahtimaan elämääsi.
        Anna palaa Frank!

      • Papalakana
        onnen enkeli kirjoitti:

        mua ahdistaa se että mun tekemisiä valvotaan; etten pääse "sortumaan syntiin", muhun pitää ne tyypit tiukkaan yhteyttä ja on koko ajan pyytämäs kaikenlaisiin tilaisuuksiin mukaan ja se että mun pitäis tuhota ns pahoja juttui mun kotoolta (sellaisii esineitä, kirjoja yms joilla on tunne arvoa) koska ne on kuulemma sielun vihollisesta ja muuta vastaavaa...
        Mä haluisin elää nuoruuttani mutta en saa elää niinkun haluan.. ja monien siellä olevien mielestä näin nuorena pitäis jo olla sillain aikuinen, jättää kaikki "tyhmät" kokeilut yms välistä..eikä elää sitä nuoruutta kokeillen rajoja. mä kaipaan sitä elämää. silloin mä elin..niinkuin halusin.

        Uskotko itse täällä hetkellä Jeesukseen?

      • onnen enkeli
        Papalakana kirjoitti:

        Uskotko itse täällä hetkellä Jeesukseen?

        kyllä uskon Jeesukseen vaikkakin vähän oon alkanut epäileen koko hommaaa...

      • onnen enkeli
        Vapaa soturi kirjoitti:

        Ikävää että koet asiat noin. Yleensä mukana ollaan omasta ja vapaasta tahdosta. Jos koet että yhteisö sua ahdistaa ja painostaa. Minusta olisi hyvä että kerrot niille tyypeille rehellisesti mitä haluat ja miten heidät koet. Ja jos eivät ymmärrä niin kerro että et halua enää olla heidän kanssa missään tekemisissä. Joten sitten jättävät sut rauhaan.
        Pidä nyt kuiteski uskostasi kiini vaikka et niissä porukoissa enää pyörikkään.
        Olet yksilönä Jumalan edessä. Rukoile ja lue raamattua edelleen kaikesta huolimatta. Niin ainakin hyvin teet!!

        yritin niille kertoa että mä haluun ns pesäeroo ny hetken vapiksesta mut ne tais ymmärtää asian että mä oon menettäny uskoni tai jotain sinnepäin sil si alko sateleen tätä perus juttuu; "on kyse sun ikuisuudesta", "Jeesus rakastaa sua ja haluu käyttää sua..", "Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämäm, pane peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän" jne..

      • tutkinut
        onnen enkeli kirjoitti:

        kyllä uskon Jeesukseen vaikkakin vähän oon alkanut epäileen koko hommaaa...

        Hei onnen enkeli! Kuuntele vain omaa sisäistä ääntäsi (muuten syöt itseäsi vain). Jos se sanoo, että nyt haluat elää vapaasti ilman mitään uskontoa niin se on ihan jees. Uskonnon ei pidä pakottaa uskomaan mihinkään vaan sinun on itse saatava päättää ja havainnoida ovatko ne esitetyt asiat niinkuin kyseisessä uskonnossa kerrotaan/kirjoitetaan. Sinun on itse haluttava "vastauksia elämään". Nyt joku ilmoittaa että elämästä ei voi tietää kukaan varmasti. Itse en ole kyllä samaa mieltä. Tiedän että elämästä voi saada lisää tietoa kun aikansa etsii (esim. elävän elämän lakeja).

        Itse en näe uskonnoissa itsessään mitään pahaa, päinvastoin. Useinhan uskontojen "huono maine" syntyy siitä kun joku alkaa soveltaa/säveltää omiaan kyseisessä uskonnossa. Silloin ei enää toimita sen uskonnon alkuperäisissä ajatuksissa. Järjetön on nimittäin se uskonto joka sanoo, että sinun on tapettava toinen ihminen syystä tai toisesta. Siitä puhutaan paljon, että uskonnot keräävät rahaa. Niin ne tekevätkin, mutta niiden toimintaa ei rahoitakkaan mikään valtio (useimman niistä). Eikö evakelis-luterilaisemme sitten pyydä rahaa? Varastaa suoraan sanoen. Ja tosi huomaamattomasti sen tekeekin, palkastamme nimittäin.

        Tiedän itse omakohtaisesta kokemuksesta, miten esim. vapaa seurakuntaan kuuluva henkilö voi tulla rasitteeksi omassa ympäristössään. Se, että aletaan uhkailemaan ja kertomaan mitä tulee tapahtumaan, jos ei uskota herraan on ihan hanurista. Ei se ole mitään USKONTOA sanan varsinaisessa merkityksessä.

        Tuomitkoon ne ihmisen kenellä siihen on valta (jos se taho nyt sitten on jossain olemassa). Meille ihmisillä sitä valtaa ei ole annettu eli jätettäköön se tekemättä.

      • onnen enkeli
        tutkinut kirjoitti:

        Hei onnen enkeli! Kuuntele vain omaa sisäistä ääntäsi (muuten syöt itseäsi vain). Jos se sanoo, että nyt haluat elää vapaasti ilman mitään uskontoa niin se on ihan jees. Uskonnon ei pidä pakottaa uskomaan mihinkään vaan sinun on itse saatava päättää ja havainnoida ovatko ne esitetyt asiat niinkuin kyseisessä uskonnossa kerrotaan/kirjoitetaan. Sinun on itse haluttava "vastauksia elämään". Nyt joku ilmoittaa että elämästä ei voi tietää kukaan varmasti. Itse en ole kyllä samaa mieltä. Tiedän että elämästä voi saada lisää tietoa kun aikansa etsii (esim. elävän elämän lakeja).

        Itse en näe uskonnoissa itsessään mitään pahaa, päinvastoin. Useinhan uskontojen "huono maine" syntyy siitä kun joku alkaa soveltaa/säveltää omiaan kyseisessä uskonnossa. Silloin ei enää toimita sen uskonnon alkuperäisissä ajatuksissa. Järjetön on nimittäin se uskonto joka sanoo, että sinun on tapettava toinen ihminen syystä tai toisesta. Siitä puhutaan paljon, että uskonnot keräävät rahaa. Niin ne tekevätkin, mutta niiden toimintaa ei rahoitakkaan mikään valtio (useimman niistä). Eikö evakelis-luterilaisemme sitten pyydä rahaa? Varastaa suoraan sanoen. Ja tosi huomaamattomasti sen tekeekin, palkastamme nimittäin.

        Tiedän itse omakohtaisesta kokemuksesta, miten esim. vapaa seurakuntaan kuuluva henkilö voi tulla rasitteeksi omassa ympäristössään. Se, että aletaan uhkailemaan ja kertomaan mitä tulee tapahtumaan, jos ei uskota herraan on ihan hanurista. Ei se ole mitään USKONTOA sanan varsinaisessa merkityksessä.

        Tuomitkoon ne ihmisen kenellä siihen on valta (jos se taho nyt sitten on jossain olemassa). Meille ihmisillä sitä valtaa ei ole annettu eli jätettäköön se tekemättä.

        kiitos mielipiteestäs.. se veti aika sanattomaksi..

        se kun sanoit "Tiedän itse omakohtaisesta kokemuksesta, miten esim. vapaa seurakuntaan kuuluva henkilö voi tulla rasitteeksi omassa ympäristössään. Se, että aletaan uhkailemaan ja kertomaan mitä tulee tapahtumaan, jos ei uskota herraan on ihan hanurista. Ei se ole mitään USKONTOA sanan varsinaisessa merkityksessä.",
        se todellakin on hanurista..mutta pohjimmiltaan kai ne vaan hyvää tarkoittaa..? Ja sitten ku tuli tosta mieleen ettei se ole uskontoa niin en tiedä kuinka väärässä olen mut uskontoon ei sais jäädä sil "religion kills, Jesus saves"..ja mun päähän on taottu et ihminen pelastuu vain elävästä uskosta Herran armon kautta, ei uskonnon kautta...

      • Papalakana
        onnen enkeli kirjoitti:

        kyllä uskon Jeesukseen vaikkakin vähän oon alkanut epäileen koko hommaaa...

        Kysyisin vielä että millä tavalla epäilemään?

        Mutta jos et enää usko Jeesukseen niin minusta sinun paikkasi ei ole seurakunta.

      • onnen enkeli
        Papalakana kirjoitti:

        Kysyisin vielä että millä tavalla epäilemään?

        Mutta jos et enää usko Jeesukseen niin minusta sinun paikkasi ei ole seurakunta.

        siis oon alkanu epäilemään koko juttua..
        eilen ryyppyreisuulla se tosin vaihtu siihen epäilyyn et ikuisuus Jeesuksen luona ei oo mun paikka, et hemmetti soikoon, se ei oo mua varten vaan parempia ihmisiä varten..ja enkä mä ees taida jaksaa elää niin että taivas olisi määränpää...

      • juulia 48
        onnen enkeli kirjoitti:

        mua ahdistaa se että mun tekemisiä valvotaan; etten pääse "sortumaan syntiin", muhun pitää ne tyypit tiukkaan yhteyttä ja on koko ajan pyytämäs kaikenlaisiin tilaisuuksiin mukaan ja se että mun pitäis tuhota ns pahoja juttui mun kotoolta (sellaisii esineitä, kirjoja yms joilla on tunne arvoa) koska ne on kuulemma sielun vihollisesta ja muuta vastaavaa...
        Mä haluisin elää nuoruuttani mutta en saa elää niinkun haluan.. ja monien siellä olevien mielestä näin nuorena pitäis jo olla sillain aikuinen, jättää kaikki "tyhmät" kokeilut yms välistä..eikä elää sitä nuoruutta kokeillen rajoja. mä kaipaan sitä elämää. silloin mä elin..niinkuin halusin.

        just tehtiin samaa mulle......mun piti hävittää levyjä kissin levyt saatana pelon takia....

      • juulia48
        onnen enkeli kirjoitti:

        yritin niille kertoa että mä haluun ns pesäeroo ny hetken vapiksesta mut ne tais ymmärtää asian että mä oon menettäny uskoni tai jotain sinnepäin sil si alko sateleen tätä perus juttuu; "on kyse sun ikuisuudesta", "Jeesus rakastaa sua ja haluu käyttää sua..", "Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämäm, pane peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän" jne..

        Minulle tehtiin ihan samaaaa

      • Anonyymi
        onnen enkeli kirjoitti:

        mua ahdistaa se että mun tekemisiä valvotaan; etten pääse "sortumaan syntiin", muhun pitää ne tyypit tiukkaan yhteyttä ja on koko ajan pyytämäs kaikenlaisiin tilaisuuksiin mukaan ja se että mun pitäis tuhota ns pahoja juttui mun kotoolta (sellaisii esineitä, kirjoja yms joilla on tunne arvoa) koska ne on kuulemma sielun vihollisesta ja muuta vastaavaa...
        Mä haluisin elää nuoruuttani mutta en saa elää niinkun haluan.. ja monien siellä olevien mielestä näin nuorena pitäis jo olla sillain aikuinen, jättää kaikki "tyhmät" kokeilut yms välistä..eikä elää sitä nuoruutta kokeillen rajoja. mä kaipaan sitä elämää. silloin mä elin..niinkuin halusin.

        Vapaakirkko, mutta ei sitten mitään yksilön omaa vapautta. Tuossa on aika räikeä ristiriita. Pelkkä kusetus tuokin uskonto, kirkko. Ota äkkiä ero tuosta. Voit uskoa Jumalaan, mutta älä mihinkään näihin maallisiin uskontoihin, lahkoihin. Nämä kaikki uskonnot ovat ihmisten keksimiä, kun alunperin oli yksi uskonto, jota ei enää ole. Alkuperäinen revittiin moneen osaan ja siitä syntyi nämä kaikki lukemattomat eri uskonnot ja kirkot. Siitä alkuperäisestä kukin otti osat, jotka olivat parhaiten itselle sopivia. Ja aikojen saatossa tuli uusia, joille ei taas ne sopineet, joten syntyi uusia uskonlahkoja, kirkkoja. Jokainen uskonto on joissakin jutuissa oikeassa, mutta kaikki ovat suurelta osalta väärässä. Paholainen eksyttää.
        Raamatussa kerrotaan kapinasta, joka syttyi taivaassa ja Saatana karkotettiin Taivaasta alas maan päälle. Se oli just sen alkuperäisen uskon moneen osaan repimistä, josta tuossa aiemmin mainitsin. Ihmiset eivät tätä hoksaa, koska meille kirjoitettiin Raamattu, joka ei tietenkään kerro koko totuutta siitä kapinasta. Siis miettikääpä tätä puolta koko asiassa.

      • Anonyymi
        onnen enkeli kirjoitti:

        siis oon alkanu epäilemään koko juttua..
        eilen ryyppyreisuulla se tosin vaihtu siihen epäilyyn et ikuisuus Jeesuksen luona ei oo mun paikka, et hemmetti soikoon, se ei oo mua varten vaan parempia ihmisiä varten..ja enkä mä ees taida jaksaa elää niin että taivas olisi määränpää...

        Jumala, josta Raamatussa kerrotaan, lukee jo ajatukset teoiksi ja synneiksi, joten ei meistä kukaan tule mihinkään Taivasten valtakuntaan pääsemään. Siellähän mainitaan, mm., että jos edes katsoo naista himoiten, on jo harrastanut seksiä tuon kyseisen naisen kanssa. Tällä logiikalla suurin osa miehistä on harrastanut seksiä pornomallien, näyttelijättärien, laulajattarien ym. kuuluisuuksien kanssa monet kerrat erilaisten toiveiden ja fantasioiden kautta ja se on paha. Niin tullaan helvetin tulessa palamaan, jos todellakin näin on asian laita, että ajatus on yhtä kuin fyysinen teko. Raamatun mukaan jo naisen katsominen on sellainen synti, josta pitää puhkoa silmät päästä. Seksiä saa olla vain avioliitossa, joten Taivaan portit eivät aukenee meille. Rotumme syytä tää.

    • Lau-ar

      Mieleeni nousi ajatuksia sun kirjoituksesta. Ehkä päällimmäisenä kysymyksenä nousi, että mitä sinä kaipaat nuoruudelta ja elämältä. Tosi asia nimittäin on, ettei kukaan ihminen pysty estämään, jos todella haluat "irroitella" elämässä. Ainoa estävä tekijä on sinun omatunto. Itse tiedät, mikä on oikein ja väärin. Ja jos olet päästänyt Jeesuksen sydämeesi, hänkin varmaan tahtoisi ohjata sinua oikeaan suuntaan.
      Ikävää on kyllä sekin, että eräs toinenkin haluaisi viedä sinut mukanaan ja näyttää sen, mitä, maailma antaa. Toivon kuitenkin, että voisit löytää rauhan sydämeesi ja varmuuden siitä, mitä elämältä ja ikuisuudelta haluat.

      • onnen enkeli

        Voih..mä kuule kaipaan sitä elämää joka mulla oli..tää voi kuulostaa niin pinnalliselta paskalta mut mä kaipaan sitä suosioo, kavereita ja jatkuvaa juhlintaa, siin oli vaan sitä "jotain"..se oli oikeestaan hienoa elämää, omalla tavallaan..mä kasvoin siihen elämään, jos ymmärrärre mitä tarkoitan?
        heh..Sähän sen sanoit..omatunto ei vaan enää salli..saa nähä miten täs parin päivän aikana käy..
        prkl, tämä(kään) tie ei ole helppoa.


        --------
        ja eräästä laulusta pätkä joka kuvaa jotain sitä mitä koen tällä hetkellä..

        The rain: Lupaus

        "Hän ikkunasta kurkottaa,
        kaupungin yö jo kutsuu levottomaan
        uneensa pian astumaan
        Hän ystävälle heiluttaa,
        he kättä lyö ja puistoon käy istumaan
        tähtiä katselemaan

        Kaikuihin jäi lupaus
        että he näin valvoo Herran nimeen
        päivään viimeiseen
        Ja Jumala on valan todistaja
        He katoavat tielleen
        aamuun kultaiseen
        - taivasmatkoilleen!

        He laulaneet on laulut,
        ne joissa kuolema vain ratkaisun tois
        - kauniin tien täältä pois
        He tahtoi saada suurempaa
        ja rukous kantaa yössä tähtien taa
        kun aamu taas aloittaa

        Kaikuihin jäi lupaus
        että he näin valvoo Herran nimeen
        päivään viimeiseen
        Ja Jumala on valan todistaja
        He katoavat tielleen
        aamuun kultaiseen
        - taivasmatkoilleen!"

      • 777
        onnen enkeli kirjoitti:

        Voih..mä kuule kaipaan sitä elämää joka mulla oli..tää voi kuulostaa niin pinnalliselta paskalta mut mä kaipaan sitä suosioo, kavereita ja jatkuvaa juhlintaa, siin oli vaan sitä "jotain"..se oli oikeestaan hienoa elämää, omalla tavallaan..mä kasvoin siihen elämään, jos ymmärrärre mitä tarkoitan?
        heh..Sähän sen sanoit..omatunto ei vaan enää salli..saa nähä miten täs parin päivän aikana käy..
        prkl, tämä(kään) tie ei ole helppoa.


        --------
        ja eräästä laulusta pätkä joka kuvaa jotain sitä mitä koen tällä hetkellä..

        The rain: Lupaus

        "Hän ikkunasta kurkottaa,
        kaupungin yö jo kutsuu levottomaan
        uneensa pian astumaan
        Hän ystävälle heiluttaa,
        he kättä lyö ja puistoon käy istumaan
        tähtiä katselemaan

        Kaikuihin jäi lupaus
        että he näin valvoo Herran nimeen
        päivään viimeiseen
        Ja Jumala on valan todistaja
        He katoavat tielleen
        aamuun kultaiseen
        - taivasmatkoilleen!

        He laulaneet on laulut,
        ne joissa kuolema vain ratkaisun tois
        - kauniin tien täältä pois
        He tahtoi saada suurempaa
        ja rukous kantaa yössä tähtien taa
        kun aamu taas aloittaa

        Kaikuihin jäi lupaus
        että he näin valvoo Herran nimeen
        päivään viimeiseen
        Ja Jumala on valan todistaja
        He katoavat tielleen
        aamuun kultaiseen
        - taivasmatkoilleen!"

        Unohda ihmiset! Ota vaikka jokin ilta ja huuda sisimpäsi pohjasta taivaan ja maan luojaa. Rukoile häntä ohjaamaan AITOON elämään.

