Lopetimme viime keväänä poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta pitkän suhteemme. Eroprosessin aikana selvisi mm. että hän oli pettänyt minua, jonkun tuntemattoman naisen kanssa. Ja se ei kuulemma edes ollut tuntunut miltään.
Oma itsetuntoni koki kolauksen ja luulin että en enää ikinä osaa olla onnellinen ja luottaa toisiin ihmisiin. Minusta tuntui myös että koko yhteinen aikamme oli jollain tavalla tärveltynyt eikä muistoissa ollut enää mitään kaunista.
Sain kuitenkin viime kesänä paljon lohdutusta tämän palstan lukemisesta ja tämän ja ystävien avulla jaksoin eteen päin (kiitos kaikille).
Noin kuukausi sitten tajusin että voin olla onnellinen yksinkin ja että en olisi tällä hetkellä elämääni välttämättä tämän tyytyväisempi vaikka olisinkin vielä ex-poikaystäväni kainalossa. Pian tämän jäleen tapasinkin yllättäen aivan ihanan miehen. En tiedä tuleeko hänestäkään "elämäni prinssiä" mutta olen taas valmis ottamaan vastaan sen minkä tulevaisuus eteen tuo.
Kerron tämän rohkaisuksi niille joiden itsetunto ja luotto toisiin ihmisiin on tällä hetkellä pohjamudissa. Valo voi joskus vielä pilkahtaa. Ja kun jotain menettää sen tilalle voi tulla vielä parempaa. Valtaosa kirjoittajaista on saanut vielä pahempia kolhuja, mutta jos tämä lohduttaa edes yhtä niin hyvä on.
Jaa.. taitaa tämä joulunaika saada kirjoittelemaan vähän lällyjä :)
Oma itsetuntoni koki kolauksen ja luulin että en enää ikinä osaa olla onnellinen ja luottaa toisiin ihmisiin. Minusta tuntui myös että koko yhteinen aikamme oli jollain tavalla tärveltynyt eikä muistoissa ollut enää mitään kaunista.
Sain kuitenkin viime kesänä paljon lohdutusta tämän palstan lukemisesta ja tämän ja ystävien avulla jaksoin eteen päin (kiitos kaikille).
Noin kuukausi sitten tajusin että voin olla onnellinen yksinkin ja että en olisi tällä hetkellä elämääni välttämättä tämän tyytyväisempi vaikka olisinkin vielä ex-poikaystäväni kainalossa. Pian tämän jäleen tapasinkin yllättäen aivan ihanan miehen. En tiedä tuleeko hänestäkään "elämäni prinssiä" mutta olen taas valmis ottamaan vastaan sen minkä tulevaisuus eteen tuo.
Kerron tämän rohkaisuksi niille joiden itsetunto ja luotto toisiin ihmisiin on tällä hetkellä pohjamudissa. Valo voi joskus vielä pilkahtaa. Ja kun jotain menettää sen tilalle voi tulla vielä parempaa. Valtaosa kirjoittajaista on saanut vielä pahempia kolhuja, mutta jos tämä lohduttaa edes yhtä niin hyvä on.
Jaa.. taitaa tämä joulunaika saada kirjoittelemaan vähän lällyjä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
että uskallat taas yrittää. Suhteella on hyvät mahdollisuudet onnistua kun on jo oppinut elämään yksin, eikä etsi korvaajaa toiselle. Kuitenkin petetyksi tuleminen jättää jälkensä, ja usein uudessa suhteessa huomaamattaan vetää perässään vanhaa lastia, ja syyttää uutta kumppania toisen virheistä. Ei esimerkiksi osaa luottaa, ja kyttää toisen tekemisiä. Siitäkin pääsee yli kun tunnistaa nuo piirteet itsessään.
on mennyt luottamus miehiin sekä naisiin..
ystäväni ja miesystäväni kävivät kännipäissään touhuumassa...nyt en uskalla edes kavereita hommata kun pelkään tulla petetyksi..=(
Nimimerkki mä....
En ehkä oo oikee ihminen vastaamaan tuohon. Mutta kaikki ihmiset ei oo kuitenkaan kamalia (esim. sinä itse et varmaankaan ole).. enkä varmaan minäkään aina (ainakaan omasta mielestäni). Sen tietäminen on lohdullista, joskus vaan vie aikaa ennen kun löytää niitä ei niin kamalia tyyppejä.