Onko tittelillä väliä?

Kyllä enemmän palkalla on väliä, kuin tittelillä. Aika pienet on murheet.

Riippuu vähän miten ja missä liikkuu, jos liikkuu. Kotona vapaa-ajalla viinanjuontiin keskittyvä ajattelee palkkaa, pitkin tanhuvia kaikenlaisissa riennoissa sosialiseeraava joutuu ajattelemaan sekä palkkaa että titteliä. Varsinkin naapurit osaavat olla tosi ku*ipäitä, jos itse ei mahdu normaaliin kaavaan.

Kuuluisuutta kuuluu nykyään etsiä kaikin keinoin: "Selfie-sessio Stubbin kanssa riistäytyi käsistä"Il. - Selfittelöintelemisiin.

Ihmiset, joille ulkoiset tekijät on tärkeitä, niin myös tittelit.

Suomalaiset ovat tittelin kipeitä ja jotkut jopa käyttävät olemattomia titteleitä.

http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/94860-missä-ovat-presidenttiehdokas-haaviston-näytöt

haukkuko mua työttömäksi vaan käyttäkää termiä freelancer-haaveilija.

Käsittääkseni missään firmassa tittelit eivät tee töitä vaan ihmiset.

Minun titteli on työtön eikä kuulkaas hävetä yhtään. Jos jotain tämä minun titteli hävettää niin se on heidän ongelmansa.

minun tittelini on Pitkäaikaistyötön

tuota nimikettä tukee titteli Taidemaalari. Mitä sellainen tekee?

sitä voi ilmaista hienostunesti: Freelancer, jota kukaan tervejärkinen usko.

nyt saapuu pikku hiljaa uusi nimike: Pummi.

korjasin asian siten, että tajusin olevani The Hippie.
Se sai minua janoamaan matkusteluun.
Tajusin, että ihminen on periaatteessa vapaa.

Jos haluatte matkustaa kanssani, niin se olisi tosi kivaa.

Teillä on kiinteä titteli pakote ja minulla on väljää vapautta. Ne tukevat toisiaan.
Mistä maasta te pidätte?

No, tietysti.. jos elämä perustuu siihen mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta niin kyllä, silloin kannattaa miettiä millä tittelillä ja missä firmassa sitä tekee töitä.
Silloin ei kannata mennä Matin Putkiliikeeseen myyjäksi vaan johonkin ylikansalliseen yritykseen niin saa tittelin vielä englanniksi.

Muutoin, enpä tuosta nyt kauheasti menettäisi yöunia jos palkka on millä tulee hyvin toimeen ja työ mukavaa.Eiköhän se ole työn tekemisen pointti.

Työ tekee vapaaksi.
Kuuluisia titteleitä.
Korpraali Adolf.

Pikkupaikkakunnilla, joissa työpaikat menevät suhteilla, ei titteleillä todellakaan näytä olevaan useinkaan väliä. Mitäpäs tuota sitten turhaan kouluttautumaan jos työpaikka ei koulutuksella irtoa. Nuoruudessani kovin paheksuttiin jos jotkut eivät halunneet kouluttautua. Taisivat nämä jotkut olla järkeviä, kun leipä on pikkukunnassa tullut sosiaalietuuksista. Itse valmistun nyt aikuisiällä maisteriksi aiempien koulutuksieni lisäksi. Olen yrittänyt etsiä töitä synnyinpaikkakunnaltani tuloksetta. Ei ole suhteita kun olen ollut niin kauan poissa. Työpaikat ovat menneet vähemmän koulutetuille joilla on suhteita. Itselle tosiaan kelpaisi sellainenkin työ johon olen ylikoulutettu.

Tosiasiallisesti titteli yleensä kertoo aseman yrityksessä. Esim. tuotantopäällikkö, talouspäällikkö, osastopäällikkö, käyttöpäällikkö. jne.

Niin, valitettavasti monet ovat "tittelihulluja" totesin sen aikoinaan työelämässä.
Tein päällikkötason tehtäviä ja palkka myös sen mukainen, mutta usein mahtui
asiakkaisiin myös niitä, jotka eivät tunteneet, tuumasivat, että ei me juoksupoikien kanssa kauppoja tehdä. Titteli olisi auttanut, onneksi näitä oli sentään vähemmistö.
Kyseessä oli valtakunnallinen suuryritys. No nyt onneksi eläkkeellä, työn iloa ja
monille tittelinkipeille keksitään joku kiva titteli ja kaikilla on hyvä mieli.

Miä olen vastaava saniteettitilojen puhtaanapidon ylläpitäjä, tekninen tilojen lian irroittaja. Eikös ole hieno titteli siivoojalle :) keksiskö joku paremman tuolle? Hähä.

Kyl on ihminen turhamainen. Hohhoi..