        Unohda ihmiset ja "uskonnot" ja keskity Häneen.

      • onnen enkeli
        777 kirjoitti:

        Unohda ihmiset! Ota vaikka jokin ilta ja huuda sisimpäsi pohjasta taivaan ja maan luojaa. Rukoile häntä ohjaamaan AITOON elämään.

        Unohda ihmiset ja "uskonnot" ja keskity Häneen.

        kokeiltu on..mut ei varmaan koko sydämestä tota asiaa...

      • fri
        onnen enkeli kirjoitti:

        kokeiltu on..mut ei varmaan koko sydämestä tota asiaa...

        ehdotukseni on et älä uskoasi anna maailmalle.
        Nuorena maailma vetää ja tiedän et sieltä löytyy hetkellistä nautintoa vaan jos elämäs saa kierteen alas niin itse et nouse.
        Kerron tään vain siksi et itse sen tien kävin ja se ei ole elämää millään muodoin mitattuna.
        Älä luota nuoruutesi hurjiin tunteisiin ettei maailma saa sinua houkutelluksi niin että rappioidut täysin.
        Taistele vielä ja jos lankeemus tulee niin tiedä et Jeesus rakastaa toisin kuin ihmiset.
        Ota ja elä elämää ei usko ole orjuutta vaan vapautta Kristuksessa. Onnea uudelle vuodelle ja sinausta.

      • onnen enkeli
        fri kirjoitti:

        ehdotukseni on et älä uskoasi anna maailmalle.
        Nuorena maailma vetää ja tiedän et sieltä löytyy hetkellistä nautintoa vaan jos elämäs saa kierteen alas niin itse et nouse.
        Kerron tään vain siksi et itse sen tien kävin ja se ei ole elämää millään muodoin mitattuna.
        Älä luota nuoruutesi hurjiin tunteisiin ettei maailma saa sinua houkutelluksi niin että rappioidut täysin.
        Taistele vielä ja jos lankeemus tulee niin tiedä et Jeesus rakastaa toisin kuin ihmiset.
        Ota ja elä elämää ei usko ole orjuutta vaan vapautta Kristuksessa. Onnea uudelle vuodelle ja sinausta.

        maailmasta oon tullu uskoon uskosta osattoman suvun ja kavereiden keskeltä et maailmassa tuli elettyy ekat 17 vuotta -ja se oli tuskaa, masennusta ja kuolemaa...
        Tänään eiku eilen tajusin että miks ihmees mä haluun hetken nautintoa ko se vaan on hetkellistä ja sitä tarvii koko ajan lisää mut mikään ei riitä..vähän niinku huumeet...
        vaikka tässä kännistä yritän selvitä niin tiiän mitä mä haluun jatkossa, -en tätä juomista ja maailman menoa.

      • fri
        onnen enkeli kirjoitti:

        maailmasta oon tullu uskoon uskosta osattoman suvun ja kavereiden keskeltä et maailmassa tuli elettyy ekat 17 vuotta -ja se oli tuskaa, masennusta ja kuolemaa...
        Tänään eiku eilen tajusin että miks ihmees mä haluun hetken nautintoa ko se vaan on hetkellistä ja sitä tarvii koko ajan lisää mut mikään ei riitä..vähän niinku huumeet...
        vaikka tässä kännistä yritän selvitä niin tiiän mitä mä haluun jatkossa, -en tätä juomista ja maailman menoa.

        kaukaa kirjotan niin toivon todella et saisit kokea todellisen vapauden noista ulkoisista kahleista ja sen todellisen vapauden sisäisessä maalmoissa.
        Älä orjuuta itseäsi väärällä tapaa ihmisten ja hengellisyyden alle.
        Ota kanta vaikke tuohon totuuteen,et Jumala on sinuun ihastunut .
        Niinhän raamattu sanoo et ihmis lapsi oli Hänen ihastuksensa kohde.
        Eli ymmärrät,ettei ihastunut vaadi sinulta liikoja,vaan tahtoo tarjota niitä hyviä asioita joita sulla on tarvis.
        Nuose ja tule kotiin ,se on Isäsi tahto,vaikkei sisarukset ehkä aina enkeleitä olekkaan.
        Herra antakoon sulle uskon ystäviä joihin voit "nojata" koita virkistyä ja hyvää jatkoa.
        terv. yks huu haa helluntalainen

      • onnen enkeli
        fri kirjoitti:

        kaukaa kirjotan niin toivon todella et saisit kokea todellisen vapauden noista ulkoisista kahleista ja sen todellisen vapauden sisäisessä maalmoissa.
        Älä orjuuta itseäsi väärällä tapaa ihmisten ja hengellisyyden alle.
        Ota kanta vaikke tuohon totuuteen,et Jumala on sinuun ihastunut .
        Niinhän raamattu sanoo et ihmis lapsi oli Hänen ihastuksensa kohde.
        Eli ymmärrät,ettei ihastunut vaadi sinulta liikoja,vaan tahtoo tarjota niitä hyviä asioita joita sulla on tarvis.
        Nuose ja tule kotiin ,se on Isäsi tahto,vaikkei sisarukset ehkä aina enkeleitä olekkaan.
        Herra antakoon sulle uskon ystäviä joihin voit "nojata" koita virkistyä ja hyvää jatkoa.
        terv. yks huu haa helluntalainen

        kiitos sanoistasi...
        ja tuo oli aika hyvä "vertaus" tuo ihastunut-juttu..autto ymmärtään sen todellakin ettei Jeesus vaadi meiltä enempää kuin sen minkä jaksamme tai siis sillain :).

    • mietteitäni

      Luin noita sinun juttujasi tästä ja näyttää siltä, että olet luopumassa uskosta. Suurin osahan uskoon tulleista luopuu ennemmin tai myöhemmin. Maailma houkuttelee.
      Jos todella haluat seurata Jeesusta, on sinun otettava kunnolla pohdintaan, mikä mättää. Ei se ryyppyreissuilla korjaannu. Mieti uskoontulostasi eteenpäin (teithän selkeän uskonratkaisun?), missä vaiheessa asiat alkoi tökkiä. Sitten mieti mitä tuossa tökkimisen alkamisvaiheessa tapahtui? Teitkö syntiä? Annoitko jonkun tulla omantuntosi ja sinun väliin?

      Joskushan penseät uskovat neuvovat uusia uskovia latistamaan uskonsa ja jos sitten toimii heidän ohjeensa mukaan, pensistyy itsekin.

      Olen itse ollut yli 20 vuotta uskossa ja olen kokenut monia kertoja, että olen kaukana Jumalasta ja kaikki on pielessä. Olen sitten palannut taaksepäin ja miettinyt milloin kaikki oli ok - mitä sitten tapahtui, ja joka kerta Jumala on näyttänyt minulle, mikä on syynä. Mutta toisinaan tuon syyn löytäminen vaatii tosiaan työtä, hiljentymistä Jumalan edessä, rukoilua, kyselyä ja avoimena oloa, että ottaa vastauksen vastaan.

      • onnen enkeli

        niin..
        olin luopumas uskosta mut täs ku on kaks päivää tullu otettuu nii on alkanu valjeta et mä en haluu luopuu uskostani, ei mikään maailmassa ole sen arvoista - vaikka hetken niin luulin... vihollisen valheita tai jotain?!
        mut joo..päivä kerralla eletään ja yritetään ottaa määränpääksi uudestaan taivas...

      • mietteitäni
        onnen enkeli kirjoitti:

        niin..
        olin luopumas uskosta mut täs ku on kaks päivää tullu otettuu nii on alkanu valjeta et mä en haluu luopuu uskostani, ei mikään maailmassa ole sen arvoista - vaikka hetken niin luulin... vihollisen valheita tai jotain?!
        mut joo..päivä kerralla eletään ja yritetään ottaa määränpääksi uudestaan taivas...

        Ai olit samaan aikaan linjalla!

        Hyvä päätös.

        Itsekin olen päättänyt jo uskoon tullessani, että maksoi mitä maksoi, minä en luovu uskosta enkä helvettiin halua mennä. Vaikka olis kuinka vaikeita juttuja selvittää tai kuinka minua vainottais uskoni takia, niin seuraan Jeesusta.
        Jo ajatuskin, että luopuis uskosta tuo heti tyhjyyden ja synkkyyden ja toivottomuuden.

        Jeesusta seuraavan tiehän on kaita ja siitä on niin helppo livetä lavealle tielle. Aina lipeäminen ei edes ole radikaali "minähän luovun" päätös, vaan hiljainen liukuminen syntimaailmaan ja epäuskoon.

        Olen kokenut myös tuollaisen ryyppään-kokeeksi vaiheen. Olin silloin katkeroitunut monille ihmisille seurakunnassa ja muuten. Minua inhotti tunnustaa olevani katkera enkä halunnut selvittää katkeruuksiani. Sitten Jumala näpäytti pienellä onnettomuudella ja oli mentävä itseensä.

      • onnen enkeli
        mietteitäni kirjoitti:

        Ai olit samaan aikaan linjalla!

        Hyvä päätös.

        Itsekin olen päättänyt jo uskoon tullessani, että maksoi mitä maksoi, minä en luovu uskosta enkä helvettiin halua mennä. Vaikka olis kuinka vaikeita juttuja selvittää tai kuinka minua vainottais uskoni takia, niin seuraan Jeesusta.
        Jo ajatuskin, että luopuis uskosta tuo heti tyhjyyden ja synkkyyden ja toivottomuuden.

        Jeesusta seuraavan tiehän on kaita ja siitä on niin helppo livetä lavealle tielle. Aina lipeäminen ei edes ole radikaali "minähän luovun" päätös, vaan hiljainen liukuminen syntimaailmaan ja epäuskoon.

        Olen kokenut myös tuollaisen ryyppään-kokeeksi vaiheen. Olin silloin katkeroitunut monille ihmisille seurakunnassa ja muuten. Minua inhotti tunnustaa olevani katkera enkä halunnut selvittää katkeruuksiani. Sitten Jumala näpäytti pienellä onnettomuudella ja oli mentävä itseensä.

        päätös oli ainut mitä kykenin tekemään..ja ainutjärkevä teko lähiaikoina...

        eihän täs elämäs ois muuten mitään järkee, syytä elää. Kiitos Herralle et tajusin tän jo täs vaihees ennenku kerettiin vaipuun yhtään syvämmälle paskaan ja pimeyteen...

        jep, taivas-tie on kaita ja siit liuku helposti pois jollei oo tarkaavainen ja valpas...

      • toinen etsijä
        onnen enkeli kirjoitti:

        päätös oli ainut mitä kykenin tekemään..ja ainutjärkevä teko lähiaikoina...

        eihän täs elämäs ois muuten mitään järkee, syytä elää. Kiitos Herralle et tajusin tän jo täs vaihees ennenku kerettiin vaipuun yhtään syvämmälle paskaan ja pimeyteen...

        jep, taivas-tie on kaita ja siit liuku helposti pois jollei oo tarkaavainen ja valpas...

        Tässä olisi vähän samanhenkisen etsijän mietteitä, toivottavasti ne auttavat...

        sanoit siis olleesi noin vuoden uskossa?
        Itse "tulin uskoon" noin puoli vuotta sitten, ja ikää on 18 vuotta. Hevimetallia tuli kuunneltua aikaisemmin ja kaikkea muutakin synkistelyä ja goottimeininkiä ja fantasia touhuja oli...

        Olen nyt (toivottavasti) jättänyt nuo vanhat kuviot taakseni , ja suunnannut katseeni parempaan elämään. Jättämällä monet ahdistavat asiat taakseni olen voinut paljon paremmin, ja sanon suoraan etten halua takaisin siihen mistä lähdin, minkä varmaan myös itsekkin huomasit "ryyppy reissuilla". Tämä uusi elämä jonka Jumala meille tarjoaa tuo todellisen rauhan, onnen ja ilon. Jumala tietää parhaiten mikä on meille, hänen luomilleen ihmisille parhaaksi.

        Ymmärrän hyvin että olet ahdistunut, elämä ei ole helppoa, ja vaikeuksia tulee vastaan. Tällä uskon polulla minäkin olen horjunut, epäilyt, ja milloin huolehtinut liikoja mistäkin asiasta. En oikein uskalla alkaa neuvomaan sinua, olet kävellyt uskon tietä minua kauempaa. Minä en ole vielä löytänyt sisäistä rauhaa, mutta ajan kanssa kaikki varmaan selkiytyy, vaikka välillä masentaakin.

        Mitä tulee tuohon ajatukseen nuoruuden "menettämiseseen", olen kamppaillut sen kanssa itsekkin. Se tuntuu olevan yksi paholaisen suosikki aseista... "entä jos nuoruutesi menee hukkaan?". Tässä nykymaailmassa kun ihmiset hakevat jatkuvasti kokemuskia ja touhuavat kaikkea muuta "vauhdikasta ja villiä" ja ihannoivat nuoruutta ja vapautta ei ole helppo elää, tiedän. Luottakaamme tässäkin kohden Jumalan sanaan,Jumala tietää kyllä mikä on meille ihmisille hyväksi ja mikä ei.

        Mitä tulee taas näihin ystäviisi, olen varma että koet tilanteen ahdistavksi. Kerro heille että tarvitset nyt rauhaa ja hiljaisuutta, ja sen takia jättäydyt pois mainitsemistasi yhteisistä jutuista. Eivätköhän he ymmärrä. Kannattaa myös yrittää tavata muunlaisiakin ihmisiä.

        että tämmöisä...
        En voi olla huomaamatta että olemme samankaltaisia ihmisiä taustaltamme ja tilanteeltamme, ja suunnilleen saman ikäisiä, jos tahdot puhua tällaisista asioista esim. e-mailin välityksellä, niin tässä on sähköpostini: [email protected]

        Toivottasti kaikki kääntyy hyvälle mallille :)

      • onnen enkeli
        toinen etsijä kirjoitti:

        Tässä olisi vähän samanhenkisen etsijän mietteitä, toivottavasti ne auttavat...

        sanoit siis olleesi noin vuoden uskossa?
        Itse "tulin uskoon" noin puoli vuotta sitten, ja ikää on 18 vuotta. Hevimetallia tuli kuunneltua aikaisemmin ja kaikkea muutakin synkistelyä ja goottimeininkiä ja fantasia touhuja oli...

        Olen nyt (toivottavasti) jättänyt nuo vanhat kuviot taakseni , ja suunnannut katseeni parempaan elämään. Jättämällä monet ahdistavat asiat taakseni olen voinut paljon paremmin, ja sanon suoraan etten halua takaisin siihen mistä lähdin, minkä varmaan myös itsekkin huomasit "ryyppy reissuilla". Tämä uusi elämä jonka Jumala meille tarjoaa tuo todellisen rauhan, onnen ja ilon. Jumala tietää parhaiten mikä on meille, hänen luomilleen ihmisille parhaaksi.

        Ymmärrän hyvin että olet ahdistunut, elämä ei ole helppoa, ja vaikeuksia tulee vastaan. Tällä uskon polulla minäkin olen horjunut, epäilyt, ja milloin huolehtinut liikoja mistäkin asiasta. En oikein uskalla alkaa neuvomaan sinua, olet kävellyt uskon tietä minua kauempaa. Minä en ole vielä löytänyt sisäistä rauhaa, mutta ajan kanssa kaikki varmaan selkiytyy, vaikka välillä masentaakin.

        Mitä tulee tuohon ajatukseen nuoruuden "menettämiseseen", olen kamppaillut sen kanssa itsekkin. Se tuntuu olevan yksi paholaisen suosikki aseista... "entä jos nuoruutesi menee hukkaan?". Tässä nykymaailmassa kun ihmiset hakevat jatkuvasti kokemuskia ja touhuavat kaikkea muuta "vauhdikasta ja villiä" ja ihannoivat nuoruutta ja vapautta ei ole helppo elää, tiedän. Luottakaamme tässäkin kohden Jumalan sanaan,Jumala tietää kyllä mikä on meille ihmisille hyväksi ja mikä ei.

        Mitä tulee taas näihin ystäviisi, olen varma että koet tilanteen ahdistavksi. Kerro heille että tarvitset nyt rauhaa ja hiljaisuutta, ja sen takia jättäydyt pois mainitsemistasi yhteisistä jutuista. Eivätköhän he ymmärrä. Kannattaa myös yrittää tavata muunlaisiakin ihmisiä.

        että tämmöisä...
        En voi olla huomaamatta että olemme samankaltaisia ihmisiä taustaltamme ja tilanteeltamme, ja suunnilleen saman ikäisiä, jos tahdot puhua tällaisista asioista esim. e-mailin välityksellä, niin tässä on sähköpostini: [email protected]

        Toivottasti kaikki kääntyy hyvälle mallille :)

        jeps. oon ollu noin vuoden uskossa...

        heh, todellakin huomasin ettei ryyppyreisuilta jäänyt mitään hyvää käteen, tai ainoastaan se päätös että tätä en minä kyllä halunukkaan vaikka niin luulin.

        äsh..sä vedit mut sanattomaksi..!

        mutta mutta..
        suunnataan elämämme parempaa kohti. :)

    • PakanaF

      Piti vastata het aloitukseen mutta onneksi luin kuitenkin koko ketjun, koska se valaisi vähän paremmin koko hommaa.

      Mistä ihmeestä tulee tämä käsitys että jos ei ole uskossa, niin sitten ollaan RYYPPÄÄMÄSSÄ ja rällästämässä ynnä kaikilla mahdollisilla muilla tavoilla tuhoamassa omaa elämää? Joko usko tai itsetuho, niinkö? Että oikein pläkmetalliakin kuunnellaan, iik!

      Sä olet vielä nuori ja selvästi kirjoituksistasi näkyy, että vaikka "luopuisitkin" uskostasi, niin tosiasiassa et siitä oikeasti luopuisi. Vaikka näennäisesti luopuisitkin, niin eläisit kuitenkin edelleen tämän saman sisäistämäsi uskovaisen elämänkatsomuksen raameissa; ts. siis ollessasi "maailmassa" ajattelisit olevasi menossa kadotukseen, ja kuvittelisit, että sen takia, koska et ole uskovainen sinun KUULUU elää itsetuhoisesti, elää rajusti, hillua ja rällästää ja tuhota elämääsi minkä ikinä vain kerkeäisit.

