Onko kellään kokemusta, miten jaksaa avioliitossa, kun on tunne, että toinen ei rakasta. En oikein osaa erota, koska päädyn silloin yksinhuoltajaksi ja kaksi lapsista erityistarpeisia lapsia. Kauhistuttaakin ajatus, että joutuisin aina käymään kaupassa itse ja vielä lapset mukana. Työ ja erityistarpeisten lasten hoito on melko voimia kuluttavaa. Olen yrittänyt tyytyä osaani elää ilman rakkautta, mutta välillä se on raskasta, kun kyllähän sitä kaipaa läheisyyttä. Siedin tätä rakkaudettomuutta pitkään kaatamalla aina välillä suruani exän niskaan, koska hän ymmärsi suruani, mutta enää en saa pitää yhteyttä exään. Nyt tuntuu, että kaipuu läheisyyteen alkaa olla liian iso. Mieheni on suurimman osan ajasta poissa kotoa. Itse olen melko lailla kotiin sidottu työpäivien jälkeen.
mistä saada voimia
yksin_yhdessä_
890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Exä pitää tosiaan sulkea pois. Käy terapiassa tai papin puheilla. Parisuhteen murheet eivät kuulu ystäville eivätkä varsinkaan exille.
Kuten totesit, olette tehokas työpari, jonka elämän tarkoitus hamaan tulevaisuuteen on lapsista huolehtiminen. Tiedän omakohtaisesti, miltä elämän hukkaantuminen tuntuu, mutta se on monien osa.
Jos tosiaan tulet hajoamispisteen lähelle ja alat olla uhka itsellesi ja ympäristöllesi, sinun pitää vetää heittoistuimen kahvasta. Mutta juttele ammattilaisen kanssa, jotta voit arvioida jaksamisesi ja prioriteettisi.
En minä ole lähelläkään mitään hajoamispistettä, mutta elämä ei varmasti olisi helppoa, jos avioero tulisi. Kaipaan vain läheisyyttä ja kukapa ei kaipaisi, joka elää läheisyyden puutteessa :(.
Mikä tai kuka sinua estää tai kieltää pitämästä yhteyttä exään? Jos hän on ystäväsi ja kuuntelee sinua kun haluat keventää, miksi hemmetin ihmeessä et saisi hänen kanssaan jutella? Jos olet aikuinen ihminen, et tarvitse tähän(kään) asiaan puolison lupaa niin kuin et mihinkään muuhunkaan.
Jaksamisen avaimet ja voimat ovat sinun sisälläsi, koeta jollakin tavalla löytää ne. Aikaa ja ajatusta siihen saattaa kulua, mutta sitähän riittää.
Eikös yhteishuoltajuudessa lapset ole välillä isän luona ja jos hän ei halua yhteishuoltajuutta niin silloin hän maksaa lapsille elatusrahaa, jolla voit palkata lastenhoitoapua. Olisiko lapsille mahdollista löytää sijaisperhe, joka välillä hoitaisi lapsia? Tällaisista perheistä on pulaa, mutta voihan asiaa selvittää. Olisiko vaikka SPR:n ystäväpalvelusta apua, että löytäisit ystävän jolle puhua?
Hei yksin_yhdessä_
Kerrot liitostasi, jossa etäisyys on syönyt läheisyyden. Koet vajeen ja vaillejäämisen tunnetta. Olet miettinyt eroa, mutta päätynyt siihen, että lasten takia tarvitset kaksi kasvattajaa arjessa pärjäämiseksi.
Jos mietimme parisuhteen perusolemusta, siinähän siis kaksi erillistä ihmistä sitoutuu yhteiseen kumppanuuteen vapaaehtoisesti. Parisuhde on siis kahden aikuisen oma halu olla yhdessä ja ryhtyä rakentamaan suhdetta. Parisuhde ei ole parisuhde, jos toinen vetäytyy tästä sitoutumisesta eikä myöskään parisuhde olemuksellisesti ole lasten asioiden käytännön ratkaisija, vaikkakin se arjessa toki paljon vaikuttaakin.
Sanotaan, että lasten koti on vanhempien parisuhde - parisuhteessa siis pitäisi olla se pohja, jolle perhe rakentuu eikä niin päin, että parisuhde on lasten kannateltavana. Kuitenkin lasten hyvinvoinnista pitää huolehtia, erottiinpa tai jatkettiin yhdessä.
Suosittelen teille ammattitaitoista perheterapiaa/pariterapiaa. Sitä saa joko yksityisesti, kunnalta tai seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksissa. Sen tarkoituksena on, että kummankin osapuolen tuntemuksia kuullaan ja pohditaan vaihtoehtoja, miten eteenpäin.
Diakoni Merja
Jos saat puheyhteyden puolisoosi ja pääsette kahdenkesken juttelemaan suhteesta. Yritä se kannattee monien ongelmien keskellä. Et varmasti kadu. Vastaavissa ongelmissa painittu. Aina parempi ,jos saat ammattiapua.
Sinä ja miehesei olette vastuuntuntoisia aikuisia joille lasten hyvinvointi on etusijalla. Toimitte ensiluokkaisesti sillä saralla.
Voisitteko silloin tällöin varata aikaa vain teille kahdelle? Aluksi pieninä palasina, pari tuntia kerrallaan vaikka viikonloppuisin jos ei tarvitse olla töissä.
Suo naapurin nuorelle tilaisuus ansaita pari euroa ollakseen lastenne kanssa sen parituntisen.
Kahdestaan kävelylenkillä voitte jutella niitä näitä tai vain olla ihan hiljaa ja vain kävellä. Seuraavalla kerralla ehkä hyvin, hyvin varovasti ripauttaa mieltä askarruttavan asian murto-osa. ( jos kerralla pamautat että kaipaat läheisyyttä paljon enemmän , se saa miehesi karvat nousemaan pystyyn ja tuo kävelylenkki jää viimeiseksi)
Kokeile, toimiiko.
Parhaimmassa tapauksessa lenkkeilystänne muodostuu tapa ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Hyvä terapeutti,mutta ,mutta jos toinen on henkisesti väsynyt ei siinä auta mikään . Hän lähtee ,, ,ihmismieli on haavoittuva