Itse uraportaan läpikäyneenä näen tittelistä myös sen toisen puolen. Pitkälle viety koulutus mikä sinänsä on hyvä, vie usein myös koulutusta vastaaviin tehtäviin. Aina askelta ylempänä palkka ja vastuu kasvaa, mutta henkilökohtainen hyvinvointi laskee. Viimein ihminen syrjäytyy normaalista elämästä ja elää vaan työlleen. Tyydytystä saadakseen tehdään työtä aina vain enemmän. Ei eletä hetkessä, vaan petataan sitä tulevaisuutta ja sen petaamiseen ei loppu elämä riitä. Ihmisestä on tullut orja, itsensä orjuuttaja.

Olen ollut ikäihmisten kanssa paljon tekemisissä. Nämä joilla elämä on jo takanaan ovat mielestäni parhaita asiantuntijoita, niitä elämän ohjeiden antajia.
Merkille pantavaa on se että koskaan kenenkään en ole kuullut sanottavan että on tullut tehtyä liian vähän työtä. Sen sijaan tuhannet ovat sanoneet että olisi kannattanut tehdä vähemmän töitä ja "elää" enemmän. Myöhemmin työhön laitettu aika koetaan menneen hukkaan. Nuorempana sitä ei pysty näkemään, vasta liian myöhään.
Yllättävän moni ikäihminen on sitä mieltä että olisi pitänyt tehdä töitä vähemmän ja naida enemmän. Kun mittarissa alkaa olla 80 mile niin sitä ei muistele työtä vaan sitä muuta. Osuvasti eräskin sanoi että elämämme on se mitä meille jää kun muistoistamme otetaan työ pois.

Ironista on juuri vuoden tähän aikaan kun verotietoja vertaillaan. Verrataan vaan kerättyä rahaa, ei sitä mitä aikaa siihen on jouduttu käyttämään.

Vuodessa on 8760 h. Kolmasosa menee nukkumatille, mutta loput on vapaa-aikaa. Kun teet töitä, se otetaan tuosta vapaa-ajasta.
Mielestäni oikea miljonääri on vapaa-aikamiljonääri. Olisiko hänellä "tulot" ehkä yli 6000 h. Sitä ei johtajatason tittelillä saa.

On sillä väliä. Mitä isompi titteli sitä vähemmän he lakeja taikka normeja noudattavat, odottavat jatkuvaa takapuolen nuolentaa. On se kumma jos olet duunari, niin edes jokin vähäpätöinen merkintä pitää saada jottet pääsisi Austraalian rajalta sisään. Sitten ne jotka siellä Austraaliassa käyvät eivät noudatakkaan mitään lakeja täällä kotimaassa ja vielä vähemmän heitä rangaistaan. Nyt he syyttävät minua jostain äitini tekeleistä ja luulevat, että jotakin pikku hyöty siitä kärsimyksestä jonka minä olen saanut kuuluisi jollakin tavalla äitini taannoisiin sötinkeihin, eikä äidiläni niitäkään enää tätä nykyä.Minäkö täällä olen vuosikymmenen syönyt jotain verovapaata kepupullaa? Kummaa miten tulisi väkipakolla elää jossakin teennäisessä populaarikulttuurissa jossa ei todellisuudessa elä, olla mukamas huomion keskipisteenä saamatta mitään ja kaveerata poliisien kanssa jotka todellisuudessa ovat ne todelliset vääryyden minulle jakaneet. Kummaa miten nyt jonkin koukkauksen ja vääryyden kautta minun pitäisi tulla liitetyksi mummojen bisnesöhlinkiin ja jos saan arvata, niin elää heidän alaisuudessa. Kumpaa linjaa minä jatkan? Sellaista jonka olen omalla työlläni ansainnut ja jossa normaalisti edes jonkilainen moraali ellei satu olemaan muita korkeammassa asemassa oleva, vääryyttä kärsinyt mamu tai mummojen pelissä jossa olen heidän alamainne ilman perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia?

tottakai se harmittaa jos työ mitä teen teen ei kelpaa....onneksi tiiän et kelpaaa----

Ei niillä tittelillä töitätehdä vaan ammattitaidolla.Sellainenkin ammmatti oli ,kun sekatyö- ja metsätyömies, ei siinä ammattinimikkeellä koreiltu vaan tekemisen taidolla

On väliä. koska titteli kertoo millä tasolla organisaatiossaan henkilö on. Neuvotteluissa tästä on etua kun tietää henkilön valtuuksista tehdä päätöksiä. Tosin tämä keskustelu on ajautunut, kuten useasti käy, sivuraiteille ja tämä johtuu siitä, että keskustelijat mieltävät tittelit itsetunnon pönkittäjiksi ja omanarvontunteen nostajiksi. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee...

Tämä on taas sarjaa kysymyksiä joihin käy yleisvastaus: Joillekin on, toisille ei.

Aivan kuten onko väliä millä automerkillä ajaa? Pitävätkö miehet lyhyistä hiuksista? Kannattaako ok-talo hankkia? jne jne.