      Toteuttaisit edelleen huom!-> oman elämäsi kustannuksella, sitä mallia, jonka olet ulkoapäin sisäistänyt.

      Jotenkin kuitenkin epäilen, että tosiasiassa et edes haluaisi lähteä uskovaisten piireistä. Olen huomannut, että usein, kun joku ns. ei-uskovaisen taustan omaava henkilö - varsinkin nuori - tulee uskoon, hän saa uskovaisilta hirveästi huomiota. Kaikki on ensihuumassa yhtä ruusuilla tanssimista, ah ja voi kun kaikki on pelkkää rakkautta vain, ja tuntuu että niitä rakastavia uskovaisia on joka puolella. Sinusta pidetään huolta ja tarinastasi ollaan kiinnostuneita. Varsinkin juuri näistä PLÄKMETALtyypeistä - ne on uskovaisten mielestä tosi kiinnostavia, koska ne on niin hurjia. Se on niin JÄNNÄÄ.(tällaista on myös vappiksissa nähtävissä vaikka se on hellaireiden piireissä yleisempää)

      Sitten aikaa kuluu, ja huomio hiipuu. Elämä alkaa maistua puulta kun tulee karu arki eteen, huuma väistyy. Uskovaisten osoittama suuri välittäminen ja huomio saattaa joko loppua tai alkaa tuntua ahdistavalta kyttäämiseltä. Näistä aluksi niin täydellisen ihanista uskovaisista ihmisistä alkaa paljastua ihan erilaisia puolia kuin mitä alkuhuumassa huomasi. Joudut ehkä huomaamaan ettei kaikki olekaan niin taivaallista ja puhtoista kuin aluksi kuvitteli. Sinun henkilökohtainen uskosi vaikuttaa yhtäkkiä olevan jotenkin heidän takataskussaan, heidän omistuksessaan.

      Mä vaan luulen, että näillä kirjoituksillasi olet nimenomaan hakemassa sitä samaa huomiota uskovaisilta jota ehkä silloin vuosi sitten sait, ja joka nyt on hiipumassa, olenko oikeassa? Tosi monet uskoon tulleet tykkäävät leikkiä sellaista kissa/hiiri leikkiä huolissaa olevien uskovaisten kanssa;
      "Hei kerjätkää rukoilkaa, että palaisin takaisin uskoon! Huomaatteko kuinka olen luopumassa uskostani, huomaatteko! Se on ihan hiuskarvan varassa, että minä luovun uskostani - mutta jos te oikein kovasti minua kerjäätte takaisin, niin ehkä minä sitten saattaisin jäädäkin - mutta se riippuu ihan siitä, kuinka paljon te jaksatte kerjätä!"

      Että se on niin kivaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa! ;-)

      Ensisijainen syy "olla uskossa" on tällaisille henkilöille nimenomaan se huomio jota he saavat uskovaisilta. Heti kun huomio alkaa hiipua, he alkavat "lipsua" uskonelämässään, jolloin nämä uskonsisaret ja veljet taas heräävät ja alkavat rukoilla ja pyytää ettet lähtisi pois ja avot! taas saa vähän aikaa paistatella huomion keskipisteessä; se on niin ihanaa kun sust ollaa huolissaan, eiks vaan? ;-)

      Joten kandeisi ehkä miettiä; Mitä sinä sieltä vappispiireistä tosiasiassa, oikeasti hait? Löysitkö sinä sieltä jeesuksen, vaiko ehkä sittenkin vain ihmisiä jotka vaikuttivat olevansa sinusta aidosti kiinnostuneita?

      Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että vaihtoehdon uskovaiselle elämälle ei tarvitse olla rällästäminen ja dokaaminen? Elämästä voi nauttia ilman uskoakin raittiisti, tai kohtuudella alkoholia nauttien. Tupakkaakaan EI ole pakko alkaa polttamaan vaikka uskosta ja niistä piireistä irrottautuisitkin. Kaikki mikä on uskovaisen elämän ulkopuolella, ei ole pahaa, vaikka se ehkä ennen uskoon tuloasi sinun kohdallasi saattoi ollakin.

      Toisaalta, onko sinun uskosi riippuvainen uskovaisten läsnäolosta ja vaikutuksesta? Elääkö sinun Jumalasi Vapaaseurakunnassa? Jos sieltä lähdet pois, niin jääkö se Jumala sinne? Onko se usko niin paikkasidonnainen, että se katoaa het jonnekin, jos vaihdat maisemaa ja piirejä?

      Jos näin on, niin onko se uskoa ollenkaan? Oletko sinä mitään koskaan löytänytkään, Jumalaa, tai omaa uskoa?

      Ja vielä; miten voit löytää mitään jos sinun ei anneta etsiä?

      • OnnenEnkeli

        ouh.. miten mua voi tulkita noin väärin???

        sä et tiedä tarkalleen mun menneisyyttä - joten et voi sanoo mitä siellä on takana ja mulla se todellakin on itsetuhoisuutta ja sitä se on yhä jos ei ole toivoa. en tiiä sanoinko ymmärrettävästi mut näin on.

        Ja mun juominen, mä oon aina juonu runsaasti, tai siis ennen uskoon tuloa, mun vanha kaveri piiri on juuri sellainen ja jos mä sen seurassa vietän aikaa niin se on varma et lähetään ryyppään ja otetaan rankemmalla kädellä. En siis osaisi olla juomatta...
        Mut yleinen käsitys ei kuitenkaan ole että kaikki ei-uskovaiset joisi!

        Enkä hae tällä mitään huomioo..yritän purkaa ajatuksia, käsitellä niitä, ymmärtää mikä on tilanne, saada asioihin erilaisia näkökantoja (kiitos muuten sinunkin näkökannasta vaikka sen ajattelinkin heti alkuun tallata pohjaan).
        Enkä hae uskollanikaan huomioo..mä en voi sietää huomioo siis ihan oikeesti, mua ärsyttää se liikaa ja jos sitä huomioo hakisin luultavammin olisin valinnut muutaman asian aivan toisin ja mennyt sitä huomioo hakeen erilailla eri piireistä..

        Sitä mitä mä hain vapiksen piireistä oli elämälle suuntaa, jotain todellista, toivoa, elämälle syytä. löysin Jeesuksen. sain todellisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa.
        Mutta tällä hetkellä jotenkin joku ahdistaa ja mä en vittu tiiä mikä ja se täs on niin suuri ongelma!!!!
        Ja eikä mun usko ole paikka-sidonnainen, mutta mä tarvin seurakunnan tukea.. ja mun mielestä seurakunta kuitenkin kuuluu uskovan elämään, siis seurakunnan yhteys. ok?

        Ja mä en usko et sä millään voit tietää sitä mitä mä kaikkea mä koin niinä monina vuosina ku kuuntelin bläckmetallia, tajuatsä sitä et mä omin ittelleni sen maailmankuvan??? masennuksesta puhumattakkaan joka aiheutti itsetuhoisuutta. Eikä mun menneisyys ei ole ollu helppo.. mutta en sanois että olisin mitenkään hurja saati mielenkiintoinen tai muuta vastaavaa..!

      • PakanaF
        OnnenEnkeli kirjoitti:

        ouh.. miten mua voi tulkita noin väärin???

        sä et tiedä tarkalleen mun menneisyyttä - joten et voi sanoo mitä siellä on takana ja mulla se todellakin on itsetuhoisuutta ja sitä se on yhä jos ei ole toivoa. en tiiä sanoinko ymmärrettävästi mut näin on.

        Ja mun juominen, mä oon aina juonu runsaasti, tai siis ennen uskoon tuloa, mun vanha kaveri piiri on juuri sellainen ja jos mä sen seurassa vietän aikaa niin se on varma et lähetään ryyppään ja otetaan rankemmalla kädellä. En siis osaisi olla juomatta...
        Mut yleinen käsitys ei kuitenkaan ole että kaikki ei-uskovaiset joisi!

        Enkä hae tällä mitään huomioo..yritän purkaa ajatuksia, käsitellä niitä, ymmärtää mikä on tilanne, saada asioihin erilaisia näkökantoja (kiitos muuten sinunkin näkökannasta vaikka sen ajattelinkin heti alkuun tallata pohjaan).
        Enkä hae uskollanikaan huomioo..mä en voi sietää huomioo siis ihan oikeesti, mua ärsyttää se liikaa ja jos sitä huomioo hakisin luultavammin olisin valinnut muutaman asian aivan toisin ja mennyt sitä huomioo hakeen erilailla eri piireistä..

        Sitä mitä mä hain vapiksen piireistä oli elämälle suuntaa, jotain todellista, toivoa, elämälle syytä. löysin Jeesuksen. sain todellisen elämän Jeesuksessa Kristuksessa.
        Mutta tällä hetkellä jotenkin joku ahdistaa ja mä en vittu tiiä mikä ja se täs on niin suuri ongelma!!!!
        Ja eikä mun usko ole paikka-sidonnainen, mutta mä tarvin seurakunnan tukea.. ja mun mielestä seurakunta kuitenkin kuuluu uskovan elämään, siis seurakunnan yhteys. ok?

        Ja mä en usko et sä millään voit tietää sitä mitä mä kaikkea mä koin niinä monina vuosina ku kuuntelin bläckmetallia, tajuatsä sitä et mä omin ittelleni sen maailmankuvan??? masennuksesta puhumattakkaan joka aiheutti itsetuhoisuutta. Eikä mun menneisyys ei ole ollu helppo.. mutta en sanois että olisin mitenkään hurja saati mielenkiintoinen tai muuta vastaavaa..!

        "sä et tiedä tarkalleen mun menneisyyttä - joten et voi sanoo mitä siellä on takana ja mulla se todellakin on itsetuhoisuutta ja sitä se on yhä jos ei ole toivoa. en tiiä sanoinko ymmärrettävästi mut näin on."

        "Ja mä en usko et sä millään voit tietää sitä mitä mä kaikkea mä koin niinä monina vuosina ku kuuntelin bläckmetallia, tajuatsä sitä et mä omin ittelleni sen maailmankuvan??? masennuksesta puhumattakkaan joka aiheutti itsetuhoisuutta. Eikä mun menneisyys ei ole ollu helppo.. mutta en sanois että olisin mitenkään hurja saati mielenkiintoinen tai muuta vastaavaa..!"

        ...

        Enhän minä kyseenalaistanut sinun menneisyytesi hirvittävyyttä! Kyllä minä sen uskon. Uskovaisten piirithän ovat täynnä sinun kaltaisiasi ex.itsetuhoisia.

        Én minä tiedä mitä koit niinä monina kauheina vuosinasi, eikä minua itseasiassa kauheasti kiinnostakaan, koska olen kuullut noita juttuja sen verran paljon, että osaan aavistella. ;-)

        En myöskään tarkoittanut että sinä itse pitäisit menneisyyttäsi mielenkiintoisena, mutta suurin osa uskovaisista kyllä pitää, jos se on raju, ja järkyttävä.

        ...

        "Enkä hae tällä mitään huomioo..yritän purkaa ajatuksia, käsitellä niitä, ymmärtää mikä on tilanne, saada asioihin erilaisia näkökantoja"

        ...

        Sitähän minäkin yritän.

        ...

        "Enkä hae uskollanikaan huomioo..mä en voi sietää huomioo siis ihan oikeesti, mua ärsyttää se liikaa ja jos sitä huomioo hakisin luultavammin olisin valinnut muutaman asian aivan toisin ja mennyt sitä huomioo hakeen erilailla eri piireistä.."

        ...

        Monet kaltaisesi uskoon tulleet itsetuhoiset ihmiset nimenomaan löytävät uskovaisten piireihin juuri sen huomion takia, jota he sieltä saavat koska usein eivät ole saaneet lapsuudessaan ja menneisyydessään tarpeeksi huomiota, rakkautta, välittämistä yms. Se tyydyttämätön välittämisen kokemisen tarve on pohjaton kaivo, johon jotkut ovat löytäneet jonkinlaisen ratkaisun uskovaisten piireistä. Eikä siin mitään, joillekin se on paras vaihtoehto monesta pahasta.

        Minä vain kyseenalaistin sinun motiivisi olla uskovaisten piireissä. Tuo kuulostaa siltä, että olet siellä nimenomaan niiden muiden ihmisten vuoksi, etkä esim. sen takia että olisit itse löytänyt jonkin "jumalan".

        Toisaalta oletko tullut ajatelleeksi, että myös SINULLA on mahdollisuus elää hyvää ja raitista elämää ilman uskovien piirejäkin, jos ne ahdistavat?
        Siis; huolimatta siitä, että olet ennen uskoon tuloasi (??) marinoinut maksaasi viinalla, niin uskovaisten piireistä irrottautumisen EI tarvitse automaattisesti johtaa uuteen maksanmarinoimissessioon. Voit löytää (vaikka se suomessa aika vaikeaa onkin) jonkun toisen ihmisryhmän, tai muita hyviä ihmissuhteita joihin ei liity alkoholi, ja jossa sinulla on parempi olla.

        Kuitenkaan et voi saada rauhaa ennenkuin olet selvittänyt mikä sinua OIKEASTI vaivaa.
        Siihen että dokaat ja synkistelet on joku syy. Et sinä ole mikään tietokone, johon voi syöttää tietyn "ohjelman", maailmankuvan, vain kuuntelemalla jotakin tiettyä musiikkia. ;-) Ei musiikki ketään sillä tavalla "hypnotisoi". Olet itse halunnut omaksua sen maailmankuvan, ja synkän elämänasenteen.

        Joten mistä tulee tämä synkkyys, ahdistus ja masennus? Mitä sinulle on tapahtunut, miten sinua on kohdeltu, MIKÄ se juttu on joka sinua oikeasti ahdistaa?
        Jos tätä kysyt uskovaisilta, niin vastaukseksi saat että piru se siellä on sinua ahdistelemassa. Se ei johda mihinkään, eikä tuo vastauksia joiden avulla voisit päästä oikeasti eteenpäin, tuntemaan itseäsi ja sitä kautta vähän selkeämmille vesille - ja näin ottamaan itse ohjia omiin käsiisi omassa elämässäsi.

        OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen?

        Oletko ajatellut esim. menneisyytesi ja lapsuutesi läpikäymistä vähän syvemmin?

        ...

        "Ja eikä mun usko ole paikka-sidonnainen, mutta mä tarvin seurakunnan tukea.. ja mun mielestä seurakunta kuitenkin kuuluu uskovan elämään, siis seurakunnan yhteys. ok?"

        ...

        Tottakai sä tarviit ihmisten tukea. Kaikki tarvii. Ihminenehän kuolee ilman muita ihmisiä. Mutta kun itse sanoit että seurakunta ahdistaa. Miten se sinua auttaa, että pakotat - mm. kadotukseen joutumisen pelossa - itsesi jäämään sinne, sellaisten ihmisten joukkoon, jotka sinua ahdistavat?
        Etkö sinä ole silloin epälojaali itsellesi? Mitätöit sisäisen äänesi ja teet sellaista mikä tuntuu sinusta itsestäsi pahalta.

        Esim. noi sinun tekstisi vilisee näitä ulkoa tulleita uskovaisten sanontoja; "Maailma houkuttelee", "vihollisen valheita"... Kaikki kirjoituksesi perustuvat siihen käsitykseen, että jos et ole vappiksessa, tai ns. virallisesti "uskovainen" olet automaattisesti menossa kohti helvettiä.
        Ne ovat MUIDEN ajatuksia, ei sinun omiasi, vai mitä?
        Tuollaiseen pelkoon pohjautuva elämä, se, että elämä perustuu vain helvettiin joutumisen välttelemiseen, rajoittaa ensinnäkin ajattelukykyä, ja sitä kautta kykyä olla rehellinen itselleen. Sinä et siis SAA ajatella kaikkea mitä ajattelisit jos olisit rehellinen itsellesi, vaan sinun täytyy koko ajan kontrolloida kaikkea mitä ajattelet, jos ymmärsit? Tyyliin: "jos ajattelet näin, niin se on paholaisen kuiskutusta, joten pakota itsesi ajattelemaan näin, niin olet taivastiellä". Vähän vaikeasti sanottu, mut anyway..

        Toisin sanoen siis tämä "huomio" joka sinua ärsyttää, ärsyttänee siksi, koska se häiritsee sinun omaa ajatteluasi? Pää on sekaisin ja ajatukset kaaosta, niin he yrittävät nyt sitten tulla äkkiä laittamaan ne ajatuksesi heidän omaan järjestykseensä, ennenkuin kerkeät itse laittaa niitä omannäköiseesi järjestykseen. Tuliks monimutkaisesti?

        Se on tärkeää että pystyt laittamaan itse oman päänsisältösi omannäköiseen järjestykseen, jotta voit löytää oman itsesi ja elää omana itsenäsi. Pahaa vain pelkään että jos jatkat samaan malliin, niin sinä annat muiden muokata sinusta jonkun ihan toisen henkilön kuin mikä oikeasti olisit.

        Mee itseesi, tutustu itseesi, ja opi elämällä. Miten voit oppia, jos sinun ei anneta elää? Toisaalta itsetuho ei ole elämistä.
        Pidä huoli ihmissuhteistasi, kohtele muita siten kuin haluaisit muiden kohtelevan sinua, mutta älä suostu kynnysmatoksi. Pidä aistit valppaina, hanki hyviä elämyksiä ja kokemuksia.
        Opettele nauttimaan, koska SYNKKYYTEEN VOI ADDIKTOITUA!
        Avarra maailmaasi suurella mielenkiinnolla, vaikka se näyttääkin välillä todella synkältä.
        Hanki hyviä ihmissuhteita, jotka eivät perustu riistoon.
        Toisaalta jos elämä on aikaisemmin ollut pelkkää utua päänsekoittajineen niin selvinpäin olemiseen täytyy opetella uudelleen. Siihen ei pysty ilman tukea.
        Janiinedelleenjaniinedelleen....

        Neuvoo ja valistusta, ohjetta ja neuvoo...

        Pitäisi varmaan itsekin ottaa noista vaarin. ;-/

        Mut semmottis.

      • OnnenEnkeli
        PakanaF kirjoitti:

        "sä et tiedä tarkalleen mun menneisyyttä - joten et voi sanoo mitä siellä on takana ja mulla se todellakin on itsetuhoisuutta ja sitä se on yhä jos ei ole toivoa. en tiiä sanoinko ymmärrettävästi mut näin on."

