Lapsettomuus

Ei tunnu missään. Mieti sitä stressiä ja rahanmenoa mitä perheellisillä on? En ikipäivänä haluaisi kokea sitä. Minulle parasta kaikissa vapaissa ja pyhissä on kun saa nukkua pitkään ja syyä ittensä palloksi.
Toki on ikävää, jos et ole lapsia saanut vaikka olet toivonut, mutta koska näin on päässyt käymään, ota se asenne että nautit siitä lapsettomuudestasi. On se kuitenkin tosi stressaavaakin aikaa. Mitä tulee isänpäivään, minun isäni elää kyllä mutta ei ole koskaan piitannut minusta pätkän vertaa ja sen takia en isänpäiväonnittelujakaan hänelle laita. Ehkä juuri isäni takia en osaa nähdä perhe-elämää mitenkään ihmeellisenä asiana, vaan se on näyttänyt minulle pikemminkin kärsimykseltä jo lapsuudesta asti.

Meitä lapsettomia miehiä ja naisia on suomi pullollaan. Vaikka olisimme parisuhteessa ja toisella puolisolla niitä lapsia olisi, emme koskaan saa isän-/äitienpäiväkortteja, vaikka olisimme siinä arjessa 24/7 mukana.

Olen jo niin vanha, että minulla voisi olla jo lapsenlapsia, jos joskus omia olisin saanut. Nykyään kun sukulaiseni ja ystävät puhuvat lapsenlapsistaan, tulee kieltämättä välillä tippa linssiin.

Lapsettomuuden joutuu vain kestämään. Eikä ne lapset sitä onnea aina tee. Sekin on tullut nähtyä, monetko itkut vanhemmat ovat itkeneet vaikean aikuisensa lapsen vuoksi.

Tsemppiä sinulle "aloitteleva lapseton".