MIelenkiintoista olisi tietää mitä ihmiset näillä tiedoilla sitten tekevät? Vaihtavat työpaikkaan jossa on komeammat tittelit? Valitsevat oman hiustyylinsä äänestyksellä?

Ehkä tämä kysely on joku juttu ihmisille jotka ovat enemmän laumaeläimiä ja hakevat hyväksyntää ja yleisiä ohjeita elämälleen.

No kerro nyt julkisesti se nolo tittelisi niin voidaan arvioida onko se oikeasti nolo. Esim. toimitusjohtaja eli toimari on hölmöimpiä titteleitä tässä maassa, kertoo vain ettei ihminen oikeasti tee työtä.

Nykyään aika monessa työpaikassa on otettu päällikkö- sana pois käytöstä ja tilalle vastuuvetäjä tai muuta vastaavan tyylistä. Tää on nykyaikaa ja näin kaikkia kiitetään työnteosta.

Minä taas olen ottanut tieten tahtoen titteleistä kaiken irti,toisin sanoen riitti kun teetin asentajille,varastomiehille,esimiehille englanninkielisiä käynti kortteja ja painatin nimen alle komeita titteleitä supervisorista promanageriin.....ja nää paina samaa duunia samalla rahalla muuta intoa piukassa,jäi kiinaaminen pois kuka tekee kenenkin duunin....nyt asentajakin lastaa oman autonsa ennen töihin lähtöä kun ennen sen teki varastomies ja asentaja odottaa tönötti vieressä. Mutta kun on supervisor niin pakko osata ihan ite...suomi on titteleiden luvattu maa,ja on varmaa että samalla rahalla juostaan nutta tittelillä varmemmin.

Kun menee hautausmaalle katsomaan vanhoja hautakiviä , huomaa niihin usein kirjailtu vainajan titteli. Se oli ikään kuin kiveen hakattu ja kaikille jälkipolville tiedoksi kuka minä olin !
Nykyään ei niihin juurikaan näitä maallisia arvoja laiteta.
Voimia kuitenkin kaikille joille se jo eläessä on murhetta suurempi asia , että onko sitä , ja jos on niin mikä se on.

VR:llä oli aikoinaan sellainen titteli kuin alimmainen ylityönjohtaja.

Ei häiritse. Pääasia että tykkäät työstä.

Minä työskentelen kuljetusfirmassa. Olimme ennen Ajomestareita, mutta meidän tittelit muutettiin Ryhmäpäälliköiköiksi. Alentavaa. Maailmanmestaritkin on aina Mestareita isolla M: ämmällä. Kuullostaa vähän, niinkuin titteli olisi nyt Lammaspaimen :(

Eihän työssä kannata välittää tittelistä eikä etenkään rahasta. Suomessahan työtä tehdään harrastuksena. Se on kansainvälisillä tutkimuksilla todistettu.

Mun haaveita olis Valtakunnan kansleri, Suurvisiiri tai vaikka Ylipääjohtaja.

On sillä.

Yleisesierikoisvuorovararaivauspäällikkö.

Olen kirjoitellut varastoon valikoiman titteleitä joita voin käyttää kun työntekijä pyytää palkankorotusta. Silloin ehdotan että jospa nimitettäisiin sinut xxxxx:ksi ja katsotaan sitä palkankorotusta parin vuoden päästä. Sitten parin vuoden päästä sama homma ja lisätään tittelin eteen Senior- , Lead- tai Chief- . Hyvin kelpaavat ja rahaa säästyy :)

Kyllä se nyt on niin noloa, että itse olisi ennemmin ottanut YT:ssä kenkää kuin tyytynyt alempaan titteliin

Onneksi työskentelen firmassa missä ei kukaan ole ns.Tittelinkipeä. Joillekkin tuo tittelin korostaminen on elämää suurempi asia joillekkin yks hailee.

Ei sillä koolla ole väliä, sanovat? Kikkeli kun kikkeli, vai mitä naiset sanotte?

Eihän työelämässä enää olekaan muita kun päälliköitä. Koko titteli kärsinyt todellisen inflaation.

Jouduin itse ensimmäistä kertaa elämässäni tekemisiin tittelikeskeisten ihmisten kanssa kun yrityksemme kaappasi toinen. Johtoryhmä oli ihan käsittämättömiä daijuja, jotka eivät osaneet työssään muuta kuin vedättää ja kysellä ihmisten titteleiden perään.

Otin lähdöt heti tämän jälkeen ja totesin, etten haluaa koskaan enää tehdä töitä näiden ammattitaidottomien huijareiden kanssa.

Perustin oman yrityksen, motollani: rehtiys, reiluus, kiva kisailu ja kaikilla hyvä tahto :)
Nyt lähden kalastelemaan kyseisen huijari-monopolin asiakkaita itselleni.

And I fell good :)