        "Ja mä en usko et sä millään voit tietää sitä mitä mä kaikkea mä koin niinä monina vuosina ku kuuntelin bläckmetallia, tajuatsä sitä et mä omin ittelleni sen maailmankuvan??? masennuksesta puhumattakkaan joka aiheutti itsetuhoisuutta. Eikä mun menneisyys ei ole ollu helppo.. mutta en sanois että olisin mitenkään hurja saati mielenkiintoinen tai muuta vastaavaa..!"

        ...

        Enhän minä kyseenalaistanut sinun menneisyytesi hirvittävyyttä! Kyllä minä sen uskon. Uskovaisten piirithän ovat täynnä sinun kaltaisiasi ex.itsetuhoisia.

        Én minä tiedä mitä koit niinä monina kauheina vuosinasi, eikä minua itseasiassa kauheasti kiinnostakaan, koska olen kuullut noita juttuja sen verran paljon, että osaan aavistella. ;-)

        En myöskään tarkoittanut että sinä itse pitäisit menneisyyttäsi mielenkiintoisena, mutta suurin osa uskovaisista kyllä pitää, jos se on raju, ja järkyttävä.

        ...

        "Enkä hae tällä mitään huomioo..yritän purkaa ajatuksia, käsitellä niitä, ymmärtää mikä on tilanne, saada asioihin erilaisia näkökantoja"

        ...

        Sitähän minäkin yritän.

        ...

        "Enkä hae uskollanikaan huomioo..mä en voi sietää huomioo siis ihan oikeesti, mua ärsyttää se liikaa ja jos sitä huomioo hakisin luultavammin olisin valinnut muutaman asian aivan toisin ja mennyt sitä huomioo hakeen erilailla eri piireistä.."

        ...

        Monet kaltaisesi uskoon tulleet itsetuhoiset ihmiset nimenomaan löytävät uskovaisten piireihin juuri sen huomion takia, jota he sieltä saavat koska usein eivät ole saaneet lapsuudessaan ja menneisyydessään tarpeeksi huomiota, rakkautta, välittämistä yms. Se tyydyttämätön välittämisen kokemisen tarve on pohjaton kaivo, johon jotkut ovat löytäneet jonkinlaisen ratkaisun uskovaisten piireistä. Eikä siin mitään, joillekin se on paras vaihtoehto monesta pahasta.

        Minä vain kyseenalaistin sinun motiivisi olla uskovaisten piireissä. Tuo kuulostaa siltä, että olet siellä nimenomaan niiden muiden ihmisten vuoksi, etkä esim. sen takia että olisit itse löytänyt jonkin "jumalan".

        Toisaalta oletko tullut ajatelleeksi, että myös SINULLA on mahdollisuus elää hyvää ja raitista elämää ilman uskovien piirejäkin, jos ne ahdistavat?
        Siis; huolimatta siitä, että olet ennen uskoon tuloasi (??) marinoinut maksaasi viinalla, niin uskovaisten piireistä irrottautumisen EI tarvitse automaattisesti johtaa uuteen maksanmarinoimissessioon. Voit löytää (vaikka se suomessa aika vaikeaa onkin) jonkun toisen ihmisryhmän, tai muita hyviä ihmissuhteita joihin ei liity alkoholi, ja jossa sinulla on parempi olla.

        Kuitenkaan et voi saada rauhaa ennenkuin olet selvittänyt mikä sinua OIKEASTI vaivaa.
        Siihen että dokaat ja synkistelet on joku syy. Et sinä ole mikään tietokone, johon voi syöttää tietyn "ohjelman", maailmankuvan, vain kuuntelemalla jotakin tiettyä musiikkia. ;-) Ei musiikki ketään sillä tavalla "hypnotisoi". Olet itse halunnut omaksua sen maailmankuvan, ja synkän elämänasenteen.

        Joten mistä tulee tämä synkkyys, ahdistus ja masennus? Mitä sinulle on tapahtunut, miten sinua on kohdeltu, MIKÄ se juttu on joka sinua oikeasti ahdistaa?
        Jos tätä kysyt uskovaisilta, niin vastaukseksi saat että piru se siellä on sinua ahdistelemassa. Se ei johda mihinkään, eikä tuo vastauksia joiden avulla voisit päästä oikeasti eteenpäin, tuntemaan itseäsi ja sitä kautta vähän selkeämmille vesille - ja näin ottamaan itse ohjia omiin käsiisi omassa elämässäsi.

        OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen?

        Oletko ajatellut esim. menneisyytesi ja lapsuutesi läpikäymistä vähän syvemmin?

        ...

        "Ja eikä mun usko ole paikka-sidonnainen, mutta mä tarvin seurakunnan tukea.. ja mun mielestä seurakunta kuitenkin kuuluu uskovan elämään, siis seurakunnan yhteys. ok?"

        ...

        Tottakai sä tarviit ihmisten tukea. Kaikki tarvii. Ihminenehän kuolee ilman muita ihmisiä. Mutta kun itse sanoit että seurakunta ahdistaa. Miten se sinua auttaa, että pakotat - mm. kadotukseen joutumisen pelossa - itsesi jäämään sinne, sellaisten ihmisten joukkoon, jotka sinua ahdistavat?
        Etkö sinä ole silloin epälojaali itsellesi? Mitätöit sisäisen äänesi ja teet sellaista mikä tuntuu sinusta itsestäsi pahalta.

        Esim. noi sinun tekstisi vilisee näitä ulkoa tulleita uskovaisten sanontoja; "Maailma houkuttelee", "vihollisen valheita"... Kaikki kirjoituksesi perustuvat siihen käsitykseen, että jos et ole vappiksessa, tai ns. virallisesti "uskovainen" olet automaattisesti menossa kohti helvettiä.
        Ne ovat MUIDEN ajatuksia, ei sinun omiasi, vai mitä?
        Tuollaiseen pelkoon pohjautuva elämä, se, että elämä perustuu vain helvettiin joutumisen välttelemiseen, rajoittaa ensinnäkin ajattelukykyä, ja sitä kautta kykyä olla rehellinen itselleen. Sinä et siis SAA ajatella kaikkea mitä ajattelisit jos olisit rehellinen itsellesi, vaan sinun täytyy koko ajan kontrolloida kaikkea mitä ajattelet, jos ymmärsit? Tyyliin: "jos ajattelet näin, niin se on paholaisen kuiskutusta, joten pakota itsesi ajattelemaan näin, niin olet taivastiellä". Vähän vaikeasti sanottu, mut anyway..

        Toisin sanoen siis tämä "huomio" joka sinua ärsyttää, ärsyttänee siksi, koska se häiritsee sinun omaa ajatteluasi? Pää on sekaisin ja ajatukset kaaosta, niin he yrittävät nyt sitten tulla äkkiä laittamaan ne ajatuksesi heidän omaan järjestykseensä, ennenkuin kerkeät itse laittaa niitä omannäköiseesi järjestykseen. Tuliks monimutkaisesti?

        Se on tärkeää että pystyt laittamaan itse oman päänsisältösi omannäköiseen järjestykseen, jotta voit löytää oman itsesi ja elää omana itsenäsi. Pahaa vain pelkään että jos jatkat samaan malliin, niin sinä annat muiden muokata sinusta jonkun ihan toisen henkilön kuin mikä oikeasti olisit.

        Mee itseesi, tutustu itseesi, ja opi elämällä. Miten voit oppia, jos sinun ei anneta elää? Toisaalta itsetuho ei ole elämistä.
        Pidä huoli ihmissuhteistasi, kohtele muita siten kuin haluaisit muiden kohtelevan sinua, mutta älä suostu kynnysmatoksi. Pidä aistit valppaina, hanki hyviä elämyksiä ja kokemuksia.
        Opettele nauttimaan, koska SYNKKYYTEEN VOI ADDIKTOITUA!
        Avarra maailmaasi suurella mielenkiinnolla, vaikka se näyttääkin välillä todella synkältä.
        Hanki hyviä ihmissuhteita, jotka eivät perustu riistoon.
        Toisaalta jos elämä on aikaisemmin ollut pelkkää utua päänsekoittajineen niin selvinpäin olemiseen täytyy opetella uudelleen. Siihen ei pysty ilman tukea.
        Janiinedelleenjaniinedelleen....

        Neuvoo ja valistusta, ohjetta ja neuvoo...

        Pitäisi varmaan itsekin ottaa noista vaarin. ;-/

        Mut semmottis.

        hmm.. sieltäpä si tuli pitkälti neuvoja :D!

        Mutta tota joo..

        "Monet kaltaisesi uskoon tulleet itsetuhoiset ihmiset nimenomaan löytävät uskovaisten piireihin juuri sen huomion takia, jota he sieltä saavat koska usein eivät ole saaneet lapsuudessaan ja menneisyydessään tarpeeksi huomiota, rakkautta, välittämistä yms. Se tyydyttämätön välittämisen kokemisen tarve on pohjaton kaivo, johon jotkut ovat löytäneet jonkinlaisen ratkaisun uskovaisten piireistä. Eikä siin mitään, joillekin se on paras vaihtoehto monesta pahasta. "

        --> muuten hyvä mut ei osu mun kohalle, mä en kuulu niihin moniin kaltaisiisiini itsetuhoisiin nuoriin.. sorry.




        "Minä vain kyseenalaistin sinun motiivisi olla uskovaisten piireissä. Tuo kuulostaa siltä, että olet siellä nimenomaan niiden muiden ihmisten vuoksi, etkä esim. sen takia että olisit itse löytänyt jonkin "jumalan"."

        ---> ok, tietysti saa kyseenalaistaa mun motiiviia mut kyllä mä oon löytänyt Jumalan, vaikkakin tällä hetkellä se tuntuu niin kaukaiselta asialta (en tiiä ymmärrätkö tuota asiaa kovin hyvin jollet oo uskossa, tai jos ymmärrät niin ymmärrätkö oikein).




        "Toisaalta oletko tullut ajatelleeksi, että myös SINULLA on mahdollisuus elää hyvää ja raitista elämää ilman uskovien piirejäkin, jos ne ahdistavat?
        Siis; huolimatta siitä, että olet ennen uskoon tuloasi (??) marinoinut maksaasi viinalla, niin uskovaisten piireistä irrottautumisen EI tarvitse automaattisesti johtaa uuteen maksanmarinoimissessioon. Voit löytää (vaikka se suomessa aika vaikeaa onkin) jonkun toisen ihmisryhmän, tai muita hyviä ihmissuhteita joihin ei liity alkoholi, ja jossa sinulla on parempi olla. "

        ---> voe kuule ko mä en osaa olla raittiina..ennätys raittiina tais olla 13 viikkoo ja si oli pakko päästä ottaa häppää..säälittävää mut totta.




        "Kuitenkaan et voi saada rauhaa ennenkuin olet selvittänyt mikä sinua OIKEASTI vaivaa.
        Siihen että dokaat ja synkistelet on joku syy. Et sinä ole mikään tietokone, johon voi syöttää tietyn "ohjelman", maailmankuvan, vain kuuntelemalla jotakin tiettyä musiikkia. ;-) Ei musiikki ketään sillä tavalla "hypnotisoi". Olet itse halunnut omaksua sen maailmankuvan, ja synkän elämänasenteen. "

        -->aivan, mä tiiän etten voi saada rauhaa ennenku mä selvitän et mistä homma kiikastaa..ei helppo homma mut sitähän täs yritetään
        -->kuule, musiikki voi olla aika petollista, en minä ny kerpele mitään valintaa tehny "mä alan ny darkkikseks ja otan ittelle synkän maailman kuvan" vaan se tuli sillain pikkuhiljaa, huomaamatta.. u know?




        "Joten mistä tulee tämä synkkyys, ahdistus ja masennus? Mitä sinulle on tapahtunut, miten sinua on kohdeltu, MIKÄ se juttu on joka sinua oikeasti ahdistaa?
        Jos tätä kysyt uskovaisilta, niin vastaukseksi saat että piru se siellä on sinua ahdistelemassa."

        -->mä en tiiä mikä mua OIKEESTI ahdistaa, kaikki asiat tuntuu ahdistavan ja se täs on niin perseestä. argh. jos mä tuohon vastauksen tietäsin niin en olis tässä tätä setvimässä.
        --->joo ja tuo on totta, että uskovaisilta saa vastauksen piru ahdistelee vaikka mä en usko et se on tähän ahdistukseen oikee vastaus...




        "OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen? "

        -->olen varma, vaikkakin sait mut jo hetkeks epäileen asiaa, mut en usko sen olevan.




        "Oletko ajatellut esim. menneisyytesi ja lapsuutesi läpikäymistä vähän syvemmin? "

        --> no en kyl oo aatellu.. eikä oikein ajatus inspaa, tosi huono muisti mulla että ei siit ois hyötyy, ala-asteelta en oikein muista mitään ja nekin mitä muistan on jotain epilepsia kohtauksia (kärsin ala-asteella lievästä epilepsiasta, joka kyl saatiin lääkkeillä öö "poistettuu")... ettei tuosta läpikäynnistä ees tulisi mitään.




        "Miten se sinua auttaa, että pakotat - mm. kadotukseen joutumisen pelossa - itsesi jäämään sinne, sellaisten ihmisten joukkoon, jotka sinua ahdistavat?
        Etkö sinä ole silloin epälojaali itsellesi? Mitätöit sisäisen äänesi ja teet sellaista mikä tuntuu sinusta itsestäsi pahalta. "

        -->auttaako se -ei, laittaa ahdistaan. siks oon aattellukkin lähtee tsiikaileeen muita seurakuntii.. en tiiä auttaako se mitään tms.. mut en nää muutakaan ratkaisua.




        "noi sinun tekstisi vilisee näitä ulkoa tulleita uskovaisten sanontoja; "Maailma houkuttelee", "vihollisen valheita"... Kaikki kirjoituksesi perustuvat siihen käsitykseen, että jos et ole vappiksessa, tai ns. virallisesti "uskovainen" olet automaattisesti menossa kohti helvettiä. "

        --> totta, ne on ulkoa tulleita sanontoja koska en ollu aikaisemmin niitä kuulu, mut oon ominu ne koska se sisältö niissö on kuitenkin se pääasia, johon minäkin uskon.
        --> en nyt sanoisi että virallisesti uskovainen tai vapiksessa pitäisi olla että pääsisi taivaaseen, vaan että pitää olla tehnyt oma uskon ratkaisu ja oma henkilökohtainen ratkaisu ottaa elämäänsä Jeesus Kristus.. siis että pitää tehä se oma uskon ratkaisu, olla uskossa Jeesukseen, silloin pääsee taivaseen...




        "Toisin sanoen siis tämä "huomio" joka sinua ärsyttää, ärsyttänee siksi, koska se häiritsee sinun omaa ajatteluasi? Pää on sekaisin ja ajatukset kaaosta, niin he yrittävät nyt sitten tulla äkkiä laittamaan ne ajatuksesi heidän omaan järjestykseensä, ennenkuin kerkeät itse laittaa niitä omannäköiseesi järjestykseen. Tuliks monimutkaisesti? "

        --> ei tullut mitenkään monimutkaisesti, mä ainakin ymmärsin mitä tarkoitit.
        ja osittain oot tässä oikein..ehkä jopa enemmän kuin osittain..?!? (tätä täytynee enemmän miettii ja pohtia)

        ---

        ok.. sulla oli hyviä näkökantoja asiaan.. laitoit kyllä miettiin parii asiaa tarkemmin..

        kiitos.

      • PakanaF
        OnnenEnkeli kirjoitti:

        hmm.. sieltäpä si tuli pitkälti neuvoja :D!

        Mutta tota joo..

        "Monet kaltaisesi uskoon tulleet itsetuhoiset ihmiset nimenomaan löytävät uskovaisten piireihin juuri sen huomion takia, jota he sieltä saavat koska usein eivät ole saaneet lapsuudessaan ja menneisyydessään tarpeeksi huomiota, rakkautta, välittämistä yms. Se tyydyttämätön välittämisen kokemisen tarve on pohjaton kaivo, johon jotkut ovat löytäneet jonkinlaisen ratkaisun uskovaisten piireistä. Eikä siin mitään, joillekin se on paras vaihtoehto monesta pahasta. "

        --> muuten hyvä mut ei osu mun kohalle, mä en kuulu niihin moniin kaltaisiisiini itsetuhoisiin nuoriin.. sorry.




        "Minä vain kyseenalaistin sinun motiivisi olla uskovaisten piireissä. Tuo kuulostaa siltä, että olet siellä nimenomaan niiden muiden ihmisten vuoksi, etkä esim. sen takia että olisit itse löytänyt jonkin "jumalan"."

        ---> ok, tietysti saa kyseenalaistaa mun motiiviia mut kyllä mä oon löytänyt Jumalan, vaikkakin tällä hetkellä se tuntuu niin kaukaiselta asialta (en tiiä ymmärrätkö tuota asiaa kovin hyvin jollet oo uskossa, tai jos ymmärrät niin ymmärrätkö oikein).




        "Toisaalta oletko tullut ajatelleeksi, että myös SINULLA on mahdollisuus elää hyvää ja raitista elämää ilman uskovien piirejäkin, jos ne ahdistavat?
        Siis; huolimatta siitä, että olet ennen uskoon tuloasi (??) marinoinut maksaasi viinalla, niin uskovaisten piireistä irrottautumisen EI tarvitse automaattisesti johtaa uuteen maksanmarinoimissessioon. Voit löytää (vaikka se suomessa aika vaikeaa onkin) jonkun toisen ihmisryhmän, tai muita hyviä ihmissuhteita joihin ei liity alkoholi, ja jossa sinulla on parempi olla. "

        ---> voe kuule ko mä en osaa olla raittiina..ennätys raittiina tais olla 13 viikkoo ja si oli pakko päästä ottaa häppää..säälittävää mut totta.




        "Kuitenkaan et voi saada rauhaa ennenkuin olet selvittänyt mikä sinua OIKEASTI vaivaa.
        Siihen että dokaat ja synkistelet on joku syy. Et sinä ole mikään tietokone, johon voi syöttää tietyn "ohjelman", maailmankuvan, vain kuuntelemalla jotakin tiettyä musiikkia. ;-) Ei musiikki ketään sillä tavalla "hypnotisoi". Olet itse halunnut omaksua sen maailmankuvan, ja synkän elämänasenteen. "

        -->aivan, mä tiiän etten voi saada rauhaa ennenku mä selvitän et mistä homma kiikastaa..ei helppo homma mut sitähän täs yritetään
        -->kuule, musiikki voi olla aika petollista, en minä ny kerpele mitään valintaa tehny "mä alan ny darkkikseks ja otan ittelle synkän maailman kuvan" vaan se tuli sillain pikkuhiljaa, huomaamatta.. u know?




        "Joten mistä tulee tämä synkkyys, ahdistus ja masennus? Mitä sinulle on tapahtunut, miten sinua on kohdeltu, MIKÄ se juttu on joka sinua oikeasti ahdistaa?
        Jos tätä kysyt uskovaisilta, niin vastaukseksi saat että piru se siellä on sinua ahdistelemassa."

        -->mä en tiiä mikä mua OIKEESTI ahdistaa, kaikki asiat tuntuu ahdistavan ja se täs on niin perseestä. argh. jos mä tuohon vastauksen tietäsin niin en olis tässä tätä setvimässä.
        --->joo ja tuo on totta, että uskovaisilta saa vastauksen piru ahdistelee vaikka mä en usko et se on tähän ahdistukseen oikee vastaus...




        "OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen? "

        -->olen varma, vaikkakin sait mut jo hetkeks epäileen asiaa, mut en usko sen olevan.




        "Oletko ajatellut esim. menneisyytesi ja lapsuutesi läpikäymistä vähän syvemmin? "

        --> no en kyl oo aatellu.. eikä oikein ajatus inspaa, tosi huono muisti mulla että ei siit ois hyötyy, ala-asteelta en oikein muista mitään ja nekin mitä muistan on jotain epilepsia kohtauksia (kärsin ala-asteella lievästä epilepsiasta, joka kyl saatiin lääkkeillä öö "poistettuu")... ettei tuosta läpikäynnistä ees tulisi mitään.




        "Miten se sinua auttaa, että pakotat - mm. kadotukseen joutumisen pelossa - itsesi jäämään sinne, sellaisten ihmisten joukkoon, jotka sinua ahdistavat?
        Etkö sinä ole silloin epälojaali itsellesi? Mitätöit sisäisen äänesi ja teet sellaista mikä tuntuu sinusta itsestäsi pahalta. "

        -->auttaako se -ei, laittaa ahdistaan. siks oon aattellukkin lähtee tsiikaileeen muita seurakuntii.. en tiiä auttaako se mitään tms.. mut en nää muutakaan ratkaisua.




        "noi sinun tekstisi vilisee näitä ulkoa tulleita uskovaisten sanontoja; "Maailma houkuttelee", "vihollisen valheita"... Kaikki kirjoituksesi perustuvat siihen käsitykseen, että jos et ole vappiksessa, tai ns. virallisesti "uskovainen" olet automaattisesti menossa kohti helvettiä. "

        --> totta, ne on ulkoa tulleita sanontoja koska en ollu aikaisemmin niitä kuulu, mut oon ominu ne koska se sisältö niissö on kuitenkin se pääasia, johon minäkin uskon.
        --> en nyt sanoisi että virallisesti uskovainen tai vapiksessa pitäisi olla että pääsisi taivaaseen, vaan että pitää olla tehnyt oma uskon ratkaisu ja oma henkilökohtainen ratkaisu ottaa elämäänsä Jeesus Kristus.. siis että pitää tehä se oma uskon ratkaisu, olla uskossa Jeesukseen, silloin pääsee taivaseen...




        "Toisin sanoen siis tämä "huomio" joka sinua ärsyttää, ärsyttänee siksi, koska se häiritsee sinun omaa ajatteluasi? Pää on sekaisin ja ajatukset kaaosta, niin he yrittävät nyt sitten tulla äkkiä laittamaan ne ajatuksesi heidän omaan järjestykseensä, ennenkuin kerkeät itse laittaa niitä omannäköiseesi järjestykseen. Tuliks monimutkaisesti? "

        --> ei tullut mitenkään monimutkaisesti, mä ainakin ymmärsin mitä tarkoitit.
        ja osittain oot tässä oikein..ehkä jopa enemmän kuin osittain..?!? (tätä täytynee enemmän miettii ja pohtia)

        ---

        ok.. sulla oli hyviä näkökantoja asiaan.. laitoit kyllä miettiin parii asiaa tarkemmin..

        kiitos.

        ""Monet kaltaisesi uskoon tulleet itsetuhoiset ihmiset nimenomaan löytävät uskovaisten piireihin juuri sen huomion takia, jota he sieltä saavat koska usein eivät ole saaneet lapsuudessaan ja menneisyydessään tarpeeksi huomiota, rakkautta, välittämistä yms... "

        --> muuten hyvä mut ei osu mun kohalle, mä en kuulu niihin moniin kaltaisiisiini itsetuhoisiin nuoriin.. sorry."

        ...

        No oli niin tai näin, voi olla että olen väärässäkin, mutta se ei ollut kuitenkaan se pääpointti johon kiinnitin huomioni, vaikka siitä huomioasiasta kirjoitinkin ehkä turhan paljon. :-/

        Selvennän vähän miksi täs lataan neuvoja.

        Näille uskontopalstoille tulee aina säännöllisin väliajoin tällaisia samantyylisiä aloituksia, joissa jotkut about 14-18-vuotiset henkilöt pähkäilevät samoja asioita joita itse pähkäilin myös siinä joskus 13-16- vuotiaana; seurakunta ahdistaa, uskonto ahdistaa, ja tuntuu että nuoruus menee hukkaan, eikä oikein tidä onko edes uskossa vaiko eikö, eikä tiedä mitä pitäisi tehdä.
        Lisäksi niissä kaikissa on samat perusajatusmallit, jotka tulevat suoraan uskovaisesta ajatusmaailmasta;

        "Jos en ole uskovainen, joudun heti rappiolle"

        "Jos en ole ns. 'uskovainen' olen menossa helvettiin."

        Minä olen itse hellariperheen kasvatti ja noi ajatukset on kaikki tuttuja, vaikka esim. sun taustasi ei olekaan samanlainen muilta osin kuin ehkä tämän uskovaisuuden osalta. Vaikka en nyt ookaan vielä mikään vanhus ;-), vajaat 10-vuotta sinua vanhempi, niin nyt ajatellen voin sanoa että vituttaa suunnattomasti kuinka suuren osan elämästäni ja nuoruudestani tuhlasin uskovaisuudelle, sellaiselle asialle, joka oikeasti minua ahdisti.
        Joka hemmetin nuortenillassa, aktiossa, ja muissa uskovaisten riennoissa päässäni jyskytti että "apua! mun nuoruuteni menee koko ajan, sekunti sekunnilta hukkaan". Kuitenkin pois lähteminen oli hirveän pelottavaa, koska "tiesin" että jos lähden, niin se on sama kuin vapaaehtoisesti helvettiin joutuminen. Minua siis pidettiin niissä piireissä pelolla, ja niin meni minun elämästäni monet vuodet hukkaan. Oikein etoo kun ajateleekin! Varastivat, perkele, minun kallisarvoista elämääni!

        Jos en olisi koskaan uskaltanut lähteä pois, ja valita vapaaehtoisesti sitä helvettiin menevää tietä (siis se tie jossa saa olla rehellinen itselleen), niin olisin menettänyt koko elämäni sellaiselle asialle joka todellisuudessa minua ahdisti. Seurakunnat on pullollaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet koko elämänsä uskovaisia vain siksi koska eivät ole uskaltaneet olla uskomattakaan, heveltinpeloissaan.

        Esim tämä kohta ekasta jutustasi...

        "jotenkin koen et elämääni rajoitetaan liikaa ja että mä en ole onnellinen koska mä en saa nauttia elämästäni ja etenkin nuoruudestani"

        ...siis pisti silmään. Kuulostaa ihan samalta kuin se miten itse ajattelin. Toisaalta en uskaltanut olla edes noin rehellinen itselleni kuin sinä, että olisin kyennyt edes myöntämään itselleni, että uskonto ja seurakunta ahdisti. Myöhemmin olen tajunnut ettenhän minä oikeastaan edes loppujenlopuksi "tuntenut" mitään "jumalaa", vaikka varmasti olisin niin väittänyt, kirkkain silmin, mahdollisimman vakuuttavasti, jos joku minulta sitä olisi silloin kysynyt.

        Sit myöhemmin saatuani etäisyyttä uskovaisiin ja uskontoon, tajusin vielä kuinka järkyttävän suuressa itsepetoksessa minä olin siihen asti elänyt - tai siis minut oli pakotettu ja painostettu elämään. Aloin huomata asioita joita en olisi voinut aikaisemmin huomata, koska itsepetoksessa elävän ihmisen todellisuus on juuri sellainen jollaisena hän itse sen haluaa nähdä. Minun näkökulmastani katsottuna seurakunnat ovat täynnä tällaisia itsepetoksessa eläviä ihmisiä. Jos ne haluaa uskoa, että maapallo on litteä, niin se ON silloin litteä, vaikka kaikki faktat kertoisivat muuta.

        Se miksi näihin tällaisiin aloituksiin siis yleensä vastailen, on että haluan ikkäänsäkuin rohkaista etsimään oma tie sen valmiiksi tampatun ladun sijasta.
        Koska tiedän kokemuksesta, että valmiisiin vastauksiin tyytymään pakottava, jäykkä, muiden (tai omien aivopestyjen aivojen) kontrollissa oleva usko voi pahimmassa tapauksessa varastaa ihmisen koko elämän, ja persoonan.

        Sinulle sanotaan:

        "Ei maailma voi antaa sitä mitä usko voi"
        "Maailman nautinnot ovat vain hetkellisiä nautintoja, Jumala tuo pysyvän onnen"
        "Maailmaan tulet pettymään, Jumalaan et"

        Ensinnäkin hyvin suuri osa noiden fraasien laukojista on uskovaisia jotka eivät itse ole koskaan olleet "maailmassa". Mistä he siis tietävät, että maailmassa kaikki on pelkkää yhtä suurta pettymystä, kun heillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta koko asiasta?

        Jos olet rehellinen itsellesi, niin mietis oletko sinä koskaan pettynyt Jumalaan? Monet ovat. Joten eikö tämä tosiasia vesitä uskovaisten lupauksen, ettei Jumalaan voisi pettyä?

        Tuoko usko pysyvämmän "nautinnon", siis onnen, kuin joku ns. "maailman riento"?
        Jos tuo, niin miksi sitten olet tällä hetkellä ahdistunut, etkä ole onnellinen?

        Ei MIKÄÄN ole pysyvää, ja kaikki on hetkellistä.

        Tämä koskee niin "maallisia nautintoja" (ikäänkuin täällä maailmassa koko ajan vain nautiskeltais kaikesta?? heheh!) kuin uskontoja, uskoja, seurakuntia ja Jumalaakin. Se on asia joka uskovaisen on vaikea hyväksyä.

        Jos kaikkeen maailmassa olevaan aina vain petytään, niin miten on mahdollista, että sinä tällä hetkellä kaipaat sitä "vanhaa onnellista elämääsi"?

        ...

        "Toisaalta oletko tullut ajatelleeksi, että myös SINULLA on mahdollisuus elää hyvää ja raitista elämää ilman uskovien piirejäkin, jos ne ahdistavat?

        ---> voe kuule ko mä en osaa olla raittiina..ennätys raittiina tais olla 13 viikkoo ja si oli pakko päästä ottaa häppää..säälittävää mut totta."

        ...

        Sanoit että "vaikka olihan se hyvä et monet "pahat" jutut jäi pois elämästäni (kuten black ja death metalli, tupakki ja viina).."

        Toisin sanoen siis uskoon tultuasi et ole juonut. Joten jos "et osaa olla raittiina", mutta uskoon tulon jälkeen olet raitistunut, niin eikös tämä puhu sen puolesta että uskonnosta tuli korvike alkoholille? Siis:

        "OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen? "

        -->olen varma, vaikkakin sait mut jo hetkeks epäileen asiaa, mut en usko sen olevan."

        Tuo ei siis pidäkään paikkaansa? ;-)

        Olet siis addikti, jonka addiktion kohde vain vaihtuu. Kandeis ehkä alkaa tosissaan miettimään, että mistä se johtuu, että sinusta on tullut addikti. Mitä tyhjyyttä sinä täytät? Mä olen sitä mieltä, että se on yleensä joko jonkinlaista itsensä lääkitsemistä, tai sitten vain puhtaasti rikkaamman ja mielekkäämmän elämänsisällön puutetta.

        Noin, tuli taas vähän tekstiä... Toivottavasti jaksat lukea.

        :-)

      • OnnenEnkeli
        PakanaF kirjoitti:

        ""Monet kaltaisesi uskoon tulleet itsetuhoiset ihmiset nimenomaan löytävät uskovaisten piireihin juuri sen huomion takia, jota he sieltä saavat koska usein eivät ole saaneet lapsuudessaan ja menneisyydessään tarpeeksi huomiota, rakkautta, välittämistä yms... "

        --> muuten hyvä mut ei osu mun kohalle, mä en kuulu niihin moniin kaltaisiisiini itsetuhoisiin nuoriin.. sorry."

        ...

        No oli niin tai näin, voi olla että olen väärässäkin, mutta se ei ollut kuitenkaan se pääpointti johon kiinnitin huomioni, vaikka siitä huomioasiasta kirjoitinkin ehkä turhan paljon. :-/

        Selvennän vähän miksi täs lataan neuvoja.

        Näille uskontopalstoille tulee aina säännöllisin väliajoin tällaisia samantyylisiä aloituksia, joissa jotkut about 14-18-vuotiset henkilöt pähkäilevät samoja asioita joita itse pähkäilin myös siinä joskus 13-16- vuotiaana; seurakunta ahdistaa, uskonto ahdistaa, ja tuntuu että nuoruus menee hukkaan, eikä oikein tidä onko edes uskossa vaiko eikö, eikä tiedä mitä pitäisi tehdä.
        Lisäksi niissä kaikissa on samat perusajatusmallit, jotka tulevat suoraan uskovaisesta ajatusmaailmasta;

        "Jos en ole uskovainen, joudun heti rappiolle"

        "Jos en ole ns. 'uskovainen' olen menossa helvettiin."

        Minä olen itse hellariperheen kasvatti ja noi ajatukset on kaikki tuttuja, vaikka esim. sun taustasi ei olekaan samanlainen muilta osin kuin ehkä tämän uskovaisuuden osalta. Vaikka en nyt ookaan vielä mikään vanhus ;-), vajaat 10-vuotta sinua vanhempi, niin nyt ajatellen voin sanoa että vituttaa suunnattomasti kuinka suuren osan elämästäni ja nuoruudestani tuhlasin uskovaisuudelle, sellaiselle asialle, joka oikeasti minua ahdisti.
        Joka hemmetin nuortenillassa, aktiossa, ja muissa uskovaisten riennoissa päässäni jyskytti että "apua! mun nuoruuteni menee koko ajan, sekunti sekunnilta hukkaan". Kuitenkin pois lähteminen oli hirveän pelottavaa, koska "tiesin" että jos lähden, niin se on sama kuin vapaaehtoisesti helvettiin joutuminen. Minua siis pidettiin niissä piireissä pelolla, ja niin meni minun elämästäni monet vuodet hukkaan. Oikein etoo kun ajateleekin! Varastivat, perkele, minun kallisarvoista elämääni!

        Jos en olisi koskaan uskaltanut lähteä pois, ja valita vapaaehtoisesti sitä helvettiin menevää tietä (siis se tie jossa saa olla rehellinen itselleen), niin olisin menettänyt koko elämäni sellaiselle asialle joka todellisuudessa minua ahdisti. Seurakunnat on pullollaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet koko elämänsä uskovaisia vain siksi koska eivät ole uskaltaneet olla uskomattakaan, heveltinpeloissaan.

        Esim tämä kohta ekasta jutustasi...

        "jotenkin koen et elämääni rajoitetaan liikaa ja että mä en ole onnellinen koska mä en saa nauttia elämästäni ja etenkin nuoruudestani"

        ...siis pisti silmään. Kuulostaa ihan samalta kuin se miten itse ajattelin. Toisaalta en uskaltanut olla edes noin rehellinen itselleni kuin sinä, että olisin kyennyt edes myöntämään itselleni, että uskonto ja seurakunta ahdisti. Myöhemmin olen tajunnut ettenhän minä oikeastaan edes loppujenlopuksi "tuntenut" mitään "jumalaa", vaikka varmasti olisin niin väittänyt, kirkkain silmin, mahdollisimman vakuuttavasti, jos joku minulta sitä olisi silloin kysynyt.

        Sit myöhemmin saatuani etäisyyttä uskovaisiin ja uskontoon, tajusin vielä kuinka järkyttävän suuressa itsepetoksessa minä olin siihen asti elänyt - tai siis minut oli pakotettu ja painostettu elämään. Aloin huomata asioita joita en olisi voinut aikaisemmin huomata, koska itsepetoksessa elävän ihmisen todellisuus on juuri sellainen jollaisena hän itse sen haluaa nähdä. Minun näkökulmastani katsottuna seurakunnat ovat täynnä tällaisia itsepetoksessa eläviä ihmisiä. Jos ne haluaa uskoa, että maapallo on litteä, niin se ON silloin litteä, vaikka kaikki faktat kertoisivat muuta.

        Se miksi näihin tällaisiin aloituksiin siis yleensä vastailen, on että haluan ikkäänsäkuin rohkaista etsimään oma tie sen valmiiksi tampatun ladun sijasta.
        Koska tiedän kokemuksesta, että valmiisiin vastauksiin tyytymään pakottava, jäykkä, muiden (tai omien aivopestyjen aivojen) kontrollissa oleva usko voi pahimmassa tapauksessa varastaa ihmisen koko elämän, ja persoonan.

        Sinulle sanotaan:

        "Ei maailma voi antaa sitä mitä usko voi"
        "Maailman nautinnot ovat vain hetkellisiä nautintoja, Jumala tuo pysyvän onnen"
        "Maailmaan tulet pettymään, Jumalaan et"

        Ensinnäkin hyvin suuri osa noiden fraasien laukojista on uskovaisia jotka eivät itse ole koskaan olleet "maailmassa". Mistä he siis tietävät, että maailmassa kaikki on pelkkää yhtä suurta pettymystä, kun heillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta koko asiasta?

        Jos olet rehellinen itsellesi, niin mietis oletko sinä koskaan pettynyt Jumalaan? Monet ovat. Joten eikö tämä tosiasia vesitä uskovaisten lupauksen, ettei Jumalaan voisi pettyä?

        Tuoko usko pysyvämmän "nautinnon", siis onnen, kuin joku ns. "maailman riento"?
        Jos tuo, niin miksi sitten olet tällä hetkellä ahdistunut, etkä ole onnellinen?

        Ei MIKÄÄN ole pysyvää, ja kaikki on hetkellistä.

        Tämä koskee niin "maallisia nautintoja" (ikäänkuin täällä maailmassa koko ajan vain nautiskeltais kaikesta?? heheh!) kuin uskontoja, uskoja, seurakuntia ja Jumalaakin. Se on asia joka uskovaisen on vaikea hyväksyä.

        Jos kaikkeen maailmassa olevaan aina vain petytään, niin miten on mahdollista, että sinä tällä hetkellä kaipaat sitä "vanhaa onnellista elämääsi"?

        ...

        "Toisaalta oletko tullut ajatelleeksi, että myös SINULLA on mahdollisuus elää hyvää ja raitista elämää ilman uskovien piirejäkin, jos ne ahdistavat?

        ---> voe kuule ko mä en osaa olla raittiina..ennätys raittiina tais olla 13 viikkoo ja si oli pakko päästä ottaa häppää..säälittävää mut totta."

        ...

        Sanoit että "vaikka olihan se hyvä et monet "pahat" jutut jäi pois elämästäni (kuten black ja death metalli, tupakki ja viina).."

        Toisin sanoen siis uskoon tultuasi et ole juonut. Joten jos "et osaa olla raittiina", mutta uskoon tulon jälkeen olet raitistunut, niin eikös tämä puhu sen puolesta että uskonnosta tuli korvike alkoholille? Siis:

        "OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen? "

        -->olen varma, vaikkakin sait mut jo hetkeks epäileen asiaa, mut en usko sen olevan."

        Tuo ei siis pidäkään paikkaansa? ;-)

        Olet siis addikti, jonka addiktion kohde vain vaihtuu. Kandeis ehkä alkaa tosissaan miettimään, että mistä se johtuu, että sinusta on tullut addikti. Mitä tyhjyyttä sinä täytät? Mä olen sitä mieltä, että se on yleensä joko jonkinlaista itsensä lääkitsemistä, tai sitten vain puhtaasti rikkaamman ja mielekkäämmän elämänsisällön puutetta.

        Noin, tuli taas vähän tekstiä... Toivottavasti jaksat lukea.

        :-)

        ok, eli huomio asia on käsitelty nyt si loppuun..? hope so :D



        Sul siis oli nuorten illois, tapahtumis yms sellainen apua, mul menee nuoruus ohi-olo?
        Eks sä kokenut Jumalan läsnäoloa, rauhaa ja rakkautta koskaan niissä?
        äh..eihän susta pitäny puhuu..(tai voidaan me tietty sitäkin sivuta ;D)




        kuten ite kans lainasit mua ("jotenkin koen et elämääni rajoitetaan liikaa ja että mä en ole onnellinen koska mä en saa nauttia elämästäni ja etenkin nuoruudestani" ), ehkä kyse on vaan et mä oon eksyny vääränlaiseen seurakuntaan? (kyseistä seurakuntaa sanottu Suomen vanhoillimmaksi vapaakirkoksi..)...
        ai niin "religion kills, Jesus saves", uskontoon ei saa jäädä, pitää löytää elävä usko...



        "Ei maailma voi antaa sitä mitä usko voi"
        "Maailman nautinnot ovat vain hetkellisiä nautintoja, Jumala tuo pysyvän onnen"
        "Maailmaan tulet pettymään, Jumalaan et"
        --> nuo lauseet, joo, niitä on saanu täs kuulla ko on yrittäny uskovaisille kavereille asiasta puhua (ja se et niille meni puhuun oli aika paha vika..luulen et ymmärrät miksi)
        Mut mun tapauksessa oon aika paljon saanu jutella niiden kanssa joka on tullut maailmasta uskoon..et mulle ei noita oo pahemmin uskovien kotien, koko iän uskossa olleet laukoneet...



        "Jos olet rehellinen itsellesi, niin mietis oletko sinä koskaan pettynyt Jumalaan? Monet ovat. Joten eikö tämä tosiasia vesitä uskovaisten lupauksen, ettei Jumalaan voisi pettyä? "
        --> tää kuulostaa tosi tyhmältä sanoo näin mut eiks Jumala tiedä mikä meille on parasta?



        "Tuoko usko pysyvämmän "nautinnon", siis onnen, kuin joku ns. "maailman riento"?
        Jos tuo, niin miksi sitten olet tällä hetkellä ahdistunut, etkä ole onnellinen? "
        --> edelleenkin mä sanon etten mä tiiä miks mä oon ahdistunu..ja pian alkaa oleen olo et psygiatrillehan täs on mentävä.



        "Sanoit että "vaikka olihan se hyvä et monet "pahat" jutut jäi pois elämästäni (kuten black ja death metalli, tupakki ja viina).."

        Toisin sanoen siis uskoon tultuasi et ole juonut. Joten jos "et osaa olla raittiina", mutta uskoon tulon jälkeen olet raitistunut, niin eikös tämä puhu sen puolesta että uskonnosta tuli korvike alkoholille? Siis:

        "OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen? "

        -->olen varma, vaikkakin sait mut jo hetkeks epäileen asiaa, mut en usko sen olevan."

        Tuo ei siis pidäkään paikkaansa? ;-) "
        --> äh..tämä juttu ei mee mun kaaliin...
        tai siis mä en tajua sitä. =/



        "Olet siis addikti, jonka addiktion kohde vain vaihtuu. Kandeis ehkä alkaa tosissaan miettimään, että mistä se johtuu, että sinusta on tullut addikti. Mitä tyhjyyttä sinä täytät? Mä olen sitä mieltä, että se on yleensä joko jonkinlaista itsensä lääkitsemistä, tai sitten vain puhtaasti rikkaamman ja mielekkäämmän elämänsisällön puutetta."
        --> paska. mä en saa ittestäni tajuttuu minkäänlaista addiktia.. vaik ohan monet tuota samaa mulle hokenut..mutta ei, mä en näe ittessäni addiktia (heh, äläkä si sano et "taudin kuvaan" kuulu kieltää tämä ns sairaus)

        (sorry, nää tuli tähän sekavasti mutta silti)

      • PakanaF
        OnnenEnkeli kirjoitti:

        ok, eli huomio asia on käsitelty nyt si loppuun..? hope so :D



        Sul siis oli nuorten illois, tapahtumis yms sellainen apua, mul menee nuoruus ohi-olo?
        Eks sä kokenut Jumalan läsnäoloa, rauhaa ja rakkautta koskaan niissä?
        äh..eihän susta pitäny puhuu..(tai voidaan me tietty sitäkin sivuta ;D)




        kuten ite kans lainasit mua ("jotenkin koen et elämääni rajoitetaan liikaa ja että mä en ole onnellinen koska mä en saa nauttia elämästäni ja etenkin nuoruudestani" ), ehkä kyse on vaan et mä oon eksyny vääränlaiseen seurakuntaan? (kyseistä seurakuntaa sanottu Suomen vanhoillimmaksi vapaakirkoksi..)...
        ai niin "religion kills, Jesus saves", uskontoon ei saa jäädä, pitää löytää elävä usko...



        "Ei maailma voi antaa sitä mitä usko voi"
        "Maailman nautinnot ovat vain hetkellisiä nautintoja, Jumala tuo pysyvän onnen"
        "Maailmaan tulet pettymään, Jumalaan et"
        --> nuo lauseet, joo, niitä on saanu täs kuulla ko on yrittäny uskovaisille kavereille asiasta puhua (ja se et niille meni puhuun oli aika paha vika..luulen et ymmärrät miksi)
        Mut mun tapauksessa oon aika paljon saanu jutella niiden kanssa joka on tullut maailmasta uskoon..et mulle ei noita oo pahemmin uskovien kotien, koko iän uskossa olleet laukoneet...



        "Jos olet rehellinen itsellesi, niin mietis oletko sinä koskaan pettynyt Jumalaan? Monet ovat. Joten eikö tämä tosiasia vesitä uskovaisten lupauksen, ettei Jumalaan voisi pettyä? "
        --> tää kuulostaa tosi tyhmältä sanoo näin mut eiks Jumala tiedä mikä meille on parasta?



        "Tuoko usko pysyvämmän "nautinnon", siis onnen, kuin joku ns. "maailman riento"?
        Jos tuo, niin miksi sitten olet tällä hetkellä ahdistunut, etkä ole onnellinen? "
        --> edelleenkin mä sanon etten mä tiiä miks mä oon ahdistunu..ja pian alkaa oleen olo et psygiatrillehan täs on mentävä.



        "Sanoit että "vaikka olihan se hyvä et monet "pahat" jutut jäi pois elämästäni (kuten black ja death metalli, tupakki ja viina).."

        Toisin sanoen siis uskoon tultuasi et ole juonut. Joten jos "et osaa olla raittiina", mutta uskoon tulon jälkeen olet raitistunut, niin eikös tämä puhu sen puolesta että uskonnosta tuli korvike alkoholille? Siis:

        "OLetko varma ettei uskovaisuus olisi vain yhden riippuvuuden vaihtamista toiseen? "

        -->olen varma, vaikkakin sait mut jo hetkeks epäileen asiaa, mut en usko sen olevan."

        Tuo ei siis pidäkään paikkaansa? ;-) "
        --> äh..tämä juttu ei mee mun kaaliin...
        tai siis mä en tajua sitä. =/



        "Olet siis addikti, jonka addiktion kohde vain vaihtuu. Kandeis ehkä alkaa tosissaan miettimään, että mistä se johtuu, että sinusta on tullut addikti. Mitä tyhjyyttä sinä täytät? Mä olen sitä mieltä, että se on yleensä joko jonkinlaista itsensä lääkitsemistä, tai sitten vain puhtaasti rikkaamman ja mielekkäämmän elämänsisällön puutetta."
        --> paska. mä en saa ittestäni tajuttuu minkäänlaista addiktia.. vaik ohan monet tuota samaa mulle hokenut..mutta ei, mä en näe ittessäni addiktia (heh, äläkä si sano et "taudin kuvaan" kuulu kieltää tämä ns sairaus)

        (sorry, nää tuli tähän sekavasti mutta silti)

        Eipäs oo ihan vielä loppuunkäsitelty. ;-P

        Ensin tuo addiktiojuttu. Yritän sanoa vähän yksinkertaisemmin, mikä ei ole minun vahvimpia puoliani. ;-)

        Mistä se kertoo, että uskoon tultuasi lopetit juomisen? Eikö se kerro siitä, että usko tuli viinan tilalle?

        Siis päihde (viina) vaihtui toiseen päihteeseen (uskonto).

        ---

        "Sul siis oli nuorten illois, tapahtumis yms sellainen apua, mul menee nuoruus ohi-olo?
        Eks sä kokenut Jumalan läsnäoloa, rauhaa ja rakkautta koskaan niissä?"

        Tottakai minä koin toisinaan jotakin minkä silloin tulkitsin "jumalan läsnäoloksi". Myöhemmin olen ymmärtänyt sen olleen vain tunteiden manipuloinnin seurauksena syntynyttä tunnelman kohotusta, ja siihen mukaan tempautumista, ei muuta.

        Niin, kerroin siis tuon oman juttuni vain selventääkseni mitä ajan takaa, ja mihin omat mielipiteeni perustan. Mut takas aiheeseen..

        ---

        "ai niin "religion kills, Jesus saves", uskontoon ei saa jäädä, pitää löytää elävä usko..."

        Sorry, mut kyl noi on taas sellaist ulkoa tulleita uskovaisten fraaseja.

        Kaikki vapaiden suuntien uskovaiset juoksevat sen "elävän uskon" perässä. Juu, elävä usko sen olla pitää, nyökyti nyökyti, ja kaikki ovat samaa mieltä. ;-)
        Ja vielä perään pari osuvaa iskulausetta, mieluiten coolisti englanniksi, "religion kills, jesus saves!", niin johan kuuluu aamenta jokapuolelta.
        Vapaat suunnat kuvittelevat olevansa jotenkin elävämpiä, aidompia vain sillä, että sanoutuvat irti sanasta "uskonto" ja muuttavat sen "eläväksi uskoksi", ja elämöivät tunteilla enemmän kuin rituaalisemmat pääuskonnot.

        Tietty itsekin käytän muiden keksimiä juttuja, ja fraaseja toisinaan, mutta jos lähes _kaikki_ mitä ihminen sanoo, koostuu näistä jokapuolella viljellyistä käsitteistä, sanonnoista, ja iskulauseista ilman mitään sellaista omaa juttua siellä välissä, niin eikö se ole silloin vähän haperolla pohjalla koko juttu? Onko siinä mitään itse etsittyä ja itse löydettyä?

        Löysitkö sinä siis sittenkään Jumalaa? Vai löysitkö ehkä vain vapaakirkon?

        ...

        "Jos olet rehellinen itsellesi, niin mietis oletko sinä koskaan pettynyt Jumalaan? Monet ovat. Joten eikö tämä tosiasia vesitä uskovaisten lupauksen, ettei Jumalaan voisi pettyä? "
        --> tää kuulostaa tosi tyhmältä sanoo näin mut eiks Jumala tiedä mikä meille on parasta? "

        ...

        Siis jos minulta kysyt, niin tuskin Jumala tietää mikä meille on parasta, koska sitä Jumalaa tod.näk. ei ole edes olemassa, ainakaan siinä muodossa jollaisena se kristinuskossa ymmärretään. Toisaalta eikö voisi todeta että jos Jumala tietää mikä meille on parasta, niin miksi hän ei sitten toimi sen mukaan?

        Kysymys oli täs kohtia kuitenkin siitä, että pitävätkö uskovaisten lupaukset, joilla he markkinoivat uskoaan, paikkansa? Vastaus siis oli ei. Esim. se paljon viljelty väite, että "maailmaan petyt, mutta Jumalaan et" ei pidä paikkaansa. Jumalaankin voi pettyä.

        Kannattaako luottaa lupauksiin jotka eivät pidä paikkaansa? Eikö noiden fraasien viljeleminen ole merkki myös siitä, etteivät nämä uskovaiset ystäväsi itsekään ole mitään oikeasti koskaan löytäneet?
        Että myös he itse ovat tämän uskontopäihteen alaisia?

        Minä voisin tehdä vastakysymyksen: Etkö ihminen itse tiedä mikä ihmiselle on parasta?

        ...

        "edelleenkin mä sanon etten mä tiiä miks mä oon ahdistunu..ja pian alkaa oleen olo et psygiatrillehan täs on mentävä."

        ...

        Siin tapauksessa varoittaisin uskonnollisesta sielunhoidosta ja kristillisestä terapiasta. Uskonnolliset auttajatahot ovat hyvin taipuvaisia tulkitsemaan kaiken henkimaailmalla. Olen itse nähnyt kuinka potilaiden ongelmiin etsitään syitä lapsuuden yms. yms. "normaalien" juttujen lisäksi henkimaailmasta, ja myös henkiä on ajettu ulos. Vähintäänkin kyseenalaista touhua.
        Lisäksi kaikki ongelmat yritetään kuitata anteeksiannolla. Tätä harrastetaan myös muissa "maallisissa" auttavissa tahoissa, mutta varsinkin kristillisissä.

        Ehkä kandeis alkaa itse ottaa asioista selvää ainakin ensin. Kirjastosta löytyy hyvää kirjallisuutta. Esim Hellstenin kirjat on selkosanaisia, ja A.Millerin tuotantoa voin myös suositella. Tietysti noitkin täytyy lukea soveltaen niitä aina omaan elämään, koska kaikkien ongelmat eivät ole samanlaisia, eikä kaikkien menneisyys koostu samoista elementeistä.

        En tietystikään sano ettei kannata hakea apua ulkopuolelta, mutta suosittelisin siinä tapauksessa jotakin muuta kuin uskovaisten auttajatahoja. Niissäkin on tietysti eroja.

        Mä kuitenkin uskon siihen, että ihmisessä itsessään on se kaikki tarvittava tieto, jota sinä tarvitset sen selvittämiseen, mikä sinua vaivaa. Ihmisen koko historia varastoitunut meihin itseemme, meidän kehoon ja mieleen. Jos joku asia tuntuu olevan pahasti pielessä, niin sitä täytyy alkaa sitten ainakin jossain määrin toisinaan purkamaan, ja etsimään sitä "minua" (tai siis sinua ;-)) joka on vielä piilossa, ja jolla ne vastaukset ovat.
        Ei kukaan ulkopuolinen voi sinua "vapahtaa". On tärkeää pitää koko ajan, vaikka autettavana olisikin, ohjat omissa käsissä. Kukaan muu ei ole elänyt sinun elämääsi, kuin sinä itse, joten sinä tiedät itse sen parhaiten.
        Must mikään menneisyydessä märehtiminen ja piehtaroiminen ei ole hyvä juttu, mutta toisinaan se on välttämätöntä, että vähän alkaa tutkimaan syvemmin itseään ja historiaansa, että edes tajuaa mikä mättää.

        Aamen ja hallelyyjaa.

        No niin. Tulihan varmasti oikein monimutkaisesti, vaikeaselkoisesti ynnä utopistisesti?

        Toivottelen sulle onnea sille tielle mitä sitten ikinä päätätkin alkaa kulkea.

        :-)

      • minultahan
        PakanaF kirjoitti:

        Eipäs oo ihan vielä loppuunkäsitelty. ;-P

        Ensin tuo addiktiojuttu. Yritän sanoa vähän yksinkertaisemmin, mikä ei ole minun vahvimpia puoliani. ;-)

        Mistä se kertoo, että uskoon tultuasi lopetit juomisen? Eikö se kerro siitä, että usko tuli viinan tilalle?

        Siis päihde (viina) vaihtui toiseen päihteeseen (uskonto).

        ---

        "Sul siis oli nuorten illois, tapahtumis yms sellainen apua, mul menee nuoruus ohi-olo?
        Eks sä kokenut Jumalan läsnäoloa, rauhaa ja rakkautta koskaan niissä?"

        Tottakai minä koin toisinaan jotakin minkä silloin tulkitsin "jumalan läsnäoloksi". Myöhemmin olen ymmärtänyt sen olleen vain tunteiden manipuloinnin seurauksena syntynyttä tunnelman kohotusta, ja siihen mukaan tempautumista, ei muuta.

        Niin, kerroin siis tuon oman juttuni vain selventääkseni mitä ajan takaa, ja mihin omat mielipiteeni perustan. Mut takas aiheeseen..

        ---

        "ai niin "religion kills, Jesus saves", uskontoon ei saa jäädä, pitää löytää elävä usko..."

        Sorry, mut kyl noi on taas sellaist ulkoa tulleita uskovaisten fraaseja.

        Kaikki vapaiden suuntien uskovaiset juoksevat sen "elävän uskon" perässä. Juu, elävä usko sen olla pitää, nyökyti nyökyti, ja kaikki ovat samaa mieltä. ;-)
        Ja vielä perään pari osuvaa iskulausetta, mieluiten coolisti englanniksi, "religion kills, jesus saves!", niin johan kuuluu aamenta jokapuolelta.
        Vapaat suunnat kuvittelevat olevansa jotenkin elävämpiä, aidompia vain sillä, että sanoutuvat irti sanasta "uskonto" ja muuttavat sen "eläväksi uskoksi", ja elämöivät tunteilla enemmän kuin rituaalisemmat pääuskonnot.

        Tietty itsekin käytän muiden keksimiä juttuja, ja fraaseja toisinaan, mutta jos lähes _kaikki_ mitä ihminen sanoo, koostuu näistä jokapuolella viljellyistä käsitteistä, sanonnoista, ja iskulauseista ilman mitään sellaista omaa juttua siellä välissä, niin eikö se ole silloin vähän haperolla pohjalla koko juttu? Onko siinä mitään itse etsittyä ja itse löydettyä?

        Löysitkö sinä siis sittenkään Jumalaa? Vai löysitkö ehkä vain vapaakirkon?

        ...

        "Jos olet rehellinen itsellesi, niin mietis oletko sinä koskaan pettynyt Jumalaan? Monet ovat. Joten eikö tämä tosiasia vesitä uskovaisten lupauksen, ettei Jumalaan voisi pettyä? "
        --> tää kuulostaa tosi tyhmältä sanoo näin mut eiks Jumala tiedä mikä meille on parasta? "

        ...

        Siis jos minulta kysyt, niin tuskin Jumala tietää mikä meille on parasta, koska sitä Jumalaa tod.näk. ei ole edes olemassa, ainakaan siinä muodossa jollaisena se kristinuskossa ymmärretään. Toisaalta eikö voisi todeta että jos Jumala tietää mikä meille on parasta, niin miksi hän ei sitten toimi sen mukaan?

        Kysymys oli täs kohtia kuitenkin siitä, että pitävätkö uskovaisten lupaukset, joilla he markkinoivat uskoaan, paikkansa? Vastaus siis oli ei. Esim. se paljon viljelty väite, että "maailmaan petyt, mutta Jumalaan et" ei pidä paikkaansa. Jumalaankin voi pettyä.

        Kannattaako luottaa lupauksiin jotka eivät pidä paikkaansa? Eikö noiden fraasien viljeleminen ole merkki myös siitä, etteivät nämä uskovaiset ystäväsi itsekään ole mitään oikeasti koskaan löytäneet?
        Että myös he itse ovat tämän uskontopäihteen alaisia?

        Minä voisin tehdä vastakysymyksen: Etkö ihminen itse tiedä mikä ihmiselle on parasta?

        ...

        "edelleenkin mä sanon etten mä tiiä miks mä oon ahdistunu..ja pian alkaa oleen olo et psygiatrillehan täs on mentävä."

        ...

        Siin tapauksessa varoittaisin uskonnollisesta sielunhoidosta ja kristillisestä terapiasta. Uskonnolliset auttajatahot ovat hyvin taipuvaisia tulkitsemaan kaiken henkimaailmalla. Olen itse nähnyt kuinka potilaiden ongelmiin etsitään syitä lapsuuden yms. yms. "normaalien" juttujen lisäksi henkimaailmasta, ja myös henkiä on ajettu ulos. Vähintäänkin kyseenalaista touhua.
        Lisäksi kaikki ongelmat yritetään kuitata anteeksiannolla. Tätä harrastetaan myös muissa "maallisissa" auttavissa tahoissa, mutta varsinkin kristillisissä.

        Ehkä kandeis alkaa itse ottaa asioista selvää ainakin ensin. Kirjastosta löytyy hyvää kirjallisuutta. Esim Hellstenin kirjat on selkosanaisia, ja A.Millerin tuotantoa voin myös suositella. Tietysti noitkin täytyy lukea soveltaen niitä aina omaan elämään, koska kaikkien ongelmat eivät ole samanlaisia, eikä kaikkien menneisyys koostu samoista elementeistä.

        En tietystikään sano ettei kannata hakea apua ulkopuolelta, mutta suosittelisin siinä tapauksessa jotakin muuta kuin uskovaisten auttajatahoja. Niissäkin on tietysti eroja.

        Mä kuitenkin uskon siihen, että ihmisessä itsessään on se kaikki tarvittava tieto, jota sinä tarvitset sen selvittämiseen, mikä sinua vaivaa. Ihmisen koko historia varastoitunut meihin itseemme, meidän kehoon ja mieleen. Jos joku asia tuntuu olevan pahasti pielessä, niin sitä täytyy alkaa sitten ainakin jossain määrin toisinaan purkamaan, ja etsimään sitä "minua" (tai siis sinua ;-)) joka on vielä piilossa, ja jolla ne vastaukset ovat.
        Ei kukaan ulkopuolinen voi sinua "vapahtaa". On tärkeää pitää koko ajan, vaikka autettavana olisikin, ohjat omissa käsissä. Kukaan muu ei ole elänyt sinun elämääsi, kuin sinä itse, joten sinä tiedät itse sen parhaiten.
        Must mikään menneisyydessä märehtiminen ja piehtaroiminen ei ole hyvä juttu, mutta toisinaan se on välttämätöntä, että vähän alkaa tutkimaan syvemmin itseään ja historiaansa, että edes tajuaa mikä mättää.

        Aamen ja hallelyyjaa.

        No niin. Tulihan varmasti oikein monimutkaisesti, vaikeaselkoisesti ynnä utopistisesti?

        Toivottelen sulle onnea sille tielle mitä sitten ikinä päätätkin alkaa kulkea.

        :-)

        Ensinnäkin: usko ei ole kiinni tunteista. Se on luja
        luottamus Raamatun sanaan ja sen pysyvyyteen. Sanoisin onnenenkelille että minulla itsellänikin on
        useinkin ollut sellaisia aikoja, jolloin ei pahemmin
        tunnu miltään ja vähän miettii että onko sitä uskossa.

        PakanaF puhui ihmisen sisältä löytyvästä totuudesta ja "uskovaisuuden" kadottamisesta. Mielestäni tätä asiaa ei tule syrjäyttää, koska kuolema kohtaa kaikkia, kuten olemme viime päivien
        aikana havainneet. Saanko kysyä PakanaF:
        "Mikä on mielestäsi totuus ja onnen lähde?"

        Henkilökohtaisesti sanoisin onnenenkelille:
        "Olet kerran antanut elämäsi Jeesukselle ja hän kulkee vierelläsi koko ajan. Ylösnoussut Jeesus on
        luvannut niin ja roiku vain siinä!"

      • OnnenEnkeli
        PakanaF kirjoitti:

        Eipäs oo ihan vielä loppuunkäsitelty. ;-P

        Ensin tuo addiktiojuttu. Yritän sanoa vähän yksinkertaisemmin, mikä ei ole minun vahvimpia puoliani. ;-)

        Mistä se kertoo, että uskoon tultuasi lopetit juomisen? Eikö se kerro siitä, että usko tuli viinan tilalle?

        Siis päihde (viina) vaihtui toiseen päihteeseen (uskonto).

        ---

        "Sul siis oli nuorten illois, tapahtumis yms sellainen apua, mul menee nuoruus ohi-olo?
        Eks sä kokenut Jumalan läsnäoloa, rauhaa ja rakkautta koskaan niissä?"

        Tottakai minä koin toisinaan jotakin minkä silloin tulkitsin "jumalan läsnäoloksi". Myöhemmin olen ymmärtänyt sen olleen vain tunteiden manipuloinnin seurauksena syntynyttä tunnelman kohotusta, ja siihen mukaan tempautumista, ei muuta.

        Niin, kerroin siis tuon oman juttuni vain selventääkseni mitä ajan takaa, ja mihin omat mielipiteeni perustan. Mut takas aiheeseen..

        ---

        "ai niin "religion kills, Jesus saves", uskontoon ei saa jäädä, pitää löytää elävä usko..."

        Sorry, mut kyl noi on taas sellaist ulkoa tulleita uskovaisten fraaseja.

        Kaikki vapaiden suuntien uskovaiset juoksevat sen "elävän uskon" perässä. Juu, elävä usko sen olla pitää, nyökyti nyökyti, ja kaikki ovat samaa mieltä. ;-)
        Ja vielä perään pari osuvaa iskulausetta, mieluiten coolisti englanniksi, "religion kills, jesus saves!", niin johan kuuluu aamenta jokapuolelta.
        Vapaat suunnat kuvittelevat olevansa jotenkin elävämpiä, aidompia vain sillä, että sanoutuvat irti sanasta "uskonto" ja muuttavat sen "eläväksi uskoksi", ja elämöivät tunteilla enemmän kuin rituaalisemmat pääuskonnot.

        Tietty itsekin käytän muiden keksimiä juttuja, ja fraaseja toisinaan, mutta jos lähes _kaikki_ mitä ihminen sanoo, koostuu näistä jokapuolella viljellyistä käsitteistä, sanonnoista, ja iskulauseista ilman mitään sellaista omaa juttua siellä välissä, niin eikö se ole silloin vähän haperolla pohjalla koko juttu? Onko siinä mitään itse etsittyä ja itse löydettyä?

        Löysitkö sinä siis sittenkään Jumalaa? Vai löysitkö ehkä vain vapaakirkon?

        ...

        "Jos olet rehellinen itsellesi, niin mietis oletko sinä koskaan pettynyt Jumalaan? Monet ovat. Joten eikö tämä tosiasia vesitä uskovaisten lupauksen, ettei Jumalaan voisi pettyä? "
        --> tää kuulostaa tosi tyhmältä sanoo näin mut eiks Jumala tiedä mikä meille on parasta? "

        ...

        Siis jos minulta kysyt, niin tuskin Jumala tietää mikä meille on parasta, koska sitä Jumalaa tod.näk. ei ole edes olemassa, ainakaan siinä muodossa jollaisena se kristinuskossa ymmärretään. Toisaalta eikö voisi todeta että jos Jumala tietää mikä meille on parasta, niin miksi hän ei sitten toimi sen mukaan?

        Kysymys oli täs kohtia kuitenkin siitä, että pitävätkö uskovaisten lupaukset, joilla he markkinoivat uskoaan, paikkansa? Vastaus siis oli ei. Esim. se paljon viljelty väite, että "maailmaan petyt, mutta Jumalaan et" ei pidä paikkaansa. Jumalaankin voi pettyä.

        Kannattaako luottaa lupauksiin jotka eivät pidä paikkaansa? Eikö noiden fraasien viljeleminen ole merkki myös siitä, etteivät nämä uskovaiset ystäväsi itsekään ole mitään oikeasti koskaan löytäneet?
        Että myös he itse ovat tämän uskontopäihteen alaisia?

        Minä voisin tehdä vastakysymyksen: Etkö ihminen itse tiedä mikä ihmiselle on parasta?

        ...

        "edelleenkin mä sanon etten mä tiiä miks mä oon ahdistunu..ja pian alkaa oleen olo et psygiatrillehan täs on mentävä."

        ...

        Siin tapauksessa varoittaisin uskonnollisesta sielunhoidosta ja kristillisestä terapiasta. Uskonnolliset auttajatahot ovat hyvin taipuvaisia tulkitsemaan kaiken henkimaailmalla. Olen itse nähnyt kuinka potilaiden ongelmiin etsitään syitä lapsuuden yms. yms. "normaalien" juttujen lisäksi henkimaailmasta, ja myös henkiä on ajettu ulos. Vähintäänkin kyseenalaista touhua.
        Lisäksi kaikki ongelmat yritetään kuitata anteeksiannolla. Tätä harrastetaan myös muissa "maallisissa" auttavissa tahoissa, mutta varsinkin kristillisissä.

        Ehkä kandeis alkaa itse ottaa asioista selvää ainakin ensin. Kirjastosta löytyy hyvää kirjallisuutta. Esim Hellstenin kirjat on selkosanaisia, ja A.Millerin tuotantoa voin myös suositella. Tietysti noitkin täytyy lukea soveltaen niitä aina omaan elämään, koska kaikkien ongelmat eivät ole samanlaisia, eikä kaikkien menneisyys koostu samoista elementeistä.

        En tietystikään sano ettei kannata hakea apua ulkopuolelta, mutta suosittelisin siinä tapauksessa jotakin muuta kuin uskovaisten auttajatahoja. Niissäkin on tietysti eroja.

        Mä kuitenkin uskon siihen, että ihmisessä itsessään on se kaikki tarvittava tieto, jota sinä tarvitset sen selvittämiseen, mikä sinua vaivaa. Ihmisen koko historia varastoitunut meihin itseemme, meidän kehoon ja mieleen. Jos joku asia tuntuu olevan pahasti pielessä, niin sitä täytyy alkaa sitten ainakin jossain määrin toisinaan purkamaan, ja etsimään sitä "minua" (tai siis sinua ;-)) joka on vielä piilossa, ja jolla ne vastaukset ovat.
        Ei kukaan ulkopuolinen voi sinua "vapahtaa". On tärkeää pitää koko ajan, vaikka autettavana olisikin, ohjat omissa käsissä. Kukaan muu ei ole elänyt sinun elämääsi, kuin sinä itse, joten sinä tiedät itse sen parhaiten.
        Must mikään menneisyydessä märehtiminen ja piehtaroiminen ei ole hyvä juttu, mutta toisinaan se on välttämätöntä, että vähän alkaa tutkimaan syvemmin itseään ja historiaansa, että edes tajuaa mikä mättää.

        Aamen ja hallelyyjaa.

        No niin. Tulihan varmasti oikein monimutkaisesti, vaikeaselkoisesti ynnä utopistisesti?

        Toivottelen sulle onnea sille tielle mitä sitten ikinä päätätkin alkaa kulkea.

        :-)

        hmm..mä en sanois et usko ois tullu ADDIKTIONA viinan tilalle.. eihän siinä ois mitään järkee.. eikö ois paljon järkevämpää ajatella et pääsin addiktiosta viina eroon ku tulin uskoon MUTTA en ei, ei usko tullu addiktiona tilalle.



        "Tottakai minä koin toisinaan jotakin minkä silloin tulkitsin "jumalan läsnäoloksi". Myöhemmin olen ymmärtänyt sen olleen vain tunteiden manipuloinnin seurauksena syntynyttä tunnelman kohotusta, ja siihen mukaan tempautumista, ei muuta. "
        --> tuohon tunteiden manipulointiin yms en jaksa uskoa. koska se ei ole niin. mutta ok, jos sä sen aattelet olevani niin.



        "Kaikki vapaiden suuntien uskovaiset juoksevat sen "elävän uskon" perässä. Juu, elävä usko sen olla pitää, nyökyti nyökyti, ja kaikki ovat samaa mieltä. ;-)
        Ja vielä perään pari osuvaa iskulausetta, mieluiten coolisti englanniksi, "religion kills, jesus saves!", niin johan kuuluu aamenta jokapuolelta.
        Vapaat suunnat kuvittelevat olevansa jotenkin elävämpiä, aidompia vain sillä, että sanoutuvat irti sanasta "uskonto" ja muuttavat sen "eläväksi uskoksi", ja elämöivät tunteilla enemmän kuin rituaalisemmat pääuskonnot. "
        --> ite kyl oon sitä mieltä et usko ja uskonto on kaks eri asiaa, siksi siis tuo lainauskin (religion kills, Jesus saves)



        "Löysitkö sinä siis sittenkään Jumalaa? Vai löysitkö ehkä vain vapaakirkon?"
        --> ei, kyllä mä vakavissani uskon löytäneen Jumalan ja se on se ensinsijainen asia. MUTTA myös löysin seurakunnan.



        "Kysymys oli täs kohtia kuitenkin siitä, että pitävätkö uskovaisten lupaukset, joilla he markkinoivat uskoaan, paikkansa? Vastaus siis oli ei. Esim. se paljon viljelty väite, että "maailmaan petyt, mutta Jumalaan et" ei pidä paikkaansa. Jumalaankin voi pettyä.

        Kannattaako luottaa lupauksiin jotka eivät pidä paikkaansa? Eikö noiden fraasien viljeleminen ole merkki myös siitä, etteivät nämä uskovaiset ystäväsi itsekään ole mitään oikeasti koskaan löytäneet?
        Että myös he itse ovat tämän uskontopäihteen alaisia?"
        -->no hui, ku tuo olikin jo paksua väitettä.
        usko on uskomista, ei järkeä.eikä järjellä näitä asioita koskaan voi selittää.



        "Mä kuitenkin uskon siihen, että ihmisessä itsessään on se kaikki tarvittava tieto, jota sinä tarvitset sen selvittämiseen, mikä sinua vaivaa. Ihmisen koko historia varastoitunut meihin itseemme, meidän kehoon ja mieleen. Jos joku asia tuntuu olevan pahasti pielessä, niin sitä täytyy alkaa sitten ainakin jossain määrin toisinaan purkamaan, ja etsimään sitä "minua" (tai siis sinua ;-)) joka on vielä piilossa, ja jolla ne vastaukset ovat. "
        --> mä en kykene tuohon uskomaan että ihmisessä on itsessään kaikki, siis että perjaatteessa ihminen on itse jumala. mä en koskaan asiaa kyennyt noin ymmärtään.

      • OnnenEnkeli
        minultahan kirjoitti:

        Ensinnäkin: usko ei ole kiinni tunteista. Se on luja
        luottamus Raamatun sanaan ja sen pysyvyyteen. Sanoisin onnenenkelille että minulla itsellänikin on
        useinkin ollut sellaisia aikoja, jolloin ei pahemmin
        tunnu miltään ja vähän miettii että onko sitä uskossa.

        PakanaF puhui ihmisen sisältä löytyvästä totuudesta ja "uskovaisuuden" kadottamisesta. Mielestäni tätä asiaa ei tule syrjäyttää, koska kuolema kohtaa kaikkia, kuten olemme viime päivien
        aikana havainneet. Saanko kysyä PakanaF:
        "Mikä on mielestäsi totuus ja onnen lähde?"

        Henkilökohtaisesti sanoisin onnenenkelille:
        "Olet kerran antanut elämäsi Jeesukselle ja hän kulkee vierelläsi koko ajan. Ylösnoussut Jeesus on
        luvannut niin ja roiku vain siinä!"

        "Olet kerran antanut elämäsi Jeesukselle ja hän kulkee vierelläsi koko ajan. Ylösnoussut Jeesus on
        luvannut niin ja roiku vain siinä!"
        -->yritetään :)

      • PakanaF
        minultahan kirjoitti:

        Ensinnäkin: usko ei ole kiinni tunteista. Se on luja
        luottamus Raamatun sanaan ja sen pysyvyyteen. Sanoisin onnenenkelille että minulla itsellänikin on
        useinkin ollut sellaisia aikoja, jolloin ei pahemmin
        tunnu miltään ja vähän miettii että onko sitä uskossa.

        PakanaF puhui ihmisen sisältä löytyvästä totuudesta ja "uskovaisuuden" kadottamisesta. Mielestäni tätä asiaa ei tule syrjäyttää, koska kuolema kohtaa kaikkia, kuten olemme viime päivien
        aikana havainneet. Saanko kysyä PakanaF:
        "Mikä on mielestäsi totuus ja onnen lähde?"

        Henkilökohtaisesti sanoisin onnenenkelille:
        "Olet kerran antanut elämäsi Jeesukselle ja hän kulkee vierelläsi koko ajan. Ylösnoussut Jeesus on
        luvannut niin ja roiku vain siinä!"

        "PakanaF puhui ihmisen sisältä löytyvästä totuudesta ja "uskovaisuuden" kadottamisesta. Mielestäni tätä asiaa ei tule syrjäyttää, koska kuolema kohtaa kaikkia, kuten olemme viime päivien
        aikana havainneet. Saanko kysyä PakanaF:
        "Mikä on mielestäsi totuus ja onnen lähde?"

        ...

        Mistä hemmetin uskovaisuuden kadottamisesta minä olen muka puhunut? En minä mistään sellaisesta puhunut.

        Tää on oikein hyvä esimerkki siitä kuinka uskovainen uskonnollistaa kaiken mitä kuulee ja näkee. Uskovaisen jakeluun ei kertakaikkiaan mene esim. se, että aina kun puhutaan "totuudesta", EI tarkoiteta mitään _uskonnollista_ suurta "totuutta".

        Jos olisit vähän tarkemmin lukenut tuon keskustelun niin olisit huomannut, että aihe oli, mikä on totuus siitä mikä onnen enkeliä vaivaa kun häntä ahdistaa. Ei mitään sen mystisempää.

        Voitko sinä käsittää, että totuudesta voidaan puhua myös esim. siinä yhteydessä että mikä on TOTUUS siitä mitä rikospaikalla oikeasti tapahtui, tai mikä on TOTUUS sen suhteen montako kuolonuhria tsunami todellisuudessa aiheutti.

        Menisitkö noihinkin vastaamaan että "Jeesus on vastaus, evankeliumi on totuus", ihan vain koska aina, kun mainitaankin sana "totuus" sinä oikopäätä kuvittelet uskonnon jähmettämillä aivoillasi, että puhutaan siitä sinun yhdestä suuresta "totuudsestasi"?

        Tämä sama on nähtävissä selvästi myös siitä miten onnen enkeli tuon "sisältä löytyvän totuuden" tulkitsi. Hänkin kuvitteli että sillä sisältä löytyvällä totuudella tarkoitan jotain saakelin "jumaluutta". Voi herregud sentään!

        Mikä on totuus siitä kuinka pitkät minun kynteni tällä hetkellä ovat? 3mm. Mikä on totuus siitä kuinka pitkät minun hiukseni tätä nykyä ovat? Olkapäille.

        Onko noissakin totuuksissa jotakin mystistä, uskonnollista, maagista tms. yliluonnollista? Hä?

        Siinä totuudessa, mikä esim. onnen enkeliä ahdistaa, on ihan yhtä vähän mystiikkaa, uskontoa kuin noissa totuuksissa. Se totuus voi olla vaikkapa lapsuudessa tapahtunut hylkäämiskokemus, tai sitten yksinkertaisesti liian masentuneessa ja synkässä ympäristössä kasvaminen, ei sen kummempaa. Se totuus voi olla mikä tahansa. Get the point?

        Minä en kuitenkaan yritä täs olla mikään terapeutti, vaikka siltä vaikuttaa. Jokainen tutustukoot omiin sisäisiin totuuksiinsa ja selvitelkööt ne itse. Kunhan yritin vain antaa toista näkökulmaa, koska tuo enkuli kirjoitti nimenomaan uskontojen uhrien palstalle, eikä esim. uskontopalstalle.

        ...

        "Mikä on mielestäsi totuus ja onnen lähde?"

        ...

        Nih! Että mikä on totuus.

        Ja mistäköhän asiasta, jos saan kysyä?

        Katsos kun kaikki ihmiset eivät ole etsimässä mitään hemmetin suuria totuuksia tai onnen lähteitä. Toisilla ei ole sellaiseen minkäänlaista tarvetta. Jotkut katsos kykenevät hyväksymään sen tosiasian, että minkäänlaista pysyvää suurta onnea ei ole olemassakaan, vaan elämä on jatkuvaa aaltoliikettä jossa onnellisuus ja epäonni vaihtelee. Sinä kaiketi markkinoit uskoasi juuri tällaisena pysyvänä autuuden ja onnen lähteenä, etkö vain?

      • PakanaF
        OnnenEnkeli kirjoitti:

        hmm..mä en sanois et usko ois tullu ADDIKTIONA viinan tilalle.. eihän siinä ois mitään järkee.. eikö ois paljon järkevämpää ajatella et pääsin addiktiosta viina eroon ku tulin uskoon MUTTA en ei, ei usko tullu addiktiona tilalle.



        "Tottakai minä koin toisinaan jotakin minkä silloin tulkitsin "jumalan läsnäoloksi". Myöhemmin olen ymmärtänyt sen olleen vain tunteiden manipuloinnin seurauksena syntynyttä tunnelman kohotusta, ja siihen mukaan tempautumista, ei muuta. "
        --> tuohon tunteiden manipulointiin yms en jaksa uskoa. koska se ei ole niin. mutta ok, jos sä sen aattelet olevani niin.



        "Kaikki vapaiden suuntien uskovaiset juoksevat sen "elävän uskon" perässä. Juu, elävä usko sen olla pitää, nyökyti nyökyti, ja kaikki ovat samaa mieltä. ;-)
        Ja vielä perään pari osuvaa iskulausetta, mieluiten coolisti englanniksi, "religion kills, jesus saves!", niin johan kuuluu aamenta jokapuolelta.
        Vapaat suunnat kuvittelevat olevansa jotenkin elävämpiä, aidompia vain sillä, että sanoutuvat irti sanasta "uskonto" ja muuttavat sen "eläväksi uskoksi", ja elämöivät tunteilla enemmän kuin rituaalisemmat pääuskonnot. "
        --> ite kyl oon sitä mieltä et usko ja uskonto on kaks eri asiaa, siksi siis tuo lainauskin (religion kills, Jesus saves)



        "Löysitkö sinä siis sittenkään Jumalaa? Vai löysitkö ehkä vain vapaakirkon?"
        --> ei, kyllä mä vakavissani uskon löytäneen Jumalan ja se on se ensinsijainen asia. MUTTA myös löysin seurakunnan.



        "Kysymys oli täs kohtia kuitenkin siitä, että pitävätkö uskovaisten lupaukset, joilla he markkinoivat uskoaan, paikkansa? Vastaus siis oli ei. Esim. se paljon viljelty väite, että "maailmaan petyt, mutta Jumalaan et" ei pidä paikkaansa. Jumalaankin voi pettyä.

        Kannattaako luottaa lupauksiin jotka eivät pidä paikkaansa? Eikö noiden fraasien viljeleminen ole merkki myös siitä, etteivät nämä uskovaiset ystäväsi itsekään ole mitään oikeasti koskaan löytäneet?
        Että myös he itse ovat tämän uskontopäihteen alaisia?"
        -->no hui, ku tuo olikin jo paksua väitettä.
        usko on uskomista, ei järkeä.eikä järjellä näitä asioita koskaan voi selittää.



        "Mä kuitenkin uskon siihen, että ihmisessä itsessään on se kaikki tarvittava tieto, jota sinä tarvitset sen selvittämiseen, mikä sinua vaivaa. Ihmisen koko historia varastoitunut meihin itseemme, meidän kehoon ja mieleen. Jos joku asia tuntuu olevan pahasti pielessä, niin sitä täytyy alkaa sitten ainakin jossain määrin toisinaan purkamaan, ja etsimään sitä "minua" (tai siis sinua ;-)) joka on vielä piilossa, ja jolla ne vastaukset ovat. "
        --> mä en kykene tuohon uskomaan että ihmisessä on itsessään kaikki, siis että perjaatteessa ihminen on itse jumala. mä en koskaan asiaa kyennyt noin ymmärtään.

        "tuohon tunteiden manipulointiin yms en jaksa uskoa. koska se ei ole niin. mutta ok, jos sä sen aattelet olevani niin."

        ...

        Uskonnollisissa piireissä tunteiden manipulointi on useimmiten tahatonta ja hyvää tarkoittavaa. Ei sitä yleensä tehdä missään pahassa tai ilkeässä tarkoituksessa. Niissä opitaan myös itse manipuloimaan omia tunteita.
        Tunnelman kohottaminen on yksi manipuloinnin muoto, jonka avulla ihmisen voi johdatella ajattelemaan tietyllä tavalla. Tämäkään ei kuitenkaan ole mitään niin mystistä kuin miltä se kuulostaa. Kyse on periaatteessa ihan yksinkertaisesta asiasta.

        ...

        "mä en kykene tuohon uskomaan että ihmisessä on itsessään kaikki, siis että perjaatteessa ihminen on itse jumala. mä en koskaan asiaa kyennyt noin ymmärtään."

        ...

        En minä mitään jumalia tarkoita. Miksi sinun on pakko löytää se joku "jumala" jostain? Miksi tämä todellisuus ei riitä?

        Aihehan oli, että mikä on totuus siitä miksi sinulla on niin paha olo, että epäilet pikapuoliin lähteväsi psykiatrin pakeille jos olo ei helpota. Me puhutaan nyt siitä mikä on totuus siitä, mikä sinua vaivaa.

        Mikään hemmetin jumala, uskonto, usko, mystiikka, yliluonnollinen tms. ei liity siihen asiaa millään tavalla.

        Tämä "tieto" josta puhuin, on sitä ihan tavallista, arkista ja maaliman epämystisintä tietoa, jota sinä olet kasvaessasi itseesi kerännyt, mutta joka on aikojen saatossa unohtunut, mutta joka edelleen kuitenkin vaikuttaa. Ei kaikkea tarvitse uskonnollistaa.

        Nyt alkaa kuitenkin tulla sen verran pahasti terapauttisyndrooma päälle, että täytynee lopettaa tähän.

    • katie

      haluut vanhan onnellisen elämän takas?? entisenä päihdeongelmaisena, nykyisenä uskovana voin kertoa, et se on kaukana onnellisuudesta! se on täyttä pimeyttä, tuskaa ja itkemistä. Vain Kristus tekee todella vapaaksi!

    • katie

      haluut vanhan onnellisen elämän takas?? entisenä päihdeongelmaisena, nykyisenä uskovana voin kertoa, et se on kaukana onnellisuudesta! se on täyttä pimeyttä, tuskaa ja itkemistä. Vain Kristus tekee todella vapaaksi!

      • erhvbc

        teille addiktiohin taipuvaisille onkin hyvä hurahtaa mieluummin jeesuksiin kuin viinaan. Meitä kuitenkin on sellaisiakin, joille ei maistu ei viina eikä jeesus. Ja hyvä niin.

    • juulia 45

      Keksi jotain aina että on kiire tai muuta vastaavaa,minä pääsin niin eroon vapaakirkosta.tiedän tunteesi.
      käy puhumassa jonku kanssa jos vaivaa joku asia itse olen ollut pois jo neljä vuotta ja ahdistaa minua vieläkin.voit kirjoittaa minulle [email protected]

    • Veera-Venla

      Liian tiukka uskonnollinen yhteisö estää nuorta itsenäistymästä.Hyvätkin asiat kuten nuorisokulttuuri, joka veisi kehitystä eteenpäin nähdään syntinä.Jos sinua ahdistaa vapaakirkossa siellä ei kannata tosiaakaan käydä.Kyllä niistä kuvioista pystyy irtautumaan, mitä aiemmin sen parempi.

    • ex-vapis

      Mullakin on huonoja kokemuksia vapaaseurakunnasta. Olen perus kunnollinen nuori, aloitin varsinaisesti alkoholin käytön vasta kun täytin kahdeksantoista koska isäni on alkoholisti.
      Kun vapaaseurakuntaan menee muut on tosi paljon kiinnostuneita sinusta mutta kun olet siellä tietyn aikaa pyörinyt niin vanhat piirit sulkeutuu. Mä itse päädyin vapaaseurakuntaan partion kautta.
      Myös mua ahdistaa siellä se, että kiirehditään naimisiin sen takia, että esiaviollinen seksi on syntiä. Tiedän monia pariskuntia, jotka ovat menneet alle vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja itse en tätä ymmärrä laisinkaan. Mun mielestä avioliitto on pyhä asia jota pitää kunnioittaa joten tämä alle vuoden sisällä naimisiin meno ei ole mielestäni avioliiton kunnioittamista koska monet niistä solmituista avioliitoista päätyy avioeroon.
      Kuulun nykyään evankelisluterilaiseen kirkkoon ja koen sen hyväksi, koska raamattua ei tulkita niin fundamentalistiseen tyyliin esim. jotkut evankelisluterilaiset hyväksyvät homoseksuaalit ja alkoholinkäyttökään ei ole niin tiukasti kiellettyä. Olen tyytyväinen, että jätin taakseni vapaaseurakunnan, koska nykyään en ole koko ajan ahdistunut siitä, mitä teen. Jos menen joskus baariin muutamalle kaverini kanssa niin tiedän, että kukaan ei katso minua pahalla.
      Tietysti jos joku haluaa ja kokee vapaaseurakunnan oikeaksi itselleen niin mikäs siinä, mutta henkilökohtaisesti oma valintani on ev.lut seurakunta.

      • Anonyymi

        Vapaakirkko on saatananpalvontaa kuten helluntailaiset ym'tämän maailman hengellisyys". Mene lähimmälle Rauhanyhdistykselle siellä on Jumalan valtakunta ja pelastus, muualta et löydä

      • Anonyymi

        Perheen perustaminen mahdollisimman nuorena, eikä koulutus nii välii ole vaikka työllistäisi ja saisi vakaan elämän.Perheet eri seurakunnissa ja siviilirekisterissä.Omitaan eikä olisi omaa valintaa.Esiteinit elävät omaa elämää tukahdutetaan puberteetin vaihe ollaan aikuisia ja toimitaan seurakunnan normien mukaan,vaikka ollan lapsia nalle kainalossa.Aikuisena useidenmuuttojen ja opiskelujen jälkeen sitten omakohtainen uskonratkaisu ja toiminta omassa seurakunnassa.

    • askeetti7777

      Ryhdy yksin uskovaksi,niin minä tein.

      Löysin ortodoksisuudesta mitä etsin elämässäni.

    • Anonyymi

      Ilman omaa uskontoaan tuputtavia tyyppejä ei olisi myöskään uskontojen uhreja. Pitää muistaa, että täällä Suomessa on uskonnonvapaus, ennen kuin alkaa tuputtamaan toisille sitä omaa uskontoaan. Niinhän nuo tuputtajat ovat itsekin käyttänyt uskonnonvapauttaan ja lähteneet sille uskonpolulle, joka on itselle parhaiten sopinut. Miksi sitten tuputtaa omaansa muille ja kieltää muilta vapauden valita uskonsa? Uskonnonvapaus ei ole sitä, että on vapaus määrätä, mihin muut saavat uskoa ja mihin kenenkin pitäisi uskoa. Eikä se ole sitä, että jonkun täytyy ruveta uskomaan siihen, mitä joku oman uskonsa tuputtaja tulee tuputtamaan. Silloin ei ole omaa vapautta, jos pitää tehdä kuten joku muu sanoo. Kyllä nuo uskonjutut on sellaisia, että monen uskovaisen toiminta on ihan perkeleestä. Siitä on Jumalat kaukana.
      Sitten kun noita kaikenlaisia uskontoja on pilvin pimein. On isompaa kirkkoa ja sitten on kaikenlaisia pikku lahkoja, suuntauksia. Niin montaa erilaista uskontoa, että mikä niistä sitten mahtaa olla se oikea, onko mikään yksittäinen? Siinä menee moni pää sekaisin, jos liikaa pohtii. Se on just sellaista, että uskontoja on monia ja jokainen väittää sitä omaansa ainoaksi oikeaksi ja että kaikki muut ovat väärässä. No, miten voi olla niin paljon eri uskontoja, joista jokainen on se ainut oikea? Eikö pitäisi olla yksi ainut oikea ja kaikki muut väärässä? Oon miettinyt vähän semmoistakin vaihtoehtoa, että mitä jos kaikki uskonnot ovat väärässä ja oikea uskonto onkin sekoitus kaikkia maailman uskontoja?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      123
      3982

    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      314
      2049

    3. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      248
      1811

    4. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      105
      1727

    5. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      2
      1710

    6. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      439
      1661

    7. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      443
      1518

    8. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      44
      1266

    9. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      53
      1252

    10. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      440
      1218
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt